BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

Näytön paikka: Niinimäen ja Seikolan näytöt eivät riittäneet

LIIGA / Artikkeli
Jatkoajan liigatoimitus valitsi kustakin seurasta kauden alla yhden pelaajan, jolla on näytön paikka. Olympiatauolla on jälleen sopiva aika tarkistaa kunkin pelaajan näyttöjen taso.

Joulutauolla tehdyn edellisen katsauksen jälkeen Jokerien Jesse Niinimäen ja TPS:n Markus Seikolan näytön paikat loppuivat ainakin kyseisissä seuroissa. Niinimäki jatkaa uraansa Jyväskylässä, Seikola taas Ruotsissa. Näiden pelaajien onnistumista arvioidaan tällä kertaa viimeistä kertaa, muiden osalta asiaan palataan vielä kauden jälkeen.

Edelliset osat

10.11. Viitaluoma ainoa läpilyönyt

22.12. Hirschovits tulessa joulutauon alla

Niko Nieminen, Blues

Nieminen on parantanut viime katsauksen jälkeen otteitaan kuin sika juoksuaan. Oman piste- ja maaliennätyksensä helmikuun alussa tehnyt laituri on vihdoin onnistunut siinä, mikä hänen pelistään on näyttänyt puuttuvan: maalinteossa.

Nieminen on pelannut vaihtelevasti kakkos- ja kolmosketjuissa ja onnistuneet pelit ovat tuoneet myös jonkin verran ylivoimavastuuta. Nieminen on noussut joukkueen sisäisessä nokkimisjärjestyksessä selkeästi korkeammalle kuin viime vuonna. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena ja pisteitäkin napsahtelee silloin tällöin tilille, lienee jatko joukkueessa varma. Kyseessä on yksi Bluesin tulevaisuuden ehdottomista runkopelaajista.

Kim Hirschovits, HIFK

Kim Hirschovits on jatkanut liigassa joulutauon jälkeen siitä mihin jäi. 16 pistettä 15 ottelussa ennen olympiataukoa on tasaisen varma tahti ja IFK:n parhaimmistoa. Hirschovitsin tehoista suuri osa on syntynyt myös ratkaisevissa kohtaa pelejä. Voittomaalit HPK:ta ja Kärppiä vastaan sekä Ässät-pelin rangaistuslaukausmaali ovat tuoneet IFK:lle pisteitä.

Hirschovits pelaa edelleen myös tehokkaasti etenkin ylivoimassa, jossa hän on pelannut koko kauden viivamiehenä. 21 pistettä nostavat Hirschovitsin liigan seitsemänneksi tehokkaimmaksi ylivoimapelaajaksi ja IFK:n listalla ykköseksi ennen Tony Salmelaista.

Seuraava haaste Hirschovitsille löytyy pudotuspeleistä. IFK tarvitsee tehoja ykkösketjunsa tueksi myös kauden tärkeimmissä otteluissa, ja silloin myös Hirschovitsin pitäisi olla parhaimmillaan. Tähän asti tehoille ei ole tullut missään vaiheessa katkoa. Pudotuspelit ovat Hirschovitsin kauden lopullinen testi.

Janne Lahti, HPK

"Ei mitään uutta" kuvaa osuvasti Janne Lahden esityksiä sitten edellisen Näytön paikka -pelaajien katsauksen. Alkukauteen nähden Lahti oli saanut vauhtia töppösiinsä jo joulutauoksi, mutta kiihdytys on tasaantunut kenties loukkaantumisesta johtuen.

Lahdella oli tammikuussa riesanaan lievä olkapäävamma, mutta sen jälkeen laituri on palannut kaukaloon vauhdikkaana ja ennenkaikkea hyvällä asenteella. Lahti on alkanut käyttää vauhtiaan ja isoa kokoaan hyväksi myös kiekottomassa pelaamisessa. Miehen karvaustyöskentelyä tukevat mojovat taklaukset, joita vastustajan puolustajat eivät juuri tältä pelaajalta odottaisi.

Pudotuspelejä ajatellen HPK voi sysätä jonkin verran vastuuta Lahden niskaan, sillä hän näyttäisi olevan valmis vastaamaan odotuksiin. Ennen joulutaukoa Lahti putosi ykkösketjusta uusien kokeilujen takia. Tästä syystä rooli koko joukkueen ollessa terveenä on pieni arvoitus.

Ville Koistinen, Ilves

Koistisen perisyntinä ollut ailahtelevaisuus on pikkuhiljaa häviämässä ja miehestä on kasvamassa sellainen hyökkäävä puolustaja, jollaista hänestä on toivottu jo pidemmän aikaa. Laukoo ylivoimalla hanakasti, yleensä ranteella, ja onkin tehnyt viivalta tuhoisaa jälkeä. Edelleen tulee lapsuksia omassa päässä, eikä Koistinen ole päässyt eroon myöskään sääntöjen rajamailla olevista taklauksistaan.

Jesse Niinimäki, Jokerit (JYP)

Kun Jokerit tammikuun alussa siivosi joukkuettaan ongelmapelaajista, joutui myös Niinimäki etsimään uuden seuran itselleen. Niinimäki ei Jokereissa missään vaiheessa pystynyt sopeutumaan riittävän hyvin pelikuriin. Hyökkäyspään väläytykset jäivät yksittäisiksi, kun taas puolustuspään lapsukset olivat jatkuvia.

Niinimäen kannalta siirto Jyväskylään tuli sopivaan saumaan. Kiekollisesti selvästi vähemmän lahjakkaassa ryhmässä vastuuta tulee ylivoimallakin eri tyyliin kuin Jokereissa. Onnistumiset pisteidenkin valossa antavat ainakin kannattajille malttia kestää myös Niinimäen pelillisiä heikkouksia.

Juha-Pekka Hytönen, JYP

Hytösen kausi on ollut ongelmallinen ja loukkaantumisten vaivaama. Kyynärpäävamma piti hänet sivussa pitkään joulutaun jälkeen. Kun mies oli taas pelikunnossa, tuli peukalovamman vuoro. Niinpä häneltä jäi pelaamatta kaksi viimeisintä ottelua ennen olympiataukoa. Kunnossa ollessaan Hytönen on ollut suorituksiltaan joukkueen tasaisin keskushyökkääjä, vaikka hänenkin tehonsa ovat kovin vaatimattomat 3+5=8 ja plusmiinuslukema pakkasen puolella nyt kuuden pisteen arvoisesti. Se ei tietenkään ole kovin mairittelevaa enemmän puolustavassa roolissa pelaavalle kiekkoilijalle.

Loukkaantumisista johtuen Hytösen otteita ei voi tarkastella tällä hetkellä kovinkaan kriittisin ottein. Näyttäisi kuitenkin siltä, että hänen on vaikea ottaa sitä viimeistä askelta, joka tarvittaisiin nostamaan mies SM-liigapelaajien eliittiin. Hän on sama tunnollinen työmyyrä kuin ennenkin, mutta viimeinen silaus esimerkiksi henkilökohtaisten taitojen suhteen puuttuu edelleen. Myös Hytösen on saatava nostetuksi profiiliaan kevään viimeisten ratkaisupelien ajaksi.

Ville Hämäläinen, KalPa

Ville Hämäläisen kauan odotettu lopullinen läpimurto hyväksi SM-liigatason sentteriksi näyttää jäävän ainakin tämän kauden osalta haaveeksi. Hämäläinen aloitti kauden suhteellisen pirteästi, mutta kaudesta on kuitenkin muodostunut lopulta melko alavireinen. Tehopisteitä Hämäläinen on saanut pelaamissaan 36 ottelussa aikaiseksi 12 (2+10). Vastuuta on kuitenkin tullut ylivoimallakin runsaasti, joten pistesaldon tulisi näyttää selkeästi suuremmalta. Oman ongelmansa Hämäläisen pelaamiseen on tuonut sitkeä selkävamma, jonka takia hän joutui huilaamaan kaksitoista ottelua joulu-tammikuussa.

Topi Jaakola, Kärpät

Joulutauon jälkeen Jaakola on pitänyt paikkansa oululaisjoukkueen puolustuksessa. Otteet ovat olleet tasaisen varmoja, mikä on puolustavalle puolustajalle hyvä asia. Loukkaantumisten harventamassa kärppäpuolustuksessa Jaakolan rooli on jopa kasvanut kauden mittaan ja mies on täyttänyt saappaat varsin hyvin. 22-vuotiaan puolustajan kehittyminen on jatkunut tasaisena ja kehuja on tullut myös päävalmentaja Kari Jaloselta.

Isomman roolin myötä myös ylivoima-aikaa on tullut entistä enemmän, mutta hyökkäyspäässä Jaakolalla on vielä kehittämisen varaa. Siniviivalla hänellä tulee joskus hieman kiire, eikä laukaus lähde aivan kuten ylivoimapakilla pitäisi.

Markku Paukkunen, Lukko

Ennen kautta Paukkuseen asetetut odotukset eivät ole toteutuneet. Hieman vaisun loppusyksyn jälkeen toivottiin otteiden piristymistä, mutta hän ei ole pystynyt nousemaan Lukon kehnosta puolustuksesta minkäänlaiseksi johtohahmoksi.

Jonkinlaisena positiivisena seikkana voidaan tosin pitää sitä, että aivan viime aikoina Paukkunen ei ole juuri kaukalossa esiin tullut. Näin ollen hän ei ole siis mitään pahoja puolustuspään virheitä tehnyt, mutta vastaavasti kiekolliset oivallukset ovat loistaneet poissaolollaan. Loppukauden merkityksettömissä peleissä häneltä odottaisikin lisää uskallusta omaan kiekolliseen peliin.

Matias Loppi, Pelicans

Ei mitään kovin uutta auringon alla. Marcus Paulssonin tavoin Loppi viihtyi Jami Kaupin vapaassa pelisysteemissä, mutta pelikurin ilmaantumisen myötä Loppi on joutunut yksinkertaistamaan peliään. Näyttävät sooloyritelmät ja läpiajojen kärkkymiset ovat jääneet pois, mikä on hänelle vain hyväksi, koska enää hän ei jää katsojien mieleen pelkkänä maalipaikkojen tuhlaajana. Loppi siis näyttää nöyrtyvän valmennuksen vaatimuksiin helpommin kuin Turkuun kaupattu Paulsson.

Pehmeät kädet välähtelevät silloin tällöin, mutta vastapainoksi syötöt viipyvät joskus liian kauan. Mentaalipuolella näyttää edelleen olevan suuria ongelmia. Ilmeisesti omien heikkouksien tiedostaminen sekoittaa peliä.

Loppi on kerännyt 48 ottelussa tehot 5+12. Pistemäärä kuvaa kohta 26 vuotta täyttävän keskushyökkääjän kautta hyvin. Pitää kuitenkin edelleen muistaa, että kyseessä on hänen ensimmäinen täysi kautensa SM-liigassa. Lopin urakehitys on hieman samankaltainen - joskin hieman hitaampi - kuin Ville Viitaluomalla ja Carlo Grünnillä. Jos Pelicans ei halua pitää Loppia, hän saanee uuden mahdollisuuden jossakin muussa pikkuseurassa.

Ville Viitaluoma, SaiPa

Viitaluoma on parantanut omaa piste-ennätystään jo tässä vaiheessa 12 pisteellä. Samalla hän on omalla vahvalla panoksellaan nostanut laiturinsa Kimmo Koskenkorvan ja Joonas Vihkon aivan uudelle tasolle. Pieniä suvantovaiheita lukuunottamatta keskushyökkääjä on pelannut todella vahvan kauden. Viitaluoma saa todella paljon peliaikaa tasakentin ja ylivoimalla, eikä häntä istuteta huilaamassa alivoimillakaan.

Runkosarjan viimeiset kahdeksan ottelua sekä niitä mitä ilmeisimmin seuraavat pudotuspelit näyttävät viimeistään sen, onko Viitaluomassa potentiaalia niin paljon, että ensi kaudella joku seura voi alkaa rakentaa joukkuetta hänen ympärilleen. Montaa suomalaista sentteriä ei nimittäin Viitaluomaa vahvemmilla tämän kauden meriiteillä ensi kauden sopimusneuvotteluihin ole lähdössä.

Teemu Laine, Tappara

Ennen olympiataukoa Teemu Laineen rooli pieneni hyökkäyksessä tasaisesti. Yritys on edelleen kovaa, mutta onnistumiset loistavat poissaolollaan yksittäisiä valonpilkahduksia lukuunottamatta. Mainittavina hetkinä voidaan nostaa esille kasvattajaseura Jokereita vastaan pyöräytetyt tehot 1+2 ja Pelicansia vastaan tapahtunut kiukuttelu, joka poiki 22 rangaistusminuuttia.

Laineella on edelleen potentiaalia nousta liigan eliittipelaajiin, kunhan hän keskittyy käyttämään vahvuuksiaan ja loiventamaan heikkouksiaan. Hyvän ja huonon illan välillä on aivan liian suuri ero, jotta rooli kasvaisi nykyisestä. Hyvät otteet Jokerit-ottelussa antavat Laineelle toistaiseksi mahdollisuuden olla pelaavassa kokoonpanossa. Jos tulostaso vaipuu tammikuun tasolle, niin katsomokomennus voi olla tosiasia.

Markus Seikola, TPS (Frölunda Indians)

Kun ovet Turussa kävivät tammikuun lopussa kumpaankin suuntaan, oli Markus Seikola yksi lähtijöistä. Uusi pelipaikka löytyi hallitsevan Ruotsin mestarin Frölunda Indiansin takalinjoilta. Lupaava Seikola ei koskaan noussut TPS:n puolustajien hierarkiassa sille tasolle, jota häneltä odotettiin, joten miehen oli aika etsiä uusia haasteita uralleen. TPS:n paidassa Seikola esiintyi tällä kaudella 41 kertaa. Näissä otteluissa hän teki tehopisteet 2+3.

Toistaiseksi Seikola on pelannut Frölundan paidassa viisi ottelua. Ainakin tehopisteiden valossa alku on ollut vakuuttava. Ensimmäisissä kolmessa ottelussa Seikola tehtaili tehot 2+2. Kaksi viimeistä ottelua on kuitenkin mennyt ilman tehomerkintöjä. Toivoa sopii, ettei Seikola hiivu Ruotsissa samalla tavalla kuin hänelle kävi Turussa.

Kristian Kuusela, Ässät

Kuusela jatkaa hienoja otteitaan Ässien ykkösketjussa. Maaleja on syntynyt jo nyt kunnioitettavat 19 kappaletta ja ilman loukkaantumista 20 maalin raja mennee rikki. Tehotilastokin on mukavasti kuusi maalia plussan puolella. Kokonaisuudessaan Kuuselan kausi on sujunut erinomaisesti ja kehitystä viime kaudesta on tapahtunut merkittävästi.

Peliaikaa Kuusela saa runsaasti. Ykkösketjussa ja ykkösylivoimassa pelaavalta pelaajalta toki odotetaankin pisteitä. Kritisoitavaa laiturin esityksistä ei paljoakaan löydy. Välillä hän katoaa pelistä ihmeellisesti ja pieni koko haittaa kaksinkamppailutilanteissa. Kiinnostavaa on nähdä, miten Kuusela onnistuu pudotuspeleissä, kun paineet kasvavat merkittävästi. Runkosarjan osalta voidaan jo nyt sanoa, että Kuusela on lunastanut odotukset.

» Lähetä palautetta toimitukselle