Kuka haastaa ylivoimaisen Nova Scotian pojan? Nappaako Iiro Pakarinen paikan NHL-miehistöstä? Onko tämä Sam Gagnerin läpimurtokausi? Entä käykö todella niin, että Stanley Cup -kannu matkaa pitkästä aikaa Kanadaan?
NHL on täällä taas ja luvassa on jälleen mielenkiintoinen kausi, josta saadaan nauttia aina kesähelteille asti. Jatkoajan NHL-toimituksen Miikka Heinonen ja Elmeri Salo ennakoivat tulevan kauden tapahtumia.
Mitkä joukkueet olivat kesän siirtomarkkinoiden suurimmat voittajat ja häviäjät?
Heinonen: Pahiten turpaan otti jo valmiiksi heikko Ottawa Senators. Joukkueen menetettyä kesällä Jason Spezzan ja Ales Hemskyn heikkeni yksi viime kauden harvoista vahvuuksista, maalinteko, merkittävästi. Paikkaajista Alex Chiassonilla on potentiaalia kaukalossa, David Legwandilla taas lähinnä bingossa.
Viime kauden pakkaan nähden parhaiten kortteja käteensä keräsi Florida Panthers. Idän heittopussi latoi ison kasan dollareita Jussi Jokisen ja Dave Bollandin eteen. Kyseiset herrat ovat juuri sellaisia pelaajia, joita Sunrisessa tarvitaan nyt tukemaan nuorten Alexander Barkovin, Jonathan Huberdeaun ja Aaron Ekbladin työskentelyä.
Lisäksi erityismaininnan annan Dallas Starsille ja joukkueen GM:lle, Jim Nillille. Rakennustyö kesällä oli erittäin vakuuttavaa.
Salo: En osaa sanoa onko Nashville Predators varsinaisesti kesän suurin voittaja, mutta hyvin Nashvillessä reagoitin vaikeutuvaan divisioonaan. Siinä on viisi ennakkoon Predatorsia kovempaa joukkuetta, mutta Smashville on valmis hakemaan yllätystä.
Maalivahtiosasto ja puolustus ovat valmiiksi huippukunnossa, mutta hyökkäykseen ei vapailta markkinoilta suuria tähtiä irronnut. Joukkue hankki kuitenkin Pittsburgh Penguinsista James Nealin ja vapaista pelaajista tarttui lopulta joukkoon iloiseen Mike Ribeiro, Derek Roy sekä Olli Jokinen. Hyökkäyksen kärki on näidenkin muutosten jälkeen edelleen kapea, mutta joukkue saa nyt jalkeille todella tasaisen 12 hyökkääjän ryhmitelmän.
Washington Capitalsin otteisiin kesällä hieman petyin. Capitalsissa kaivataan uutta tuulta erityisesti hyökkäykseen, mutta ketään ei saapunut. Ehkä joukkue uskoo uuden valmentajan, Barry Trotzin, tuomaan uuteen pelitapaan. Puolustus sentään vahvistui, kun Brooks Orpik ja Matt Niskanen saapuivat vapaina pelaajina. Ongelma heidän hankinnoissaan vaan on se, että kumpikin tuli varsin kalliilla sopimuksella. Ja pitkällä.
Runkosarjan pistepörssin voittaa jälleen Sidney Crosby, mutta ketkä ovat tällä kaudella kovimmat haastajat?
Heinonen: Stars on ensi kaudella kova luu, eikä vähiten Tyler Seguinin takia. Viime kauden pistepörssin nelonen jatkaa kehittymistään aivan kuten ketjukaveri Jamie Bennkin.
New York Islandersin John Tavares iski viimekaudella 1,18 pistettä pelattua peliä kohden. Täydellä ottelumäärällä tahti olisi tiennyt 91 pojoa. Tavares on kiistatta yksi NHL:n parhaista hyökkääjistä ja joukkueelleen ehkä kaikkein tärkein yksittäinen pistenikkari.
TAVARES ON KIISTATTA YKSI NHL:N PARHAISTA HYÖKKÄÄJISTÄ JA JOUKKUEELLEEN EHKÄ KAIKKEIN TÄRKEIN YKSITTÄINEN PISTENIKKARI.
Salo: Jokohan Toronto Maple Leafsin Phil Kessel on valmis nakuttamaan yli 90 tehopisteen kauden? Pulleaposkinen taituri muodostaa Tyler Bozakin ja James van Riemsdykin kanssa yhden NHL:n toimivimmista hyökkäyskolmikoista. Jos Bozak pysyisi nyt koko kauden ehjänä, kolmikon yhteispisteet ylittävät varmasti 200 tehopisteen rajan.
Tuttujen naamojen lisäksi pistepörssin kärkikahinoihin nousee tällä kaudella joitain yllättäjiä. Onko Nathan MacKinnon sellainen? No Bryan Little ainakin on varmasti. Pelaa toisessa erittäin toimivassa ketjussa Winnipeg Jetsissa ja voi yltää 70 tehopisteen paremmalle puoliskolle tällä kaudella. Lisäksi Steven Stamkos pelaa ehjän kauden ja iskee yli 50 maalia.
Viime kaudella Zdeno Charan, Duncan Keithin ja Shea Weberin välillä käytiin kova kisa James Norris Memorial Trophysta. Löytyykö kolmikon ulkopuolelta todellista haastajaa tulevalla kaudella?
Heinonen: P.K. Subban laittanee yhden lisävaihteen silmään saatuaan muhkean jatkosopimuksen. Pysti voi hyvinkin matkata jo toisen kerran Montreal Canadiensin 25-vuotiaan tähtipuolustajan palkintokaappiin.
Andrew MacDonald Iskee noin 40 tehopistettä ja blokkaa taas lähemmäs 300 laukausta kauden aikana.
On karu fakta, että osa joukkueista on mediaseksikkäämpiä kuin toiset, ja tämä vaikuttaa joka kausi pelaajavertailuihin. Esimerkiksi Arizonan tapahtumat jäävät helposti New Yorkin vastaavien varjoon. Siinä on yksi syy, miksei Coyotesin Oliver Ekman-Larssonia ole otettu vieläkään tosissaan parhaista puolustajista puhuttaessa. OEL on valintani Norris-kisan mustaksi hevoseksi.
Salo: Vastikään New York Rangersin kapteeniksi valittu Ryan McDonagh ottaa taas lisää kehitysaskeleita ja on kova nimi Norris Trophy -kilpailussa. Saapui New Yorkiin muutama kesä sitten Canadiensista ja nyt voi vain haaveilla siitä, miltä näyttäisi Canadiensin puolustuspeli, jos siellä häärisi sekä Subban että McDonagh.
Alex Pietrangelo onnistutaan jotenkin aina sivuuttaa parhaista puolustajista puhuttaessa. Mitä Pietrangelo enää vaatii päästäkseen taistelemaan tosissaan Norriksen voitosta? Viime kaudella ylittyi 50 tehopisteen raja ja tehotilastokin oli 20 asteen verran plussan puolella.
Yllätysnimeksi uskallan nostaa Andrew MacDonaldin. Viime kauden rumat lukemat tehotilastossa ovat mennyttä ja saa suurta roolia Phladelphia Flyersin puolustuksessa. Iskee noin 40 tehopistettä ja blokkaa taas lähemmäs 300 laukausta kauden aikana.
Tuukka Raskista tuli viime kauden päätteeksi toinen suomalainen Vezina Trophyn voittaja. Kenen vuoro on nyt pokata parhaan maalivahdin palkinto?
Heinonen: Rask ei kauaa ehdi olla viimeisin pystin voittanut suomalainen, sillä ensi kevään palkintogaalassa poika ojennetaan Predatorsin Pekka Rinteelle. Rinne oli luonnollisesti pettynyt viime kauteen loukkaantumisen vuoksi, ja niinpä alkavalla sesongilla kempeleläinen pelaa aiempaa sisuuntuneemmin.
Muut finalistit lienevät Canadiensin Carey Price sekä kilpailun musta hevonen - New Jersey Devilsin Cory Schneider.
Salo: Eikö nyt olekaan taas venäläisen vuoro? Semjon Varlamovin viime kausi oli jo huikea ja nyt voisi olla hieman vielä huikeampi. Päästettyjen maalien keskiarvoaan kun Varlamov saa parannettua, näyttävät tilastotkin Vezina-voittajalle sopivilta.
Pittsburgh Penguinsin syntipukki kaikkiin hävittyihin otteluihin, Marc-Andre Fleury, laittaa uuden vaihteen päälle pelaamiseensa. Sopimus on katkolla ensi kesällä, ja Fleury tahtoo ison palkkapussin, joten hän pelaa tähän väliin uransa parhaan runkosarjan. Jonathan Bernier on muutoin samassa tilanteessa, mutta häneltä hyvää runkosarjaa odotetaan muutenkin.
Kauden aikana tullaan varmasti näkemään jälleen tukku järisyttäviä pelaajakauppoja. Mitkä joukkueet ovat mukana kauden kovimmassa siirtopommissa?
Heinonen: Jetsin kärkihyökkääjät ovat pyörineet siirtohuhuissa jo todella kauan, eikä loppua ole näkynyt. Tuleva kausi on poikkeus, sillä päät Jetsin johtoportaassa ovat hyvin lähellä tippumista. Radikaaleja muutoksia on tehtävä, ja niinpä Evander Kane saa luvan lähteä.
Kenellä olisi tarvetta 23-vuotiaalle kanadalaishyökkääjälle, jolla on potentiaalia yli 60 pisteen NHL-kauteen? Lienee parempi kysyä, kenellä ei olisi?
San Jose Sharks haluaa todella menestyä vihdoin muuallakin kuin runkosarjassa. Alex Stalock vie Niemeltä ykkösmaalivahdin paikan, ja niinpä Niemi joutuu pakkaamaan laukkunsa. Hän saa uuden alun Winnipegissä, jossa on vihdoin myönnetty, ettei Ondrej Pavelecin taso riitä. Jotta kauppa toteutuu, on Sharksin myös luovuttava yhdestä puolustuksen runkopalasesta.
Salo: Maple Leafsissa viidettä kautta pelaavaa Joffrey Lupulia ei ole muutamaan vuoteen kaupattu kertaakaan. Ducksin varaus on kaupattu 31 ikävuoteen mennessä ensin Oilersiin, sieltä Flyersiin, takaisin Ducksiin ja viimeisimpänä Maple Leafsiin. Mikä on seuraava osoite? Miten olisi vaikkapa Coyotes?
Nimensä muuttanut ja ihmisiä edelleen hämäävä arizonalaisjoukkue voisi tarjota vaihdossa Keith Yandlea, josta olisi enemmän kuin hyötyä Maple Leafsin puolustuksessa, vaikka se nykyiselläänkin on varsin kiekollinen. Yandlesta voisi isommissa valoissa kasvaa Norris-tason puolustaja, tai kaveri voi epäonnistua täysin. Coyotesille ei yksi huippulaituri tekisi pahaa ollenkaan. Yksi palanen tässä kaupassa voisi olla myös Maple Leafs -kapteeni Dion Phaneuf.
Kuka hyökkääjä tekee tällä kaudella läpimurtonsa NHL:n eliittiin?
Heinonen: Ryan Johansenin ja Columbus Blue Jacketsin sopimuskiistat puhuttivat koko kesän ja syksyn ajan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kun Jarmo Kekäläinen ja 22-vuotias kanadalainen pääsivät yhteisymmärrykseen harjoitusleirin lopulla.
33-vuotias Vrbata tulee rikkomaan läjän henkilökohtaisia ennätyksiään Sedinin veljesten rinnalla.
Kekäläinen vaatii Johansenilta näyttöjä siitä, että tämä on muutakin kuin yhden talven tähdenlento. Ja Johansenhan näyttää. Edessä on jälleen yli 30 maalin ja 60 pisteen kausi, sekä joukkueen sisäisen pistepörssin voitto.
Vanhemman ikäpolven pelaajista uran viimeisen kehitysaskeleen ottaa Radim Vrbata. Arizonasta Vancouveriin muuttanut 33-vuotias Vrbata tulee rikkomaan läjän henkilökohtaisia ennätyksiään Sedinin veljesten, Danielin ja Henrikin, rinnalla.
Salo: Muutamakin nimi tulee mieleen. Gagner pääsee kokeilemaan lämpimämmässä maastossa ja iskee uransa parhaat tehopisteet. Cory Conacher aloittaa kauden Islandersin ykköskentässä ja on seuraava läpimurtonsa Tavaresin rinnalla tehnyt pelaaja.
Odotan myös Colin Wilsonilta isoja kehitysaskeleita kaudella. Predatorsin hyökkäys on nyt erittäin tasainen ja Wilson voi siellä parantaa piste-ennätystään huimasti. Itävaltalaishyökkääjä Michael Raffl voi vetää kovat tehopisteet Flyersissa, mikäli pääsee pelaamaan isompia minuutteja.
Kenestä puolustajasta on tämän kauden yllättäjäksi?
Heinonen: Näitä löytyy monta, niin hyvässä kuin pahassa. Penguinsin Kristopher Letang yllättää olemalla lähes palkkansa, 7,25 miljoonaa dollaria kaudessa, arvoinen, vaikka viimekautiset terveysongelmat ovat vielä kirkkaana mielessä.
Anaheim Ducksin Sami Vatanen yllättää ensisijaisesti valmentaja Bruce Boudreaun olemalla joukkueen paras puolustaja lähes jokaisessa pelaamassaan ottelussa. Se, aukeaako koirankoppi siltikään, ei ole varmaa.
Buffalo Sabresin Tyler Myers jatkaa ihmisten yllättämistä edelleen silloin, kun joku verestää muistiaan tarkistamalla Calder Memory Trophyn voittajia. Myers ei pääse takaisin debyyttikautensa tasolle, eikä edes lähelle.
Salo: Viime kaudella jo erittäin kypsästi esiintynyt Danny DeKeyser ottaa entistä isompaa roolia Detroit Red Wingsin puolustuksessa. Sinne odotettiin kesällä vahvistusta kiekolliseen osaamiseen, mutta uusi puolustaja jäi hankkimatta. Nyt on DeKeyserin paikka osoittaa, ettei uusia nimiä tarvita, hänestä on kiekolliseenkin dominointiin.
St. Louis Bluesiin siirtynyt Carl Gunnarsson voi olla kauden positiivisimpia yllättäjiä, mikäli harjoituskaudella tullut vamma ei pilaa liikaa alkukautta ja saa roolin kahdesta ensimmäisestä parista. Veikkaan Calgary Flamesin T.J. Brodien tekevän nyt yli 40 tehopistettä. Tehotilastossa hänellä toki tulee olemaan kovasti miinusta, kuten lähes kaikilla Flamesissa.
Tekeekö kukaan maalivahdeista läpimurtoaan?
Heinonen: Sharksin Stalockiin kohdistuu jo odotuksia, jotka yhdysvaltalaismaalivahti saattaa hyvinkin tulevalla kaudella lunastaa. Myös Minnesota Wildin Darcy Kuemper ja Boston Bruinsista Islandersiin siirtynyt Chad Johnson ovat otollisessa tilanteessa nousta uralla.
Jussi Rynnäs nappaa paikan Starsin kokoonpanosta ja onnistuu hyvin, vaikkei peliaikaa liikaa irtoaisikaan.
Lisäksi Frederik Andersen jatkaa siitä mihin viime kaudella jäi, eikä Anaheimissa ehditä siksi ikävöimään Jonas Hilleriä.
Salo: Porin iso mies Jussi Rynnäs nappaa paikan Starsin kokoonpanosta ja onnistuu hyvin, vaikkei peliaikaa liikaa irtoaisikaan. Tekee Andreas Lindbäckista tarpeettoman pelaajan tähtipaidoille.
Odotin kesällä Capitalsin hankkivan Braden Holtbylle paremman kirittäjän kuin mitä Carolina Hurricanesista saapunut Justin Peters on. Holtbyllä on kyllä ainekset tehdä vahva läpimurto, Capitalsin puolustuskalusto on yllättävänkin hyvä.
Ketkä suomalaispelaajat onnistuvat?
Heinonen: Valtaosa onnistuu hyvin. Olli Määttää uhkaa toisen kauden kirous, mutta jyväskyläläinen näyttää, että kova työ ja tahto voittavat taikauskon.
Myös etenkin Jori Lehterälle, Mikael Granlundille ja Erik Haulalle on helppo povata onnistumisia. Lehterä pääsee pelaamaan vahvuuksillaan Bluesin kärkikentissä, eivätkä kulttuurierot pääse näin ollen haittamaan espoolaishyökkääjän kautta.
Granlundin ja Haulan edustama Wild taistelee äärimmäisen kovassa divisioonassa, ja onnistumisia vaaditaan näin ollen lähes jokaisessa ottelussa. Kummankin henkinen kantti on kuitenkin niin korkealla tasolla, että Minnesotassa on syytä hymyyn lähes aina, kun kaksikosta jompikumpi ahkeroi kentällä.
Salo: Mainitsin jo Rynnäksen, mutta toinen Liigasta saapunut yllättäjä on Pakarinen. Aloittaa kauden AHL:n puolella, mutta nousee kaudella Edmonton Oilersin pelaavaan joukkueeseen ja pitää paikkansa siellä loppukauden. Sopii alempiin kenttiin rymistelijäksi tai jopa ylempiin ketjuihin suoraviivaiseksi viimeistelijäksi.
Mielenkiintoista on odottaa, pelaako Kimmo Timonen enää. Veritulppa viivästyttää kauden alkamista joka tapauksessa, mutta ura saattaa olla ohi. Mainittakoon myös Lehterä uudestaan. Pelaa kovassa joukkueessa ja sen kärkikentissä tulee varmasti onnistumisia.
Mikä joukkue juhlii kauden 2014-15 päätteeksi Stanley Cupin voittoa?
Heinonen: Vaihtoehtoja on monta - nopeasti laskettuna 30. Lännessä runkosarjasijoitukset eivät paljoa paina, sillä tosipelien alkaessa Los Angeles Kings kääntää vivut harjoitteluvaihteesta ottelukuntoon. Valitettavasti kevät tuo taas mukanaan pari erittäin raastavaa seitsemän pelin sarjaa, ja niinpä hallitsevan mestarin tankki tyhjenee kovaa vauhtia pudotuspelien edetessä.
Tämä antaakin mahdollisuuden ennalta heikomman itäisen konferenssin joukkueille. Runkosarjassa tutut menestyjät, Bruins ja Penguins, keräävät kilpaa ison kasan pisteitä, minkä jälkeen Canadiens saapuu kertomaan, että Stanley Cup -pokaalia nostellaan vasta kesäkuussa. Pricen, Subbanin ja muun muassa P.A. Parenteaun unelmakevät kruunataan sormuksen ujuttamisella sormeen.
Salo: Ennustelin viime syksynä St. Louis Bluesille ensimmäistä Stanley Cupia. Sitä ei tullut, vaikka runkosarjan sujuikin hyvin. Pudotuspeleissä ei taaskaan onnistuttu, ja joukkue putosi ensimmäisellä kierroksella Chicago Blackhawksin käsittelyssä. Nyt on kuitenkin viimein Bluesin aika. Paul Stastny ottaa vihdoin todenteolla NHL-ykkössentterin viitan harteilleen ja on ratkaiseva lisä joukkueen hyökkäykseen.
Finaalivastustajaksi saapuu idän yllättäjä Red Wings, joka näin ollen jatkaa pitkää pudotuspeliputkeaan. Pavel Datsjuk ja Henrik Zetterberg pelaavat ehjät kaudet sekä nuoret Tomas Tatar, Gustav Nyquist ja DeKeyser ottavat ratkaisevia kehitysaskeleita. Joukkueella ei kuitenkaan riitä Stanley Cup -finaaleissa Bluesia vastaan.
Muita kovia joukkueita ovat tänäkin vuonna lännestä Kings ja Blackhawks sekä idästä Bruins ja Rangers. Erittäin tasainen ja kova kausi on jälleen tuloillaan!