Lumituiskua pakoon hallin lehtereille ovat tällä kertaa kavunneet Mika Pukkinen Sport-toimituksesta ja Eero Mutanen Jokipojat-toimituksesta. Tämän viikkoinen vahvistuksemme on Mika Kanerva TUTO-toimituksesta.
1. erä: Viime vuoden tähdistöottelusta ei tainnut tulla perinnettä. Millainen perinnetapahtuma Mestikselle sopisi, vai sopisiko minkäänlainen?
Mika Pukkinen: Mestiksen tähdistöottelu voisi itse asiassa olla ihan mielenkiintoinenkin tapahtuma. Viime vuonna keräsi ihan kohtuullisesti huomiotakin. Paikka voisi olla vuosittain vaihtuva, mutta saattaisi olla formaattina toimiva.
Itse ehkä pidin kuitenkin enemmän alkuperäisestä ajatuksesta, joka oli Mestiksen tähdistö vastaan Allsvenskanin tähdistö. Olisi mielenkiintoista nähdä näiden kahden sarjan tähdistöjen välillä pieni kädenvääntö. Samalla voitaisiin todeta sekin, että meidän toiseksi korkein sarjataso on railakkaasti jäljessä naapurin vastaavaa. Haluaisin kyseisen touhun mukaan kuvioihin.
Mika Kanerva: Viime vuonna Turussa pelattiin paljolti Juhani Tammisen puuhaamana "Mestis Hockey Day". Alun perin tapahtuman piti olla koitos Mestiksen ja Ruotsin kakkossarja Allsvenskanin parhaimmiston välillä.
Nämä suunnitelmat kuitenkin kaatuivat sopimusseikkoihin ja tapahtumasta muodostui lopulta surkuhupaisa floppi, jonka kruunasi Mestiksen pohjoinen vastaan etelä –tähdistöottelu. Ilta alkoi Suomi-Ruotsi legendat -maaottelulla, josta kaikkein kovimmat tähdet, kuten Mats Sundin, "yllättäen" jättäytyivät ulos kalkkiviivoilla. Vielä tähän tähdistöottelun esinäytökseen yleisö kuitenkin löysi hallille.
Myös itse tähdistöottelu kärsi pahoista poisjäänneistä. Pari kentällistä perui tulonsa viime hetkillä ja korvaamaan jouduttiin ottamaan järjestävän joukkueen pelaajia. Olikin koomista nähdä, kuinka Mestiksen "All-Stars"-pelissä vastakkain kirmasi aika-ajoin TUTOn 1. ja 4. kentälliset. Pelin jälkeen järjestetyssä taitokilpailussa olisi ollut eniten näkemistä, mutta tässä vaiheessa yleisössä kyhnötti enää noin 80 puoliunista kiekkofania.
Ihan vain tämän kokemuksen perusteella toivon, ettei kukaan enää ikinä järjestä ainakaan viime vuoden mallin mukaista tähdistöottelua. Kaikkein suurin palvelus Mestistä seuraaville ja koko suomalaiselle jääkiekolle tehtäisiin, jos joku ponkaisisi pystyyn viime vuonnakin alkuperäissuunnitelmissa olleen Suomen ja Ruotsin kakkossarjojen kerman kohtaamisen. Tästä olisi ihan konkreettista hyötyäkin iänikuista "avoin vai suljettu sarja" -kiistelyä ajatellen.
Eero Mutanen: Tuskinpa Mestiksen vetovoima riittää kovinkaan kummoisen tapahtuman järjestämiseen. Jos Liigalla olisi All Stars-ottelu, niin sen yhteyteen voisi puuhata jonkun jutun, ja ainakin taitokisoihin voisi osallistua myös Mestis-pelaajia. Tässäkin vaan tulee vastaan raha, ei ole mitään järkeä raahata kavereita ympäri Suomen ampumaan paria lämäriä tutkaan.
2. erä: Miltei jokaisella joukkueella on ainakin kannattajiensa mielestä sarjan paras nelosketju. Kenen pelaajan tai ketkä pelaajat nostaisit Mestiksen eliittiin tässä suhteessa?
Mika Pukkinen: Kyllähän se pitää Patrik Lostedt ja Robert Nyholm tähän mainita. Lostedthan on tuttu näky nelosen touhusetänä vuosien varrelta niin Liigasta kuin Mestiksestäkin. Ei vaatine enempää perusteluita.
Mutta tapaus Nyholmilta odotin enemmän pisteitäkin. Nyholm on kuitenkin sopeutunut mielestäni hyvin paikkaansa nelosessa, ja on osannut vetää työhaalarit päälle tarpeen vaatiessa. Tekee hyvää työtä kentällä, ja onhan plakkariin muutama pistekin tarttunut. Mestiksessä neloskenttien eliittimiehiä ehdottomasti, vaikka tehotilasto näyttääkin muutamaa pakkasastetta.
Mika Kanerva: Nelosketjuun on aina helppoa olla tyytyväinen – sillä kun ei yleensä ole kolmen ylemmän kentällisen odotustasoa. Toimittajan näkökulmasta varsinkin vierasjoukkueiden nelosketju jää usein hieman vähemmälle huomiolle jo ihan pienten jääaikojen vuoksi.
Esiin voisi kuitenkin nostaa ainakin Hokin nimellisen nelosketjun, jossa viilettävät meillä Kupittaallakin hyvää työtä tehneet Arttu Niskakangas ja Samu Pitkänen. Suomalaisten keskellä luisteleva galli Teddy Da Costakin on aika kovaa tasoa "jokkiskenttään".
Eero Mutanen: Tällä kaudella ihan puhtaat jarruketjut ovat olleet vähän vähemmällä. Itse lähtisin rakentamaan neloskenttää sentteri Joona Mannisen ympärille. Manninen on työteliäs kaveri, jonka pelityyli on fyysinen ja vastustajaa raastava.
Vierelle laitetaan Ville Paalanen jakamaan taklauksia, ja kolmanneksi lenkiksi lainataan Kouvolasta Santtu Huhtala, joka ehtii kiekkoihin ja osaa tarvittaessa takoa pisteitäkin. Näillä pitäisi pystyä pimentämään vastustajan kuin vastustajan tulosyksikkö.
3 erä: Jos pitäisi luoda tyhjästä Mestiksen voittajaseura, millainen se olisi?
Mika Pukkinen: Pitäisi lähteä ensinnäkin siitä, että kaupungista löytyisi kiekkokultuuri, taikka se rakennetaan sinne. Paikkakunta ei saisi olla myöskään liian lähellä toista isoa seuraa, koska silloin farmiksi valahtaminen on ongelma, ja menestyksen luonti on jo tästä syystä vaikeaa, eikä taloustilannettakaan auta massit vierestä korjaava seura.
Pitäisi kyetä turvaamaan, että seuralla on voitontahtoinen johtoporras (hallitus jne.), jolla olisi selkeä halu tehdä luoda voittava kulttuuri kaupunkiin. Norsunluutornissa ymmärrettäisiin siis sekä pelin että talouden päälle. Ei mitään talouspohattaa johtoon, ellei ole kiekkotaustaa ja halua luoda voittavaa seuraa.
Jos kaupungissa on jo itsessään olemassa kiekkobuumi tai se kunnollinen kiekkokulttuuri, niin markkinointi hoitaa itsensä huomattavasti helpommin. Markkinointiin kuitenkin sopivissa määrin panostetaan, ja pyritään pitämään varmana, että lähialueella jokainen vauva ja vaari tietää, että lauantaina pelataan.
Valmentajien tulisi tiedostaa millaisia pelaajia he pelityyliinsä haluavat. Valmentaja ja esimerkiksi urheilutoimenjohtaja kokoaisivat pelityylille sopivan voittavan joukkueen, jossa jokainen tietää roolinsa. Hyvin roolitettu joukkue on Mestiksessä etu. Ikävä farmiliikenne sotkee joissain joukkueissa peliä, mutta jos joukkueen saa hitsautumaan hyvin yhteen ja saa hyvin roolitettua, niin kyseisen joukkueen kaataminen sekalaisella seurakunnalla on hyvinkin vaikeaa.
Ja kyseinen joukkue pelaisi ottelunsa semmoisessa hallissa, jossa kapasiteetti olisi noin 5000, joka mahdollistaisi täten myös nousun. Mökissä olisi "ynnä muut" -osastoakin vastaan vähintään 3000 ihmistä, ja kunnon tunnelma. Tämä taas kiekkokulttuurin ja hyvän fanitoiminnan ja markkinoinnin kautta olisi mahdollista. Edellyttäen, että joukkue on myyty riittävän hyvin sen kohdeyleisölle.
Siinä muutama pointti tiivistettynä. Melkoinen päiväunihan tuollainen on, mutta voittavaseura koostuu kutakuinkin tuollalailla. Otetaan esimerkiksi Kärpät. Joukkueella oli ylöspäin haluava organisaatio vuosituhannen vaihteessa, jossa oli muuan intohimoinen valmentaja Juhani Tamminen haluamallaan joukkueella. Kaikki tietää, millainen kiekkodynastia Oulussa nykyään on. Kaikki lähti Oulussa likimain vastaavasta tilanteesta, mitä nyt kuvailin.
On vaikea tiivistää koko ajatusta edes tämän mittaiseen tarinaan, mutta tuosta se kaikki lähtisi aivan varmasti. Tuollaisen luomiseen menee kuitenkin hyvin pitkä aika.
Mika Kanerva: Tämä on helppo: Vaasan kaupunki, johon ynnätään Sport vuosimallia 2008-2009. Muutoksena kuitenkin se, että Juhani Tammiselta piilotettaisiin seuran kassalippaan avain ja pudotuspelien kynnyksellä valmennusvastuun ottaisi parivaljakko Ismo Lehkonen ja Kai Suikkanen. Aurinkokuningas saisi tässä vaiheessa keskittyä täysin markkinointiin esimerkiksi Kuparisaaren makkaranmyynnin kassalla.
Eero Mutanen: Valmis liigahalli Jyväskylästä. Talousalueen etäisyys liigapaikkakunnista, yleinen innostus ja kaupungin sisäinen kilpailutilanne Vaasasta. Taustamesenaatit Turusta, Mikkelistä ja Keravalta.
Valmennusjohtoon kykynsä hiljakkoin osoittanutta väkeä ja näille täysi työrauha. Pelaajistoon juniorimylly tuottaisi omia kasvatteja siinä määrin kuin Joensuussa, ja sieltä löytyisi nimiä maailman kirkkaimpaan kärkeen saakka samalla prosentilla kuin Savonlinnasta aikojen saatossa on löytynyt. Rosterissa ei olisi ensimmäistäkään kehäraakkia, vaan pikemminkin läpimurron kynnyksellä olevia pelaajia ryyditettynä muutamalla ihan oikealla tähdellä. Yksittäisistä hankinnoista panostaisin vahvimmin maalivahtiin.
Tärkeintä kuitenkin olisi koko organisaation ja sen sidosryhmien läpäisevä horjumaton usko omaan asiaan ja yhteinen tavoite, johon jokainen sitoutuu sataprosenttisesti.
Jatkoaika: Viikon onnistuja ja epäonnistuja?
Mika Pukkinen: Viikon onnistuja on Sport. Tuskainen kotitaival loppui viimein lauantaina, kun Sport näytti Peliitoille kotonaan kaapin paikan.
Epäonnistuja on SaPKo. Savonlinnalaiset onnistuivat toki haastamaan vieraansa, mutta kahdesti tuli kuonoon maalillla, vaikka ottelut olivat voitettavissa.
Mika Kanerva: Viikon onnistujaksi on kotiinpäin vetämisenkin uhalla pakko nostaa TUTOn nuori veskari Kimmo Meriläinen. Meriläisen varaan ei kauden alkaessa paljoa laskettu, mutta nuorukainen on noussut tilastoissa jo vakiotorjuja Tommi Virtasen ohitse.
Epäonnistuja on mielestäni Jokipojat, joka on valahtanut jo pelottavan alas sarjataulukossa. Tilannetta pahentaa se, että joensuulaisten viimeaikaiset pistemenetykset ovat järjestään seurausta enemmän laiskanoloisesta huolimattomuudesta kuin tason riittämättömyydestä. Paukkuja siis on paljon parempaan.
Eero Mutanen: Viikon epäonnistuja tulee Savonlinnasta, missä Janne Sinkkonen ja Oskar Essén eivät enää mahtuneet samaan koppiin. En halua laittaa jupakkaa kummankaan syyksi, mutta tosiasia on se, että SaPKolla ei ole liiaksi Essénin tasoisia pelimiehiä. Primadonnamaisesta maineestaan huolimatta Essén on onnistunut Savonlinnassa ihan hyvin, ja tätä olisi varmasti tarvittu tälläkin kaudella.
Onnistujaksi voidaan valita Tadeas Galansky, joka on tekemässä todella hienoa kautta Jukureiden tolppien välissä. Nuorukaisen Mikkeliin päästäneille Jokipojillekin olisi löytynyt Galanskystä ykkösvahti huomattavasti nykyistä lähempää.
