Valmentajamarkkinoilta..
NHL:n vapaista valmentajanpaikoista - tällä hetkellä vielä New York,
Anaheim, Washington..ja mahdollisesti playoffsien jälkeen muitakin..
mutta ei enää Philadelphia, sillä pari päivää sitten Philadelphia Flyers
palkkasi aikaisemmin kaudella Dallas Starsista potkut saaneen
Ken Hitchcockin uudeksi päävalmentajakseen.
Hitchcock on viimeksi nähty apulaisvalmentajana Kanadan Salt
Lake Cityn kultamitalijoukkueessa, sekä samassa tehtävässä
Ruotsin MM-kisoissa. MM-kisoissa Hitchcockilla oli
valmennettavanaan mm. vasta 20-vuotias Flyersin laituri Justin
Williams, joka on yksi NHL:n parhaiten varjelluista salaisuuksista.
Williams pelasi Philadelphiassa viime kaudella samassa ketjussa
Jeremy Roenickin ja MM-kisoista kieltäytyneen Simon Gagnen
kanssa - Kanadaltahan kieltäytyi peräti 80 pelaajaa MM-kisoista.
Philadelphia on vaihtanut valmentajaa viisi kertaa viimeisen
viiden vuoden aikana - Hitchcock viisaana miehenä tekikin
samantien neljän vuoden mittaisen sopimuksen - hän tulee
saamaan palkkansa varmuudella myös kaudelta 2004-05 -
mikä on harvinaista…"THE WAR OF 2004" kuten tämä
kauhulla odotettu kahden vuoden päästä tuleva syksy jo nyt
tunnetaan, on aika jolloin NHL-pelaajien voimassaoleva
työehtosopimus päättyy - monikaan ei vielä usko, että uuden
sopimuksen kanssa tullaan pääsemään yhteisymmärrykseen niin
pelaajia kuin omistajiakin tyydyttävällä tavalla, siksi kannattaa
jo nyt suunnitella jotain muuta harrastusta talveksi 2004-05
kuin NHL-kiekon seuraaminen, koska on hyvin mahdollista,
ettei pelejä tuolloin pelata.
Näissä raporteissa on aikaisemmin puhuttu Roger Neilsonista ja
tämän vaikutuksesta moniin NHL-valmentajiin ja pelaajiin -
tämä päti myös Ken Hitchcockin tapauksessa, kun Hitchcock
oli harkitsemassa valmennuspaikan ottamista Philadelphiassa,
ensimmäinen henkilö keneltä hän kysyi neuvoa oli juuri
Roger Neilson, joka sanoi Hitchcockille Philadelphian olevan
paras paikka valmentaa NHL:ssä, ja että paikka kannattaa ottaa
heti kun siihen on tilaisuus.
Ken Hitchcock oli ehdolla myös New York Rangersin vapaana
olevan päävalmentajan paikalle, mutta hän itse ei pitänyt
tuota tehtävää itsellensä sopivana. Hitchcockhan on täältä
Edmontonista kotoisin ja oli paikallisen urheiluliikkeen
luistintenteroittaja ja paikallisen B-junioriliigan valmentajia
siihen aikaan kun Edmonton Oilers eli kulta-aikaansa 80-luvulla,
Hitchcockin tiedetään saaneen paljon vaikutteita katsomalla
Glen Satherin Oilers-kiekkoa - mutta ei silti ottanut ainakaan
tätä mahdolisuutta valmentaa Satherin johtamaa joukkuetta.
USA:n olympiajoukkuetta valmentanut Herb Brooks vaikuttaa
tällä hetkellä pääehdokkaalta NY Rangersin valmentajaksi.
Brooks voisi tuoda New Yorkiin Satherin kovasti pitämää
hyökkäysvoittoista jääkiekkoa ja viedä joukkueen playoffsiin
vihdoinkin - jos Rangers missaa pudotuspelit ensi vuonnakin -
Satherin oma paikkakin saattaa olla mennyttä..
Washingtonissa taas viime viikolla joukkuetta viisi kautta
valmentanut Ron Wilson sai lähteä - ammattilaisurheilussa on
kyse voittamisesta ja Washington Capitals jäi pudotuspelien
ulkopuolelle toisen kerran peräkkäin - vaikka joukkueessa oli
peräti Jaromir Jagr ja siinä tilanteessa ei voi erottaa kaikki pelaajia -
valmentajan voi erottaa -. Kuten vanha klisee kuuluu.
Washingtonin toimitusjohtaja George McPheellä on todennäköisesti
joku toinen nimi jo suunnitteilla Capitalsin päävalmentajan paikalle -
tämä saattaa olla joku seuran apulaisvalmentajista, Tim Hunter,
Tim Army tai Glen Hanlon - koska kukaan heistä ei saanut
potkuja - myös Brian Trottierin nimi on mainittu spekuloinneissa -
Trottier on Jagrin vanha pelikaveri ja tuttu Pittsburghin ajoilta
ja on tärkeää hankkia valmentaja, joka tulee toimeen Jagrin kanssa -
10 miljoonan taalan pelaajalla on enemmän valtaa kuin
valmentajalla nykyaikana ja Jagrin kaltainen pelaaja voi hyvinkin
hankkia valmentajalleen potkut.
En pitäisi ihmeenä, jos Wilson ilmestyisi vanhalle paikalleen
Anaheimin valmentajaksi vielä.
Dallas Stars ilmeisesti ilmoittaa Dave Tippetin palkkaamisesta
uudeksi päävalmentajaksi huomenna.
Habitantsin tuhkimotarina päättyi..
Neljännessä ottelussa toisen kierroksen pelisarjassa Carolina
Hurricanesia vastaan Montrealilla oli hyvä 3-0 johto omassa
kotihallissaan Montrealin Molson Centressä kahden erän jälkeen,
joukkue oli vain 20 minuutin päässä päästä todella lähelle
pelisarjan voittoa…sitten jotakin tapahtui..
Habsillä oli mahdollisuus ottaa pelisarja hallintaansa, mutta
ratkaisevassa tilanteessa joukkue sekoitti konseptinsa ja kaatui.
Kolmannessa erässä Carolina nousi tasoihin ja vei ottelun jatkoajalle.
Neljännen ottelun sankariksi nousi jatkoajalla suoraan aloituksesta
voittomaalin tehnyt Carolinan puolustaja Nicklas Vallin.
Jatkoaikamaali playoffseissa on harvinainen asia varsinkin pakille,
ylipäätään aika harvinainen teko, tämä oli Vallinin uran
ensimmäinen playoff-maali, mahdollisimman oikeaan aikaan tehty.
Montrealin valmentaja Michel Therrien teki - lähinnä
huonosta valmistautuneisuudesta johtuneita virheitä
tässä pelisarjan painopisteen muuttaneessa ottelussa ja varsinkin
sen viimeisessä erässä, jotka tulevat vielä kesän aikana esiin
monessa monessa Habs-fanien keskustelussa…"Hey deer,
how come de Canad-een no win da Cup dis year?"
Tämä oli Montreal-Carolina pelisarjan merkittävä hetki, Montrealilla
oli peli hallussa, mutta kolmannen erän alussa tuho tuli.
Stephane Quintalin saatua kahden minuutin jäähy kolmannen erän
alussa pelitilanteen ollessa vielä turvallisesti 3-0 Montrealille,
valmentaja Therien hermostui penkin takana ja päästeli suustaan
sen verran kovaa tekstiä, että tuomari antoi hänelle kahden
minuutin rangaistuksen epäurheilijamaisesta käytöksestä -
tämän seurauksena Carolina sai viidellä kolmea vastaan ylivoiman
ja sen aikana Carolina pääsi peliin mukaan. Sean Hill pääsi
tekemään maalin Ron Francisin syötöstä ensimmäisen maalin ja
joskus joukkueelle riittää yhden maalin saaminen ja se antaa intoa
tehdä lisää.. tilanteessa, jossa Montrealin olisi luullut sulkevan
pelinsä ja pitävän kiinni johdostaan, joukkue näytti pelaavan
kuin yrittäisi tehdä vielä lisää maaleja ja tämä kostautui..
Valmentaja ei saa koskaan menettää malttiaan - hänen on johdettava
joukkuettaan esimerkillään - tämä oli valitettavasti jo toinen
kerta kun Michel Therien menetti hermonsa näissä playoffseissa,
ensimmäinen kerta oli Boston sarjassa Kyle McLarenin tiltattua
Bostonin maalivahdille ilveillyttä Richard Zednikiä rumasti -
tämän jälkeen Therien sanoi asioita, joista NHL taas sakotti
miestä 30 tuhannella dollarilla.
Mielenkiintoisesti tätä Montrealin romahdusta neljännessä pelissä
on verrattu Edmontonin ja Dallasin pelisarjaan huhtikuussa 1997,
jolloin Dallas romahti, Edmonton teki kolme maalia viimeisen
neljän minuutin aikana, vei pelin jatkoajalle ja voitti.
Dallas ei koskaan selvinnyt tästä ja lopulta Oilers voitti
sarjan seitsemännessä ottelussa.
Montrealin romahdus Carolinalle neljännessä pelissä näytti
hyvin samanlaiselta ja vei samanlaiseen lopputulokseen.
Ja vielä - vertauksia on tehty toiseenkin tapaukseen, jota
tämä Therienin ottama jäähy muistutti oudolla tavalla -
vuonna 1993 playoffseissa - Stanley Cupin finaaleissa
Montreal Canadiens mittautti Los Angeles Kingsin Marty
McSorleyn mailan - maila todettiin sääntöjen vastaiseksi ja
seuranneessa ylivoimapelissä Montreal pääsi hyötymään -
Eric Desjardins teki pelin tasoittavan maalin ja lopulta
jatkoajalla voittomaalin.
Sama tuomarikin vielä, monelle suomalaiselle painajaisissa
Naganon olympialaisista ilmestyvä Kerry Fraser - mies, jonka
tukka ei liiku missään tilanteessa - oli näissä
yhdeksän vuotta toistensa jälkeen tapahtuneissa tapahtumissa
tuomarina.
Naganossahan Fraser löysi Raimo Helmisen syylliseksi korkeaan
mailaan pelaajapenkiltä - en ole vieläkään käsittänyt sitä
tuomiota.
Carolina vs. Montrealin pelisarjan painopiste todellakin muuttui
tämän Therienin käytösrangaistuksen jälkeen - sen jälkeen
Carolina teki 17 maalia - Montreal vain kolme.
Tietenkin Montreal kaatui myös vastustajan hyvyyteen -
Carolinalle on myös annettava kunniaa - Hurricanes osoitti
omaavansa kovuutta, kokoa ja älykkyyttä joita tarvitaan, jotta
voidaan nousta tappioasemasta kovassa vierasottelussa playoffseissa.
Carolina dominoi täydellisesti neljännen ottelun kaksi viimeistä
erää, laukaukset 30-10, Montreal kaatui etenkin siihen, että
Carolinalla oli kyky kovalla karvauspelillä väsyttää Montrealin
pienempikokoiset pelaajat syvällä näitten pelialueen päässä.
Jatkoajalla Montrealin valmentaja Therien teki toisen pahan
virheen - joka saattaa vielä maksaa työpaikan - oman pään p-
pistealoituksessa Carolinan asettaessa aloitukseen Jeff O’Neillin -
yhden parhaista aloittajistaan - Josef Vasicekin ja Martin Gelinasn
kanssa - Therien lattoi omalla kotikentällään - jossa hänellä on
viimeinen vaihto-oikeus - vastaan nelosketjunsa, aloittajaksi
vain vähän yli 30 prosentin voittoprosentilla ottelussa aloituksia
vienyt Bill Lindsay ja samaan ketjuun Gino Odjick ja Andreas
Dackell - erittäin paha virhe omassa päässä jatkoajalla -
O’Neill voitti vaivattomasti aloituksen taaksepäin Vallinille ja
peli oli ohi ja pelisarjan painopiste kääntynyt..
On käsittämätöntä, ettei Montrealin valmennusjohto laittanut
tähän aloitukseen supertähti-luokkaan kuuluvaa O’Neilliä
vastaan Doug Gilmouria tai yli 60 prosenttia aloituksistaan
voittanutta Yannick Perreaultia.
Aika mielenkiintoista, että tässä pelisarjassa ratkaistiin
yksi ottelu - kolmas peli - jo aikaisemmin myös vastustajan
p-pisteen aloituksesta suoraan - siinä ottelussahan Perreault
hävisi aloituksen rod Brindamourille, mutta Donald Audette
meni nopeudella ja ehti kiekkoon ensimmäisenä ja teki maalin.
Viides ottelu meni sitten myös Carolinalle - ja vielä aika
suurinumeroisesti 5-1 Carolinassa.
Kuudes ottelu maanantaina Montrealissa jäi sitten Canadiensin
kauden viimeiseksi. Loistavan runkosarjan lopun ja mieleenpainuvat
playoffsit pelannut klassinen joukkue sai tunnustaa toisen
paremmakseen.
Carolina otti jo ensimmäisessä erässä viiden maalin johdon -
kolme maalia kahdeksassa minuutissa ja
pelisarja oli ratkennut. Toiseen erään Montreal vaihtoi
Stephane Fiset maalin suulle, mutta Montrealin Molson
Centren yleisön riemuksi Jose Theodore tuotiin takaisin
maalille viimeisen puolentoistaminuutin ajaksi päättämään
uskomattoman hieno kautensa tyylikkäästi yleisön osoittaessa
suosiota.
Maalivahti Jose Theodore sai torjua jokaisessa ottelussa läpi
playoffsien keskimäärin yli 40 laukausta jokaisessa ottelussa -
vaikka Theodore pelasi ilmiömäisesti - oli vain ajan kysymys,
koska pato murtuu..
Doug Gilmour, joka viidennessä ottelussa nousi tasoihin koko uran
aikana tehtyjen playoff-syöttöpisteiden tilastossa Jari Kurrin kanssa
jaetulle viidennelle sijalle - oli yksi näitten playoffsien Montreal
hahmoista. Vaikka pelisarja päättyi tappioon lopulta, Gilmour
sanoi jälkeenpäin nauttineensa kaudestaan Montrealissa,
Theodoren ja Koivun kanssa pelaamisesta jne. -viime kesänähän
Gilmour oli jo periaatteessa päättänyt lopettaa pelaamisen -
mutta Montreal Canadiens sai hänet mukaan vielä kerran.
Ja kokemus oli vaivan arvoinen..
Saa nähdä tullaanko "Killer" näkemään vielä NHL-kaukaloissa
ensi kaudella..päätösten aika tulee joskus myöhemmin kesällä..
Ja tietenkin Saku Koivun uskomaton paluu kuolemanvakavan
sairauden jälkeen…ja tapa, jolla hän pelasi playoffseissa..
uskomatonta
Montreal Canadiens on joukkue, jonka suosio on uskomattoman
suuri ympäri Kanadan ja ympäri maailman ja kaikki nämä
tarinat tänä vuonna auttoivat vain tekemään tätä legendaa
hienommaksi. Lopulta kupla kuitenkin hajosi, sille ei voinut
mitään.
The BBC-line..
Bates Battlaglia-Rod Brindamour-Erik Cole - Carolinan kakkos-
ketju on ollut näitten playoffsien parhaita ketjuja - Battaglia 3+4,
Brindamour 2+2 , Cole 2+2 . 15 pistettä tältä ketjulta tässä
pelisarjassa - kakkosketju on pelannut kuin ykkösketju ja on
suurin syy siihen, että Carolina on konferenssin finaaleissa.
Erik Cole - tuulennopea ja voimakas tulokas - ei ole
kovin tunnettu nimi NHL:ssä, koska hän pelaa Carolinassa..
mutta jotkut tiesivät jo aikaisemmin…ennen pelaajakauppojen
takarajaa kun Edmonton Oilers yritti kaupata Tom Potia ympäri
liigaa, Oilers yritti kovasti saada sisällytettyä Erik Colen
nimen mahdolliseen pelaajakauppaan, mutta Carolina ei
suostunut. Cole on ollut paras ensimmäisen kauden pelaaja
näissä playoffseissa.
Senatorsin tuhkimotarina päättyi myös - Toronto Maple
Leafsin voiton avaimet
Toronto Maple Leafs siis pudotti Ottawan jo kolmannen kerran
peräkkäin tänä keväänä. Ottawalla oli mahdollisuus karistaa
tämä Toronto-peikko vihdoinkin harteiltaan ja muuttaa tätä
joka kevät toistuvaa näytelmää ja pistää lopultakin päätös
joka kevät ja kesä toistuville keskusteluille siitä, mikä Senatorsissa
on vikana ja miten joukkuetta tulisi muuttaa jne. - mutta
Senators petti juuri ratkaisevassa tilanteessa ja samat
vanhat laulut kuullaan taas kerran.
Lähes puolet Toronton joukkueesta AHL-pelaajia..
Neljännessä ottelussa Sami Salo loukkaantui lievästi - tyypilliseen
playoff-tapaan vamman yksityiskohtia ei paljastettu muuten
kuin yläkropan vammaksi - Salo itsekin nauroi median
kysellessä vamman laadusta, sanoen vain "yläkroppa",
tietäen Salon olkapäävammat, mahdollisesti jotain sellaista
ehkä..Salo loukkantui lentäessään vasten laitaa Toronton
Darcy Tuckerin kanssa.
Tämä oli ensimmäinen kerta koko playoffsien aikana kun Ottawa
Senatorsin pelaaja joutui jättämään ottelun väliin loukkaantumisen
takia, ja Salon tilalle seuraavaan peliin tuli runkosarjassa 34
peliä pelannut Richard Persson.
Toronto Maple Leafs taas on pelannut koko playoffsien ajan
aina 6-7 vakituista pelaajaa loukkaantuneena ja farmipelaajia
tilalla. Joukkue kärsi lukuisista loukkaantumisista jo runkosarjan
viimeisten 25-30 pelin aikana. Paljon puhutaan siitä, miten
NHL-organisaatioissa hyvän farmisysteemin merkitys on tärkeä,
miten nuoria prospekteja kehitetään farmijoukkueissa sillä
tarkoituksella, että jonain päivänä he ovat valmiita ottamaan
paikan NHL:ssä eli showssa kuten täällä päin sanotaan.
Usein organisaatiot peluuttavat samoilla pelisysteemeillä niin
farmissa kuin showssakin, jotta kutsun tullessa farmipelaaja
tietää heti mitä tehdä jäällä jos joutuu erikoistilanteeseen tms.,
ja seuroilla on valmentajia, jotka reissaavat farmin ja ykkösen
väliä pitämässä tätä yhteyttä elossa.
Toronton tapauksessa näissä playoffseissa tämä systeemi on
osoittautunut pakon edessä kullanarvoiseksi ja toimivaksi,
joukkueessa on ollut monessa ottelussa lähes yhtä paljon
farmipelaajia kuin NHL-pelaajia - syksyisin harjoitusleirien
aikana pelattavissa harjoitusotteluissa on yleensä säännöt siitä
kuinka monta farmipelaajaa saa olla kokoonpanossa - jos heitä
käytetään liikaa, liiga sakottaa seuraa - jos samat säännöt
olisivat voimassa playoffseissa, Toronto olisi saattanut jo
saada sakot.
Viidennessä ottelussa Ottawaa vastaan Toronto menetti aivan
pelin lopussa yhden hurjimmista taistelijoistaan paljon keskustelua
herättäneessä tilanteessa, kun Daniel Alfredsson taklasi Darcy
Tuckerin laitaan selästä - Tuckerilta olkapää sijoiltaan ja
lapaluu rikki ja kausi ohi.
Sekunteja tämän tilanteen jälkeen Tuckerin maatessa tuskissaan
jäässä Alfredsson sai kiekon vapaaseen paikkaan ja teki
ottelun voittomaalin - tämä veti mielet katkeraksi Toronton
leirissä, Alyn McCauley sanoi olevansa tästä taklauksesta
enemmän vihainen kuin siitä taklauksesta, johon hänen oma
uransa melkein päättyi kolme vuotta sitten upouuden Air Canada
Centren laitaa vasten - tästähän alkoi keskustelu laitojen
uusimisesta.
On käsittämätöntä, etteivät tuomarit edes antaneet Alfredssonille
jäähyä - edes kahden minuutin jäähyä laitataklauksesta tilanteesta-
tapaus tapahtui pelin viimeisellä minuutilla, jolloin tuomarit
yleensä toimivat siten etteivät vihellyksillään vaikuta pelin
kulkuun - tässä tapauksessa tuomarit vaikuttivat pelin lopputulokseen
olemalla viheltämättä - todennäköisesti suurin syy se, että
Darcy Tuckerilla on hurjaotteisena pelaajana tietty maine -
ja hän on ns. käyttänyt pelimerkkinsä jo, eikä hänellä ollut
enää yhtään pelimerkkiä jäljellä - jos taklaajana olisi ollut
Tucker ja taklattavana Alfredsson - pelikielto olisi seurannut
vuorenvarmasti.
Emme voi tietää, mitä tuomareitten päässä liikkuu, saiko
Tucker jäädä jäähän makaamaan oman maineensa takia,
vai sen takia, että peliä oli enää vajaa minuutti jäljellä -
eikä siinä tilanteessa yleensä vihelletä juuri mitään.
Näitten playoffsien yksi suurimmista puheenaiheista on ollut
nämä rumat otteet sekä tuomarien tulkinnat niistä. Tuckerin
tapauksessa Toronto Maple Leafs joutui tavallaan itsensä
aloittaman hirviön uhriksi.
Ja kuten niin monta kertaa näissä playoffseissa on ollut teemana -
Toronton oli tultava seuraavaan peliin ottamaan kosto jollain
muulla tavalla kuin kostamalla, siirtämällä nämä tilanteet
pois mielestä ja voittamalla itse peli.
Ja jos viides peli ratkesi tilanteeseen, johon tuomarit eivät
reagoineet vihellyksellä - kuudes peli sitten taas ratkesi
tuomarin viheltämään jäähyyn - Ottawan Richard Persson
taklasi Toronton Tie Domin selästä kohti laitaa ja Domi
löi päänsä pahan näköisesti siihen kohtaan laidoitusta, missä
lasi loppuu ja puulaita tekee pienen ulokkeen - tuloksena
pahan näköinen syvä haava otsassa - moni ei tiennyt Tie
Domin edes vuotavan verta aikaisemmin -
Perssonin taklaus ei ollut edes hirvittävän ruma, mutta sääntöjen
mukaan jos toinen pelaaja saa kasvoihinsa haavan -
taklaaja saa vitosen ja lähtee suihkuun.
Mutta seuranneessa viiden minuutin ylivoimassa Toronto käytti
tilanteen hyväkseen rikkomalla Ottawan alivoimapelin säpäleiksi
nopealla kiekonsiirtelyllä - yksi erittäin tärkeä osa jääkiekkoa -
pystyä rikkomaan vastustajan alivoima.
Aikaisemmin playoffseissa monesti pettänyt Toronton ylivoimapeli
ratkaisi kuudennen ottelun tämän jäähyn aikana maalaamalla
kahdesti.
Kurinalaisuus..
Toronto pelasi toisen kierroksen osoittaen yllättävää
kurinalaisuutta - yllättävää etenkin jos muistetaan millainen
ensimmäisen kierroksen kylätappelua muistuttava pelisarja
New York Islandersia vastaan oli.
Kurinalaisuus on nimenomaan yksi Ottawa Senatorsin tunnusmerkeistä,
mutta tässä pelisarjassa Toronto pani vielä paremmaksi - etenkin
5-0 hävityn ensimmäisen pelin jälkeen - sen jälkeen Maple Leafs
pelasi pelisarjan loppuun osoittaen paljon enemmän kurinalaisuutta,
ottaen vähemmän jäähyjä kuin vastustaja.
Cujo lopulta parempi kuin Lalime..
Ottawan maalivahti Patrick Lalime oli yksi ensimmäisen kierroksen
sensaatioista, mutta toisen kierroksen peleissä Joseph - ensimmäisen
ottelun fiaskon jälkeen - on pelannut paremmin kuin toisessa
päässä kenttää pelannut virkaveljensä. Joseph - joka pelaa
edelleen todennäköisesti loukkaantuneena - on osoittanut
etenkin reboundien kontrolloijana, hanskakäden käyttäjänä ja
kiekonkäsittelijänä olevansa edelleen NHL:n huippuja ja voitti
selkeästi maalivahtien kaksinkamppailun tässä pelisarjassa.
Luonne, kovuus, kokemus, rohkeus -
ja Ottawalta samojen puute - taas kerran
Seitsemännessä ottelussa Toronto Maple Leafs voitti samoilla
vanhoilla keinoilla kuin kolmena vuotena aikaisemminkin -
Toronton pelaajat pelasivat enemmän sisulla, voittivat
kaksinkamppailuja, heittäytyivät laukausten eteen tietäen
ettei maalivahti Curtis Joseph ole ihan sataprosenttisessa
kunnossa - Ottawalla oli tilaisuus voittaa tämä pelisarja -
mutta tiukan paikan tullen joukkue putosi.
Pitkällä tähtäyksellä on pakko miettiä sitä, onko Ottawan
muutettava suuntaa pelaajapolitiikassaan ja lähdettävä eri
suuntaan voittaakseen playoffseissa - ryhdyttävä hakemaan
pelaajia, joilla on enemmän luonnetta ja kovuutta.
Ottawalta puuttuu "killer instinct" päästä playoffseissa
kolmannelle kierrokselle - tilaisuuksia oli.
Ottawa pelasi huonosti kuudennessa pelissä kotonaan ja vielä
huonommin seitsemännessä pelissä Torontossa. Tällainen
ajaa valmentajan hulluuden partaalle - ja mahdollisesti saa
valmentajalle potkut. Muutoksia on varmasti tulossa Ottawassa.
Pelaaja, jonka erikoinen panos näissä pudotuspeleissä on ehdottomasti
mainittava Toronto Maple Leafsin puolelta on veteraanihyökkääjä
Alexander Mogilny. Mogilnyhän hankittiin Stanley Cupin voittaneesta
New Jersey Devilsistä suurella viiden ja puolen miljoonan taalan
sopimustarjouksella juuri tärkeän pudotuspelikokemuksen takia ja
Mogilny on välillä vienyt Toronton valmentajien ja kannattajien
hermot katoamalla täysin kuvasta ottelujen ajaksi, mutta sitten
taas ilmestymällä esiin juuri kun häntä tarvitaan.
Mogilnyä ei useimmissa otteluissa edes kunnolla löytänyt kentältä
Islanders-pelisarjassa ensimmäisellä kierroksella - kuitenkin
hän ilmestyi esiin seitsemännessä pelissä ja teki kaksi maalia.
Ottawaa vastaan Mogilnyllä oli yksi ainoa laukaus kuudennessa
ottelussa kun hän yhtäkkiä kolmannessa erässä käytti hyväkseen
ketjukaveri Travis Greenin järjestämän kiekonriiston - näytti
mailalla, että kiekko tänne - ja ratkaisi pelin hienolla maalilla.
Seitsemännessä pelissä Mogilny tuli ja ratkaisi taas kahdella maalilla.
Järjestämällä seuralleen vähintään kolme uutta ottelua
kotikentällä - Mogilny maksoi periaatteessa puolet omasta
palkastaan takaisin.
New Jerseyssä Mogilny teki viimeisellä kaudellaan koko
playoffseissa ainoastaan yhden maalin - ja sekin oli ratkaiseva
voittomaali finaaleissa.
Ja sitten vielä Toronton Gary Roberts - joka on ollut joukkueensa
sielu ja sydän näissä peleissä - aikaisemmassa raportissa puhuin
pelaajista, joilla on enemmän pisteitä keskimäärin pudotuspeleissä
kuin runkosarjassa - todella harvinainen joukko miehiä, kuten
Doug Gilmour ja Peter Forsberg - Roberts on Torontossa
pelatessaan tehnyt melkein kaksi kertaa enemmän pisteitä
keskimäärin per ottelu playoffseissa kuin runkosarjassa.
Muutama kommentti Lännestä..
Nämä kommentit tehty ennen seitsemättä peliä sarjassa
Colorado Avalanche vs. San Jose Sharks..
Colorado on pelannut kaikkien playoffs-peliensä vuoksi keskimäärin
sata ottelua kaudessa viimeisten neljän kauden aikana - tämä
on kaksiteräinen miekka - toisaalta paljon kokemusta - toisaalta
kaikki tämä pelaaminen alkaa ottaa veroaan pelaajilta.
Avalanche on pelannut vähän ailahtelevaisesti tässä sarjassa -
ei ole onnistunut voittamaan kahta peliä peräkkäin.
Teemu Selänne on pelannut vahvan toisen kierroksen oltuaan
ilman maaleja ensimmäisellä kierroksella - voittomaali kovalla
alakulmalaukauksella Patrick Royn taakse viidennessä pelissä
oli viime viikon hienoin suoritus.
Kakkosketjussa pelaavan Selänteen maalinteko mahdollistanut
sen, että nyt San Josella on peräti kolme vaarallista ketjua
playoffseissa - joukkueella oli jo ennestään tunnettu NHL:n
paras kolmosketju.
Riku Hahl on pelannut Coloradon puolustavassa ketjussa ja
tähän keltanokkaan ilmeisesti luotetaan - hän on saanut paljon
jääaikaa ratkaisevissa tilanteissa pelien ja erien lopuissa.
Colorado Avalanche voitti 35 peliä runkosarjassa johdettuaan
kahden erän jälkeen - tässä pelisarjassa San Jose Sharks on
onnistunut murtamaan Coloradon puolustuksen nousemalla
kahdesti voittoon oltuaan tappiolla ennen viimeistä erää.
San Josen valmennus Darryl Sutterin johdolla on onnistuneesti
vienyt pelin Coloradon päätyyn ja siellä kuluttanut Avalanchen
nimikuulua puolustusta voimakkaalla pelillä - Los Angeles
Kings-valmentaja Andy Murrayn tapaan etukäteen suunnitelluilla
taktiikoilla syvällä Coloradon päädyssä maalitilanteiden
luomiseksi.
San Josen hyökkäyksen syvyys etenkin on tehnyt vaikutuksen, tällä
joukkueella on heittää jäälle kolme ketjua, jotka kaikki ovat
vaarallisia.
Ykkösketju Vincent Damphousse, Adam Graves, ja Owen Nolan
Kakkonen Marco Sturm- Patrick Marleau-joka on ollut joukkueensa
paras pistemies näissä pudotuspeleissä ja Teemu Selänne
Etenkin on taas kerran mainittava tämä Mike Riccin ketju -
NHL:n paras kolmosketju - Scott Thornton-Mike Ricci-Niklas
Sundström - tämä ketju on edelleen ollut ratkaisevassa roolissa
ja Sharks on joko voittanut tai kaatunut tämän ketjun mukana.
Tämä pelisarja on ollut todella hyvää viihdettä katsottavaksi,
loistavaa maalivahtipeliä molemmissa päissä, välillä hienoja
maalitilanteita molemmissa päissä - on hienoa, että tätä
saadaan seurata seitsemän pelin verran.
Ratkaiseva seitsemäs peli alkaa juuri samaan aikaan Denverissä
kun tätä raporttia tehdään..
San Josella oli jo yksi mahdollisuus voittaa tämä pelisarja
kotonaan, mutta Peter Forsberg teki voittomaalin jatkoajalla
ja siksi nyt pelataan tätä ratkaisevaa seitsemättä peliä.
Forsberg muuten on Stanley Cupin historiassa ensimmäinen
pelaaja, joka on johtanut pistepörssiä playoffseissa pelaamatta
kertaakaan saman kauden runkosarjassa, rekistetöimättä
ainoatakaan pistettä.
San Jose ei myöskään ole koskaan ollut konferenssifinaaleissa -
kuten ei Carolinakaan.
Detroit Red Wings vs. St.Louis Blues
Tiukkaa puolustuspeliä ja kovaa taklauspeliä täynnä ollut
pelisarja.
St.Louis pääsi voittamaan yhden pelin peräti viidellä maalilla -
tästä puhuttiin jo viime viikon raportissa, mutta se jäi aika
odotetusti ainoaksi ilon aiheeksi Bluesille tässä pelisarjassa.
Valmentaja Scott Bowman sanoi hävinneensä uransa aikana vain
kerran näin suurella maalierolla, muttei muista ketä vastaan se oli.
Bowmanin tuntien hän muistaa aivan varmasti ketä vastaan se oli
ja pystyisi varmasti vielä kertomaan molempien joukkueitten ketjutkin
tuosta ottelusta..
Neljännessä pelissä St.Louis Bluesin puolustaja Chris Pronger
meni taklaamaan Steve Yzermania siniviivalla - Yzerman
kääntyi ehkä omaa kipeää polveaan suojellakseen - ja Prongerilta
meni polven nivelsiteet - kausi ohi ja samalla St.Louis Bluesin
kausi periaatteessa ohi..
Seuraavassa pelissähän Detroit lähetti Bluesin kesälomille,
Dominik Hasekin ottaessa jo kolmanne nollapelinsä näissä
playoffseissa.
Pronger oli kaikki kaikessa St.Louisille, fyysinen hahmo jäällä,
joka pelaa 30 minuutin jääaikoja peleissä, pelin johtaja niin
puolustus kuin hyökkäyspäässä.
Chris Pronger ei ollut Yzermanin sukelluksesta erityisen vakuuttunut -
sanoen: "Luin lehdestä, että hänellä on polvi kipeä ja hänen on
suojeltava polveaan. Nyt minulla on polvi kipeä."
Detroit odottelee leväten nyt San Jose vs. Colorado pelisarjan
päättymistä ja se sopii tälle ikärakenteeltaan vanhalle joukkueelle -
mitä enemmän lepoa pelisarjojen välillä ja mitä nopeammin sarjat
saadaan omalta osalta päätökseen - sen parempi.
Detroitin tämänvuotisesta joukkueesta kuulee sanottavan usein,
kuinka joukkue on suurella rahalla koottu, se on täynnä
superähtiä joka pelipaikalla ja miten joukkue on osoittamassa,
että Stanley Cupin voi todellakin ostaa.
Tähän on sanottava se, että kannattaa katsoa Detroitin pelejä,
esimerkiksi kiekon blokkaamisia - joukkue yleensä tekee näitä
näitä enemmän kuin toinen puoli eli siis vastustajien laukausten
eteen heittäytymisessä - on hyvä muistaa, että tämä miljonäärilauma
on päässyt asemaansa tekemällä näitä pieniä asioita, pieniä pelien
voittoon vaikuttavia uhrauksia muita enemmän - se oli ensin - ja
sen avulla vasta tuli kaikki muu.
St.Louis Blues taas - nuori ja kokematon maalivahti Brent Johnson
ei ole vielä selvästikään valmis tällaisten pelisarjojen
ykkösmaalivahdiksi, mutta hän on jälleen yhtä kokemusta rikkaampi.
Suurin osa St.Louisin tärkeimmistä pelaajista on pitkäaikaisilla
sopimuksilla mukana seuran toiminnassa vielä tulevinakin
vuosina ja tästä joukkueesta voi vielä tulla todella kova
ensi vuoden tai sen seuraavan vuoden playoffseissa.
Tämän vuoden Blues oli ehkä liiaksi yhden ketjun varassa,
mutta tähän tullee tulevaisuudessa muutoksia.
Mustekalat lentelevät taas Detroitin Joe Louis Areenalla..