Nashville Predators on NHL:n susijengi – “Joukkue on entistä motivoituneempi menestymään viime kauden pettymyksen jälkeen”

NHL / Artikkeli
P.K. Subban on yksi Predatorsin avainpelaajista.
Kuva © Getty Images
Viime kauden Stanley Cup -finalisti Nashville Predators lähti kuluvaan kauteen uudella asenteella. Joukkueen pelityyli muistuttaa edelleen periksiantamatonta Stanley-bulldogia, mutta samalla joukkue on tällä kaudella tiivis kuin susilauma. Mikä tekee Peter Lavioletten ryhmästä jälleen yhden läntisen konferenssin kovimmista joukkueista?

NHL-joukkueilla on usein joukkueen sisäisiä perinteitä, joita kunnioitetaan koko kauden ajan. Ne tiivistävät joukkueen yhteishenkeä ja valavat uskoa yhteiseen päämäärään. Predators-valmentaja Peter Laviolette käveli viime vuonna joukkueen pukukoppiin kädessään juliste koirasta, joka puree luuta.

Luuhun on painettu kaksi sanaa: nopeus ja asenne. Kuvatekstinä luki "I dare you" – jos uskallat. Joukkueen voittokappaleena toimi AC/DC:n "Givin' the Dog a Bone". Laviolette halusi joukkueensa pelaavan näiden sanojen ja ajatusten mukaisesti – ja niin Predators todella teki.

Predators lähtee kannun metsästykseen lähes samalla ryhmällä kuin viime kaudella. Joukkueen ainoat huomattavat menetykset olivat Vegas Golden Knightsin nappaama James Neal ja Colorado Avalancheen siirtynyt Colin Wilson. GM David Poile oli aktiivinen kesän siirtomarkkinoilla ja teki neljä täsmähankintaa.

"Lyhyt kesätauko ja yllätysmomentin katoaminen pitävät huolen siitä, että Predators saa tehdä tosissaan töitä menestymisen eteen"

Hyökkäjä Scott Hartnell teki paluun Predatorsiin kymmenen vuoden tauon jälkeen, Stanley Cup -mestari Nick Boninosta tuli joukkueen kakkossentteri ja puolustaja Aleksei Jemelin hankittiin täydentämään puolustusta loukkaantumisten varalta.

Kolmosmaalivahti Anders Lindbäck ei tule kovin montaa peliä tällä kaudella pelaamaan. Tästä pitävät huolen suomalaismaalivahdit Pekka Rinne ja Juuse Saros.

Predators yllätti monet viime kaudella, mutta nyt joukkue ei pääse enää yllättämään ketään. Kaikki läntisen konferessin joukkueet ovat tehneet merkinnän Lavioletten ryhmän kohdalle: mahdollinen finalisti.

Finaalipaikan toistaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Lyhyt kesätauko ja yllätysmomentin katoaminen pitävät huolen siitä, että Predators saa tehdä tosissaan töitä menestymisen eteen.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Predators on joukkue, joka lähtee tosissaan hakemaan menestystä. Nousu läntisen konferenssin kahdeksannelta sijalta aina finaaliin asti osoitti joukkueen taisteluluonteen. Joukkueen ei kuitenkaan tarvinnut, eikä tarvitse tällä kaudellakaan, taistella menestyksestä yksin - kiitos hurmoksellisen kotiyleisön.

Predators-kannattajat osoittivat viime keväänä kuuluvansa koko liigan fanaattisimpiin kannattajiin, ja on selvää, että sama tunnelma jatkuu myös tämän kauden kotiotteluissa.

Mielenkiintoinen sekoitus taitavia nuoria ja kokeneita veteraaneja 

Joukkue nojaa tälläkin kaudella vahvasti maalivahti Rinteen suorituksiin. 34-vuotias suomalainen on valmis jälleen kerran taistelemaan Stanley Cup -mestaruudesta.

− Uskon, että viime kauden loppu antaa meille lisävoimaa tälle kaudelle. Joukkue on entistä motivoituneempi menestymään viime kauden pettymyksen jälkeen.

Rinne nappasi tiistaina NHL-uransa 44. nollapelin ja nousi samalla kaikkien aikojen listan jaetulle sijalle 32 yhdessä Miikka Kiprusoffin ja Marc-Andre Fleuryn kanssa. Suomalainen ei ollut pitänyt kirjaa omista saavutuksistaan, mutta iloitsi merkkipaalusta.

−Pakko myöntää, että en ole itse pitänyt kirjaa nollapeleistä. Nollapelien määrän salaisuus on varmaan siinä, että olen pysynyt suhteellisen ehjänä pitkän uran aikana. Olen päässyt pelaamaan hyvissä joukkueissa, jotka ovat tehneet torjuntatyöskentelystä helpompaa.

Predatorsin peli on parantunut syksyn edetessä, ja joukkue on pikkuhiljaa pääsemässä hyvään pelirytmiin, minkä myötä pisteitä on alkanut tippua mukavaan tahtiin. Rinteen joukkuetoveri Colton Sissons oli samoilla linjoilla joukkueen viimeaikaista esityksistä.

− Ensimmäiset ottelut olivat hiukan tahmeita, mutta olemme pikkuhiljaa pääsemässä sellaiseen vireeseen, johon voimme olla tyytyväisiä. Meidän pitää vaatia itseltämme enemmän tällä kaudella, jos haluamme menestyä.

Predators on mielenkiintoinen sekoitus taitavia nuoria ja kokeneita veteraaneja.

Kevin Fiala ja Filip Forsberg muodostavat jo nyt yhden liigan taitavimmista hyökkäyskaksikoista, mutta luvalla sanottuna nuorukaisten parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin. Kun tähän listaan lisätään muun muassa Samuel Girard, Juuse Saros ja Viktor Arvidsson, näyttää Predatorsin tulevaisuus varsin kirkkaalta.

Yksi Predators-organisaation mielenkiintoisimmista nuorista pelaajista ei tällä kaudella pelaa edes Pohjois-Amerikassa. Jokereissa tällä kaudella kiekkoilevan Eeli Tolvasen esitykset ovat herättäneet positiivista keskustelua myös Atlantin toisella puolella.

18-vuotias Tolvanen on iskenyt tällä kaudella KHL:ssä jo 11 maalia ja kerännyt kymmenen syöttöpistettä. KHL-debyytissään Tolvanen iski hattutempun, ja hänestä tuli samalla liigan nuorin kolme maalia samassa ottelussa iskenyt pelaaja.

Toisesta ääripäästä löytyvät Rinne, Hartnell ja voimahyökkääjä Cody McLeod. Kolmikolla on yhteensä vyöllään 2 404 NHL-ottelua, joten nämä miehet tietävät seikan jos toisenkin siitä, kuinka tässä liigassa menestytään.

Vaikka yllämaininut pelaajat kuuluvat oman joukkueensa veteraanipelaajiin, ei tämä näy heidän peliesityksissään. Rinne pelaa edelleen illasta toiseen huipputasolla ja kuuluu ehdottomasti liigan maalivahtieliittiin. Hartnell on päässyt vihdoin pelaamaan terveenä, ja tulos on näkynyt taululla.

"Susilauma on aina vahvempi kuin yksittäinen susi"

Tällä kaudella joukkueen yhteisenä teemana on ajatus susilaumasta. Ruotsalaispuolustaja Mattias Ekholm kertoi joukkueen yhteishengestä verkkolehti Tennesseanin haastattelussa aiemmin syksyllä:

− Me olemme susilauma, pysymme aina yhdessä. Susilauma on aina vahvempi kuin yksittäinen susi. Uskon, että tämä ajatus edustaa meitä joukkueena hyvin. On tärkeää, että koemme kaikki olevamme osa jotain suurempaa.

Joukkue kokoontuu jokaisten harjoitusten päätteeksi keskiympyrään ja päästää ilmoille kunnon sudenulvonnan. Tällä kaudella voittokappaleena toimii Duran Duranin "Hungry Like the Wolf". Joukkueen paras pelaaja palkitaan jokaisen voitetun ottelun jälkeen mystisellä susipäähineellä. Susiteemaa ei voi olla huomaamatta.

Susilauma puolustaa omiaan. Se pitää huolen siitä, että heikot ja loukkaantuneet yksilöt eivät jää laumasta jälkeen. Jos Laviolette onnistuu pitämään laumansa kasassa kevääseen saakka, kovin moni joukkue ei halua, tai Stanley-koiraa lainaten: "ei uskalla", lähestyä tätä ryhmää.

» Lähetä palautetta toimitukselle