Detroit Red Wings tuskin tiesi vuoden 1989 draftissa, millaisen lottovoiton joukkue sai kolmannella varauskierroksella. Minnesotan Bloomingtonissa pidetyssä draftissa Detroit varasi ensimmäisellä kierroksella keskushyökkääjä Mike Sillingerin ja toisella kierroksella varausvuoro osui puolustaja Bob Boughneriin. Kolmannella kierroksella valinta osui parhaiten, kun Hockeytowniin huudettiin Västerås IK:n puolustaja Nicklas Lidström.
Lidström nousi ällistyttävän nopeasti NHL:n parhaiden puolustajien joukkoon. Ruotsalaisen suoritusvarmuus on pysynyt tasaisena jo kuudentoista NHL-kauden ajan ja Detroit Red Wings on voinut rakentaa puolustuksensa vuodesta toiseen maailman parhaan puolustajan varaan. Lidström on parantunut laadukkaan viinin tavoin vanhetessaan.
Dynastian tukipilari
Lidström pelasi uransa alkuajat kotimaassaan Västerås IK:n riveissä. Puolustaja loi nopeasti mainetta itselleen Ruotsin sarjoissa, ja maajoukkuekutsu oli väistämätön. Suomessa 1991 pelattu maailmanmestaruusturnaus jäi Lidströmin viimeiseksi esiintymiseksi Euroopassa ennen NHL-uraa. Turnauksessa ruotsalaisten kaulaan ripustettiin värikkäiden vaiheiden jälkeen kultamitalit, kun Mats Sundin heilutteli länsinaapurimme tahtipuikkoa. Sundin muuten varattiin varaustilaisuuden ensimmäisenä Quebec Nordiquesin toimesta 1989, kun Lidström oli koko tilaisuuden vasta 53. valinta.
Jo ensimmäisellä kaudellaan rapakon takana Lidström näytti olevansa siniverinen kaukaloiden kuningas, kuten jo aiemmin kolmen kruunun nutussa MM-kisoissa. Nuorukainen nousi heti Detroitin puolustuksen johtajaksi. Kauden aikana Lidström latoi hulppeat 60 (11+49) tehopistettä. Tehotilastossa ruotsalainen merkkautti lukeman +40. Lidström ei ole jäänyt kertaakaan uransa aikana tehotilastossa pakkasen puolelle. Toki voittavassa joukkueessa hyvä tehotilasto ei ole mikään ihme, mutta suurin tekijä tilanteeseen on puolustaja itse.
Huikea tulokaskausi ei kuitenkaan riittänyt Calder Trophyyn, kun venäläinen Pavel Bure nappasi vuoden tulokkaan arvonimen. Calder Trophy on niitä harvoja palkintoja, joita Lidström ei uransa aikana ole voittanut.
Red Wings on edennyt Lidströmin uran aikana jokaisella kaudella pudotuspeleihin. Ensimmäisen mestaruussormuksensa ruotsalainen saavutti 1997, kun Detroit rikkoi 42 vuoden kirouksen. Stanley Cup oli palannut Hockeytowiin.
| style="border: solid 1px #ddd; border-right: solid 1px #ddd; padding: 4px;">,, |
Legendaarisen Scotty Bowmanin luotsaaman joukkueen runko koostui kanadalaisista Steve Yzermanista, Brendan Shanahanista ja Mike Vernonista. Mukana olivat myös venäläiset Sergei Fedorov, Igor Larionov, Slava Fetisov, Slava Kozlov ja Vladimir Konstantinov. Luonnollisesti myös Lidström kuului avainpelaajien joukkoon.
Seuraavalla kaudella Red Wings onnistui uusimaan mestaruuden. Mestaruuksia seurasi muutama sormukseton vuosi, kunnes vuonna 2002 Stanley Cup matkasi jälleen autokaupunkiin. Lidström voitti ensimmäisenä eurooppalaisena Conn Smyth Trophyn pudotuspelien parhaana pelaajana. Valmentajavelho Bowman päätti menestyksekkään uransa mestaruuteen ja joukkueen kapteenin Yzermanin terveystila oli täysi kysymysmerkki. Joukkueen runko alkoi muuttua.
Red Wings pystyi taistelemaan edelleen runkosarjan voitoista, mutta pelit alkoivat yskiä usean kauden ajan pudotuspeleissä. Joukkueeseen ajettiin pikku hiljaa sisään uusia vastuunkantajia, kuten Henrik Zetterberg, Pavel Datsjuk ja Niklas Kronwall.
Nousu johtajaksi
Keväällä 2006 Red Wings-ikoni Steve Yzerman lopetti jääkiekkouransa ja oli Lidströmin vuoro nousta joukkueen kapteeniksi. Ruotsalaiselle tuli vaativa rooli täytettäväksi, muuta Lidström ei vastuun kantamista pelännyt.
Yzerman oli tyylikäs, rauhallinen, mutta myös erittäin karismaattinen johtaja Detroitissa. Mies tunnettiin koko peliuran ajan herrasmiespelaajana. Lidström oli looginen valinta kapteeniksi, koska miehellä oli paljon samoja ominaisuuksia kuin Yzerman.
Lidströmin johdolla joukkue nousi jälleen kerran Stanley Cupin voittajaksi. Lidströmistä tuli historiallisesti ensimmäinen eurooppalainen kapteeni, joka johdatti joukkueensa himoitun pokaalin voittajaksi. Detroitin mestaruusjoukkue rakentui hyvin pitkälle eurooppalaisten pelaajien ympärille, joten Lidströmin johdolla Detroit mursi myytin, ettei vanhan mantereen pelaajiin luottavalla joukkueella voi voittaa Stanley Cupia.
Herra Monipuolisuus
Nicklas Lidströmillä ei ole Bobby Orrin ja Paul Coffeyn nopeutta tai Scott Stevensin ja Chris Prongerin räjähtävää taklaustaitoa. Ruotsalaispuolustajan vahvinta ominaisuutta monipuolisuuden vuoksi miltei mahdotonta määrittää.
Lidström on modernin jääkiekkoilun paras puolustaja. Hänessä yhdistyy monipuolinen osaaminen sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Heikkoja osa-alueita ei ruotsalaisesta meinaa löytää etsimälläkään.
Tuleva Hockey Hall of Fame –pelaaja on voittanut urallaan miltei kaiken: Neljä Stanley Cup-voittoa, olympiakulta ja maailmanmestaruus, kuusi Norris Trophyä, Conn Smythe Trophy, yhdeksän valintaa kauden ykköstähdistöön ja niin edelleen. Lista on todella mittava ja ainutlaatuinen.
Kun Lidström jossain vaiheessa päättää lopettaa jääkiekkouransa, on Detroitissa ja koko NHL:ssa parhaan puolustajan luistimet täytettävänä.
