Nuorten MM-kisat 2007 Jatkoajassa

Jatkoaika on seurannut Suomen nuorten valmistautumista koko syksyn ajan. Mestis-kiertueen pelit on raportoitu tunnollisesti, päävalmentajaa ja pelaajia on jututettu säännöllisesti.

Kisojen lähestyessä on syytä kuitenkin keskittyä hiukan muihinkin joukkueisiin. Tässä artikkelissa esitellään lyhyesti kisojen pelisysteemi sekä joukkueet.

Suomen joukkuetta käsitellään omissa jutuissaan. Joukkue käydään läpi sekä kokonaisuuden kannalta että pelaaja kerrallaan. Esko Seppänen analysoi Kanada-pelin perusteella Suomen pelitapaa.

Myös turnauksen tähdistö on jo valittu, Jatkoajan toimesta tietysti. Lisäksi uhrataan ajatus niille pelaajille, jotka eivät syystä tai toisesta ole mukana kisoissa.

Lisäksi kannattaa huomioida Jatkoajan kisablogi, jota toimittajamme päivittävät kisojen aikana paikan päältä.

Ei enää tasapelejä

Nuorten MM-kisoissa pelataan kahdessa lohkossa yksinkertainen alkusarja. Ensimmäiset ottelut pelataan tapaninpäivänä 26.12. ja alkusarja päättyy uudenvuodenaattona 31.12.

Alku- ja karsintasarjan otteluissa voitosta varsinaisella peliajalla saa kolme pistettä. Tänä vuonna ottelut pelataan ensimmäistä kertaa ratkaisuun saakka. Mikäli joukkueet eivät saa paremmuuttaan selvitettyä varsinaisella peliajalla, pelataan viiden minuutin jatkoaika neljällä neljää vastaan.

Mikäli ottelu on jatkoajan jälkeenkin tasan, siirrytään rangaistuslaukauskilpailuun. Kolmen laukojaparin jälkeen jatketaan pari kerrallaan, kunnes voittaja on selvillä. Jatkoaika- tai rangaistuslaukausvoitosta saa kaksi pistettä, -tappiosta taas yhden.

Lohkon kolme parasta jatkaa pudotuspeleihin, kaksi viimeistä joutuu karsintasarjaan. Tasapisteissä paremmuuden ratkaisee joukkueiden keskinäisen ottelun lopputulos. Mikäli keskinäinen ottelu on päättynyt tasan jatkoajankin jälkeen, siirrytään tarkastelemaan maalieroa ja tehtyjä maaleja ennen rangaistuslaukauskilpailun huomioonottamista.

Lohkovoitto arvossaan

Koska lohkovoitolla on jatkopelien raskauden kannalta suuri merkitys, kisoissa ei juurikaan ole - toisin kuin aikuisten MM-kisoissa - merkityksettömiä otteluita. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella lohkovoittajat saavat nimittäin himoitun lepovuoron.

Lohkojen kakkoset ja kolmoset taas pelaavat puolivälierät ristiin toisiaan vastaan. Puolivälierät ovat ohjelmassa tiistaina ja välierät heti seuraavana päivänä. Niiden voittajat jatkavat luonnollisesti loppuotteluun ja hävinneet pronssiotteluun, jotka pelataan yhden lepopäivän jälkeen perjantaina 5.1.2007.

Pudotuspeleissä jatkoajan pituus on 10 minuuttia, ja se pelataan äkkikuolemaperiaatteella. Mikäli ratkaisua ei tuona aikana synny, se haetaan alkulohkojen tapaan rangaistuslaukauskilpailussa. Finaalissa jatkoajan pituus on 20 minuuttia.

Karsintasarjaan pudonneet pelaavat vielä ottelut toisen lohkon karsintasarjaan pudonneita joukkueita vastaan. Saman lohkon joukkuetta vastaan ei pelata toista kertaa, vaan mukaan lasketaan alkusarjan ottelu. Eli käytännössä karsintasarjalaiset pelaavat keskenään yksinkertaisen sarjan, josta kaksi huonointa putoaa I divisioonaan. Pudonneiden tilalle nousevat I divisioonan nousukarsinnat voittaneet Tanska ja Kazakstan.

A-lohko – se parempi lohko

Jollei pelijärjestelmä olisi yllämainittu, voisi A-lohkon joukkueiden veikata nappaavan kaikki kolme mitalisijoitusta. Hallitseva mestari Kanada on mukana kokeneella joukkueella ja on suurin mestarisuosikki, USA:ta pidetään kanukkien ykköshaastajana, ja Ruotsilla on kotiedun lisäksi kisojen ennakkoon parhaaksi arvioitu hyökkääjä. Lohkon kaksi muuta maata ovat Slovakia ja Saksa, jotka keskittyvät keskinäiseen otteluunsa saadakseen mahdollisen hyvän aseman putoamissarjan kamppailuihin.

A-lohkon otteluohjelma on sellainen, että lohkon voittaja saattaa selvitä jo kahtena ensimmäisenä päivänä. Kanada kohtaa avauspäivän iltaottelussa Ruotsin ja heti seuraavana päivänä vastaan asettuu USA.

Jos Kanada voittaa nämä molemmat ottelut, se on käytännössä jo varmistanut alkulohkon voiton - ja välieräpaikan. Mikäli Kanada taas menettää pisteitä, uudenvuodenaaton Ruotsi-USA-otteluunkin jää kunnolla jännitettävää.

Ennakkosuosikit Pohjois-Amerikasta

Kanada on voittanut kaksi edellistä mestaruutta ja viime vuoden maailmanmestareita Kanadan ryhmässä on mukana peräti 11, eli puolet joukkueesta. Joukkueen vahvimpana osa-alueena pidetään viiden kultamitalistin miehittämää isokokoista puolustusta. Ryhmästä löytyy sekä kiekollista taitoa että kovuutta. Seitsikon suurimmat haasteet ovat isoon kaukaloon ja vallitsevaan tuomarilinjaan sopeutuminen.

Pittsburghin varaus Kristopher Letang on Kanadan joukkueen kapteeni ja hänen odotetaan saavan runsaasti vastuuta ylivoimatilanteissa. Letang pelasi kauden alussa seitsemän ottelua NHL:ssä -ehti tehdä kaksi maaliakin - ennen kuin Penguinsin johtoryhmä lähetti hänet takaisin junioreihin kehittymään.

USA:n puolustus on melkein yhtä kokenut kuin Kanadan vastaava osasto, sillä neljä seitsemästä pakista pelasi jo viime vuoden MM-kisoissa. Yhdysvaltain nelikkoa johtaa parivaljakko Johnson & Johnson - viime kesän NHL:n ykkösvaraus Erik Johnson ja toissa kesän kolmosvaraus Jack Johnson. Varsinkin sääntöjen rajamailla pelaava Jack Johnson lienee yksi kisojen väriläiskistä. Kurinalaisesti pelatessaan J. Johnson voi olla turnauksen paras puolustaja, kurittomana rasite joukkueelleen ja jäähypörssin kärkimies.

Molempien pohjoisamerikkalaisten joukkueiden suurimpana kysymysmerkkinä pidetään maalivahtipeliä. Kanadan ykkösvahdin uskotaan olevan Montrealin varaus Carey Price, kakkosenaan vuotta nuorempi Leland Irwing. USA:n maalin suulle voi taas ilmaantua yhtä hyvin Jeff Frazee kuin Jeff Zatkoffkin. Ketään tästä nelikosta ei välttämättä valita kisojen parhaaksi maalivahdiksi, mutta tukenaan heillä kisojen kaksi parasta puolustusta.

Vaikkei pohjoisamerikkalaisten joukkueiden hyökkääjistä uskota kehittyvän mitään supertähtiä NHL:ään, niin Kanadalla ja USA:lla on kuitenkin muihin kisajoukkueisiin verrattuna runsaasti kokemusta, kovuutta ja maalintekotaitoa. Lisäksi molempien maiden hyökkäyksillä on apunaan tulivoimainen puolustus.

Kanadan hyökkäys on perinteistä pienikokoisempi, mutta siitä huolimatta se taklaa ja ajaa maalille Steve Downien johdolla totutun kanadalaisesti. Pisteiden teosta päävastuun kantaa toisiin kisoihinsa osallistuvat Downie, Ryan O’Marra, Andrew Cogliano ja loukkaantumisista kärsinyt Jonathan Toews.

Kisavalinnoista suurin yllätys oli entisen NHL-tähden Dave Gagnerin poika Sam Gagner. Hän on joukkueen nuorin pelaaja ja roolina voi olla yhtä hyvin - ja jopa yhtä aikaa - kolmastoista hyökkääjä kuin kakkosylivoiman sielu.

USA:n hyökkääjistä ei ennakkoon löydy Johnsonien kaltaisia johtohahmoja. Suurimmat paineet kasautunevat kokeneille Peter Muellerille ja Jack Skillelle, jotka tosin ovat Jack Johnsonin tavoin kärsineet loukkaantumisista syksyn aikana. Jokerikortti yhdysvaltalaisten hyökkäyksessä on OHL:n pistepörssin kärkipäässä keikkuva pienikokoinen Patrick Kane, joka on Kanadan joukkueen jokeripelaajan Gagnerin ketjukaveri London Knightsista.

Ruotsi - yllätysvalmis kotijoukkue

Ruotsilla on riveissään kisojen seuratuin hyökkääjä, Elitserienin pistepörssiä johtava Nicklas Bäckström. Keskushyökkääjä Bäckströmin tutkapariksi Ruotsin valmennusjohto on suunnitellut toista kautta AHL:ssä pelaavaa Nicklas Bergforsia. Jonkin aikaa näytti siltä, että New Jersey Devils ei päästäisi AHL:ssä hyvin pelannutta Bergforsia kisoihin, mutta lopulta ruotsalaisten toiveet kävivät toteen.

Bergfors on oikealta puolelta laukovana hyvänä maalintekijänä täydellinen pari syöttökone Bäckströmille. Eivätkä Bergfors ja tiukkana taistelijana tunnettu Bäckström pelästy fyysistäkään peliä, joten ei olisi mikään yllätys, jos ruotsalainen pelaaja voittaisi sekä turnauksen maali- että pistepörssin.

Maalivahtiosastolla Ruotsi ei anna muille huippujoukkueille tasoitusta. Joel Gistedt on pelannut hyvin Elitserienissä Frölundan ykkösvahtina ja kakkosena on erittäin lupaavana pidetty Jhonas Enroth. Gistedtiä ei ole vielä varattu NHL:ään, joten hän on varmasti yksi turnauksen tarkimmin seuratuista maalivahdeista.

Ruotsin heikoimpana osa-alueena pidetään puolustusta. Ryhmä on kyllä isokokoinen, mutta kyseenalaista on, riittääkö pelaajien liike ja taito pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan. Sekä Kanadalla että Yhdysvalloilla on ryhmässään Andrew Coglianon ja Nate Gerben tapaisia pieniä ja liukasliikkeisiä hyökkääjiä.

Pahimmillaan Alexander Hellströmit (190 cm / 95 kg) ja Jonas Ahnelövit (190 cm / 93 kg) joutuvat epätoivoissaan heittelemään mailakoukkuja ympärillä puikkelehtiviin vastustajiin ja nykyisen tuomarilinjan mukaisesti viettävät ison osan ottelusta jäähypenkillä. Ruotsilla ei kuitenkaan ole varaa antaa vastustajille minuuttikaupalla yhden miehen verran tasoitusta.

A-lohkon heikompien joukkueiden Slovakian ja Saksan lopullinen taso selviää vasta itse kisoissa. Slovakia on koonnut joukkueensa pääosin Kanadan juniorisarjoissa pelaavista nuorukaisista.

Puolustuksen ankkurina on Zdeno Charan kokoinen Vladimir Mihalik. Tämän vuoden hyökkääjistä ei ole Pavol Demitran tai Marian Hossan työn jatkajiksi, vaan voi olla, että Slovakia saa tehdä täyden päivätyön säilyäkseen ylimmällä sarjatasolla.

Saksa on harjoitusotteluissa pelannut tasapäisesti Sveitsin kanssa. Hyökkäyksestä löytyy isokokoisia germaaneja, mutta tuskinpa Philip Gogulla, Marcel Müller, Konstantin Braun tai Feliz Schutz ovat kovinkaan korkealla piste- tai tehopörssissä.

B-lohko - tasaista taistelua lohkovoitosta

Ennakkoasetelmissa Suomen pitäisi pystyä kamppailemaan lohkovoitosta, sillä "pikkuleijonat" pelaavat turnauksen selvästi heikommassa lohkossa. Suomen lisäksi B-lohkossa pelaavat Tsekki, Venäjä, Sveitsi ja Valko-Venäjä.

Venäjä on nuorten MM-turnauksen kestomenestyjä, joka on ollut harvoja poikkeuksia lukuunottamatta mitaleilla vuodesta toiseen. Tällä kertaa mitalisija jäänee kuitenkin haaveeksi, ellei Semjon Varlamov torju kaikkea mahdollista ja tasainen hyökkäyskalusto yllätä. Venäjän joukkue on kasattu pelkästään kotimaansa sarjoja tahkoavista nuorukaisista.

Venäjän ryhmästä puuttuvat Aleksandr Ovetshkinin ja Jevgeni Malkinin tapaiset tähtipelaajat. Vaikka joukkueessa on useita Superliiga-pelaajia ja NHL-varauksia, tarvitsee se menestyäkseen paitsi sujuvaa joukkuepeliä, myös yksilöiden tasonnostoa ratkaisevissa paikoissa.

Tsekin suurimmat tähdet tulevat Kanadan juniorisarjoista. Michael Frolikista odotettiin nuorempana uutta Jagria, Jakub Voracekista taas povataan ensi kesän varaustilaisuuden kärkinimeä. Martin Hanzal lähti maajoukkueleiritykseen WHL:n pistepörssikärjestä.

Mikäli Tsekki aikoo turnauksessa menestyä, tulee Ondrej Pavelecin haastaa tosissaan Tuukka Rask ja Carey Price kisassa turnauksen parhaan maalivahdin tittelistä. Pavelec valittiin menneellä kaudella QMJHL:n vuoden tulokkaaksi, mutta tämä kausi ei ole alkanut Cape Breton Screaming Eaglesin veräjänvartijalta yhtä hyvin.

Sveitsi ja Valko-Venäjä kiusantekijöinä

Sveitsissä on otettu valmistautumisessa mallia Suomesta. Joukkue pelasi syksyn aikana kertaalleen kaikkia maan B-sarjajoukkueita vastaan. Ruotsiin lähtevä joukkue on kasattu tulevia vuosia silmällä pitäen, sillä mukana on lukuisia 17-18-vuotiaita pelaajia.

Slovakialaissyntyinen hyökkääjä Juraj Simek ja puolustaja Yannick Weber ovat tehneet hyvää jälkeä Kanadan juniorisarjoissa. Reto Berra on maan suurimpia maalivahtilupauksia, vaikka onkin jäänyt Zürichissä vähälle peliajalle Ari Sulanderin takana.

Ehkä mielenkiintoisin sveitsiläisnimi on kuitenkin Andrei Bykov. Takavuosien Neuvostoliiton maajoukkuepelaajan ja Venäjän nykyisen päävalmentajan poika on isänsä tapaan pienikokoinen (172 senttinen, 64 kiloinen!) ja taitava hyökkääjä. Nuorukainen on nimensä vuoksi joutunut Fribourgissa liiallisenkin huomion kohteeksi, mutta on osoittautumassa kaiken hypen arvoiseksi.

Valko-Venäjälle jäänee lohkossa kiusaajan rooli, sillä joukkueen yksinäinen tähti Sergei Kostitsin ei saa riittävästi tukea joukkuetovereiltaan.