Jatkoajan toimitus uumoili kauden alla, että monessa joukkueessa tiettyjen pelaajien varaan lasketaan liian paljon viime kauden näyttöjen perusteella. Ilahduttavasti vain harvat tarkkailtavista pelaajista ovat pelanneet selvästi alle odotusten.
Kaikkein kovimmin huutoon ovat vastanneet HIFK:n Lennart Petrell ja KalPan Jani Tuppurainen. Kumpikin on noussut rouhijan roolista tärkeäksi ratkaisijaksi.
Joukon epäonnisin on ollut Ässien Patrik Forsbacka, joka ehti pelata vain neljä peliä ennen kuin loukkaantui. Suurin pettymys taas on ollut Ilveksen Jussi Pesonen. Profiilihyökkääjän 17 ottelun tehosaldo 2+8 ei vastaa odotuksia.
Juttusarjan ensimmäinen osa löytyy täältä, mutta seuraavassa katsaus tämänhetkisiin tilanteisin.
Kimmo Pikkarainen, Blues
Kimmo Pikkarainen pelasi harjoitusotteluissa hyvin, mutta liigakauden alun jälkeen otteet eivät ole olleet yhtä hyviä. Hän on ollut vaikeuksissa omassa päässä, eikä ylivoimapeli viivallakaan ole ollut erityisen hyvää. Kiekko katsomoon -sääntö on myös ollut Pikkaraiselle kohtalokas, sillä hänellä on niitä rangaistuksia jo viisi.
Maalitili on vielä avaamatta, syöttöpisteitä kertyi taukoon mennessä viisi. Roolissa ei tapahtune suuria muutoksia ainakaan ennen Kimmo Peltosen paluuta.
Lennart Petrell, HIFK
Lennart Petrellin alkukausi on sujunut hienosti. Hän on täyttänyt loistavasti Arttu Luttisen jättämän aukon ykkösketjun laiturina. Maaleja Petrell on tehnyt kahdessakymmenessä ottelussa kymmenen, ja syöttöpisteitä on kertynyt neljä. Kymmenellä osumallaan Petrell johtaa HIFK:n sisäistä maalipörssiä, kun koko liigan maalipörssissä Petrell on jaetulla neljännellä sijalla.
Uudet sääntötulkinnat suosivat Petrellin kaltaista pelaajaa, sillä puolustajilla ei ole juuri keinoja siirtää satakiloista voimalaituria pois maalin edestä. Lähes kaikki Petrellin maalit ovatkin syntyneet maalinedustalta, paluukiekoista tai maalinedustaruuhkien päätteeksi.
Petrell on pelannut tällä kaudella aiempaa suoraviivaisemmin, ja otteista on jäänyt turha koohotus sekä kiekon kanssa näpertely pois. Liike ei ole koskaan ollut Petrellin vahvuus, mutta Petrell paikkaa puutteensa oikea-aikaisuudella. Petrell on hyvää vauhtia noussut yhdeksi HIFK:n tärkeimmistä pelaajista, sillä maalien lisäksi hän jaksaa tehdä likaista työtä, laittaa kroppaa likoon, seistä maskissa, kaivaa kulmissa, eikä sellaista ottelua ole nähty, jossa Petrell ei taklaisi.
Joonas Vihko, HPK
Vihko on kotiutunut hienosti HPK:n ykkösketjuun, joka onkin ollut joukkueen ainoa jatkuvasti toiminut koostumus. Vihkon kanssa hyökkäävät Antti Pihlström ja Aki Uusikartano, ja ketju on aiheuttanut nopeudellaan suuria ongelmia vastustajille.
Laitahyökkääjä on onnistunut pistetehtailussakin tehojen 7+5 arvoisesti. Piristävintä on kuitenkin hänen ykkössijansa joukkueen sisäisessä plusmiinus-tilastossa. Vihkon pelaaminen perustuu jatkuvalle liikkeelle, jota vikkelä laituri onkin pitänyt yllä yhdessä ketjukaverinsa Pihlströmin kanssa.
Myös Vihkon suoritustaso on ollut ilahduttavan tasainen, mutta aivan kaikkiin odotuksiin pelimies ei kuitenkaan ole vielä vastannut, sillä ennen kauden alkua häntä veikkailtiin jopa maalipörssin kärkisijoille. Viimeistelyyn kaivataan vielä terävyyttä, röyhkeys ja maalipaikoille hakeutuminen ovat jo kunnossa.
Jussi Pesonen, Ilves
Tämän kauden piti olla se kausi, jolla Jussi Pesonen todellisuudessa näyttää kuuluvansa maan eliittiin myös kiekollisessa pelissä. Alku on ollut melko nihkeä, sillä pisteitä ei juurikaan ole tullut.
Osan Pesonen saa anteeksi sillä, että koko joukkueen peli on ollut pahasti sekaisin ja onnistujat ovat olleet vähissä. "Pessi" on joutunut myös pelaamaan ketjuissa, joissa hänen parhaat ominaisuutensa eivät tule esille. Joka tapauksessa alkukausi on ollut paha pettymys, Pesonen ei ole pystynyt pelaamaan sillä tasolla mitä häneltä on odotettu. Kutsu maajoukkueeseen kuitenkin tuli.
Juuso Riksman, Jokerit
Riksman on alkukauden aikana osoittanut, että hän pystyy torjumaan huipputasolla sääntömuutoksista ja maisemanvaihdoksesta huolimatta. Maagisia pelastuksia illasta toiseen on turha odottaa, mutta lopulta varmat perustorjunnat ja puolustuksen ohjaaminen ovat tärkeämpiä joukkueen menestyksen kannalta.
Alkukausi on ollut Jokereille yllättävänkin helppo. Voittosarakkeeseen on kertynyt merkintöjä huomattavasti tappiosaraketta enemmän, vaikka peliesitykset ovat välillä takellelleet. Riksmaninkin todellinen näytönpaikka tulee vasta mahdollisessa tappioputkessa: pystyykö hän henkilökohtaisilla suorituksillaan torjumaan joukkueelle voittoja ja kääntämään kurssin takaisin nousevaksi.
Tuomas Vänttinen, JYP
Vänttinen aloitti kautensa uudessa seurassa melko ailahtelevasti. Yhdeksän tehopistettä syntyivät kahdessa ryppäässä: ensimmäiset syyskuun lopussa, toinen kasauma kuukautta myöhemmin.
Etenkin alkusyksystä Vänttinen oli joukkueensa parhaimmistoa, mutta JYPin pitkien tappioputkien aikana myös hyökkääjän oma peli sekosi. Parannettavaa jäi, vaikka Vänttinen pelasikin noin puolen pisteen otteluvauhdilla.
Peliaikaa hän sai kiitettävästi, keskimäärin reilut 15 minuuttia peliä kohden. Vakiopaikkaa JYPin ketjukokoonpanoista hän ei ensimmäisellä jaksolla vielä löytänyt, joskin osansa on myös Matti Alatalon monilla ketjujen sotkemisillakin. Tutuksi tulivat ykkösketjun ohella toisinaan myös kakkos- ja kolmosketjukin.
Jani Tuppurainen, KalPa
Jani Tuppurainen on käyttänyt alkukauden aikana näytön paikkansa erinomaisesti. Tuppurainen jatkoi syksyllä siitä, mihin viime keväänä jäi. Parantuneen liikkeen myötä oululaislähtöinen hyökkääjä oli liigakauden ensimmäisissä otteluissa kilpipaitojen pirteimpiä pelaajia. Raivoisasti taisteleva laituri on näyttänyt joukkueelleen esimerkkiä koko alkukauden ajan.
Valmentajavaihdoksen jälkeen Tuppurainen yltyi hurjaan menoon. Yhteispeli nuoren Tuomas Kiiskisen kanssa alkoi toimia, ja kaksikko on ollut KalPan vaarallisin ase. Yhdeksällä tehdyllä maalilla ja kahdeksallatoista tehopisteellä Tuppurainen on KalPan kultakypärä ja tehokkain viimeistelijä. KalPa-hyökkääjällä on tehtyjä maaleja jo nyt enemmän kuin viime kaudella, piste-ennätyskin on kahden pisteen päässä. Onnistumiset ovat ruokkineet lisää itseluottamusta, joten Tuppuraiselta on lupa odottaa paljon myös loppukauden aikana.
Juhamatti Aaltonen, Kärpät
Hannes Hyvösen loukkaantumisen myötä Aaltoselle tarjoutui heti alkukaudesta mahdollisuus nousta joukkueen ykköskenttään. Otteet eivät kuitenkaan olleet riittävän vakuuttavia, ja peliaika sekä rooli vaihtelivat suuresti. Välillä mies pelasi ykköskentässä kovia minuutteja, mutta toisinaan paikka löytyi penkin päästä ylimääräisenä hyökkääjänä.
Syksyn edetessä taitava laituri kuitenkin vakiinnutti paikkansa Jari Viuhkolan ykköstriossa. Yhteinen sävel ketjukavereiden kanssa on kuitenkin vielä hieman hukassa. Ykköskentän laituriksi Aaltosen tehot 5+8 eivät ole kummoiset. Maajoukkuetaukoa edeltävissä otteluissa Aaltosella vaikutti olevan normaalia enemmän yritystä sekä halua tehdä myös haalarihommia.
Petri Lammassaari, Lukko
Loistavista ensimmäisistä otteluista huolimatta Petri Lammassaaren peliaika oli pitkään kortilla. Alkusyksyn kolmos- ja nelosketjuissa hajavaihtoja pelannut pörriäishyökkääjä joutui katselemaan vaihtoaitiosta muiden pelaajien hoitaessa erikoistilanteet, kun omaan peliaikamittariin kertyi illasta toiseen maksimissaan seitsemisen minuuttia.
Lukon ajauduttua tappiokierteeseen kettuluotsi Mika Toivola tarjosi lupaavalle laitahyökkääjälle vastuuta, ja Lapijoen kasvatti käytti tilaisuutensa. Vähitellen hän alkoi saada ensin satunnaisia vaihtoja ylivoimapelissä, ja kun kiekko muutaman kerran löysi tiensä verkkoon ”Lampun” ollessa kaukalossa, aukeni paikka Josef Strakan rinnalle joukkueen ykkösketjuun.
Lammassaaren kausi on toistaiseksi ollut tehopisteiden valossa kolmijakoinen. Syyskuun lopun ja lokakuun alun käsittäneen kuivan jakson jälkeen toisen talven liigapelaaja on noussut joukkueensa tehokkaimpien joukkoon. Toisen kauden kirous ei Lammassaarta näytä vaivaavan, sillä hän on jo ensimmäiselle maaottelutauolle lähdettäessä ylittänyt viime kauden teholukemansa.
Tuomas Santavuori, Pelicans
Santavuoren peliesitykset ovat kulkeneet käsi kädessä joukkueen suorittamisen kanssa. Yhdessä ottelussa hän joutui jopa kokoonpanon ulkopuolelle, kun valmennusjohto halusi kokeilla uusia reseptejä tappioputken katkaisemiseksi.
Tasakentällisin Santavuoren merkkiteot ovat olleet vähissä koko kauden. Ylivoimalla taas alkukausi kulki mainiosti, mutta sittemmin vastustajat ovat löytäneet keinot Pelicansin myllyn sotkemiseen. Santavuoren panos joukkueen avuksi on jäänyt lähes olemattomaksi, kun pienikokoiselta mailataiturilta on otettu tila pois. Ripaus itseluottamusta voisi palauttaa hänen pelinsä raiteilleen – aineksia vähintään 30 pisteen kauteen on yhä varmasti olemassa.
Viimeisessä ottelussa ennen taukoa Santavuori pelasi pitkästä aikaa vahvasti ja teki tehot 1+1, joten valoa on tunnelin päässä.
Kimmo Koskenkorva, SaiPa
Koskenkorva on lunastanut hyvin häneen kohdistettuja odotuksia. Hieman kankean alun jälkeen SaiPa-kapteeni on nakuttanut pisteitä varsin mukavaan tahtiin ykkösketjussa. Nopeana luistelijana Koskenkorva pääsee usein tekopaikkoihin ja on tärkeä osa niin yli- kuin alivoimapelissäkin.
Koskenkorva on ollut suoritustasoltaan SaiPan tasaisimpia pelaajia ja johtaa maaottelutauolle jäätäessä sputnikkien sisäistä pistepörssiä; pisteitä hän on takonut 21 ottelussa mukavasti 8+9=17. Silti "Kossun" peli menee ajoittain yliyrittämisen puolelle, joten potentiaalia olisi jopa vielä parempiin tehoihin.
Marko Kauppinen, Tappara
Erinomaisen edellisen kauden jälkeen Kauppinen on Tapparan kakkosparissa jatkanut likipitäen siitä mihin edellisellä kaudella jäi. Alku ei ole ollut yhtä päätä huimaava kuin edellinen syksy, mutta pisteitä on tullut tasaiseen tahtiin.
Kauppisen pelin tasoa ei ole pudottanut edes siirtyminen riskialttiin Teemu Aallon pakkipariksi. Peli on sujunut yhtä hyvin kuin Dale Clarken rinnalla. Samaan tahtiin jatkamalla Kauppinen tekee kuitenkin suurin piirtein samat tehot kuin viime kaudellakin, joten mies on paikkansa kiekollisten puolustajien kategoriassa ansainnut.
Jussi Makkonen, TPS
Makkonen on iskenyt kauden runsaan ensimmäisen kolmanneksen aikana kohtalaiset tehot 4+3. Toista täyttä liigakauttaan pelaavalle nuorukaiselle varattiin etukäteiskaavailluissa kuitenkin huomattavasti isompi ruutu TPS-paletissa, joten pisteitäkin odotetaan enemmän.
Osaltaan Makkosen tilannetta on hankaloittanut se, että ketjukaverit ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Harjoituskaudella loistanut kolmikko Suominen-Makkonen-Alatalo ei onnistunut alkukaudella odotetulla tavalla, joten koostumus hajotettiin. Tämän jälkeen Makkosen ketjukaverit vaihtuivat lähes pelistä toiseen.
Kauden edetessä raamikas hyökkääjä on jälleen saanut rinnalleen Alatalon ja Suomisen, mikä on hieman piristänyt myös Makkosen otteita. Pistehanat eivät silti ole auenneet odotetulla tavalla. Kolmikko on TPS:n hierarkiassa nelosketju, eikä sille ole tarjoutunut jääaikaa erikoistilanteissa. Makkosen peliaika onkin kauden edetessä pudonnut vajaasta 15 minuutista hieman alle 10 minuuttiin ottelua kohden.
Patrik Forsbacka, Ässät
Viime kaudella Ässien rymistelevän ilmeen keulakuvaksi noussut Patrik Forsbacka lähti läpimurtokautensa jälkeen kovin odotuksin kohti kuluvaa kautta. Miehen oli tarkoitus jatkaa aggressiivisella pelityylillä ja kerätä siinä sivussa myös tehopisteitä.
Heti ensimmäisessä ottelussa noihin odotuksiin tuli suuri kolaus, kun Forsbackan olkapää hajosi taklaustilanteessa. Sinnikkäästi mies taisteli avauspelin lisäksi kolme muuta kamppailua, mutta olkapää äityi niin pahaksi, että oli pakko lähteä leikkauspöydälle.
Olkapään kuntoutus on kovassa vauhdissa ja Ässien toiveissa on saada mies kaukaloon jo tammikuussa. Silloin Valkoisen intiaanin juna tööttää jälleen Isomäen kulmauksissa.
