Oopperaa ja vitsejä
NHL on Pohjois-Amerikan ammattilaissirkuksista ainoa, joka
juhlistaa parhaittensa saavutuksia oikein palkintogaalalla.
Yleensä televisioitu NHL Awards on aika hyvä show, jolla
NHL-faneja viihdytetään vielä kerran ennen pitkää kesää.
Tällä kertaa aloitettiin mahtipontisesti oopperalaululla, jota
esittämässä oli englantilainen Russel Watson (CD "The Voice).
Juhlatilaisuuden MC:nä toimi HNIC:n Ron McLean, joka aloitti
tietenkin parilla vitsillä kolleegastaan Don Cherrystä sekä
kertaamalla menneen kauden huipputapahtumia Patrick Royn
voittoennätyksestä Mario Lemieuxin paluuseen.
(Roy ja Lemieux syntyivät samana päivänä Montrealissa)
Vielä kerran: Ray ja Stanley
Kunnon juhlatunnelmiin päästiin pian McLeanin esitellessä
ensimmäisen vieraan, Calder Trophyn 1980 ja viisi kertaa
Norris Trophyn voittaneen Mr. Raymond Bourquen!
Yleisön noustessa seisomaan osoittaakseen suosiotaan lavalle
saapui Stanley Cup kahden turvallisuusmiehen kantamana ja
heidän perässään vasta itse Ray, joka matkallaan Denveristä
Torontoon ehti keskiviikkona käydä Stanleyn kanssa myös
kotonaan Bostonissa ja esitellä The Kannun siellä.
Ray kiitti vielä kerran Joe Sakicia kiekkouransa hienoimmasta
hetkestä lauantaina: Sakic antoi Stanley Cupin suoraan
Bourquelle nostamatta sitä ensin ilmaan itse kuten tapana on.
Myöhemmin myös Sakic nosteli Kannua muutaman kerran, vaikka
Rob Blaken mukaan tämän ei olisi olkapäävamman takia pitänyt
edes pelata.
22 NHL-kauden jälkeen Stanley Cupin vihdoinkin voittanut Ray
Bourque kiitti NHL-faneja niin USA:ssa kuin Kanadassakin
saamastaan kannatuksesta ja antoi ohjeeksi, ettei koskaan
saa antaa periksi.
Astronautti ja kiekkoilija
Ensimmäisen palkinnon saapui luovuttamaan ensimmäisenä kanadalaisena
astronauttina avaruuskävelyn huhtikuussa suorittanut Chris
Hadfield.
Hadfieldin ottaessa historiallisen askeleensa ulos Endeavour
avaruusaluksestaan asennushomman tehdäkseen; Houstonista,
avaruuslennon päätukikohdasta järjestettiin kanadalaiselle
avaruusmiehelle mieluinen yllätys: korvakuulokkeista alkoi
kuulua legendaarisen Montreal Canadiensin kansallislaulun
esittäjän Roger Doucetin Montreal Forumilla äänitetty versio
Kanadan kansallislaulusta.
"When I was a kid, I had two dreams: to be an astronaut,
and to be a hockey player. One down and one to go," aloitti
Hadfield.
Astronautin kunniatehtävänä oli luovuttaa Calder Trophy
Vuoden Tulokkaalle, San Jose Sharksin maalivahdille Evgeni
Nabokoville, joka saapui lavalle korkealta katsomosta -
niin kaukaa, että hän joutui kävelemään portaita alas
hyvän tovin ennenkuin pääsi palkintonsa ja Hadfieldin
luokse.
Hermostunut Kazakstanin mies piti pienen kiitospuheen
kiittäen seuransa johtoa, joukkuetovereita, maalivahtivalmentajaa,
isää ja äitiä sekä morsiantaan.
Puheen jälkeen tilaisuuden juontaja McLean vitsaili:
"Evgeni, now that you're famous, next time we'll try to
get you a seat in the arena. Next year."
Nabokov muuten pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa tammikuun 19.
yli vuosi sitten ja otti heti nollapelin maalittomassa 0-0
ottelussa Patrick Royta vastaan.
Nabokov voitti 32 peliä ja päästi 2.19 maalia per ottelu
kauden aikana.
Calder Trophyn muina ehdokkaina olivat Martin Havlat ja
Brad Richards.
NBA-tähti ja Olympiamitalisti
Seuraavan palkinnon luovuttajiksi saapuivat Dallas Mavericksin
koristähti, point guard Steve Nash sekä pikaluistelijatar
Catherine Le May-Doan.
Lady Byng Trophyn liigan gentleman-pelaajana tuli pokkaamaan
Joe Sakic, joka tässä puheessa onniteltuaan muita ehdokkaita -
Adam Oatesia ja Niklas Lidströmiä - kiitti vielä nimeltä
mainiten useampia junnuvalmentajiaan kotiseudullaan Burnabyssä.
Öljyn edustajat
Edmonton Oilersin ja omien kotikaupunkiensa edustajina
seuraavan palkinnon saapuivat tuomaan Öljyn amerikkalaiset
tähdet, Detroitista kotoisin oleva Doug Weight sekä Buffalosta
tullut Todd Marchant.
Parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn voitti -
ehkä yllättäen - jo viisi kertaa aikaisemmin palkinnon
voittanut Dominik Hasek.
The Dominator itse piti valintaansa niin epätodennäköisenä,
ettei ollut valmistautunut tekemällä puhetta etukäteen
ollenkaan.
"I can not believe this, during the regular season - any time
I opened a newspaper and accidentally looked into the sports
section I read that I can not stop the puck anymore - and now
all of a sudden I'm here. I don't know what to say", vitsaili
"Kramer".
Hasek onnitteli virkaveljiään Romania (Cechmanek) Ja Martinia
(Brodeur) ennen kuin lähti jo kuudennen Vezinansa kanssa
lavalta - vain Jacques Plantella on enemmän - seitsemän.
Kaikkien Power Forwardien äiti
Seuraavaksi palkinnonluovuttajaksi tuli monen NHL-fanin
ikävöimä, termin "power forward" miltei yksin luonut Cam
Neely.
Moni NHL-fani muistaa Neelyn pahan loukkaantumisen 1991
Ulf Samuelssonin polvitaklauksen uhrina. Kahden vuoden
kuntoutuksen jälkeen Neely teki paluun tehden 50 maalia
49:ssä ottelussa kunnes polvivamma katkaisi uran taas
yhdeksi vuodeksi.
Vuoden kuntoutuksen jälkeen Neely palasi vielä kerran
tehden 53 maalia uransa viimeisissä 94 pelissä.
"The nicest and toughest of them all, ladies and gentlemen,
Mister Cam Neely!", esitteli McLean tämän sisukkaan
taistelijan.
Neelyn kunniatehtävä oli antaa Masterton Trophy New York
Rangersin Adam Gravesille - palkinto, joka annetaan
peräänantamattomuudesta ja omistautumisesta jääkiekolle,
Gravesin tapauksessa traagisten perheasioitten kanssa.
Adam Graves ottaa kuuluisana jääkiekkoilijana ja ihailijoilleen
esikuvana olemisen vakavasti.
Graves omisti puheessaan palkinnon omalle esikuvalleen -
28 vuotta Torontossa poliisina työskennelleelle isälleen
Robert Gravesille.
All Stars
Seuraavaksi lavalle saapui ensimmäisen Norris Trophyn vuonna
1954, neljä Lady Byngiä, kahdeksan Stanley Cupia voittanut
ja kuusi kertaa ykkösallstarsiin nimetty Red Kelly.
Kelly esitteli kauden ykkös-allstars miehistön:
Dominik Hasek
Niklas Lidström
Ray Bourque
Jaromir Jagr
Patrik Elias
Joe Sakic
Rocket Richard Trophy
Montreal Canadiens lahjoitti NHL-palkinnoksi 1999 Rocket
Richard Trophyn, joka annetaan runkosarjassa eniten maaleja
tehneelle pelaajalle.
Maurice "The Rocket" Richard oli ensimmäinen NHL-pelaaja, joka
teki 50 maalia yhden kauden aikana ja myös ensimmäinen 500
maalia urallaan tehnyt.
Palkinnon voitti toisen kerran peräkkäin Pavel Bure, joka ei
tullut paikalle. Yleisö sai kuitenkin ihailla palkintoa
kaukaa.
Art Ross Trophy
Tämä palkinto annetaan NHL:n pistepörssin voittajalle -
viimeisen 20 vuoden aikana sen on voittanut vain kolme
pelaajaa; Wayne Gretzky, Mario Lemieux sekä tämänkin
vuoden voittaja Jaromir Jagr.
Jagr kertoi kiitospuheessaan olleensa vaikean alkukauden jälkeen
varma, että pistepörssi menee Joe Sakicille - vain ihme
voisi enää hänet pelastaa..
Tuo ihme tuli jäälle Pittsburghissä joulukuun 27.päivä Jagrin
sentteriksi..
The Killer ja Jennings Trophy
Torontolaisyleisön suureksi riemuksi seuraavaa palkintoa
luovuttamaan saapui entinen Maple Leafs kapteeni Doug Gilmour.
William M. Jennings Trophyn haki odotetusti Dominik Hasek,
joka liigan parhaalla maalikeskiarvolla automaattisesti
on tämän palkinnon voittaja.
Hasek mainitsi kiitospuheessaan varamiehensä Martin Bironin,
joka ei kuitenkaan tule saamaan nimeään pytyn kylkeen liian
pienen ottelumäärän vuoksi.
King Clancy Trophy
Colorado Avalanchen laituri Shjon Podein voitti King Clancy
Trophyn hyväntekeväisyystyöstään.
Podeinin kiitellessä totutun kaavan mukaan läheisiään
kiitospuheessaan ja lopulta mainitessa vaimonsa Sherin -
jonka valpas kameramies näytti samalla - innokkaat katsojat
vihelsivät viehättävälle Mrs. Podeinille.
"Yeah, I hear ya, I feel the same way", murjaisi Podein
saaden yleisön nauramaan.
"She's the best thing that ever happened to me, but I gotta
tell ya honey - that silver thing we took home last saturday
is running a very close second," sanoi huumorimieheksi
osoittautunut Stanley Cup-mestari Shjon Podein.
Monelle jäi mieleen lauantaisesta finaalista loppukuvat ottelun
ratkettua Podeinin jäädessä pelaajapenkille yksin vollottamaan
muun joukkueen rientäessä Patrick Royn maalille juhlimaan.
Bob Gainey
Neljä kertaa itse Frank J. Selke Trophyn NHL:n parhaana
puolustavana hyökkääjänä voittanut Dallas Starsin GM Bob
Gainey luovutti Selken John Maddenille.
Gainey itse oli pelaaja, jonka mukaan kuin mittatilauksena
tämä palkinto aloitettiin - monen mielestä palkinto pitäisi
uudelleen nimetä "Bob Gainey Trophy":ksi.
Toisen NHL-kautensa pelannut John Madden piti nopean kiitospuheen,
kiittäen pelikavereita, Devilsin johtoa ja vaimoa sekä mainiten
mikä kunnia on tulla mainituksi samassa kategoriassa muitten
ehdokkaitten Mike Modanon ja Joe Sakicin kanssa.
Barenaked Ladies
VJ Rachel Perry ja Barenaked Ladies-yhtyeen rumpali Tyler
Stewart esittelivät Vuoden Valmentaja-Palkinnon, Jack Adams
Award voittajan, Bill Barberin.
Barber piti illan pisimmän ja tylsimmän puheen. Sääliksi
käy Philadelphia Flyersin pelaajia, jotka joutuvat tätä
miestä kuuntelemaan satoja kertoja vuodessa.
Barber mokasi vielä kiittämällä nimellä mainiten Bobby Clarkea -
saaden torontolaisyleisön buuaamaan railakkaasti.
SHWINGG!!
Elokuvista kuten "Wayne's World" ja "True Lies" tuttu
hawaijilaiskaunotar Tia Carrere sai yleisön mylvimään
astumalla lavalle pukeutuneena avonaiseen Toronto Maple
Leafs-asuun. Sanonta "easy on the eyes" kuvaa parhaiten
tätä filmitähteä, joka riemastutti yleisöä ilmoittamalla
liittyvänsä Leafsin joukkueeseen ensi kaudella
- puolustajana.
"A defenceman is my favourite kind of player. He's often the
toughest guy on the ice, he can dish out the hits and take
them too. He's big, he's strong, and he can take a lot of
punishment. I like that in a man."
Carrere luovutti NHL:n parhaalle puolustajalle annettavan
James Norris Memorial Trophyn jo neljättä kertaa peräkkäin
ehdolla olleelle Nicklas Lidströmille.
"I don't know if I fit into Tia's description, but I'll take
the Award anyway," sanoi Lidström - erittäin ansaitusti
vihdoinkin palkintonsa saanut puolustaja.
Sokerina pohjalla..
Paras jätetään aina viimeiseksi.
Peräti yhdeksän kertaa Hart Memorial Trophyn NHL:n
arvokkaimpana pelaajana voittanut Wayne Gretzky esiteltiin
lopuksi ja Väinö sai yleisöltä kunnon standing ovationin,
jolle ei ollut tulla loppua ollenkaan.
Tämän palkinnon ehdokkaina olivat Joe Sakic, Mario Lemieux ja
Jaromir Jagr.
Burnaby-Joe Sakic päätti uskomattoman viikon hakemalla vielä
tämänkin palkinnon; ensin Stanley Cup, Lester B.Pearson,
Lady Byng ja nyt vielä Hart. Aikaisemmin Sakic johti joukkueensa runkosarjan
mestaruuteen eli President's Trophyn voittajaksi sekä tuli
valituksi The Sporting Newsin Vuoden Jääkiekkoilijaksi.
Kiekkofaniksi tunnustautunut Joe kiitti Jaromir Jagria ja
Mario Lemieuxia - Mariota vielä erityisesti siitä, ettei
tämä tehnyt paluutaan aikaisemmin - näin muillekin jäi
mahdollisuus voittaa palkintoja.
Joukkuepelaaja-Joe kiitti joukkuekavereitaan toteamalla, ettei
yksittäisille pelaajille annettavia tunnustuksia voi saavuttaa
ellei pelaa hyvässä joukkueessa.
Perheenisä-Joe vielä kiitti lopuksi vaimoaan "linnakkeen
pitämisestä" Joen ollessa kiekkoreissuillaan ja lähetti
rakkautta kotiin kolmelle lapselleen.
Hullu viikko Joelle, Stanley Cup lauantaina, paraati
maanantaina ja torstaina tämä.
