Topit
1) Aleksander Barkov, Florida Panthers
Barkov on vaisuhkon alun jälkeen noussut yhdeksi koko NHL:n parhaista pelaajista. Viisi ensimmäistä peliä tuottivat vain tehot 0+3, mutta kuuden viimeisimmän pelin saldo on 4+7. Yhteistyö Jevgeni Dadonovin ja Jonathan Huberdeaun kanssa toimii todella tehokkaasti.
Valitettavasti muu joukkue ei ole samalla tasolla, mistä hyvä esimerkki on 5−8-tappio paikallisvastustaja Tampa Bay Lightningille kotikentällä.
Tehojen lisäksi Barkov on koko NHL:ssä toiseksi eniten peliaikaa saanut hyökkääjä. Vastuuta tulee niin erikoistilanteissa kuin tasakentällisin. Lisäksi Barkov on tärkeä aloittaja ja joukkueensa varakapteeni. Tämä on se Barkov, jollaista Panthers odottaa.
2) Pekka Rinne, Nashville Predators
Konkarimaalivahti on jatkanut Predators-maalilla siitä, mihin viime keväänä jäi. Vain kolmessa pelissä Rinne on päästänyt enemmän kuin kaksi maalia. Maalivahtia ei voi syyttää siitä, ettei joukkue pysty viimeistelemään riittävän tehokkaasti.
Rinne on kuitenkin torjuntaprosentilla ja päästettyjen maalien keskiarvolla mitattuna NHL:n parhaita maalivahteja. Predators ei tälläkään kaudella kaadu maalivahtipeliinsä.
Vain kolmessa pelissä Rinne on päästänyt enemmän kuin kaksi maalia.
3) Mikko Rantanen, Colorado Avalanche
Toista NHL-kauttaan pelaava nuori hyökkääjä on joukkueensa paras pistemies. Erityisen tehokas Rantanen on ollut ylivoimalla. Avalanchen kauden alku on ollut odotettua vahvempi, ja joukkue on pelannut tehokkaammin kuin esimerkiksi Chicago Blackhawks ja Edmonton Oilers.
Vahva tulokaskausi lupaili hyvää Rantasen NHL-uralle, mutta näin kova tasonnosto heikossa joukkueessa oli yllätys. Nathan MacKinnonin ja Matt Duchenen vielä hakiessa tehojaan ja Nail Jakupovin hyydyttyä vahvan alun jälkeen on Rantanen valtavan tärkeä pelaaja Avalanche-miehistössä.
4) Valtteri Filppula, Philadelphia Flyers
Kokenut hyökkääjä on aloittanut kautensa todella tehokkaasti. Filppula on ottanut paikkansa Flyersin kärkiketjuissa ja on ollut tehokas erityisesti ylivoimalla. Ainoastaan Wayne Simmonds on Flyers-pelaajista tehnyt saman verran ylivoimamaaleja.
Filppula on tottunut monipuoliseen rooliin kahden suunnan hyökkääjänä, mutta Flyersissa vastuuta on kertynyt enemmän ylivoimalla, minkä kokenut sentteri on käyttänyt hienosti hyödyksi.
5) Olli Määttä, Pittsburgh Penguins
Kahdeksan ensimmäistä peliä Määttä pelasi piste per peli -tahdilla, mutta viisi seuraavaa peliä sujui ilman tehopisteitä. Kyseisissä peleissä Penguinsin maalierokin oli murheellinen 7−18. Viime yönä Penguins pelasi hyvän vieraspelin, ja Määttäkin pääsi tehopisteille.
Kiekollinen pelaaminen on varmempaa, eikä Määtällä näytä olevan kentällä kiire. Tehopisteistäkin kolme on tullut ylivoimalla. Viime kauden 55 pelissä suomalaispuolustaja ei saanut yhtään pistettä ylivoimalla.
Kiekollinen pelaaminen on varmempaa, eikä Määtällä näytä olevan kentällä kiire.
Lähellä valintaa
Joonas Donskoi on vaisun viime kauden jälkeen selvästi piristynyt. Peliaikaa on kertynyt niukasti, mutta San Jose Sharks -laituri on käyttänyt sen tehokkaasti. Ensimmäisen kuukauden aikana on syntynyt jo lähes saman verran maaleja kuin koko viime kaudella. Myös peli-ilo ja itseluottamus ovat aivan eri tasolla kuin viime kaudella.
Teuvo Teräväinen puolestaan on Carolina Hurricanesin parhaita pistemiehiä - tosin tehopisteet ovat syntyneet kolmen ottelun aikana, ja pisteettömiä pelejä on yhteensä seitsemän. Viime peleissä Teräväinen on kuitenkin tuonut Hurricanesin hyökkäyspeliin lisää virtaa, ja suomalaishyökkääjän loukkaantuminen kesken St. Louis Blues -pelin teki heti loven kiekolliseen peliin.
Isokokoinen puolustaja Esa Lindell on vakiinnuttanut paikkansa Dallas Stars -puolustuksen kärkinelikossa. Vahvan puolustuspelaamisen lisäksi Lindell on tykittänyt kolmesta maalistaan kaksi ylivoimalla.
Flopit
1) Patrik Laine, Winnipeg Jets
Ei puhuta vielä kriisistä, mutta Laineen alkukausi on kaikkea muuta kuin odotusten mukainen. Kuusi tehopistettä 11 otteluun on heikko suoritus tulokaskautensa lähes piste per peli -tahdilla pelanneelta hyökkääjältä.
Nyt Laineella on menossa neljän ottelun pisteetön putki, jonka aikana on nähty myös merkkejä turhautumisesta, kuten törkeä kahden käden viikateisku Minnesota Wildin Marcus Folignoon. Neljä maalia tehnyt Laine on todistanut, että laukaus on edelleen huippuvaarallinen, mutta Jets kaipaa nuorelta tähdeltään paljon enemmän onnistumisia.
Laineella on menossa neljän ottelun pisteetön putki, jonka aikana on nähty myös merkkejä turhautumisesta.
2) Markus Granlund, Vancouver Canucks
Nuorempi Granlund iski viime kaudella NHL-uransa ennätystehot, mutta tämän kauden suoritus on ollut pettymys − varsinkin kun Canucks on aloittanut kautensa voitokkaasti. Granlund on saanut Canucks-hyökkääjistä toiseksi eniten peliaikaa, mutta 12 pelissä on kertynyt vaatimattomat tehot 2+1.
Granlund pelaa paljon myös alivoimaa ja on monipuolisuutensa vuoksi tärkeä hyökkääjä ilman tehopisteitäkin. Iso vastuu pitäisi kuitenkin pystyä kääntämään tehoiksi tai pirteämmät hyökkääjät ajavat Granlundin edelle.
3) Tuukka Rask, Boston Bruins
Kuudesta pelistä yksi voitto ja päästettyjen maalien keskiarvo lähellä kolmea. Tällaisia tilastoja Raskilta ei ole totuttu näkemään. Kokenut torjuja oli pari viikkoa sivussa aivotärähdyksen vuoksi, mutta heikkoja pelejä nähtiin myös ennen loukkaantumista.
Raskin kannalta on valitettavaa, että Bruinsin toinen maalivahti Anton Hudobin on torjunut mainiosti. Ihan helposti Raskin tasoista torjujaa ei ykkösmaalivahdin tontilta syrjäytetä, mutta isokokoisen suomalaisen on kaikesta huolimatta skarpattava reilusti.
4) Antti Niemi, Pittsburgh Penguins ja Florida Panthers
Kauden alussa Niemi oli hallitsevan mestarin ja mestarisuosikin kakkosmaalivahti. Kuukautta myöhemmin 34-vuotias suomalainen on koko NHL:n huonoimpia maalivahteja, ja joukkuekin vaihtui siirtolistan kautta Florida Panthersiksi.
Panthersissa Niemen suoriutuminen ei kuitenkaan yhden vajaan pelin perusteella merkittävästi parantunut. Näillä otteilla Niemelle ei NHL-tasolla ole käyttöä sen jälkeen, kun Panthers saa Roberto Luongon taas pelikuntoon.
5) Artturi Lehkonen, Montreal Canadiens
Viisi pistettä 12 peliin ei sinänsä ole huono suoritus. Viime kauden perusteella Lehkoseen kuitenkin kohdistui kovat odotukset, ja Canadiens-hyökkääjä ehti pelata 11 peliä ilman maalia. Lehkonen on kuitenkin ollut joukkueensa ahkerimpia laukojia, ja peliaikaakin on kertynyt mukavasti.
Myös Canadiens on aloittanut kautensa vaisusti, ja yksilötasolla esimerkiksi kärkipelaajat Alex Galchenyuk ja Max Pacioretty ovat kaukana parhaasta tasostaan. Lehkosellakin on kuitenkin paljon parannettavaa omassa pelissään.
Kuudesta pelistä yksi voitto ja päästettyjen maalien keskiarvo lähellä kolmea. Tällaisia tilastoja Raskilta ei ole totuttu näkemään.
Lähellä valintaa
Sebastian Ahon toinen kausi on käynnistynyt tehojen valossa kohtalaisesti, ja kokonaisvaltainen pelaaminen on edelleen huippuluokkaa. Kymmenen peliä ilman maalia lähes 19 minuutin peliaikakeskiarvolla on kuitenkin heikko suoritus. Varsinkin kun Aholle on siunaantunut esimerkiksi monta huippupaikkaa jatkoajalla.
Jori Lehterä istui monta peliä katsomossa eikä kentälle päästyäänkään ole vakuuttanut. Kokeneen keskushyökkääjän liike vaikuttaa todella verkkaiselta, ja roolikin on todella pieni lähes viiden miljoonan dollarin palkkaan suhteutettuna.
Buffalo Sabresin Rasmus Ristolainen on jälleen koko NHL:n peliaikakuningas, mutta juuri muuta kehuttavaa nuoren suomalaisen pelissä ei olekaan. Pistesaldo on selvästi heikompi kuin kahdella edellisellä kaudella, eikä puolustuspelaamisessa näy kehittymistä.