Ville Peltonen ei nostanut pokaalia ensin itse, vaan halusi pitkän linjan HIFK-pelaajan Kimmo Kuhdan mukaansa.
– Halusin nostaa sen pokaalin yhdessä. Kibe on nyt siinä joukossa, missä hänen pitääkin olla.
Kimmo Kuhta
– Hieno ele Villeltä. En tule unohtamaan sitä koskaan.
Jan Lundell
– Kyllä siinä eli täysillä mukana vaihtoaitiossakin. Fantastinen tunne, tätä on haettu.
Juuso Riksman
– Tiedän kokemuksesta, että ei ole koskaan kiva hävitä finaaleita. Tämä maistuu toden teolla.
Lennart Petrell
– Kaikki sanovat, että vähän aikaa kestää ennen kuin tajuaa mitä on tapahtunut.
Martti Järventie
– Jokerit-pelit olivat henkisesti tosi raskaita. Sen jälkeen lähdimme luottavaisina jokaiseen peliin Lukkoa ja Bluesia vastaan.
Toni Söderholm
– Ei tässä pelkästään Jokereita vastaan kilpailla, ei se merkitse sillä tavalla.
HIFK johtaa nyt paikalliskilpailijaansa mestaruuksissa 7-6.
Ari Vallin
– Mestaruus on aina ainutlaatuista, voittaa sen missä tahansa. Ei kannata vertailla niitä.
Vallin on voittanut mestaruuden myös Jokereissa, Kärpissä sekä Ruotsin Färjestadissa.
Markus Kankaanperä
– Ei pudotuspelien aikana muista, jos joku paikka on kipeänä. Ehkä viikon päästä alkaa kolottaa paikkoja.
Mikko Kurvinen
– Se maalittomuus unohtuu kyllä. Ei paina nyt mieltä yhtään, kun mestaruus voitettiin.
Kurvinen ei onnistunut kauden aikana maalinteossa kertaakaan 66 ottelun aikana.
Turo Järvinen
– Kun kerran voitettiin, niin totta kai se tuntuu tärkeältä, Järvinen kommentoi avausmaalin merkitystä henkilökohtaisella tasolla.
Juha-Pekka Haataja
– Ihan samanlainen fiilis kuin ensimmäisellä ja toisella kerralla. Yhtä maukkaita mestaruuksia kaikki.
Joni Töykkälä
– Ei se tässä vaiheessa merkinnyt itselle mitään, että oli Blues vastassa. Yhtä merkityksellistä olisi ollut, oli sitten vastassa kuka tahansa.
Petteri Wirtanen
– Siinä vaiheessa, kun Ville pisti tyhjiin, tunteet purkautuivat että se oli siinä.
Siim Liivik
– Loppusummerin soidessa tuli tyhjä olo. Ei oikein tajunnut, mitä tapahtui. Mutta hyvä fiilishän siinä, äkkiä vain halaamaan kaikkia.
Robert Nyholm
– Ihan mieletön fiilis.
Max Wärn
– Totta kai siitä on otettu voimaa. Moni jätkä on ollut kokemassa niitä ja se on vienyt eteenpäin, Wärn viittaa kahden edelliskevään pettymyksiin.
Mikko Kousa
– Toinen kerta meille. Ja onhan siellä vastustajissa porukkaa, joka on ollut häviämässä molempia.
Kousa ja joukkueen apuvalmentaja Kai Rautio olivat kaatamassa Bluesia myös vuoden 2007 A-nuorten finaalissa.
Eetu Pöysti
– Yhtenäisyys. Se oli se isoin juttu tässä joukkueessa.
Mikael Granlund
– Tämä oli ansaittu mestaruus meille, ihan mieletön fiilis enkä löydä hirveästi sanoja.
Granlundin perään pokaalia nostivat sellaiset pelaajat, jotka olivat loukkaantuneena tai eivät vain mahtuneet kokoonpanoon viimeisessä finaaliottelussa. Näitä olivat
maalivahti Timo Lindström, puolustajat Rony Ahonen, Tommi Kovanen ja Ilari Melart sekä hyökkääjät Jerry Ahtola, Teemu Ramstedt ja Jeff Hamilton.
Näistä pelaajista Kovanen oli tunteikkaana:
– Mieluummin tietysti itse pelaisi, mutta hyvä näinkin. Ajattelin, että jos minulta tuntuu tällaiselta, niin mitä sitten sellaiset, jotka ovat pitkään olleet porukassa ajattelevat.
Teemu Ramstedtille HIFK:n mestaruus merkitsi myös sitä, että hän voitti alkukaudesta tekemänsä pyöräilyvedonlyönnin.
– Ei tarvitse lähteä Tampereelle, hyvä niin. Terveisiä ja tsemppiä Silvennoisen Santulle [Iltalehden toimittaja].
