Jatkoaika seuraa naisten lätkää tulevan kauden aikana kuukausittain. Lokakuun paketissa mietitään miten SM-sarjan voimasuhteet ovat muuttuneet kuukauden takaisesta tilanteesta, miten tyttöjen jääkiekkopäivä kuun puolivälissä sujui ja millaisella porukalla Suomi lähtee Kanadaan harjoitusturnaukseen. Kaukalon äärellä pyörivät Jatkoajan toimittajat Marianne Suntio ja Markus Viljanen.
Vielä kuukausi sitten Ilves istui sarjan kärkipaikalla, mutta nyt joukkueen ohi ovat kivunneet JYP, Blues ja HPK. Takana vaanivat Kärpät, KJT ja KalPa. Joukon hännillä on Kuortane, joka on onnistunut keräämään kauden aikana tililleen vain kolme pistettä. Jyväskyläläiset puolestaan hallitsevat sarjaa suvereenisti 37 pisteellä.
Onko tämä enää reilua?
Marianne Suntio: SM-sarjan tasoerot olivat tiedossa jo viime kuussa, mutta onhan tuo Kuortaneen täydellinen kyydistä putoaminen ikävää katsottavaa. Jotain kertoo sekin, että lokakuussa JYP otti Kuortaneesta 2–0-voiton, vaikka jyväskyläläiset pelasivat neljällä puolustajalla siinä missä vierasjoukkueella oli kolme kokonaista ketjua.
Jos sarjataulukkoa halutaan kuitenkin lähestyä positiivisen ajattelun kautta, niin HPK:lla menee hyvin myös naisten puolella. Joukkue on voittanut kaikki lokakuussa pelaamansa ottelut ja on pisteen päässä toisena olevasta Bluesista, joka on pelannut ottelun enemmän. Hyvä vire on näkynyt myös henkilökohtaisissa tilastoissa ja esimerkiksi Otamon Maija on noussut yhdeksässä ottelussa pistepörssin seitsemänneksi. Toki tässä kuussa HPK:n taso jäi mittaamatta JYPiä ja Bluesia vastaan.
Tauko tuleekin joukkueen kannalta kiusalliseen paikkaan. Kun hyvä pelirytmi on löytynyt, mielestäni silloin myös kärkijoukkueet pystytään haastamaan. Pudotuspelejä ajatellen on se ja sama kuka on onnistunut voittamaan kenetkin voittomaalikilpailussa, kunhan runkosarjasta selviää viivan paremmalle puolelle. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeä voimavara siinä vaiheessa, kun lähdetään haastamaan niissä ratkaisupeleissä selkeää ennakkosuosikkia.
Markus Viljanen: HPK on ollut positiivinen ilmestys. Voittoja on tullut hyvällä tahdilla ja maaliero on muikea. Sotšissa Suomen joukkueessa tehokkaasti pelannut Susanna Tapani on pelannut vain neljä ottelua ringette- ja opiskelukiireiden takia, mutta joukkueesta on löytynyt muita ratkaisijoita.
Viime kauden pronssimitalisti näyttää hyvästä vireestään huolimatta menevän kohti viime kauden toistoa. Muut joukkueet kaatuvat tarvittaessa kovillakin lukemilla, mutta Bluesille ja varsinkaan JYPille hämeenlinnalaiset eivät mahda mitään. Nyt eivätkä maajoukkuetauon jälkeenkään.
Ilveksen romahtaminen on harmillinen asia. Kauden ensimmäiset neljä ottelua tuottivat neljä voittoa ja näissä otteluissa niin Blues kuin JYP kaatuivat. Upean alun jälkeen tukkaan on tullut seitsemästi viimeiseen kahdeksaan otteluun. Olisi sarjan tasonkin kannalta suotavaa, että Ilves löytäisi paremmin hukassa olevan vireensä. Viimeinen ottelu ennen maaottelutaukoa toi tosin joukkueelle hienon 5–0-voiton Kärpistä.
Lokakuun toinen viikonloppu oli pyhitetty tyttökiekolle ja uusia harrastajia houkuteltiin mukaan toimintaan kautta maan.
Millainen päivän anti oli?
Suntio: Lappeenrannassa näitä päiviä on myös ollut muutama, mutta tämä olin ensimmäinen kerta, kun ehdin paikalle. SaiPan naisedustajia viiletti kentällä muutama, joskaan Liigan puolelta ei pelaajatäkyjä ollut kuten esimerkiksi Oulussa. Pääkaupunkiseudulla päästiin puolestaan nauttimaan muun muassa olympiamitalistien seurasta.
Viljanen: Minulle Girls' Hockey Day on tapahtumana jonkin verran tuttu aiemmilta vuosilta, mutta vasta tällä kaudella tutustuin siihen konkreettisemmin käymällä paikan päällä Porin tapahtumassa. Kaikessa tekemisessä oli erittäin positiivinen henki ja kuulin Porin tyttökiekon tietopankki Eeva Tilander-Petäjältä paljon paikallisen tyttökiekon asioista. Hankalat lähtökohdat ja realiteetit tiedostetaan, mutta silti tyttökiekkoilun eteen tehdään upeaa työtä.
Tapahtumaan oli myös saapunut vielä viime kaudella HPK:n riveissä naisten SM-sarjaa pelannut 19-vuotias Elise Heikkilä, joka avusti kaikkein pienimpiä tyttöjä luistelun ja tekniikka-asioiden kanssa. Tapahtumassa oli ihailtavaa aitoutta ja tekemisen riemua mukana ja näen, että kaikki paikalla olleet tytöt saivat parhaan mahdollisen avun ja infon lajin aloittamisen suhteen. Toivottavasti mahdollisimman monelle kokeilukerta ei jäänyt elämän ainoaksi.
Suntio: Kun minä olin nuori, ei GHD-tapahtumia ollut. Toisaalta tuolloin tytöille ei juuri ollut edes omia jääkiekkojoukkueita, vaan moni aloitti ennemmin ringeten kuin lähti pelaamaan poikien kanssa. Mielestäni on tärkeää, että tällaisia matalan kynnyksen tapahtumia järjestetään, että lajia pääsee ainakin kertaalleen kokeilemaan. Harmittaa tietysti niiden tyttöjen puolesta, jotka nauttivat kiekkomaistiaisesta, mutta eivät voi aloittaa harrastusta, koska se ei ole perheen rahatilanteen kannalta mahdollista.
Varsinkin Lappeenrannan suunnalla pienoiseksi ongelmaksi nousi myös se, että harrastajamäärät ovat niin pieniä, ettei joukkueita aina saada muodostettua. Tytöt saattavat lähteäkin esimerkiksi Imatran Ketterän riveihin, jos SaiPalla ei ole tarjota sopivaa ryhmää. Kun Ketterän joukkue sitten lähtee pelimatkalle, se joutuu etsimään vastustajan jostain kauempaa, jos sitä ei naapurikaupungista löydä, ja tämä puolestaan lisää matkustuskustannuksia.
Mikäli tyttö haluaa jääkiekossa saavuttaa jotain suurta ja elättää itsensä pelaamisella, on muutto pois pieneltä paikkakunnalta väistämätön. Siinä mielessä GHD voi hyvinkin olla ensimmäinen askel kohti SM-sarjaseuraa, yliopistojoukkuetta ja Leijona-paitaa. Tällä hetkellä Venäjällä nainen voi tehdä kiekosta itselleen ammatin, mutta ehkä kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä se on mahdollista muuallakin.
Suomen naisten jääkiekkojoukkue Kanadassa järjestettävään neljän maan turnaukseen julkistettiin 27. päivä lokakuuta. Listalta löytyy pelaajia Suomen, Ruotsin ja Venäjän sarjoista sekä yliopistomaailmasta.
Mahtuiko mukaan yhtään yllättävää nimeä?
Viljanen: Maalivahtikolmikon varmasti tuntemattomin nimi on Yhdysvalloissa pelaava 21-vuotias Vilma Vaattovaara. Nähtäväksi jää peluuttaako päävalmentaja Pasi Mustonen kaikkia kolmea vahtiaan turnauksessa. Nokkimisjärjestys lienee kuitenkin selvä Meeri Räisänen-Eveliina Suonpää-Vaattovaara.
Mielenkiintoinen nimi on myös Ruotsissa pelaava hyökkääjä Jennica Haikarainen. Kolmatta kauttaan MoDossa pelaavalla kokeneella Haikaraisella on kokemusta myös Linköpingin ja Ilveksen riveistä.
Suntio: Suomi ottaa nyt ensimmäistä kertaa yhteen pohjois-amerikkalaisten kanssa sitten Sotšin. Pelaajalista on pääpiirteittäin tuttu ja turvallinen, eikä Mustosella juuri ollut villejä kortteja hihassaan, mutta katsotaan paljonko tapetilla ollut pelirohkeus muuttaa joukkueen ilmettä.
Päävalmentaja maalaili, että nuorten joukkueesta saatetaan nostaa myöhempiin harjoitusotteluihin pelaajia mukaan ja ainakin itse odotan sitä, kun Sanni Hakalaa koetellaan aikuisten tasolla. Nythän hän lähtee N18-leiritykselle. Itseäni kiinnostavat myös Vattovaaran otteet. Kesällä testileirillä mukana ollut maalivahti ei osallistunut Ahvenanmaan turnaukseen, mutta on ollut viime kausina mukana pienempiä kiekkomaita vastaan ja ennen yliopistovuosia tilille kertyi esimerkiksi nollapeli Saksaa vastaan. Aikuisten puolella hänen edellään marssijärjestyksessä on aina ollut nimekkäämpiä pelaajia, joten tilaa esille tuloon ei ole ollut.
Mustonen myös mainitsi joidenkin pelaajien olevan loukkaantuneina tällä hetkellä, eikä heitä siksi löytynyt listalta. Naispelaajien kanssa menee usein arvuutteluksi kuka on loukkaantunut ja kuka työmatkalla.
Jatkoaika palaa naiskiekon pariin heti marraskuun alussa, kun puhe tyttökiekosta ja erilaisista kehityspoluista jatkuu.
3.11. Katsaus Lappeenrannan GHD-päivään ja Saara Niemen haastattelu
4.11. Meeri Räisäsen, Minnamari Tuomisen ja Tea Villilän haastattelut