Jatkoaika seuraa naisten lätkää kuluvan kauden aikana kuukausittain. Naisleijonat korkkasivat helmikuun viimeisellä turnauksella ennen MM-kisoja. Naisten SM-sarjan pudotuspelit ovat edenneet välierävaiheeseen ja Euroopan seuramestaruus meni jälleen venäläiselle joukkueelle. Kiihtyvää kevättä kauhistelevat Jatkoajan toimittajat Markus Viljanen, Valtteri Tahkola ja Marianne Suntio.
Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue teki helmikuun alussa pienen kotimaan kierroksen ja pelasi Venäjää, Ruotsia ja Saksaa vastaan Hollolassa, Mikkelissä ja Mäntsälässä. Turnausvoiton vei Ruotsi ja Suomi jäi toiseksi.
Mitä ajatuksia naisleijonien viimeinen turnaus ennen MM-kisoja herätti?
Markus Viljanen: Suomen pelit turnauksessa olivat todella tasaisia. Jokainen ottelu noudatti samaa kaavaa - vähän maaleja kumpaankin päähän. Turnaus itsessäänkin oli äärimmäisen tasainen, sillä vaikka paikkakunnat ja olosuhteet vaihtuivat, ratkesi viisi ottelua kuudesta maalin erolla.
Maalinteko oli Suomen joukkueelle edelleen tuskaista. Neljä tehtyä maalia kolmeen otteluun ei ole paljoa. Venäjää ja Ruotsia vastaan ei maalijuhlia voi ennakkoon ajatellakaan, mutta Saksaa vastaan pitää pystyä parempaan mitä nyt nähtiin. Niukka 2−1-voitto voittomaalikilpailun jälkeen ei ole parasta mihin Naisleijonat pystyvät.
Maalintekoon oli kuitenkin jokaisessa ottelussa hyvät mahdollisuudet, sillä Suomi hallitsi tilastollisesti jokaista ottelua. Venäjää vastaan pelatussa ottelussa Valeria Tarakonova torjui Venäjän maalilla 29 kertaa, kun Suomen maalilla Noora Rädyn tarvitsi napata vain 14 kiekkoa. Ruotsia vastaan Suomi myllytti vielä kovemmalla tahdilla, kun Ruotsin Erika Grahn huhki 36 torjuntaa Meeri Räisäsen 12 torjuntaa vastaan.
Suomi tarvitsisi pian ottelun missä maalihanat aukeaisivat kunnolla. Muuten maalinteosta voi kehkeytyä piinaava paine henkiselle puolelle.
Marianne Suntio: Vastapallona miettisin sitä, minkä verran Michelle Karvisen puuttuminen vaikutti Suomen aneemiseen maalimäärään varsinkin Saksaa vastaan. Joulukuussa Uppsalassa ja tammikuussa Füssenissa Suomi teki Saksan verkkoon kuitenkin kuusi maalia per ottelu. Näistä otteluista Karviselle toki "vain" tehot 0+2 ja 1+1.
Viime kaudesta huolimatta jättäisin myös Ruotsin omaan arvoonsa ja pitäisin Venäjää Suomen ykkösvastuksena. Tyttöjen puolella on nyt pariin otteeseen ollut trendi, että puolivälierissä on hävitty juuri Venäjälle.
Yksi maali riitti tällä kertaa itänaapurin kaatamiseen. Tarakonovan puolesta voidaan sanoa, että kyseessä on todellinen tulevaisuuden lupaus - hän oli sekä median että direktoraatin valinta tyttöjen MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Hän on myös naiseksi poikkeuksellisen ulottuva (1,83 m). Jos kuitenkin vastassa on 16-vuotias veskari, ja esimerkiksi kolmosketjun pelaajat ovat kaikki nuorempia kuin Suomen nuorin edustaja, niin parempaan pitää pystyä. Varsinkin, kun Venäjältä puuttui hyökkäyskalustosta Olga Sosina ja pakistosta Aleksandra Kapustina.
Valtteri Tahkola: Vaikka maalinteko sakkasi, positiivinen anti turnauksesta oli nimenomaan erinomaisesti toiminut maalivahtipeli sekä puolustuspää. Olisin kuitenkin varsin luottavainen MM-kisoja ajatellen. Hyökkäysosaston kohdalla potentiaalia on kuitenkin parempaan, ja kuten Marianne mainitsikin, Karvinen on vielä tulossa remmiin mukaan.
Suomella on näiden otteluiden perusteella hyvä mahdollisuus venyä ja olla kisojen yllättäjä. Hyökkäämällä voitetaan pelejä, puolustamalla mestaruuksia. Toki Suomen kohdalla mestaruus olisi todellinen jymypaukku, siihen asti tuskin rahkeet riittävät. Tässä tapauksessa puhutaan ennemmin mitalista. Alakerta ja varsinkin maalivahtiosasto on tukevissa kantimissa. Kyllä se ketsuppipullo vielä aukeaa.
Naisten Euroopan seuramestaruus ratkesi Espoonlahdessa 20.-22. helmikuuta. Kilvoittelemassa olivat lohkonsa voittaneet SKIF Nižni Novgorod, Linköping ja HC Lugano sekä paras lohkokakkonen Espoon Blues. Voitto meni Venäjälle, kuten monta kertaa aiemminkin.
Yllättikö SKIF:n turnausvoitto?
Suntio: SKIF oli omissa papereissani ennakkosuosikki, mutta turnauksen aikana tuli mietittyä asiaa uudemman kerran. Olin itse seuraamassa lauantain otteluita, ja jälkimmäisessä Linköping vei SKIF:iä mielensä mukaan. Silmämääräisesti he olivat nopeampia, vahvempia ja rakensivat peliä paljon järjestelmällisemmin.
Ruotsalaisjoukkue onnistui kuitenkin ohittamaan maalivahti Meeri Räisäsen vain kertaalleen, vaikka pääsi kokeilemaan myös rangaistuslaukausta, kun taas SKIF käytti paikat hyväkseen. Räisänen palkittiin turnauksen parhaana maalivahtina, eikä syyttä.
Haluan myös nostaa esiin kokeneen Karoliina Rantamäen, jota SKIF peluutti oli päällä mikä tilanne hyvänsä. Hän ei ole niitä kookkaampia pelaajia, eivätkä jalat käy iän puolesta enää niin nopeasti, mutta esimerkiksi hänen alivoimapelaamisensa oli älykästä ja uhrautuvaista.
Bluesilta odotin enemmän, mutta espoolaisten esitys oli vaisu. Luganoa vastaan pelatussa ottelussa mielestäni näkyi, että pakka oli mennyt uusiksi - SKIF-pelin jälkeen Minnamari Tuominen oli sivussa ja Karvinen liittyi joukkueeseen. Lisäksi Vilma Tanskanen oli vasta vaihtanut KJT:n Bluesiin ja Emma Nuutinen palannut sairausloman jälkeen pelaamaan.
Viljanen: Ei tullut. SKIF ja Linköping olivat kummatkin ennakkosuosikkeja mestareiksi ja SKIF pystyi joukkueiden keskinäisen pelin hoitamaan. Itse keskityin finaaliturnauksessa enemmän kotimaisen joukkueen esityksiin.
Bluesin todellinen taso verrattuna näiden muiden maiden parhaimmistoihin jäi hieman hämärän peittoon. Sveitsiläinen Lugano oli venäläisille ja ruotsalaisille pelkkä suupala, mutta Bluesia vastaan joukkue pystyi venyttämään ottelun aina jatkoajalle asti.
Tuloksellisesti parhaan pelinsä Blues taas pelasi turnauksen voittaja SKIF:ia vastaan, kun tuloksena oli niukka 1−3-tappio. Espoolaiset pystyivät kyllä voittamaan avauserät niin SKIF:ia kuin Linköpingiäkin vastaan, mutta voittoon asti hyvät otteluiden alut eivät riittäneet. Laukaustilastojen perusteella ottelut olivat hyvinkin tasaisia, mutta Bluesin kohtaloksi koitui heikko viimeistely.
Yksittäisistä pelaajista esiin nousi loistavan turnauksen pelannut tutkapari Karvinen-Tanskanen. Ensin mainittu teki kahdessa pelaamassaan ottelussa tehot 2+3 ja Tanskanen komppasi upeasti 3+1 tehoilla.
Naisten runkosarja sai sinettinsä jo tammi-helmikuun taitteessa. Pistepörssin kärjessä nähtiin tuttuja nimiä, mutta maalivahtitilastojen ykköspaikalle saatiin tuoretta verta.
Ketkä olivat runkosarjan tähdet?
Suntio: Jos tuijotetaan suoraan tehopisteisiin, tähdistökentällisen muodostaisi Linda Välimäki (Blues), joka saisi laitureikseen Saila Saaren (JYP) ja Sanni Hakalan (JYP). Pakistosta löytyisi Jenni Hiirikoski (JYP) ja Minnamari Tuominen (Blues). Heistä Välimäki nakutti kokonaisuudessaan eniten pisteitä runkosarjassa, kun taas Saari oli tehokkain tasakentällisin.
Toisaalta parhaaseen piste-per-peli-tahtiin ylsi JYPin kokenut Riikka Välilä, joka pelasi runkosarjan otteluista puolet. Välilä teki 2.64 tehopistettä ottelua kohden. Samaten Bluesin Emma Nuutisen kausi jäi rikkonaiseksi, eikä runkosarja ulosmitannut hänen potentiaaliaan. Kahdessatoista ottelussa hänen pistekeskiarvonsa oli kuitenkin viidenneksi kovin (2.17).
Viljanen: Välimäki pitää totta kai mainita. Pistepörssin voitto tuli toisena vuonna peräkkäin huipputehoilla. Välimäen lisäksi toinenkin Ylöjärven kasvatti pelasi loistavan runkosarjan. 186-senttinen JYP-puolustaja Rosa Lindstedt takoi nimittäin 26 otteluun peräti 20 maalia. Sanni Hakala teki puolestaan lopullisen läpimurtonsa naisten pääsarjatasolle olemalla runkosarjan pistepörssin kuudes.
Kärkijoukkueiden tähtipelaajien ulkopuolelta haluan tuoda esiin muutaman nimen. KalPan vasta 17-vuotias hyökkääjä Matilda Nilsson oli maalipörssin kolmas 24 maalillaan. Se on kova suoritus kuudenneksi sijoittuneen kuopiolaisryhmän pelaajalta. Nilsson teki runkosarjassa lähes 40 prosenttia joukkueensa maaleista. Lisäksi HPK:n kokenut keskushyökkääjä Riikka Noronen teki kovat tehot 15+26=41 ollen pistepörssin seitsemäs.
Tahkola: Maalivahdeista täytyy esille nostaa Kuortaneen Anni Keisala. Sarjajumbon maalin suulla torjuntaprosentiksi muodostunut 92.83% on huima suoritus, kun ottaa huomioon sen, että joukkue otti kauden aikana vain kolme suoraa voittoa. Keisalan suorituksen arvoa nostaa se, että hän voitti myös sarjan torjuntatilaston ylivoimaisesti. Kokemusta kertyi myös U18-kisoista Suomen paidasta.
Myös HPK:n maalivahtitandemi Kiira Laineen ja Maija Sullanmaa-Hassisen johdolla pelasi mainion kauden. Näistä kahdesta etenkin Laine vakuutti päästämällä pelaamassaan 12 ottelussa alle kaksi maalia ottelua kohden.
Puolivälierissä kohtasivat HPK ja KalPa sekä Ilves ja Kärpät. HPK pudotti KalPan suoraan kolmessa ottelussa suurella maalierolla. Ilveksen ja Kärppien sarjassa pelattiin neljä tasaisempaa vääntöä, josta tamperelaiset selvisivät voittajina.
Miten pudotuspelit jatkuvat?
Viljanen: Pudotuspelit ovat alkaneet välierien osalta tiukemmin kuin mitä osasin odottaa. Puolivälierien tulokset olivat puolestaan kaksijakoiset. Ilves ja Kärpät pelasivat keskenään tasaisen sarjan, mutta HPK:n ja KalPan välisen sarjan ottelutuloksissa ei ollut pahemmin mitään positiivista. Joukkoon mahtuivat muun muassa HPK:n 18−0- ja 13−0-voitot. Tuon tyyliset lukemat eivät vain kuulu jääkiekon pudotuspeleihin.
JYPin ja Ilveksen välisessä välierässä voitot ovat toistaiseksi tasan 1−1. Ilveksen nappaama 2−1-vierasvoitto oli erittäin myönteinen asia. Ennakkosuosikki JYP sai heti huomata, ettei mitään saa helposti. Blues johtaa HPK:ta voitoin 2−0 ja on vahvasti menossa tästä parista finaaliin. Kumpikaan Bluesin voitoista ei tosin ole tullut suurella maalierolla, joten HPK:lla on vielä omat saumansa.
Uskon, että lopulta ennakkosuosikit JYP ja Blues menevät ottelupareistaan jatkoon. Finaalisarjassa kaikki on auki, mutta näen, että JYP on tänä keväänä mestaruuden nappaava joukkue.
Tahkola: Vaikka HPK:n ja KalPan välinen sarja antaakin ikävän kuvan pudotuspelijoukkueiden välisestä tasoerosta, Ilveksen taistelu JYPiä vastaan tuo myös ne parhaat puolet esiin. Suvereenisti runkosarjaa hallinneen jyväskyläläisryhmän piti minun papereissani marssia heittämällä finaaleihin, mutta Ilves todistaa tällä hetkellä sitä, että urheilussa on kaikki aina mahdollista. Paperilla ei otteluita ratkota.
Olen samaa mieltä Markuksen kanssa, että finaaleissa nähdään JYPin ja Bluesin välinen taisto. En kuitenkaan panisi pahakseni, jos nähtäisiin pienimuotoinen yllätys, ja Ilves tai HPK pystyisi finaalipaikan nappaamaan.
Eiköhän JYP kuitenkin marssi päätyyn asti. Joukkueen nälkä siihen kirkkaimpaan on niin suuri.
Suntio: Hattua pitää nostaa myös Kärppien asenteelle. Runkosarjan pistemenetyksen jälkeen joukkue napsi tarvittavat pisteet pysyäkseen pudotuspeliviivan yläpuolella ja haastoi puolivälierissä hyvin Ilveksen. HPK:lta toivon venymistä, jotta Hämeenlinna-Espoo-akselille saataisiin kunnon sarja. Tiukkojahan nuo ottelut ovat olleet, kuten Markus sanoikin, ja olisi sääli, jos sarja päättyisi suoraan kolmessa ottelussa, vaikka siltä se vaikuttaa.
Sivutaan nyt vielä SM-sarjan karsintaotteluja. KJT nautiskeli ensimmäisenä viikonloppuna kahdella voitolla, joista jälkimmäinen nipistettiin Lapinlahdelta voittomaalikilpailussa. Suvi Ollikainen onnistui kahdesti, mutta lapinlahtelaisista vain Anne Pohjola sai kiekon Eri Kiribuchin taakse. Kuortane taipui Keravalla, mutta voitti Lukon.
Revanssit pelataan tulevana viikonloppuna. Lopulliset ratkaisut nähdään ensi viikolla, kun KJT kohtaa kahdesti Lukon ja Lapinlahti Kuortaneen.