NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00

Onnistujat harvassa - HIFK:n todistukset

Muut Sarjat / Artikkeli
Helsingin IFK:n riveissä ei kovin montaa onnistujaa nähty. Kausi sujui alakuloisissa merkeissä ja todistus on sen mukainen, yksikään pelaaja ei saanut viittä tähteä.

Helsingin IFK ei tällä kaudella pyörittänyt pelaajasirkusta. Vaihtuvuus oli yllättävänkin pientä ja ketjutkin pysyivät kutakuinkin samoina pitkin kautta. Yllätykset olivat joukkueessa pääosin negatiivisia kokeneen kaartin pettäessä. Positiivisesta yllätyksestä vastasivat puolustaja Ilkka Heikinen sekä maalivahti Jani Nieminen.

Maalivahdit

Jani Nieminen (3 ott.; 94,38%, 1,67 pm, 1 np)

Nousi suuresta tuntemattomuudesta joukkueen ykkösvahdiksi. Sai tilaisuutensa runkosarjan lopussa ja käytti sen hyväkseen. Nuorukainen pelasi kylmähermoisesti ja piti heti ensimmäisessä ottelussaan nollan Rauman Lukkoa vastaan. Sama kylmäpäisyys jatkui myös kevään ratkaisuotteluissa. Parikymppinen veräjänvartija pelasi hirmuisen suurella itseluottamuksella eikä hätkähtänyt mistään. Joukkueen ehdottomasti suurin positiivinen yllättäjä. Jatkanee helsinkiläisten riveissä.

Jan Lundell (47 ott.; 91,56%, 2,56 pm, 1 np)

Kokenut maalivahti petti taas kauden tärkeimmissä peleissä. Runkosarja sujui rutiininomaisesti, mutta hörppi tasaisesti helppoja kiekkoja. Baxter kuitenkin sinnikkäästi luotti Lundelliin ja tämän asemaan ykkösveskana. Kauden ratkaisuotteluissa Lundell romahti täydellisesti. Pää ei kestänyt kovia otteluita ja joutuikin lopulta luovuttamaan ykköstorjujan paikan nuorelle Niemiselle. Hokkareiden ripustaminen naulaan on todennäköistä.

Aleksis Ahlqvist (8 ott,; 93,01%, 1,88 pm 1np)

Jyväkyläläislähtöinen vahti ei peliajalla juhlinut. Torjui silloin tällöin ja pelasikin ihan kohtuullisesti vähäisestä vastuustaan huolimatta. Kävi tammikuussa hakemassa pelituntumaa Kirkkonummen Salamoiden riveistä. Isokokoinen vahti sai helmikuussa näyttöpaikan Lundellin parannellessa selkäänsä. Ahlqvist ei jättänyt tilaisuutta hyödyntämättä, vaan torjui mainiosti. Sairastui kuitenkin sydänlihaksen tulehdukseen ja loppukausi sujui sairastuvan puolella. Ensi kauden seura ei ole vielä tiedossa.

Puolustajat

Teemu Laakso (54, 3+10=10, 7)

Peruspuolustaja ei kehittynyt odotetulla tavalla. Varsinkin alkukausi sujui nihkeästi, oli hukassa omassa päässä ja tehoja ei syntynyt. Joutui välillä pelaamaan täysin väärässä roolissa, sillä valmennusjohto odotti Laaksolta kiekollista peliä ylivoimalla. Paransi otteitaan kauden lopussa ja löysi varmuutta oman pään peliin. Teki jo vuosi sitten sopimuksen Nashvillen kanssa, joten ura jatkuu rapakon takana.

Libor Ustrnul (8, 0+2=2, 1)

Isokokoinen tshekkivahvistus osoittautui pettymykseksi. Kärsi nivusvaivoista eikä saanut kaukaloon päästyään itsestään kaikkea irti. Kohokohdaksi jäi Sami Heleniuksen nuijiminen Jokereiden kotihallissa. Ei jatka IFK:ssa.

Hannu Pikkarainen (32, 4+11=15, -3)

Rapakon takaa kotiin palanneelta puolustajalta odotettiin puolustamisen lisäksi tehoja. Sai runsaasti luottoa tasakentällisin ja ylivoimalla, mutta ei pystynyt vastaamaan odotuksiin. Pistesaldo jäi surkeaksi ja kärsi loukkaantumisista pitkin kautta. Jatkaa IFK:ssa ensi kaudellakin.

Ilkka Heikkinen (51, 11+26=37, 6)

Huippuhankinta, joukkueen ykköspuolustaja. Raumalainen piipahti pariin otteeseen maajoukkueessakin. Oli hyvä kaukalon molemmissa päissä ja teki komean määrän tehoja sijoittuen SM-liigan puolustajien pistepörssissä neljänneksi. Kunnostautui myös fyysisessä pelissä jakaen ison kasan taklauksia eikä pelännyt ottaa niittejä vastaan. Hiipui pudotuspeleissä, säästeli jostain syystä laadukasta laukaustaan. Jatkaa Helsingissä ellei sitten NHL kutsu.

Charlie Cook (38, 2+13=15, -2)

Amerikkalaispakki ei täyttänyt vahvistuksen kriteerejä. Oli pahoissa vaikeuksissa omassa päässä, ei osannut sijoittua oikein ja hävisi toistuvasti kaksinkamppailuja. Cookista yritettiin väkisin tehdä kiekollista puolustajaa, mutta ilman menestystä. Teki surkeasti vain kaksi maalia ja tuli myydyksi Tshekkeihin.

Lasse Korhonen (56, 3+9=12, 3)

Pienikokoinen, mutta hyvin liikkuva puolustaja joutui kannattajien sylkykupiksi, aiheesta. Ei ollut hyvä missään. Sai aivan liikaa vastuuta ja tiesi sen itsekin. Jokerikasvatti oli hyökkäyspäässä tehoton, varsinkin laukaus oli heikko. Omassa päässä täysin hyödytön, voima ei riittänyt vääntämiseen ja taklausyritykset jäivät torsoiksi. Korhonen oli varsinkin syyskaudella yksi Paul Baxterin luottopelaajista ja sai vastuuta myös ylivoimalla. Loppukaudesta Baxterkin huomasi Korhosen olevan rajallinen kiekkoilija ja peliaika väheni huomattavasti. Kolme seuraavaa kautta sujuvat Tampereen Tapparan riveissä.

Aleksi Holmberg (43, 3+3=6, 7)

Vakiinnutti paikkansa kokoonpanossa ja itseluottamus nousi huimasti kauden edetessä. Uskalsi tehdä rohkeita ratkaisuja, liikkui hyvin, taklasi hanakasti ja pudotti hanskatkin pariin otteeseen. Kokemattomuus näkyi pahoina merkkausvirheinä omassa päässä ja ajoittaisessa hätiköinnissä kiekon kanssa. Taantui hieman loppukaudesta. Jatkanee IFK:n riveissä.

Tommi Kovanen (50, 1+15=16, 5)

Köykäinen pakki pelasi kaksijakoisen kauden. Oli runkosarjassa yhtä heikko kuin edelliskaudellakin, sillä muka-kiekollinen puolustaja sai vain yhden maalin aikaiseksi ja oman pään peli sujui keskinkertaisesti. Vääntötilanteissa samanlaisissa vaikeuksissa kuin Korhonenkin. Yllätti kuitenkin pudotuspeleissä ja paransi selvästi otteittaan. Alkoi taklata ja tehdä rohkeita ratkaisuja. Siirtyy Rauman Lukon riveihin.

Mikko Turunen (39, 0+6=6, -7)

Muistaako joku joensuulaislähtöisen Turusen pelanneen? Oli yhtä näkymätön kuin ennenkin, ei tehnyt karmeita mokia mutta ei loistanutkaan. Läpimurto antaa edelleen odottaa ja vaikuttaa siltä, ettei sitä tule tapahtumaan. Kärsi jälleen loukkaantumisista eikä pystynyt pelaamaan lainkaan pudotuspeleissä. Jatko IFK:n riveissä mahdollista.

Joni Haverinen (32, 0+2=2, -5)

Tulokaspuolustaja ei noussut suureen rooliin, pelasi hajavaihtoja. Arasteli hieman liigavauhtia ja kausi sujuikin isoihin ympyröihin tutustuessa.

Hyökkääjät

Kimmo Kuhta (56, 20+18=38, -8)

Kipparin kausi sujui tavanomaista vaisummin, vaikka tekikin väkisin 20 maalia. Liike oli hitaampaa kuin aikaisempina vuosina, eikä se kuuluisa rannarikaan lähtenyt yhtä tarkasti. Ylivoimapelissä oli lähinnä haitaksi hautoessaan kiekkoa. Pudotuspeleissä ei saanut kaikkea irti ja teki vain yhden maalin, mikä on surkean vähän ykkösketjun laiturille. Jatkaa IFK:ssa.

Steve Guolla (50, 14+25=39, -5)

Joukkueen ykkössentterin toinen kausi Suomessa sujui vaisummin kuin ensimmäinen jo pisteidenkin valossa. Peliesityksissäkään ei ollut samanlaista virtaa. Guolla vaelteli usein pelin ulkopuolella ja tuntui selvästi kärsivän Baxterin heikosta hyökkäyspelisuunnitelmasta. Pudotuspelit sujuivat yhtä vaisusti kuin ketjukaveri Kuhdallakin. Oikeastaan koko kausi oli samantyylinen kuin Kuhdalla, eli väsynyttä ja tehotonta puurtamista illasta toiseen. Ei jatka IFK:ssa.

Rem Murray (52, 17+18=35, -3)

Joukkueen nestorin kausi sujui odotetunlaisesti. Rauhallinen kanukki oli hyödyksi molemmissa päissä kenttää. Jotakin IFK:n valmennusjohdon aivoituksista kertoi se, että SM-liigan parasta puolustavaa sentteriä peluutettiin ykkösketjun laiturina loppukaudesta. Kärsi jonkin verran ketjukavereidensa Kuhdan ja Guollan tehottomuudesta. Nosti jälleen tasoaan pudotuspeleissä ja oli joukkueen eliittiä. Jostain syystä jatkoa IFK:sta ei herunut kokeneelle sentterille.

Ryan Vesce (56, 26+18=44, 11)

Nappihankinta. Oli syyskaudella hieman pimennossa, mutta vuodenvaihteessa alkoi tapahtua. Nakutteli maaleja, ja ennen kaikkea voittomaaleja, hurjaan tahtiin ja tuli jopa palkituksi kuukauden pelaajana. Kunnostautui erityisesti rankkarispesialistina ja veivasi kiekkoja verkkoon pehmeillä käsillään, näyttävällä tavalla. Pienikokoinen jenkkihyökkääjä tuntui välillä itsekin ihmettelevän maalihanojen aukeamista ja näytti siltä, että Vesce pelaisi paremmin kuin mitä taidot edellyttäisivät. Hyytyi pudotuspeleissä muun joukkueen tavoin. Ei jatka IFK:ssa ensi kaudella.

Miikka Jouhkimainen (41, 6+2=8, 0)

Nopea laituri väläytteli osaamistaan, mutta ei kuulunut Baxterin suosikkipelaajiin. Pelasi pääasiassa kolmos-nelosketjussa. Kävi pelaamassa kuusi ottelua SaiPan riveissä ja palasi jälleen tammikuussa helsinkiläisten riveihin. Kärsi loukkaantumisista pariinkin otteeseen. Pienestä peliajasta huolimatta iski kuusi maalia ja meni selvästi eteenpäin kiekollisessä pelissä. Viihtyi lainareissullaan Lappeenrannassa niin hyvin, että pelaa siellä seuraavat kaksi kautta.

Jerry Ahtola (50, 5+6=11, -4)

TPS:n hylkäämä laituri onnistui koeajan jälkeen vakiinnuttamaan paikkansa helsinkiläismiehistössä. Ei oikein loistanut millään osa-alueella, mutta pelasi kurinalaisesti ja hoiti roolinsa nurkumatta. Kaivoi kiekkoja ja pyrki tekemään tilaa muille hyökkääjille. Olisi kaivannut otteisiinsa lisää ilkeyttä ja fyysisyyttä. Ensi kauden pelipaikka vielä hämärän peitossa.

Jermu Porthen (49, 2+1+=12, -2)

Puolustava sentteri hoiti roolinsa jälleen kerran mallikkaasti. Voitti aloituksia, repi, raastoi, taisteli ja keskittyi pitämään oman pään puhtaana. Pisteiden teko edelleen tervanjuontia. Seuraavalla tasolle siirtyminen edellyttäisi vastuun ottamista myös kiekollisessa pelissä. Porthenin saamalla peliajalla maaliverkko olisi voinut useamminkin viuhua puolustavasta roolista huolimatta. Kärsi muiden keskushyökkääjien tavoin Baxterin pelitavasta. Kauden lopussa Baxter istutti Porthenin Arttu Luttisen ja Lennart Petrellin keskelle. Ketjun peli sykähdytti, eikä taklauksissa säästelty. Koko kolmikko ajoi hanakasti kohti maalia. Pelipaikasta ei vielä tietoa.

Janne Laakkonen (31, 4+16=20, -9)

Kuopiolaislähtöisen hyökkääjän kausi olisi voinut sujua paremmin. Pisteistä elävä laituri sai vaivaiset neljä maalia kasaan runkosarjassa, pudotuspelit sujuivat sairastuvan puolella. Ei tuntunut mitenkään sopeutuvan Baxterin pelitapaan, mitä ei voi laittaa Laakkosen syyksi. Vältteli kontaktitilanteita eikä hakeutunut hanakasti maalintekosektorille. Pehmeät kädet olivat jäässä koko kauden osittain loukkaantumisista johtuen. Siirtyy HPK:n riveihin.

Eetu Pöysti (33, 2+3=5, -2)

Nuori laituri pääsi yllättäen liigajoukkueeseen lokakuussa. Pelasi pienellä peliajalla ja vasta totutteli isoihin ympyröihin. Ensimmäinen liigamaali näki päivänvalonsa tiukassa paikallispelissä helmikuussa. Ensi kauden joukkue ei ole vielä tiedossa.

Jussi Pesonen (43, 3+3=6, 7)

Joukkueen avainpelaajaksi hankittu laituri loukkaantui pahasti elokuussa. Pääsi tositoimiin vasta marraskuun lopussa, mutta pelituntuman hakemiseen meni tovi. Isokokoinen laituri jaksoi painaa illasta toiseen, teki pisteitä, rouhi ja taklaili. Yksi joukkueen tärkeimpiä pelaajia, vaikka tehoja olisi voinut tulla enemmänkin. Hukkaili välillä pahemman kerran tekopaikkoja. Pudotuspeleissä ei saanut itsestään parasta irti. Laituri voi kuitenkin olla tyytyväinen kauteensa. Sopimusta IFK:n kanssa jäljellä vielä vuosi.

Lennart Petrell (48, 10+17=27, 0)

Voimalaituri oli jälleen yksi IFK:n parhaista pelaajista. Isokokoinen helsinkiläinen oli joukkueen ahkerimpia taklaajia, hakeutui maskiin, repi, raastoi, rouhi ja iski mukavan määrän pisteitä. Kuului Baxterin ehdottomiin luottopelaajiin täysin ansaitusti. Oli siitä harvinainen tapaus HIFK:n riveissä, että nosti tasoaan pudotuspeleissä vaikka tekikin vain yhden maalin. Liike ei edelleenkään päätä huimaa, mutta senkin suhteen meni eteenpäin. Pelasi muun joukkueen tavoin tehottoman jakson lokakuussa. Jatkanee uraansa IFK:ssa ellei siirry rapakon taakse.

Ilkka Pikkarainen (37, 8+10=18, 20)

Sonkajärven suuren pojan kausi sujui odotusten mukaisesti. Laituri otti ääliömäisiä jäähyjä, mutta teki myös arvokasta, likaista työtä. Sai runsaasti peliaikaa ykkös- ja kakkosketjuissa, joten olisi voinut tehdä enemmänkin pisteitä. Toisinaan näytti siltä, että Pikkarainen ei laita kaikkea likoon. Vastasi IFK:n idioottimaisimmasta tempusta pamauttamalla jokeripelaajaa käsille pelitilanteen ulkopuolella. Ura jatkunee IFK:n riveissä.

Arttu Luttinen (47, 6+10=16, -2)

Oma poika palasi yllättäen AHL:stä kotiin lokakuussa. Ei sopeutunut Baxterin pelitapaan, kävi välillä hakemassa vauhtia alemmista ketjuista. Pisteiden teko sujui todella nihkeästi, ensimmäistä maalia saatiin odottaa yli kaksi kuukautta! Voimalaituri paransi selvästi otteitaan kauden tärkeimmissä otteluissa ja iski muun muassa jatkoaikaosuman TPS:ää vastaan pudotuspeleissä. Oli kuitenkin kaukana parin vuoden takaisesta tasostaan. Jatkanee petopaidoissa.

Max Wärn (23, 0+0=0, 0)

Kokematon laitahyökkääjä pääsi haistelemaan liigavauhtia. Pelasi innokkaasti ja yritteliäästi, mutta puukätisyys kostautui eikä saanut ainuttakaan pistemerkintää. Isokokoinen IFK-kasvatti hoiti kuitenkin oman roolinsa säntillisesti ja sai useaan otteeseen kehuja päävalmentajalta. Ensi kauden joukkue ei ole vielä tiedossa, mutta todennäköisesti jatkaa IFK:ssa.

Janne Keränen (54, 1+7=8, -3)

Keskushyökkääjän kausi oli pahemman luokan pettymys. Väläytteli vuosi sitten osaamistaan ja nousi yhdeksi Baxterin suosikkipelaajista. Sai alkukaudella runsaasti luottoa ja näyttöpaikkoja, mutta ei käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Hyökkäysalueella sortui kiekon kanssa näpertelyyn eivätkä syötöt irronneet lavasta tarpeeksi ripeäsi. Omassa päässä hyödytön heiveröisyytensä vuoksi. Ensi kauden seura vielä auki.

Pasi Nielikäinen (29, 0+1=1 )

Suurista puheistaan tunnettu Nivalan mies ei missään vaiheessa päässyt Baxterin suosioon. Kaukaloon päästyään laiturin peli meni yliyrittämiseksi ja väkinäisen näköiseksi. Ei pystynyt käyttämään vahvuuksiaan eli fyysistä peliä, joten oli täysin hyödytön. Kaikkien kannalta olikin paras ratkaisu, että siirtyi takaisin Hämeenlinnaan. Ensi kauden seurasta ei vielä tietoa.

Joukkueessa pelasivat kauden aikana myös Juha Fagerstedt, Tomi Rouhiainen ja Juha-Petteri Purolinna

» Lähetä palautetta toimitukselle