Kuka onnistui ja kuka ei? Missä mentiin vikaan?
Jatkoajan kisaosasto Mika Pukkinen ja Kirsi Teiskonlahti keskustelivat Suomen suorituksista.
MP: Suomi voitti alkulohkossa ne joukkueet, jotka sen ennakkoon pitkin voittaa. Kanada ja Yhdysvallat olivat joukkueita, joita vastaan Suomi lähti haastajana ja hävisi. Miten näit Suomen alkulohkon?
KT: Suomen peli ei asettunut uomiinsa missään vaiheessa. Vaikka Suomi voitti pikkumaat, ei peli kulkenut koko turnauksen aikana siten, että Suomella olisi ollut saumaa tosipeleissä. Kanadalla ja Yhdysvalloilla oli selvästi laadukkaammat ja taitavammat joukkueet. Viimeistään välierässä olisi Nuorille Leijonille tullut kylmää kyytiä, jos joukkue olisi selvittänyt Tšekki-pelin kunnialla.
"Ongelma oli pitkälti viisikkopelissä. Materiaaliedulla on helppo kävellä tanskojen yli."
Mistä epäonnistuminen johtui?
MP: Ongelma oli pitkälti viisikkopelissä. Materiaaliedulla on helppo kävellä tanskojen yli, mutta kovia maita vastaan se etu häviää. Tšekkiä vastaan homma alkoi löytyä, kun peliä hieman hidastettiin. Kokonaisuutena pelitapaetu ei silti ollut Suomella, kuten vuosikausia on ollut.
Se on ehkä suurin yksittäinen tekijä, miksi turnauksesta ei saatu tämän suurempaa irti. Viimeistely etenkin kärkikentällisillä jätti paljon toivomisen varaa. Kliinisempi olisi voinut monessa tilanteessa olla, mutta siinä ei onnistuttu.
Mielestäni Ukko-Pekka Luukkosta on kritisoitu osin turhaankin. En nyt väitä tässä, että hän oli mitenkään maaginen voittava maalivahti. Hän jätti tekemättä monta torjuntaa, jotka olisi voinut tehdä. Kuinka paljon turnauksen lopputulemasta voidaan laskea oikeasti hänen harteilleen?
KT: Ei tullut näistä kisoista MM-kisaunelmaa Luukkoselle, mutta olen samaa mieltä siitä, että kaveri on saanut turhankin paljon tappioista kontolleen. Jo etukäteen tiedettiin, että maalivahtipeli on Suomen isoin heikkous.
Maalivahtipelin jättämää eroa huippumaihin Suomi ei pystynyt missään vaiheessa kuromaan kiinni. Tietysti Suomi olisi voinut kokeilla esimerkiksi Lassi Lehtistä maaliin jo alkusarjassa ihan jo loukkaantumisten varalle. Kukapa tietää, vaikka Lehtinen olisi pelannut jumalmoodissa kisat läpi.
MP: Sitähän emme saa koskaan tietää. Tietysti olen hieman hämmästynyt siitä, että ainoastaan Luukkosta peluutettiin, eikä muille annettu edes mahdollisuutta kokeilla. Ennakkoonhan oli tiedossa, että maalivahtiosasto on kysymysmerkki. Suomellahan ei ole pitkään aikaan ollut pelkästään Mestis-profiilin maalivahteja.
Suomen puolustuksen piti olla turnauksen parhaita, mutta ainakaan omalla puolustusalueella se ei siltä aina näyttänyt, että puolustuksessa oli viisi ykköskierroksen varausta.
Tuloksesta huolimatta onnistujiakin oli. Ketä nostat turnauksen suurimmiksi suomalaisonnistujiksi?
KT: Hyökkäyspäästä on nostettava Joona Koppanen. Nelosketjun sentterinä kolme tärkeää maalia. Hoiti myös omassa päässä hommat mallikkaasti tasakentällisin ja alivoimalla. Aapeli Räsänen pelasi nousujohteiset kisat ja kuuluu myös ehdottomasti hyökkäyskaluston onnistujiin. Räsänen otti myös tärkeitä aloituksia Suomelle. Viiden matsin otannalla Räsänen on kolmanneksi paras aloittaja koko kisoissa.
Puolustuksessa minulle tuntemattomampi pelaaja Henri Jokiharju oli positiivinen yllätys: varmoja otteita ja bonuksena muutama pistekin. Ykkösketjun Eeli Tolvanen ja Kristian Vesalainen heräilivät loppua kohden, mutta he eivät saa puhtaita papereita.
Vai mitä mieltä olet?
"Myös neloskentän Markus Nurmi saa litmaspeukkua turnauksestaan."
MP: Ei tulosyksiköille oikein voi puhtaita papereita tarjota, jos katsotaan kokonaiskuvaa. Myönnettäköön, että he pelasivat muutoin pääasiassa ihan hyvää jääkiekkoa ja loivat maalintekopaikkoja, mutta kun tulosta ei tule, silloin tehtävä on epäonnistunut. Voin olla aika pitkälti samaa mieltä mainitsemistasi pelaajista.
Puolustajistosta nostan onnistujiksi vielä Urho Vaakanaisen, Kasper Kotkansalon ja Robin Salon. Heidän tehtävänsä oli pelata kentällä niin, että omissa ei liiemmin soi. Siinä he myös onnistuivat. Rooli oli näkymätön, jota se heidän kohdallaan onneksi olikin. Myös neloskentän Markus Nurmi saa litmaspeukkua turnauksestaan.
Jos ajatellaan tämän suorittamista historian valossa ja nyt, niin mitä se jätti käteen?
KT: Nuo lisäykset voi ilman muuta allekirjoittaa.
"Näissä ikäluokissa on todella paljon taitoa ja potentiaalia."
Valtava pettymyshän Suomen tulos oli, kun joukkuetta katsoo paperilla. Jos viime vuoteen vertaa, niin kunniaa kuitenkin jossain määrin palautettiin, vaikka matka päättyi jo puolivälieriin. Näissä ikäluokissa on todella paljon taitoa ja potentiaalia. Mukana oli kuitenkin nyt jo tukku vuosina 1999 ja 2000 syntyneitä pelaajia, joten pohja ensi vuodelle on jo kunnossa.
MP: Kyllä vain, vaikka joukkueelta olisi jo tänä vuonna voinut odottaa enemmän. Moni potentiaalinen tuleva huippupelaaja ei näissä kekkereissä näyttänyt juurikaan osaamistaan.
Totuushan on se, että mitalipeleissä Nuoret Leijonat ei ole tehottomuutensa takia. En halua mennä edes siihen, olisiko joukkueeseen pitänyt valita joku muu vai ei. Tämä porukka kuitenkin pystyi osoittamaan ajoittain kyvykkyytensä, mutta tuloksen jäätyä laihaksi ei se juuri tällä hetkellä lohduta.
KT: Näinhän se on. Ja loppujen lopuksi joukkueessa oli sellaisia puutteita, että tänä vuonna mitalipeleissä olisi tullut kylmää kyytiä.
MP: Näin on.