Mestiksen piippuhyllyllä, viikko 49

MESTIS / Artikkeli
Mestismuistoja tehtiin taas Mehtimäellä Jokipoikien kukistaessa KooKoon.
Kuva © Antti Varonen
Mestiksen piippuhyllyllä tartutaan härkää sarvista liiganousun suhteen. Samalla muistellaan vanhoja ja ruoditaan vielä lähimenneisyyden iskukykyisin pelaaja ja valmentaja läpi.

Mahtavaa ulkojääkeliä pitää ainakin Suomen keskiosissa, mutta poristaan silti vielä hetki Mestis-asiaa. Mailoitta ja naamareitta saapuvien kiekkovieraiden kutsulistalle on tälle viikkoa rustattu vakiovieraiden, Mika Pukkisen ja Eero Mutasen, nimet. Kunniavieraaksi on saatu Ville Niskanen, Länsi-Savo -mediakonsernin palveluksessa työskentelevä entinen Jatkoajan toimittaja ja mikkeliläisen urheiluelämän monipuolinen seuraaja.

1. erä: Lassi Kokkala valittiin Jatkoajan Mestis-toimituksen marraskuun pelaajaksi sekä Mestiksen viralliseksi marraskuun pelaajaksi. Mikä Kokkalasta tekee niin hyvän?

Mika Pukkinen: Kokkala - tuo loistava isokokoinen sentteri. Liigassa pyörähtämisen jälkeen saanut lisää itseluottamusta tekemiseen ja on hyvä kokonaisvaltainen pelaaja. Jos aiemmin oli ailahtelevaisuutta, niin nykyään on hyvin rauhallinen ja itsevarma.

Kokkalalla on hyvä laukaus ja hän pystyy pelaamaan ylivoimalla viivamiehen paikalla, josta on tehnyt muutamankin maalin kauden aikana. Uran edetessä roolittunut yhä enemmän maalintekijäksi. Erittäin hyvä pelaaja ja ansaitsi ehdottomasti tittelinsä.

Ville Niskanen: Olen nähnyt Lassi Kokkalan pelejä melko vähän. Viime kevään liigakarsinnoissa mieleen jäi kuitenkin yleispätevä sentteri. Liigavuoden aikana jalostuneet taidot pääsevät nyt paremmin esiin, kun Mestiksessä on tilaa ja aikaa hieman enemmän.

Eero Mutanen: Kokkala on nyt omalla paikallaan. Liigassa vastaavaan rooliin mies on vielä liian kevyt, mutta Mestiksen kärkijoukkueen avainpelaajaksi taso riittää hyvin. 

2. erä: Jukureiden päävalmentaja Jarno Pikkarainen sai lähteä Mikkelistä. Mitä mieltä tästä episodista?

Mika Pukkinen: Aika mielenkiintoinen case. Totuuden nimissä ei mitään hajua mitä siellä yöelämässä on oikeasti tapahtunut, mutta lienee hyvä miettiä, oliko tämä sen arvoista. Joistain lähteistähän puskevat infoa, että siellä ei olisi lyöty yhtään ketään.

Oli asia kuinka tahansa, Pikkarainen tiesi Mikkelin touhut usean vuoden Jukureita valmentaneena, enkä usko, että vastaavaa korvaaja on helppo löytää. Jos itseltäni kysytään, niin onhan se toki väärin kiskaista toista käkättimeen, mutta eikö yhden virheen olisi voinut hoitaa pois keskustelulla ja isolla halilla? Mikkelissä asiat on kuitenkin olleet jo valmiiksi solmussa, joten ei liennyt tarpeellista sotkea niitä lisää. Vai liekö joukkueen sisällä ollut jo ennen tätä keskenäisiä kiistoja? Kuka tietää. En ainakaan minä.

Ville Niskanen: Kaiken kaikkiaan ikävä tapaus, sillä itse arvostan Pikkaraista paljon. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan seurajohdolla tosiasiassa ollut.

Jukureiden osalta loppukauden valmentajavalintaa olennaisempi kysymys on se, kuka toimii laivan kapteenina ensi kaudella ja siitä eteenpäin. Jukurit tarvitsee valmentajan, joka pystyy pelaajien lisäksi kehittämään myös itse seuraa. Tässä valinnassa epäonnistumiseen ei ole varaa. Risto Dufvan valmennuskauden jälkeen Jukurit etsi suuntaansa useamman kauden ajan, kunnes juuri Pikkaraisen värvääminen valmentajaksi palautti mikkeliläiset Mestiksen suurten joukkoon.

Tapahtuneista huolimatta Pikkaraisen näytöt valmentajana ovat kiistattomat. Jos Pikkarainen vielä haluaa jatkaa jääkiekon parissa, on Mestiksen mestaruuden Jukureissa ja Jokipojissa voittaneella ja HeKin Mestikseen nostaneella luotsilla paljon annettavaa.

Eero Mutanen: Siinä hulahti Jukureiden tämä kausi pesuveden mukana, minkä toki seurajohto jo epäsuorasti myönsikin. En usko, että kenestäkään ulkopuolisesta on nostamaan Jukureita sille tasolle, mitä kamppailu esimerkiksi Sportin kanssa edellyttäisi. Siksipä antaisinkin nyt Timo Turusen näyttää osaamistaan, mikäli vain miehellä on siihen haluja.

Seurajohto varmasti toimi parhaan tietonsa mukaan. Itse en osaa ottaa kantaa tapahtuneeseen, mutta se on todettava, että tietty intohimoisuus ja autoritäärisyys ovat aina olleet osa Pikkaraisen tapaa toimia. Mestarivalmentajalle jääkiekko on yksinkertaista miesten touhua, jossa asiat hoidetaan suoraviivaisesti - muut lukekoot henkilöstöjohtamisen oppaita teekupillisen ääressä.

Pikkarainen on erinomainen valmentaja ja tämän kasvuprosessin sekä omien rajojen löytämisen kautta todennäköisesti vielä erinomaisempi. Seurataan jatkoa mielenkiinnolla.

3. erä: Liigasta viestitettiin siellä vielä harkittavan sarjan optimaalista joukkuemäärää vuoden loppuun asti. Miten tässä prosessissa nyt lopulta käy?

Mika Pukkinen: Sitähän ei kukaan tiedä. Kauhean optimaalinenhan siellä on tuntunut viime kaudet olevan tuo nykyinen joukkuemäärä. Tottahan viisaat diktaattorit taas norsunluutornissaan tulee siihen tulokseen, ettei täällä kaivata uusia, vaikka Jokerit lähtisi pelaamaan MOL-liigaa unkarilaisten, slovakialaisten ja romanialaisten kanssa.

Noh noh, ei nyt maalailla piruja seinille. Vaikea sanoa, miten siellä käydään, ja montako vuotta nämä viisaat tätä asiaa joutuvat pohtimaan. Kunnes läski leidi laulaa, uskon että keväällä joku Mestis-joukkue nousee heinäkuun alkuun asti kestävän kabinettisodan jälkeen Liigaan. Ja samalla voitaisiin tehdä se hienoin päätös suomalaisen kiekkoilun hyväksi, eli kvalserienin mallinen karsintasarja nähtäisiin Suomessa ensi kaudesta lukien.

Ville Niskanen: Näköjään kaikki on mahdollista, kun Suomen jääkiekkoilun pääsarjasta puhutaan. Rehellisesti sanottuna mikään vaihtoehto ei enää tule yllätyksenä. Pahoin pelkään, että lopputuloksena on jonkunlainen näennäisesti avoin sarja epäselvine nousukriteereineen. Toki jossakin ikuisen urheiluromantikon haaveissa siintää kunnon karsintasarja Ruotsin Kvalserienin malliin.

Kouvolassa, Mikkelissä ja Vaasassa on tehty töitä liigaunelman toteuttamiseksi. En voi sietää ajatusta, että tämä unelma vietäisiin. Jos liiga julistettaisiin suljetuksi, olisi se tuhoisaa suomalaiselle jääkiekolle.

Eero Mutanen: Luotettavien sisäpiirilähteiden mukaan liigahallitus kokoontuu miettimään asiaa ennen vuodenvaihdetta. Vaihtoehtoina on joko jatkaminen Jokereita pienemmällä joukkuemäärällä tai sitten yhden seuran nostaminen, joka tapahtuisi kuitenkin siten, että nousuun riittää, kun seura täyttää asetetut kriteerit parhaiten. Suomeksi sanottuna tällä hetkellä vaihtoehdot ovat joko Sportin nousu tai ovien pysyminen säpissä toistaiseksi.

Ei liene tarpeen kommentoida tämän tilanteen oikeudenmukaisuutta tai vaikutuksia kansalliseen kiekkoon yhtään sen enempää. Metsään mennään.

Jatkoaika: Itsenäisyyspäiväviikon kunniaksi on hyvä muistella vanhoja. Mikä on mielestäsi parasta, mitä Mestis on historiansa aikana tarjonnut?

Mika Pukkinen: Tapahtuipa kerran vuonna 2009. Liiga oli auki ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ensimmäinen Mestiksen mestaruus oli juuri tullut Vaasaan, ja kaupunki oli sanalla kuvaten kiekkobuumissa. Ainoa asia, mistä tuolloin puhuttiin, oli liigakarsinnat. Aviiseista puski ulos valtava määrä infoa liittyen ottelusarjaan. Lähinnä siitä, kuinka ylivoimanen tämä porilainen mahtipaketti olisi.

Tulevaa tuskin kukaan onnistui ennustamaan. Jokaiseen kotipeliin olin jonottamassa lippuja paikalliselta lipputiskiltä jo hyvissä ajoin ennen kuin ne tulivat myyntiin. Ensimmäinen matsi käynnistyi. Olin radion varassa tuolloin. Meillä oli täällä kotona silloin kourallinen ihmisiä. Kyllä kuuntelimme vuonna 2009 porukalla radiota, kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Eihän sitä uskonut kukaan edes matsin jälkeen, että Sport oli kaatanut Ässät vieraissa. Siitähän se show lähtikin ja tuota ottelusarjaa ei voi koskaan unohtaa.

Muistan edelleen elävästi pelin numero kuusi. Siellä seisoskeltiin motarin päädyssä, kun hallissa oli sanalla kuvaten infernaalinen tunnelma. Sarja oli tuolloin Sportille katkolla. Ässät karkasi kahden maalin johtoon kolmannessa erässä, mutta kuin ihmeen kaupalla Sport puski kavennuksen joskus 56 minuutin paikkeilla. Ja semmoista huutomyrskyä en ole sitä ennen enkä sen jälkeen kokenut, kun muistaakseni Justin Aikins teki tasoitusmaalin viimeisellä minuutilla.

Jatkoajalla pidätti henkeä itsekukin. Sport sai jatkoerissä tolppaan asti. Sitä kilahdusta ei voi unohtaa. Liigakarsintojen kannatajana tuon laukauksen sisään meno olisi ollut unelmien täyttymys. Mutta ei aikaakaan, kun porilaisten Severi Sillanpää polki vaasalaisten alueelle ja heitti kiekon kulmasta Juha Salmun pöksyjen kautta sisään. Se oli suuri pettymys, eikä viimeisestä pelistä jäänyt enää jälkipolville kerrottavaa.

Mutta silti nämä on kultaisia muistoja. Noihin fiiliksiin tuskin enää pääsee, kun on tullut ikää mittariin, ja olen kannatajaosastolta siirtynyt muihin touhuihin. Tuota muistoa ei kuitenkaan mikään voi muuttaa. Se on parhain lätkämuisto itselläni vuosien varrelta. Aamen.

Ville Niskanen: Omasta näkökulmasta ikimuistoisinta aikaa lienee kuitenkin viime kevät. Sain mahdollisuuden seurata pudotuspelejä toimittajan silmin Helsingissä järjestetystä mediainfosta mestaruusjuhliin ja vielä siitä eteenpäin liigakarsintoihin. Vaikka median edustajan on oltava puolueeton, oli todella hienoa nähdä oman kotikaupungin joukkue pelaamassa Hakametsän kaltaisessa jääkiekon pyhässä paikassa.

Yhtenä yksittäisenä otteluna mieleen on jäänyt SaPKon ja Jukureiden ensimmäinen kohtaaminen Talvisalossa marraskuussa 2006. Lauantai-iltana Talvisaloon saapui 1200-päinen yleisö ottelua todistamaan. Ja minkälainen ottelu siitä tulikaan! Jukurit nousi kolmen maalin takaa-ajoasemasta johtoon. Useita katsojia lähti jo pois hallista, mutta sinnikkäät pässipaidat tasoittivat ottelun loppuhetkillä. Huutomyrsky oli melkoinen, kun Kalle Konsti ratkaisi ottelun jatkoajalla. Kotikaupunkiinsa palannut tehohyökkääjä iski ottelussa neljä maalia. Matsi olisi käynyt sellaisenaan urheiluaiheisen elokuvan loppukohtaukseksi.

Eero Mutanen: Itselleni paras kokonaisuus on erään pelaajan tarina. 2006 kakkosdivarista Jokipoikiin try-outille, muutama vuosi Mestistä alemmissa ketjuissa, siitä Liigaan ja vuonna 2013 Suomen mestariksi. Uskomatonta työmäärää on muodonmuutos kiikkeräluisteluisesta koohottajasta kiekkoammattilaiseksi vaatinut, mutta sen tarvittavan työn on Sami Mutanen tehnyt tinkimättömällä asenteella.

Paljon puhutaan, että Mestis on kasvattajasarja. Onhan se ehdottomasti sitäkin, mutta liigalainojen seassa on ollut piristävä poikkeus seurata oman kasvatin nousua pahnan pohjilta ylöspäin, askel ja kerros kerrallaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle