Kun WHA oli kaatunut, neljä siellä pelannutta joukkuetta liittyi NHL:ään. Yhdistymisen seurauksena oli myös ongelmia, sillä usean pelaajan oikeudet olivat jo jollain vanhalla NHL-joukkueella WHA:sta siirtyvän joukkueen lisäksi.
WHA:sta tulevien joukkueiden annettiin pitää vain neljä pelaajaa, kaksi maalivahtia ja kaksi kenttäpelaajaa, ilman että olemassa olevilla NHL-joukkueilla oli mahdollisuus saada heidät riveihinsä. Monet muut pelaajat saivat palata niihin seuroihin, joilla oikeudet olivat. Edmonton Oilers menetti näillä tavoin 13 pelaajaa, Winnipeg Jets kahdeksan, Hartford Whalers ja Quebec Nordiques neljä.
Muutenkin WHA:sta tulleiden joukkueiden urakkaa hankaloitettiin, sillä varaustilaisuudessa nämä neljä varasivat viimeisenä, eivätkä ensimmäisten joukossa, kuten 1970-luvun laajennusjoukkueet.
Näilläkin asioilla tehtiin kauppaa. Nordiques kauppasi seuraavan vuoden ykkösvarausvuoronsa Chicagoon, jotta tämä ei ottaisi Real Cloutierin oikeuksia. Detroit Red Wings ei puolestaan halunnut 51-vuotiasta Gordie Howea takaisin, vaan antoi suosiolla Hartford Whalersin pitää legendan, jolle seuraava NHL-kausi tuli olemaan NHL-uran viimeinen.
Oma tapauksensa oli myös 18-vuotias huippulupaus Wayne Gretzky. Hänellä ei ollut varsinaista pelaajasopimusta, vaan erityinen sopimus Oilers-omistaja Peter Pocklingtonin kanssa. Oilers sai lopulta väännön jälkeen käyttää Gretzkyn yhtenä niistä pelaajista, joiden oikeuden pysyisivät WHA:sta tulevilla joukkueilla.
Osa pelaajista, joiden oikeudet NHL-joukkueet olivat pitäneet, palasivat pikaisesti vanhoihin ryhmiinsä, koska he jäivät suojaamattomaksi laajennusvarauksessa. Tähän joukkoon kuuluivat legendaarinen Bobby Hull ja Peter Marsh, jotka päätyivät takaisin Winnipeg Jetsiin sekä Quebec Nordiquesin pitkäaikainen luottopuolustaja Alain Cote.
Itse varaustilaisuuden saldo jäi varsin vaatimattomaksi, kun aikaisempien tilaisuuksien tapaan entiset joukkueet saivat suojata kaksi maalivahtia ja 15 kenttäpelaajaa.
Kahdelle joukkueelle tarjottiin mahdollisuus suojata enemmän pelaajia, sillä mikäli WHA:sta tulevat joukkueet halusivat pitää enemmän kuin yhden pelaajan niistä, joiden oikeudet olivat myös NHL-joukkueella, näitä menetyksiä korvattiin.
New York Islanders sai suojata 17 kenttäpelaajaa, kun Quebec Nordiques päätti pitää Richard Brodeurin ja Garry Larivieren sekä Winnipeg Jets Markus Mattssonin.
Brodeur päätyi myöhemmin kaikesta huolimatta Islandersiin, kun hänen ympärillään tehtiin vaihtokauppa. Pittsburgh Penguinsin suojattavien kenttäpelaajien määrä oli 16, kun Paul Baxter pysyi Quebecissä ja Morris Lukowich Winnipegissä.
Winnipeg Jetsin varaamista pelaajista yksikään ei päässyt seurassa pelatuissa NHL-otteluissa toiselle sadalle. Peter Marsh teki kohtuullisesti pisteitä, mutta hänen matkansa jatkui Chicagoon kesken Jetsin toisen NHL-kauden.
Quebec Nordiquesinkaan saldo ei ollut huomiota herättävä. Jo ensimmäisellä kaudella joukkueen yhdeksän parasta pistemiestä olivat tulleet jollain muulla tavalla kuin laajennusvarauksen kautta. Alain Cote pysyi Nordiques-puolustuksessa miltei koko 1980-luvun, sillä ura päättyi kauteen 1988-89, jolloin hän edusti yhä joukkuetta.
Hartford Whalersin varaamista pelaajista vain Nick Fotiu ja Al Sims rikkoivat sadan pelatun ottelun rajapyykin joukkueessa. Sims pelasi kaksi kautta Whalersissa ennen siirtoa Los Angeles Kingsiin. Hän on sittemmin toiminut myös valmennustehtävissä pääosin alemman tason ammattilaisliigoissa, mutta mukaan mahtuu myös jakso San Jose Sharksin päävalmentajana.
Edmonton Oilers oli 1980-luvun loppupuolella dynastia, mutta laajennusvarausten kanssa sillä oli hyvin vähän tekemistä. Ainoastaan puolustaja Lee Fogolin pysyi joukkueessa niihin vuosiin asti.
Fogolin oli voittamassa kahta Oilersin viidestä Stanley Cupista, ja uraan mahtui myös kutsu tähdistöotteluun vuonna 1986. NHL-ura päättyi vuotta myöhemmin samassa seurassa, missä se oli alkanutkin - Buffalo Sabresissa.
NHL pysyi 21 joukkueen sarjana 12 vuoden ajan. 1990-luvulla neljästä WHA:n kautta tulleesta joukkueesta kolme muutti uudelle paikkakunnalle: Kanadan talouden heikennyttyä Quebec Nordiques myytiin Denveriin ja Winnipeg Jets Phoenixiin.
Bostonin ja New Yorkin välissä ei myöskään ollut optimaalinen paikka NHL-seuralle, joten Hartford Whalers suuntasi Raleighiin, jota tosin edelsi kaksi vuotta Greensborossa, kun uusi areena ei ollut vielä valmis. Myös Edmonton Oilersin tilanne oli välillä tukala, mutta joukkue on selvinnyt Albertassa näihin päiviin asti.
