Puolivälierien voimasuhteita ennustavat tuttuun tapaan Lassi Seppä Lempäälästä ja Jesse Eskelinen Kajaanista. Kolmantena pyöränä kristallipalloa tuijottelemaan saapuu turkulainen Mestis-toimituspäällikkö Milla Sundell.
1. erä: Ensimmäiseksi syynissä on runkosarjan ylivoimaiseen voittoon ja piste-ennätykseen marssineen Jukurien ja Kiekko-Vantaan välinen puolivälieräpari. Onko vantaalaisilla mitään palaa, vai jyräävätkö mikkeliläiset helposti neljän parhaan joukkoon?
Lassi Seppä: Auringonvarma selätysvoitto Jukureille. En anna K-Vantaalle kuin hetkellisiä mahdollisuuksia otteluiden sisällä saada jotakin aikaiseksi. Vantaalaiset kangertelivat jo runkosarjan lopulla melkoisesti ja vain Peliittojen oma epäonnistuminen piti lohipaidat pudotuspeleissä.
Jesse Eskelinen: Näen tämän sarjan ennakkoon melko selkeänä tapauksena. Vaikka K-Vantaa onnistui horjuttamaan kotiluolassaan Jukureita, uskoisin mikkeliläisten timanttisen kovan rutiinin olevan liikaa lohipaidoille. Vantaalaisille kovaksi saavutukseksi voidaan laskea jo yksikin otteluvoitto tästä sarjasta.
Milla Sundell: Itse uskon vahvasti siihen, että K-Vantaasta äityy Jukureille varsinainen kiusankappale. Jos tutkailee joukkueiden kohtaamisia runkosarjassa, ovat voitot menneet tasan. K-Vantaa onnistui kaatamaan Jukurit lokakuussa peräti 5-2-lukemin.
Vaikka vantaalaisten runkosarjan viimeiset pelit olivat todella ailahtelevaisia, uskon, että pudotuspelipaikka herättää lohipaidat kunnon taisteluihin. Maalinteon jaloa taitoa on löytynyt aikaisemminkin Jukureita vastaan, joten miksi ei nytkin? Välierät eivät kuitenkaan vielä ole vantaalaispoppoon paikka. Uskon sarjan venyvän seitsemänteen otteluun, jonka lopulta Jukurit vie.
Jos ja kun pelit jäävät vantaalaisten osalta puolivälieriin, ei joukkueen silti kannata olla liian pettynyt. Viime kausi huomioon ottaen tämän kauden suoritus on ollut upea. Itsehän veikkasin kauden alussa K-Vantaan jäävän sijalle kymmenen...
2. erä: Seuraava pari on ennakkoon huomattavasti tasaisempi, vaikka vastakkain ovat sarjataulukon toinen Hokki ja seitsemäs TUTO. Yllättääkö vielä viime hetken vahvistuksia napannut TUTO, vai onko Hokin kotietu valttia tässä pitkien bussimatkojen sarjassa?
LS: Omaan silmääni tämä on puolivälierien mielenkiintoisin ottelupari. Hokki pelasi mukiinmenevän runkosarjan ja onnistui voittamaan monia joukkueita vakuuttavilla peliesityksillä. TUTO:lle sen sijaan perussarja oli hankala. Joukkueella oli vaikeita hetkiä ja valmentajavaihdoskin toi omat mausteensa soppaan.
TUTO on joukkueista huomattavasti rutinoituneempi ja sillä on kokeneita pelaajia käytettävissään. Hokki lähtee päävalmentaja Jari Laukkasen mukaan nuoruuden ja poikamaisuuden kiimalla haastamaan turkulaisia. Sarjasta tulee varmasti pitkä ja tasainen, jossa matkustamisen sietäminen ja päivän vire ratkaisevat paljon.
JE: Tästä sarjasta on lupa odottaa pitkää ja kuluttavaa. Kaupunkien välinen etäisyys on yli 600 kilometriä, minkä lisäksi joukkueiden keskinäisten otteluiden voittosuhde on hämmentävä. Turkulaiset ovat napanneet edellisen vierasvoiton Kajaanista syyskuussa 2013. Hokki on tuon päivämäärän jälkeen voittanut Turussa kahdesti, viimeisimpänä viime kevään pronssiottelussa. En näkisi lainkaan yllättävänä, vaikka paremmuuden selvittämiseen vaadittaisi legendaarista seitsemättä peliä.
TUTO on parantanut otteitaan valmentajanvaihdoksen jälkeen, minkä lisäksi joukkue kohahdutti Mestis-yleisöä hankkimalla maalilleen nuorten maailmanmestarin ja viime kaudella Mestiksessä maaliverkkoakin heilutelleen sankariveskarinsa Kaapo Kähkösen. Hokin vastauksena tähän on kotietu, sekä viime aikojen vahvat otteet erityisesti kotikaukalossa. Edessä on äärimmäisen mielenkiintoinen sarja, jossa yksikin vierasvoitto olisi lähes ratkaisevan tuntuinen ryöstö.
MS: Olen ollut huolissani TUTOn osalta puolivälieristä jo jonkun aikaa, sillä kaikki kärkikolmikon joukkueet ovat tällä kaudella olleet TUTOlle kinkkinen paikka. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että joukkue välttyi toistaiseksi Jokipojilta. Siinä sarjassa olisi saattanut käydä köpelösti.
Jos en olisi nähnyt perjantain TUTO-Hokki- ottelua, saattaisin sanoa, että eihän TUTOlla ole mitään mahdollisuuksia sarjakakkosta vastaan. TUTO kuitenkin kaatoi Hokin selkein 3-0-lukemin eikä Hokki muutenkaan Kupittaalla vaikuttanut järin nälkäiseltä. Otteet eivät olleet lähelläkään sitä, mitä olisin sarjakakkoselta odottanut: Hokki muuttui yllättävän pian melko passiiviseksi ja TUTO pääsi liiankin helposti rikkomaan kajaanilaisten hyökkäyksiä.
Olen siinä asiassa Jessen kanssa samaa mieltä, että pitkä tästäkin sarjasta tulee. Voitot runkosarjassa ovat nimittäin jakautuneet tasan ja molemmat ovat voittaneet nimenomaan kotikaukaloissaan. Ikävä sanoa tätä ääneen, mutta uskon Hokin vievän tämän mittelön. Tämän kauden TUTOlla ei vaan mielestäni ole pelissään ihan sitä kaikkea, mitä pudotuspeleissä eteneminen vaatii. Kyllä, Kähkönen on tärkeä lenkki ja kunnon pelote maalillaan, mutta pelkästään vahvalla maalivahtipelillä ei mestaruuksia voiteta.
3. erä: Viime kauden Suomi-sarjan finaalin uusinnassa kohtaavat sarjakolmonen Jokipojat ja kuudennen sijan napannut Hermes. Kumpi uusvanhoista sarjanousijoista selvittää heti paluukaudellaan tiensä välieriin?
LS: Tämä on mediaseksikäs pariskunta. Jokipojat on pelannut raikkaan kauden ja joensuulaisissa löytyy paljon potentiaalia. Maalivahtiosastolla Hermes on loistanut läpi kauden, kun Denis Godla on kannatellut joukkuettaan voittokkain seurauksin.
Pidän Hermeksen kutospaikkaaa jopa isona yllätyksenä kauden alkuasetelmiin nähden. Riippuen Godlasta ja kokkolalaisten puolustusvireestä, saattaa Jokipojilta olla otettavissa voitto tai kaksi.
JE: Tässä ottelusarjassa nähdään vanhan hyvän ajan divarimeininkiä oikein olan takaa. Vastakkain on kaksi perinteikästä seuraa, jotka ovat yllättäneet kaikki tämän kauden suorituksellaan. Hieman yllättäen kaikki kauden keskinäiset ottelut ovat päättyneet vierasvoittoihin.
Merkittävä tekijä löytyy maalipuiden välistä. Joensuulaisten maalilla erinomaisen runkosarjan torjuneen Samuel Jukurin kausi on näillä tiedoilla ohi, kun taas Hermeksellä on lyödä askiin todella väkevissä liemissä keitetty Godla, jota ainakaan paineet tuskin horjuttavat.
Syystä tai toisesta uskoisin kuitenkin Jokipoikien klaaraavan sarjan kotiin viime kevään finaalien tapaan. Joukkueesta löytyy nuoruuden innon vastapainoksi kokemusta Juuso Akkasen ja Samu Pitkäsen johdolla, mikä voi olla ratkaisun avain kevään kovissa peleissä.
MS: Ihan ensimmäisenä pitää sanoa hyvä Hermes! Se, että sarjanousija raivaa tiensä pudotuspeleihin ei ole mikään itsestäänselvyys. Vaikean alun jälkeen kokkolalaiset ovat kuitenkin keränneet roppakaupalla uskottavuutta. Tästä saavutuksesta ei voi olla kuin tyytyväinen.
Jokipojat on kuitenkin kova. Todella kova. Uskoa tähän jengiin ei varmaan kovin monelta katsojalta kauden alussa löytynyt (joensuulaiset toki poisluettuna), mutta Jokipojat teki sellaisen tempun, jota ainakaan itse en osannut odottaa. Ja miltä kuulostaisi voittaa peräkkäisinä vuosina sekä Suomi-sarjan että Mestiksen mestaruus? Hyvältä, totta.
Hermeksellä on kovista otteista ja uskottavuudesta huolimatta ollut tällä kaudella ongelmia hermokontrollin kanssa. Johtoasemassa pelaamisen tuottama paine on häirinnyt pahasti kokkolalaisten pelaamista. Ja pudotuspeleissä paineet nyt muutenkin ovat ihan omaa luokkaansa. Siksi uskonkin, että K-Vantaan tavoin ei Hermeksenkään ole vielä aika edetä puolivälieriä pidemmälle. Jokipojat on yksinkertaisesti liian kova pala purtavaksi.
Jatkoaika: Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, käsittelyssä on SaPKon ja KeuPa HT:n välinen mittelö. Hyödyntävätkö pässipaidat kotietunsa, vai onko erinomaisen kevätkauden pelannut KeuPa valttia?
LS: KeuPa lähtee ottelusarjaan omissa papereissani selvänä altavastaajana. Tässä parissa kohtaavat kaksi erilaista valmentajaa, sillä SaPKon Pasi Räsänen on Liigassakin valmentanut kokenut kettu, jonka taktiikkapussi on varmasti kollegaansa KeuPan Ville Niemistä laajempi.
Niemisellä sen sijaan on puolellaan hänen peliuransa tuoma karisma ja johtamisen taito. Hän osaa varmasti käsitellä suhteellisen nimetöntä keuruulaispoppoota ja piiskata suojattinsa pudotuspelihurmokseen. Jatkoon tästä tanssikaksikosta mennee kuitenkin SaPKo.
JE: Tässä on kolmas äärimmäisen vaikeasti ennustettava kevään puolivälieräpari. Keskinäisissä peleissä SaPKo on ottanut kaksi leveää voittoa, mutta vastapainoksi myös KeuPalta löytyy kaksi voittoa. Iso vaikutus tulee olemaan sillä, saako SaPKo TPS-vahti Aleksandar Georgijevin tolppiensa väliin. Antti Leskisen en usko välttämättä riittävän nälkäistä KeuPaa vastaan.
Joukkueiden penkkien takaa löytyy mielenkiintoinen taistelupari, Räsänen ja Nieminen ovat kaksi räiskyvää luonnetta, jotka ovat kuitenkin hyvin erityyppisissä lähtökohdissa. Räsänen on erittäin kokenut käskijä Mestis-tasolle, kun taas Nieminen toimii ensimmäistä kauttaan päätoimisena valmentajana.
Vaikka Nieminen on tehnyt erinomaista työtä Keuruulla, näen kristallipallostani Räsäsen ja SaPKon kokemuksen olevan valttia pudotuspelien fyysisissä kamppailuissa.
MS: Tämä ottelupari on todella hankala ennustettava, aivan kuten Jesse sanoi. En näkisi kovan kevätkauden pelannutta KeuPaa tässä sarjassa automaattisesti altavastaajana, vaikka SaPKo toki onkin pelannut ehjemmän kauden. Joukkueiden viimeisin kohtaaminen runkosarjassa tosin osoitti sen, että keuruulaispoppoolta löytyy maalinteon taito, sillä se kukisti SaPKon melko vakuuttavin 1-4-lukemin.
En oikeasti osaa yhtään sanoa mitä tämän otteluparin kanssa käy. Jos miettii joukkueiden värikkäitä päävalmentajia, on totta, että Räsänen on kokeneempi. Tämän myötä SaPKolla on varmasti omanlaistaan viisautta pudotuspelipelaamisen suhteen. Toisaalta taas nyt kun Nieminen poppoineen on päässyt näinkin pitkälle, he eivät hevillä luovuta.
Edessä on kuitenkin pitkät puolivälierät, sillä kävi miten kävi, uskon että tämäkin ottelupari ratkeaa vasta viimeisessä, seitsemännessä pelissä.
Voittomaalikilpailu: Viikon toppi ja floppi?
LS: Laitan topiksi oman paikkakuntani joukkueen LeKin. Vaikka pudotuspelit jäivätkin tällä kaudella kaukaiseksi haaveeksi, onnistuivat lempääläläiset päättämään kautensa neljän ottelun voittosuoraan ja välttämään karsintapeikon. Lisäksi Miikka Männikön uran päättyminen ansaitsee maininnan. "Mäne" kantoi isoa viittaa LeKin ratkaisijana.
Flopiksi tuuttaan K-Vantaan. Siitäkin huolimatta, että joukkue selviytyi pudotuspeleihin. Näen, että ansio siitä kuuluu Peliittojen sulamiselle tärkeillä hetkillä. K-Vantaa ei omin avuin olisi selvinnyt kahdeksantena sisään kevään kliimaksiin.
JE: Vaikka tämä ei aivan suoranaisesti Mestistä ole, niin viikon topiksi täytyy nostaa IPK:n voittoon päättynyt Suomi-sarjan finaali, jonka voittajalle palkintona oli suora nousu Mestikseen. Ottelusta muodostui aivan uskomaton trilleri, joka ratkesi vasta jatkoerässä iisalmelaisten juhliin. Avoimet sarjat luovat mahdollisuudet tällaisille tarinoille ja tunteille, ja vastaavaa on toivottavasti odotettavissa myös Mestis-karsinnoissa.
Flopiksi nimeän pudotuspelien otteluohjelman. Sama ongelma on myös Liigassa, sillä pelipäivät on jälleen jostakin käsittämättömästä syystä isketty peräkkäin. Esimerkiksi Hokki-TUTO-sarjassa tämä korostuu, kun joukkue lähtee yli 600 kilometrin bussimatkalle pelin jälkeen myöhään illalla Turusta, ja seuraavana päivänä Kajaanissa pitäisi pelata jo viiden aikaan.
Pudotuspelejä ei ole kiirettä viedä läpi enää, kun karsintojakaan ei pelata, joten miksi otteluiden väliin ei voitaisi lisätä esimerkiksi yhtä välipäivää? Pelien intensiteetti tuskin tästä kärsisi. Vastaavasti loukkaantuimisia se voisi ehkäistä, ja pelin tasoakin kohottaa.
MS: Mestiksen runkosarjan päätösviikko oli kaikin puolin varsin ailahtelevainen, joten mitään ilmiömäisiä toppeja on melko vaikea nimetä. Etenkin viikonlopun pelit olivat monella paikkakunnalla, noh, vain pelailua. Pakko kuitenkin allekirjoittaa Jessen viikon toppi: ei ole kyllä Mestiksen seuraaminen vielä koskaan jännittänyt niin paljoa kuin tuo Suomi-sarjan finaali. Käsittämätön fiilis.
Ja vaikka en mikään negatiivinen ihminen olekaan, niin viikon flopin löysin kyllä suhteellisen helposti. Tämän viikon flopiksi nimeän Hokin, jolla ei selkeästi enää riittänyt puhtia viikonlopun viimeisille peleille. Toisaalta Hokin näkökulmasta pelattiinkin merkityksettömiä pelejä, mutta perjantain ottelu TUTOa vastaan oli pieni pettymys, sillä odotin pääseväni todistamaan taiturimaista kärkijoukkueen peliä. Sen sijaan sainkin katsella halutonta sakkia. No, ehkä tosipelit herättää kajaanilaiset uuteen uskoon.