Kun Tanska poistui viime kisoissa ensimmäisestä ottelustaan 5-2 voiton jälkeen, sanoi hävinneen USA:n päävalmentaja Lou Vairo, etteivät he tienneet Tanskasta mitään muuta kuin että siellä tehdään maailman parasta voita.
Nyt Tanskasta tiedetään muutakin. Voitto USA:sta ja tasapeli Kanadaa vastaan kertovat, ettei kyseessä ole mikään pilipalijoukkue ja varmaa on, että muut joukkueet ottavat Tanskan tosissaan alkamassa olevissa kisoissa. Sen tietävät tanskalaisetkin, sillä vaikka viime keväänä joukkue eteni alkulohkosta jatkoon, eivät tavoitteet tälle keväälle ole yhtään muuttuneet.
– Tavoitteenamme on säilyttää paikka A-sarjassa, tuli se sitten läpäisemällä alkulohko tai karsintasarjan kautta. Japani-ottelu on tässä suhteessa ratkaiseva, Tanskan ruotsalainen päävalmentaja Mikael Lundström, jolle Tanska ei ole ensimmäinen joukkue MM-tasolla. Niinkin eksoottisessa maassa kuin Kuwaitissa valmentanut Lundström on luotsannut myös Ranskan maajoukkuetta vuosina 1997-1999.
Tanskalla on pitkät perinteet jääkiekossa, vaikka se on MM-kisojen A-sarjassa aika noviisi joukkue. Juutit ovat kuitenkin esiintyneet ensimmäisen kerran MM-kisoissa jo vuonna 1949, jolloin tulos oli kaikkea muuta kuin mairitteleva: kolme ottelua, kolme tappiota ja maaliero 4-80. Siitä menikin 54 vuotta, ennen kuin tanskalaiset nähtiin A-sarjassa. Viimeiset vuodet ennen A-sarjaan nousuaan Tanska keikkui B-sarjan keskivaiheilla.
Tulevaisuus näyttää hyvältä
Tällä hetkellä Tanskassa panostetaan jääkiekkoon. Maan huippu-urheilusta vastaava Team Denmark-orgnaisaatio nosti jääkiekon jo ennen viime kevään MM-kisoja päätuettavien joukkoon, mikä on jalkapallon taustalla kamppailevalla lajille todella iso asia. Lisäintoa tanskalaisille antoi alle 18-vuotiaiden kisoihin pääsy ja siellä kisapaikan säilyttäminen. Pienestä jääkiekkomaasta puhuminen ei kuitenkaan ole väärin, sillä maassa on vain 14 jäähallia ja reilut 4 000 rekisteröitynyttä pelaajaa.
Tulevaisuus tanskalaisessa jääkiekossa on kuitenkin lupaava. Maalla on muutama potentiaalinen alle parikymppinen nuori, joista voi lähivuosina olla paljonkin iloa maajoukkueelle. Maan pienestä pinta-alasta johtuen lupaavat tanskalaispelaajat pääsevät jo pienestä pitäen pelaamaan maan parhaimmistoa vastaan ja Etelä-Ruotsin juniorijoukkueetkin ovat vain Juutinrauman toisella puolella. Maan jääkiekkoliiton alla on kaksi alueellista liittoa, Själlandin ja Jyllandin jääkiekkoliitot, jotka järjestävät turnauksia ja sarjoja nuorille pelaajille. Tanskan jääkiekkoliitto DIU teki järkevän päätöksen, kun pudotti ulkomaalaisten määrän seitsemästä viiteen kaudelle 2003-2004.
Tanskan liigassa pelaa yhdeksän joukkuetta, joista yksi karsii putoamisesta ykkösdivisioonaan. Runkosarjan voitti ylivoimaisesti Herning, mutta liigamestaruuden vei kuitenkin runkosarjassa toiseksi sijoittunut Esbjerg, jota valmentaa takavuosien suomalainen maajoukkuepelaaja Jukka Vilander.
Tasollisesti Tanskan liiga sijoittuu jonnekin Mestiksen alapuolelle. Parhaat joukkueet varmasti pärjäisivät Mestiksessä, mutta joukkueiden materiaali on melko kapea ja tasoerot joukkueiden sisällä huimia. Käytännössä punalamppu soi aina, mikäli joukkueen ykkösketju pääsee pelaamaan vastustajan kolmosketjua vastaan. Suurin osa tanskalaisista, myös maajoukkuekiekkoilijoista on puoliammattilaisia. Ulkomaalaiset, jotka pääasiassa tulevat SM-liigasta, Elitserienistä ja Saksan DEL:stä ovat ammattilaisia.
– Ei siellä paljoa kolmen pelin viikkoja ole. Siellä pelataan useasti perjantaina ja sunnuntaina, silloin harjoitellaan koko viikko. Silloin on usein tiistaina ja keskiviikkona kahdet reenit. Siellä menee usein tilanne siihen, että reenataan liikaa. Tuntuu että moni keskittyy enemmän reeneihin kuin peleihin. Pelejä joutuu välillä odottamaan, muisteli Tanskan liigassa useamman kauden pelannut Ilvestä nykyään edustava Mikko Suvanto Jatkoajan haastattelussa.
– Jääkiekko on mennyt siellä hirveästi eteenpäin kolmen-neljän viime vuoden aikana, joukkueet vetävät aika ammattimaisesti tapahtumia. Pienessä maassa, jalkapallo ja käsipallo vievät kuitenkin rahat jääkiekon edestä.
Hirschiin luotetaan kuin muuriin
Tanskan joukkueen tukipilari on maalivahti Peter Hirsch. Kotimaahansa täksi kaudeksi palanneen Hirschin on syytä ottaa huippukoppeja, mikäli Tanska mielii kiusata suurempiaan tälläkin kertaa. Muista maalivahdeista ei suureksi avuksi ole.
Kenttäpelaajista tärkeimmissä rooleissa ovat hyökkääjä Kim Staal ja puolustaja Jesper Damgaard, joista jälkimmäisen rooli tulee varmasti kasvamaan entuudestaan, kun joukkueen kapteenina viime kisoissa häärinyt Lasse Degn on poissa loukkaantumisen vuoksi. Montreal Canadiensin aikanaan varaama Staal on joukkueen taitavin ja nopein pelaaja, jonka kanssa vastustajien puolustajien kannattaa olla varuillaan. Staalin joukkuekaveri Elitserienin Malmössä, Frans Nielsen on nyt vuoden vanhempi ja 20-vuotta kisojen avajaispäivänä täyttävältä nuorukaiselta odotetaan myös paljon.
Myöskään Tanskan liigassa pelaavia pelaajia ei kannata väheksyä. Liigan pistepörssin voittaja Kasper Degn ja tärkeimmäksi pelaajaksi valittu Ronny Larsen ovat vaarallisia ja taitavia pelaajia.
Kokonaisuutena Tanskan joukkue on taitava, mutta melko hidas ja pehmeä. Muutamalla hyvällä pelaajalla saatetaan härnätä yhdessä ottelussa, mutta pitkässä turnauksessa se ei riitä. Joukkue pelaa perinteistä ruotsalaista keskialueen sumputuskiekkoa ja yrittää iskeä vastaiskuista.
– Emme ole henkilökohtaisella tasolla yhtä hyviä kuin kärkimaat, mutta olemme tiivis ja yhtenäinen joukkue. Erikoistilannepelaamisemme tulee ratkaisemaan paljon, Lundström pohdiskelee.
Alkulohkossa Venäjä ja Ruotsi ovat liian kovia vastuksia Tanskalle, vaikka se voikin niitä parhaina päivänään kiusata. Japanin voittaminen on kuitenkin täysin mahdollista ja jopa todennäköistä. Se taas varmistaisi sen, että Tanska ja sen iloiset kannattajat nähdään kisoissa myös seuraavana vuonna.
