Anaheim Mighty Ducks pelasi paljon parempaa jääkiekkoa
kuin tulos osoittaa. Tämä siis keväällä. Syksystä on
turha puhua. Maalivahti Jean-Sebastien Giguere oli
monesti ainoa syy vaivautua The Pondiin, eikä
vaivautuneita ollut monia. Disney maksaa Paul
Kariyalle 10 miljoonaa taalaa, mutta enää ketään ei
liikuta yksi Kariya. Joukkue olisi saatava
menestymään, faneja ei enää vedätetä tilpehöörillä.
Nimenomaan kulttuuripuolella on tekemistä. Mikäli
Ankka-paidasta oltaisiin ylpeitä, ei nykyisenlaista
koomaa tarvitsisi pelätä. Anaheimin asiat eivät ole
aivan katastrofin partaalla vielä, mutta nukkuakaan ei
saa. Muutama teräväpäinen veteraani kesän markkinoilla
mukaan ja pelaajien kehitystyö kuntoon, niin sitten
sille Paulillekin kannattaa maksaa.
Atlanta Thrashersin kausi oli yhtä kuin
tulokaskaksikko Dany Heatleyn ja Ilja Kovaltshukin
kausi. Jos vielä säälistä menestykseksi lasketaan
maalivahti Milan Hnilickan kohtuulliset otteet, niin
onpahan siinä jotain mille rakentaa. Muutenhan kausi
oli kesy. Tomi Kallion maalimäärä oli hirveä pettymys
odotuksiin nähden, ja Patrik Stefan tekee huonoa
Thrashers-pomojen mielenterveydelle. Puolustus oli
heikko, varsinkin kun Petr Buzek osoittautui
aivotärähdysten jäljiltä eri mieheksi kuin ennen, ja
myytiin Calgaryn penkille. Toivottavasti seura
sentään draftaa kesällä hyvin, missä lajissa se toki
on onnistunut ainakin kärkikierroksilla. Valmentaja
Curt Fraserin voisi vaihtaa uuteen projektityöläiseen,
varsinkaan kun kukaan ei usko miehen olevan ruorissa
enää silloin kun Atlantalla on jotain annettavaa.
Omistaja Ted Turnerin miljardiomaisuudesta on turha
odottaa siivuja vielä pariin vuoteen...
Buffalo Sabresilta odotettiin suhteellisen paljon
vaikka maalivahtilegenda/kuningas/jumala Dominik Hasek
lähtikin täydentämään uraansa Detroitiin. Kävi
kuitenkin niin, että ratkaisevilla hetkillä oppipoika
Martin Biron ei ollutkaan vielä valmis. Kaiken
kaikkiaan kausi oli tasapaksua Buffalo-puuroa. Kun
Sabres astuu jäälle, niin tiedetään mitä on
tulossa.Buffalo pelaa edelleen Ted Nolan-kiekkoa,
kuten materiaalilla kuuluukin. Valmentaja Lindy Ruffin
työrauhaa on alettu järkyttää. Ruff oli Hasekin
jälkeen suurimpia sankareita Buffalon taannoisessa
finaaliseikkailussa, mutta sittemmin Ruff ja kumppanit
ovat epäonnistuneet nuorukaisten kehittämisessä. Mutta
ei Buffalossa kannata suuremmin murehtia: Taylor
Pyatt, Tim Connolly ynnä muut lupaukset luovat uskoa,
ja kun maalivahtikaksikko Martin Biron-Mika Noronen on
yhtä lahjakas kuin ennenkin, niin Sabres palannee ensi
kaudella jatkopeleihin. Sitä paitsi Miroslav Satan
osoitti loppukaudella merkkejä siitä, että olisikin
peräti franchise-pelaaja.
Calgary Flames oli Jarome Iginlaan tyytyväinen, mutta
Jarome Iginla ei ollut tyytyväinen Calgaryyn. Iginla
kiskoi Craig Conroyn ja Dean MacAmmondin
ennätyskausiinsa, mikä kertoo paljon enemmän Iginlasta
kuin ketjukavereista. Ei millään pahalla Conroyta ja
MacAmmondia kohtaan, mutta kolmosketjun miehiä ovat
he. Calgary aloitti kautensa hyvin, mutta kun usko
loppui, se loppui täydellisesti. Joukkueen sisällä
kaikki ei ollut taaskaan kunnossa, vaikka Valeri
Buresta on päästy aikoja sitten. Monia pelaajia syö
se, että Clarke Wilm yrittää, Marc Savard ei. Wilmistä
ei koskaan ole tähdeksi, Savardista olisi. Calgarylla
on paljon samasta Wilm-puusta veistettyjä duunareita,
mutta ratkaisijoita tarvitaan enemmän. Oleg Saprykinin
kaltaiset taitavammat nuoret laiturit ovat olleet
poikkeuksetta floppeja. Puolustus on Flamesilla
lupaava, mutta kaipaa johtajaa. Iginlalle sorvataan
uutta sopimusta, joka maksaa 6-8 milliä, mikä taas
tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Toni Lydmanin
sopimusneuvotteluista tulee pitkät ja hankalat. Eikä
Lydman ole edes ensimmäisenä jonossa Iginlan jälkeen.
Vaikea kesä tulossa managerilupaus Craig Buttonille.
Taas.
Columbus Blue Jacketsilla ei ole hyviä pelaajia nyt,
eikä niitä ole tiedossa. Mikään ei viittaa siihen,
että Ohiossa nähtäisiin pudotuspelikiekkoa seuraavaan
viiteen vuoteen. Kaiken lisäksi kausi päättyi
traagisissa merkeissä katsojan kuollessa Espen
Knutsenin ampuman kiekon jäljiltä. Myös manageri Doug
MacLean ja pelaajista Serge Aubin menettivät
läheisiään. Yhdellä Rostislav Kleslalla ei tehdä
joukkuetta. Edmonton Oilersin entinen mailapoika Ray
Whitney teki paljon enemmän kuin mitä kaverit
ympärillä, ja olisi mielenkiintoista nähdä pieni
taituri oikeassa joukkueessa ennen kuin ura loppuu.
Joukkueesta vastaava kaksikko Doug McLean-Dave King
on kovassa maineessa. Toistaiseksi näytöt ovat
hatarat, mutta tuskin kukaan kovin suuria odotti.
Ohion ulkopuolella siis.
Dallas Starsin kokoonpanossa "viiletti" tänä vuonna
liian monta patverbeekiä, joukkueen sisällä käytiin
liian monta valtataistelua ja siksipä kone hyytyi.
Tämä teki hyvää jääkiekolle. Onko syynä Dallasin
ongelmille Reunion-areenan hylkääminen? Onko uusi
moderni halli liian moderni sohjokiekkoa pelaavalle
Dallasille? Tuskin tästä on kyse, runko vain on
kulunut loppuun. Kesän suurkaupat olivat katastrofi,
ja manageri Bob Gainey päätti sanoa "when." Uuden
valmentajan nimeksi on mainittu Guy Carbonneau, eli
pelityyli tuskin muuttuu hurlumheiksi. Uuden managerin
Doug Armstrongin taidot punnitaan, kun hän kesällä
menee lypsämään varoja rikkaalta mutta ankaralta Tom
Hicksiltä. Taskut ovat syvät, mutta tiukasti kiinni
ellei mies usko Starsin nousevan kohisten. Muuten,
kannattiko Jason Arnott hankkia kakkossentteriksi?
Miehen pää kun ei tahdo pysyä kasassa silloinkaan kun
hän on ehdoton ykkönen. Arnottista tuskin on uudeksi
Mike Modanoksi, ja miksi pitäisi olla kun Modanokin on
vielä ihan hyvässä vedossa.
Edmonton Oilers pelasi jällen pirteää hokia, mutta
pari liian pitkää uinahdusta maksoi pudotuspelipaikan.
Anson Carter esimerkiksi näytti huonoa esimerkkiä
masentumalla olympialaisista putoamisensa jälkeen
aivan maalittomaksi. Mike Comrien ja Janne Niinimaan
johdolla Oilers säilytti kasvonsa. Ensi kaudella on
erittäin mielenkiintoista katsoa nuoren
sentterikaksikon Mike Comrien ja Mike Yorkin otatusta.
Ei ihan Gretzky-Messier-tasoa, mutta aika jännää eikös
vaan? Puolustuksen leveyttä on parannettava, Tom Potin
lähdön jälkeen Niinimaa, Smith ja Brewer kuolevat
vielä taakan alle. Oilersin tavaramerkit nopeus ja
innokkaat laiturit on syytä säilyttää, sillä parempaa
konseptia nykyisellä budjetilla tuskin saa.
Florida Panthersilla on kasassa mielenkiintoinen
joukkue. Nuorista on jopa ylitarjontaa kunnes osa
osoittautuu pettymyksiksi. Stephen Weiss ei vielä ensi
vuonna ole ykkössentteri, mutta hyvin pian kuitenkin.
Marcus Nilson, Kristian Huselius, Niklas Hagman ja
Pierre Dagenais kuuluvat nuorten pelaajien eliittiin,
samoin vielä varastossa on Lukas Krajicekin kaltaisia
kovilla odotuksilla ladattuja todella nuoria miehiä.
Ja maalilla on Roberto Luongo, nuori maalivahti jolla
on takanaan todellinen oppivuosi vuotavan puolustuksen
lukkona. Valmentaja Mike Keenanilla on käsissään
lupaava ryhmä pelaajia. Tuleeko siitä koskaan
joukkuetta, se on Iron Mikestä kiinni. Mennyttä kautta
ei sen kummemmin tarvitse muistella: olipahan vuosi
jälleenrakennuksen ja kovien odotusten välissä.
Minnesota Wild pelasi jälleen hyvän kauden. Ongelmana
on se, että joukkueen parhaat pelaajat ovat
28-35-vuotiaita, joten tulevaisuuden joukkueesta ei
voida oikein puhua. Poikkeuksena on tosin Marian
Gaborik, joukkueen franchise -pelaaja 2000-luvun
ensimmäisenä vuosikymmenenä. Kun Wild tuli liigaan se
painotti hitaan kiiruhtamisen metodia, mutta nyt
näyttää pikemminkin siltä, että nuoli suuntaa alaspäin
parin vuoden päästä viimeistään. Todellisia
huippulupauksia ei ole haaviin osunut, jollei Mikko
Koivua sellaiseksi lasketa. Mikollakin on kuitenkin
jopa 3-5 vuotta edessään ennenkuin hänestä on Wildiä
auttamaan. Valmentaja Jacques Lemaire on osoittanut
olevansa edelleen aika taikuri, ja kyllä Minnesota
kiusaa pari kautta vielä nykyisellä rungollaan
isompiaan.
Nashville Predators on luvannut pyhästi pelata
seuraavien toukotöiden aikaan jääkiekkoa, ja kärttää
siksi faneilta lisää rahaa. Oikeasti Nashville
jatkanee vielä seuraavan kauden entisellä tasollaan.
Scott Hartnell ja muut lupaukset ovat vielä
kehitysvaiheessa. Kokeneemmista pelaajista vain Scott
Walker ja Kimmo Timonen lasketaan omilla aloillaan
koviin luihin. Maalivahti Mike Dunhamilla riittää
kysyntää, joten jos joukkue luottaa Jan Lasakiin
riittävästi, kannattaa Dunham pistää lihoiksi.
Nashville kokeili kauden mittaan paljon europelaajia
vaihtelevin tuloksin. Muutamalle tarjotaan uutta
sopimusta. Ensi kesän free agent-markkinoilla ollaan
tällä kertaa mukana, mutta mitähän haaviin voi jäädä?
Tuskin uransa huipulla olevia 31-vuotiaita
maalitykkejä ainakaan. Nashville on toiminut tähän
asti tyylikkäästi, mutta odotukset kasvavat koko ajan.
Ilkeyttä ja röyhkeyttä lisää niin hyvä tulee. Joko
Hartnellista tulee kapteeni?
NY Rangers hankki kesällä Eric Lindrosin ja keväällä
Pavel Buren. Että sellaista menoa. Valmentaja Ron Low
peluutti koko kauden ajan vanhoja jääriä aivan liikaa,
eikä saanut joukkueeseen systeemiä sisäänajettua.
Tervemenoa Ron, vaikka manageri Glen Sather kuinka
hyvä kaveri onkin. Potkut tulivat jo. Jos Lindrosista
pitää jotakin sanoa, niin sopiiko tämä: mies dominoi
joka kolmatta peliä. Sillä ei mennä pudotuspeleihin.
88:n terveys ei kai koskaan tule riittämään jatkuvaan
johtajuuteen, joten joku päivä sen on alettava näkyä
palkassa. Theo Fleury on itse maininnut jatkavansa
joko Rangersissa tai Euroopassa. Rangersissa hän ei
jatka, sanon minä. Ensi kauden valmentajakaksikko
saattaa olla muuten Larry Robinson-Mark Messier.
Fleurystä säästyneillä rahoilla projekti pystyyn ja
jatkopeleihin ehkä vuonna 2004. Jos rehellisiä ollaan,
niin olisi se kuitenkin ollut hyvä nähdä Rangers
pudotuspeleissä jo nyt. Ihan NHL:n kannalta, ja jo
siksikin, että ei ole hauskaa katsoa ihan oikeasti
perinteikkään kiekkoseuran alennustilaa.
Pittsburgh Penguins menetti kesällä Jaromir Jagrin,
syksyllä Martin Strakan ja talvella Mario Lemieux`n.
Mikä tahansa joukkue olisi tuollaisen puhdistuksen
jälkeen laulettavissa suohon. Pittsburghin on
panostettava nuorisoonsa ensi kaudella tosissaan,
joten jonkun Robert Langin lähtöä ei kannata surra.
Viime aikoina joukkue on kokeillut nuoremman polven
taitoja summamutikassa ilman järkevää suunnitelmaa.
Kaiken maailman Billy Tibbetsejä sitä on esiin
nostettukin. Oli kaudessa hyviäkin puolia: Alexei
Kovalev vahvisti ajatusta siitä, että hän on liigan
aivan parhaita hyökkäyspään ratkaisijoita. Mitäs
muuta? Ainakaan ensi kaudella loukkaantumisia ei voi
olla yhtä paljon. Ja siirtorajalla tapahtui paljon,
joukkue on tosissaan uusiutumassa. Ja pakko se on
sanoa: minulla ei ole todellakaan mitään venäläisiä ja
tshekkejä vastaan, mutta kyllä tekee Pittsburghille
hyvää että yksi Niemisen poika Tampereelta tuli
teräskaupungin laman keskelle iloa tuomaan.
Nykyistä menoa jatkettaessa Tampa Bayssa ei kovin
kauan jääkiekkojoukkuetta ole. Lightning pelasi
odotuksiin nähden hyvän kauden jämämiestensä kanssa,
mutta ketään ei kiinnostanut. Omistajataholta ei löydy
rahaa, mikä ajoi GM Rick Dudleyn pakoon. "Detroitin
mafia" ei ole onnistunut tekemään Tampasta uskottava
joukkuetta, vaikka Dudleyllä oli hyviä ajatuksia.
Valmentaja John Tortorella ja uusi GM Jay Feaster ovat
todellisten paineiden alla, nimittäin Lightning on
paitsi saatava pelaamaan, myös menemään kaupaksi
faneille. Toistaiseksi Tortorella on profiloitunut
lähinnä kovana jätkänä, joka tykkää nyrkkeilystä ja
esittää ankaraa koutsia. Nuorten pelaajien kehitystä
se ei ole auttanut. Pelaajapuolella moni teki mitä
pystyi: Brad Richards, Martin St. Louis, Nikolai
Habibulin, ei heitä kannata sen kummemmin tukistaa.
Vinny LeCavalierin vaikeudet kyllä saavat aikaan
säälinsekaisia tunteita. Joku ei nyt joukkueen sisällä
toimi. Tortorella?
Washington Capitals lähtee ensi kauteen
todennäköisesti valmentaja Ron Wilsonin johdolla.
Tarina kuitenkin tietää kertoa, että Wilsonilla on
vain pari kuukautta aikaa näyttää kykynsä. Sinänsä
kummallista, sillä eihän syksyisin näyttöjä anneta.
Totuus on, että Wilson ei ole tuonut viime vuosina
Capitalsin peliin mitään uutta. Miljardööriomistaja
Ted Leonsis vain taitaa olla liian kiltti mies.
Hänellä olisi valta vaihtaa vaikka koko johtotroikka.
Toisaalta oikeilla palikoilla pelaamalla Capitals on
kova sana ensi vuonna. Lähes koko kauden pois olleet
Calle Johansson ja Steve Konowalchuck tekevät jo
paljon. Washingtonilla on nuorempi joukkue kuin
yleensä luullaan, ja sitä paitsi vieläpä erinomaiset
draft-vuorot Adam Oates-kaupan jäljiltä. Jos peliin
keksitään jotain uutta, niin Washingtonin tilanne
näyttää jopa hyvältä.
