HPK - JUK
KAL - TAP
KOO - ILV
KÄR - TPS
SPO - IFK
ÄSS - JYP
FLA - BUF 2.00
NJD - PIT 2.00
PHI - TBL 2.00
CAR - NYR 2.00
MTL - CBJ 2.30
STL - TOR 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - NSH 3.30
EDM - ARI 4.00

Niklas Hagmanin ura on ohi – tässä haastattelussa muistellaan menneitä

NHL / Artikkeli
Niklas Hagman pelasi Suomen A-maajoukkueessa 68 kertaa.
Kuva © Miro Pesonen - http://karhuvaari.kuvat.fi
Entisen NHL-tähden ja Leijonien luottohyökkääjän Niklas Hagmanin ura on päättynyt. On aika muistella HIFK:ta, Kärppiä, Dallas Starsia, Torontoa, maailmanmestaruutta ja olympiamitaleja.

Toisen polven huippujääkiekkoilija, entinen NHL-tähti ja Suomen A-maajoukkueen luottomies Niklas Hagman lopetti aktiiviuransa 20. joulukuuta. Hän ilmoitti päätöksestään koruttomasti sosiaalisessa mediassa.

"Ammattilaisurani jääkiekkoilijana on tullut päätökseen. Tahdon kiittää kaikkia joukkuekavereitani, faneja, agenttiani, valmentajia sekä muuta henkilökuntaa tästä unohtumattomasta matkasta. Tahdon kiittää myös ystäviäni sekä perhettäni, etenkin vaimoani, joka on tukenut minua pelatessani rakastamaani lajia.", kuului twiitti.

"Nyt on aika ottaa happea ja etäisyyttä. Takki on tyhjä."

Hagman kertoo päätöksen syntyneen jo huomattavasti ennen virallista ilmoitustaan.

− Kesällä oikeastaan tiesin jo, etten pelaa enää. Koetin katsella pelipaikkaa pääkaupunkiseudulta, mutta sitä ei löytynyt. Olin tehnyt jo päätöksen, että muualle en enää lähde.

Päätöksenteko oli helppoa perhesyistä. 38-vuotias laitahyökkääjä uskoo olevansa tulevaisuudessakin jääkiekon parissa tekemisissä, mutta haluaa tällä hetkellä ottaa etäisyyttä rakkaaseen lajiin. Hän ei halua ryhtyä hätäisesti mihinkään vaan painottaa ryhtyvänsä tosissaan ja täysillä tuleviin töihin, kun niiden aika on.

− Väkisin en lähde tekemään mitään. Nyt on aika ottaa happea ja etäisyyttä. Takki on tyhjä.

Mies uskoo hänellä olevan edelleen paljon annettavaa lajille. Valmennushommia Hagman ei pidä mahdottomana ajatuksena, mutta ei näe niiden olevan tällä hetkellä ajankohtaisia.

Divisioonavuosi kasvatti mestariksi

Hagman aloitti jääkiekon harrastamisen noin viisivuotiaana. Kipuaminen kohti lajin huippua alkoi legendaarisesta Calle Branderin kiekkokoulusta, josta matka jatkui Helsingin IFK:n juniorijoukkueisiin. Ensimmäiset Liiga-ottelunsa Hagman sai vyölleen kaudella 1997–98. Otteluja HIFK:n paidassa kertyi vain kahdeksan, nuorukaisen viettäessä suurimman osan kaudesta edelleen A-junioreissa. Seuraavalla kaudella motivaatio-ongelmat juniorisarjassa ajoivat alle kaksikymppisen kiekkolupauksen Espoon Bluesin riveihin.

− HIFK:n suunnalta ei paljoa positiivista merkkiä tullut tulevaisuuden suhteen. Bluesiin siirtyminenkin oli vain tekohengitystä sille kaudelle.

Seuraavana kesänä Hagmanin tuli tehdä valinta, mihin suuntaan lähteä viemään uraansa. Kiinnostuneita seuroja oli, mutta ne löytyivät liigan häntäpäästä. Lisäksi HIFK:sta veisteltiin, että pelipaikka punapaitojen riveistä aukeaisi vuoden kuluttua, mikäli Hagman löytäisi alkavalle kaudelle työpaikan muualta.

− Enhän edes tiennyt, olisiko siellä vuoden päästä samat valmentajat sun muut. Ei sitä sen enempää tullut mietittyä.

Ratkaisu Hagmanin jatkolle löytyi lopulta yllättävältä suunnalta, kun puhelimeen tuli puhelu päävalmentajalta I-divisioonasta. Valmentaja oli Juhani Tamminen. Aurinkokuningas halusi huippulupauksen Oulun Kärppiin.

− Aluksi teilasin koko ajatuksen, että en varmasti lähde mihinkään Ouluun pelaamaan.

Hagman jatkoi kuitenkin keskusteluja Tammisen sekä perhetuttunsa Janne Laukkasen kanssa. Keskusteluissa mukana olleet isä Matti Hagman sekä agentti Matti Väisänen näyttivät Kärppiin siirtymiselle vihreää valoa. Yhdessä laskettiin, että uran kannalta divisioonaan siirtyminen olisi viisain ratkaisu suuremman peliajan vuoksi. Taustatukea päätökselle toi myös Kärppiin kasattu joukkue.

"Yksi syy Ouluun lähdölleni oli isäni nimen varjoon jääminen HIFK:ssa ja Bluesissa."

− Heillä oli niin kova ryhmä, että povasin heidän olevan seuraavana vuonna Liigassa. Pääsisin saman joukkueen kanssa pääsarjatasolle ja pelaamaan hyökkäävässä roolissa, jos divisioonakausi vain menee hyvin.

− Yksi syy Ouluun lähdölleni oli isäni nimen varjoon jääminen HIFK:ssa ja Bluesissa. Lisäksi teki hyvää päästä itsenäistymään. Toki ravinnon ja treenaamisen suhteen olisi asioita voinut tehdä paljon paremminkin. Oulussa ei ollut äitiä tai kavereita auttamassa.

− Monet tuomitsivat lähtöni alemmalle sarjatasolle, ettei siinä ollut mitään järkeä, eikä hyötyä. Siitä kahden vuoden jälkeen samat ihmiset tulivat sanomaan, että valintani oli täydellinen. Aika koomista oli nähdä, kuinka ihmisten mielipiteet muuttuivat.

Kärpät voitti seuraavalla kaudella runkosarjan ylivoimaisesti häviten vain kolme ottelua. Liigakarsinnoissa joukkue kaatoi tieltään Vaasan Sportin sekä Liigan jumbon Lahden Pelicansin.

Seuraava kausi Liigassa oululaisilta sujui upeasti. Vaikka sarjanousija sijoittui runkosarjassa vasta kahdeksanneksi, he etenivät pudotuspeleissä neljän parhaan joukkoon pudotettuaan Helsingin Jokerit puolivälierissä. Välierissä Kärpät koki tappion Turun Palloseuralle ja pronssiottelussa Tampereen Ilvekselle. Neljäs sija sarjanousijana. Ensitahdit Hagmanin upealle uralle oli lyöty.

− Lähdettyäni Kärppiin sain sieltä kaiken, mitä tarvitsin. Enemmänkin.

Dallas Stars ja pudotuspelit

Niklas Hagman aloitti NHL-uransa kaudella 2001-02 Florida Panthersin miehistössä. Floridalaisseura oli varannut Hagmanin kaksi vuotta aiemmin. Otteluja maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa miehelle kertyi tulokaskaudella peräti 78.

Neljä vuotta myöhemmin Hagman kaupattiin Dallas Starsiin, jossa laitahyökkääjä pelasi lopulta parhaat NHL-vuotensa. Ensimmäisellä kokonaisella Stars-kaudellaan espoolainen rikkoi ensimmäisen kerran urallaan kymmenen maalin rajapyykin NHL:ssä.

− Sain kunnian pelata Jere Lehtisen ja Mike Modanon kanssa samassa ketjussa. Sergei Zubov pelasi puolustuksessa. Siinä oli ehkä NHL-urani kovin kentällinen. Tein ensimmäisen hattutemppuni samassa joukkueessa, tuolloin ketjukavereinani olivat Antti Miettinen ja Brad Richards. Heidän kanssaan homma toimi ehkä parhaiten urallani.

Hagman pääsi Starsin miehistössä kokemaan NHL:n pudotuspelit, kun seura eteni vuonna 2008 konferenssifinaaleihin asti. Siellä tie nousi kuitenkin pystyyn Detroit Red Wingsin edettyä Stanley Cupin loppuotteluihin.

− Ne ajat ovat urani parhaita muistoja. En päässyt paljon pelaamaan pudotuspelejä. Se on harmi. Se on erittäin kova maailma. Otteluita pelataan tiiviiseen tahtiin, melkein joka toinen päivä. Siellä jyvät erottuvat akanoista.

− Valmistautumisella runkosarjaotteluihin ja pudotuspeliotteluihin oli eronsa. Tammi-helmikuun illat Long Islandilla ja alla väsymystä sekä kolhuja. Kyllä siinä tahtoo keskittyminen karata olennaisesta ennen ottelua. Alkulämmittelyjen jälkeen tulee kuitenkin olla täysillä pelissä sisällä. Arvostan Stanley Cupin voittajia, sen voittaminen on hirveän työn takana.

Vuodet Torontossa

Kaudeksi 2008-09 Hagman siirtyi Toronto Maple Leafsiin. Maailman suurimmassa jääkiekkoseurassa syntyi oma tehopiste-ennätys 22+20=42, vaikka joukkue ei kummallakaan Hagmanin kaudella edes taistellut pudotuspelipaikasta. Jälkimmäisellä kaudella 2009–2010 joukkue jäi jopa Itäisen konferenssin viimeiseksi.

Pääsy pelaamaan NHL:n Original Six -seurassa ei jättänyt Hagmania kylmäksi.

"Riitti, että ainakin yritti kaikkensa. Sillä sai paljon anteeksi."

− Se oli kokemuksena aika uskomaton. Legendaarinen seura, jonka hallin katossa on kaikki mahdolliset viirit. Torontossa näki viikoittain vanhoja, legendaarisia pelaajia. Se oli mahtavaa aikaa.

Kaupungin media ja seuran fanit tunnetaan kiekkopiireissä ankarana yleisönä. Heikko menestys johtaa usein pelaajat median hampaisiin. Suomalaishyökkääjä ei kuitenkaan joutunut osaksi tällaista kohtelua.

− Jos peli ei kulkenut, riitti, että ainakin yritti kaikkensa. Sillä sai paljon anteeksi. Osa pelaajistamme sai jopa epäreiluakin kohtelua osakseen joukkueen heikon menestyksen vuoksi.

Kahden Maple Leafs -kauden päätteeksi Hagman kaupattiin Calgary Flamesiin osana suurta pelaajakauppaa. Flames-vuodet eivät tarjonneet suomalaiselle kummoisempaa menestystä ja hän siirtyikin kesken kauden 2011-12 Anaheim Ducksiin, jossa pelasi viimeiset NHL-ottelunsa.

Maailmanmestaruus on maajoukkueessa ylitse muun

Hagman edusti urallaan Suomen miesten maajoukkuetta 68 ottelussa. Ikimuistoisin edustustehtävä osui kuitenkin jo vuoteen 1998 ja alle 20-vuotiaiden koti-MM-kisoihin. Suomi voitti maailmanmestaruuden, suomalainen jääkiekko sai uuden supertähden Olli Jokisen ja ratkaisumaalin tekijäksi tilastoitiin parin sukupolven tauon jälkeen Hagman.

− Se mestaruuden ratkaissut maali oli onnekas, mutta onneksi kaikki lasketaan. Eero Somervuori toi kiekon laidasta ja syötti Jokiselle. Olimme siinä Ollin kanssa 2-1- tai 2-2-hyökkäyksessä ja hän koetti syöttää minulle takatolpalle. Kiekko osui matkalla Venäjän puolustajan mailaan ja nousi siitä ylös lonkkani kohdalle, josta se meni yhdellä pompulla maaliin. Sitten näin punalampun syttyvän, enkä edes ajatellut, etteikö maalia hyväksyttäisi. Samantien heitin kypäräni ja hanskani kohti kattoa.

Vaikka leijonapelaaja on saavuttanutkin arvokisoista menestystä enemmänkin, hän nostaa henkilökohtaisella tasolla maailmanmestaruutensa World Cupista saadun hopean sekä olympiahopean ja -pronssin yläpuolelle.

− Nuorten kullan kuitenkin voitimme ja sain itse tehdä jatkoajalla voittomaalin. Se oli kokemuksena aivan uskomaton.

− Saavutuksena Torinon olympiahopea tai World Cupin kakkossija ovat kovempia, koska mukana olivat kaikki maailman parhaat pelaajat. Finaalissa häviäminen on kuitenkin henkisesti raskasta, eikä ottelun jälkeen tuntunut hyvältä. Ajan kuluessa hopeita ja pronssiakin on oppinut arvostamaan todella korkealle.

Muokattu 16.1.2018 kello 09.49: Tekstissä kerrottiin, että Niklas Hagman on voittanut aikuisten Suomen mestaruuden Oulun Kärpissä. Se ei pidä paikkaansa. Kohta on poistettu tekstistä.

» Lähetä palautetta toimitukselle