Matalalentoa Philadelphiassa

NHL / Artikkeli
Philadelphia Flyersin alkukausi on ollut pettymys, sillä nimekkään joukkueen odotettiin taistelevan aivan NHL:n kärjessä. Nimekäs joukkue on vaeltanut välillä varjojen rajamailla, ja loistavaa peliä on seurannut liian usein totaalinen mahalasku. Eritoten kotipelit ovat sujuneet todella heikosti, vaikka yrityksen puutteesta joukkuetta ei voida syyttää. Seuraavassa kolumnissa käsitellään joukkueen alkukautta pelaaja pelaajalta.

Flyers lähti kauteen suurin odotuksin, sillä useat asiantuntijat veikkasivat joukkueen voittavan jopa koko runkosarjan. Myös joukkuejohdon ja fanien odotukset olivat korkealla kesän kalliiden hankintojen jälkeen. Flyersin pelaajabudjetti on tällä kaudella seuran historian suurin, mutta aina raha ei takaa menestystä. Paperilla joukkue näyttää todella vahvalta, mutta jokin on puuttunut kauden alussa. Joukkueen moraali pitäisi olla kunnossa, ja pelaajat yrittävät tosissaan illasta toiseen, mutta tulosta ei vain ole syntynyt odotusten mukaisesti. Tämän kauden suurin ongelma on ollut liian ailahtelevat otteet erityisesti kotipeleissä. Taso on vaihdellut pelien ja jopa erien välillä aivan käsittämättömällä tavalla, eikä viime vuoden parhaaksi valmentajaksi valittu Bill Barber ole löytänyt ratkaisua ongelmiin.

Maalivahdit joukkueen tuki ja turva

Viime vuonna NHL:ään siirtynyt tsekkivahti Roman Cechmanek sijoittui viime vuonna toiseksi liigan parasta maalivahtia äänestettäessä, joten odotukset miestä kohtaan olivat kovat ennen kauden alkua. Cechmanek ei ole ollut aivan yhtä maaginen kuin viime kaudella, ja varsinkin kauden alussa hän pelasi liian epätasaisesti. Vaisuhkojen pelien jälkeen hän menetti jopa väliaikaisesti ykkösmaalivahdin paikan Brian Boucherille, mutta nuoren haastajan loukkaantumisen jälkeen Cechmanek nosti tasoaan ja on ollut sen jälkeen joukkueen tuki ja turva. Pieni näpäytys peliajan vähentyessä piristi häntä selvästi, ja Cechmanek vastasi valmennusjohdon haasteeseen erinomaisesti.

Brian Boucher lähti kauteen kakkosmaalivahtina siirtohuhujen siivittämänä surkean viime kauden jälkeen, mutta harjoitusleirillä nähtiin viitteitä paremmasta. Boucher pelasi samalla tasolla kuin loistokkaalla tulokaskaudellaan, mutta asiantuntijat uskoivat miehen murenevan jälleen paineiden alla. Toisin kuitenkin kävi, sillä Boosh on haastanut tosissaan Cechmanekin taistoon ykkösmaalivahdin manttelista. Ennen loukkaantumistaan reilu kuukausi sitten Boucher oli NHL:n kuumin maalivahti, ja hänet valittiin muun muassa viikon pelaajaksi marraskuun alussa. Pahaksi onnekseen hän loukkaantui heti tämän perään, ja edessä oli noin kuukauden sairasloma. Philadelphian onneksi Boucherin paluu kaukaloon on ollut loistava, eikä loukkaantumisesta ole näkynyt merkkiäkään. Tällä hetkellä joukkueessa ei ole selkeää ykkösmaalivahtia, sillä kumpikin maalivahti on todella kovassa vireessä. Philadelphia ei tule kaatumaan maalivahtipeliin, ja onkin mielenkiintoista nähdä, kumpi valtaa ykkösmaalivahdin paikan loppukaudella. Liigasta ei nimittäin löydy tällä hetkellä kovempaa kaksikkoa tolppien välissä.

Puolustus tiukkana

Alkukauden positiivisin yllätys on ollut Rangersista Lindros-kaupan yhteydessä siirtynyt Kim Johnsson. Nuori ruotsalainen on ollut joukkueen alkukauden paras puolustaja ja tuonut puolustuspäähän kaivattua kiekollista osaamista. Vaikka hän on ollut hyökkäyspäässä tehokas, niin myöskään puolustuspeli ei ole kärsinyt tästä. Johnsson on pelannut suurimman osan kaudesta toisen uuden tulokkaan eli Eric Weinrichin pakkiparina. Kokenut Weinrich on pelannut tarkkaa puolustuspeliä ja antanut taitavamman pakkiparinsa hoitaa hyökkäyspään pelin. Weinrichin ja Johnsson yhteispeli on toiminut erinomaisesti, ja haastatteluissa kumpikin on kertonut nauttivansa eniten juuri toistensa kanssa pelaamisesta.

Eric Desjardins on ollut puolestaan suurin pettymys koko joukkueessa. Hänen uskottiin nostavan tasoaan surkean viime kauden jälkeen, mutta toisin on käynyt. Heikot pelit johtivat lokakuun lopulla jopa siihen, että Desjardins päätti luopua kapteenin tittelistään. Hän kertoi syyksi tähän liian suuret paineet, jotka vaikuttivat henkilökohtaiseen peliin liikaa. Valitettavasti Desjardins on jatkanut yhtä vaisusti myös kyseisen episodin jälkeen. Hänen on yksinkertaisesti noustava samalle tasolle kuin pari vuotta sitten, sillä joukkue kaipaa kipeästi toista kiekollista johtajaa puolustukseen. Desjardinsin pakkiparina on pelannut yleensä Chris Therien, joka on ollut myös suuri pettymys kauden alussa. Ennen varmoja puolustavana puolustajana tunnettu Therien on pelannut välillä todella epävarmasti, ja hänen nimensä on näkynyt yhä useammin siirtohuhuissa.

Viime kauden joukkueen paras puolustaja Dan McGillis on myös ollut kuin varjo entisestään. Hän on pelannut kohtalaisen varmasti puolustuspäässä, vaikka räjähtäviä taklauksia ei ollakaan nähty niin usein kuin aiemmilla kausilla. Hyökkäyspäässä ja varsinkin ylivoimalla hän on kuitenkin ollut täysin tehoton, eikä hän saa tätä tahtia puoliakaan viime kauden tehopisteistä. McGillis on pelannut yleensä Luke Richardsonin parina, ja kokenut kaukalokettu onkin ollut oma varma itsensä. Richardsonin vauhti on tippunut iän myötä, mutta hän paikkaa puutteitaan kokemuksen avulla. Vastustajalla ei ole koskaan kivaa Flyersin maalin edessä Richardsonin ollessa jäällä, eikä hän pelkää tiputtaa hanskojakaan joukkueen edun niin vaatiessa. Häntä ei näe vastustajan kenttäpuoliskolla juuri koskaan, mutta kukaan ei odotakaan häneltä mailakikkoja tai hienoja maaleja. Richardson on täyttänyt valmennusjohdon odotukset täydellisesti ja kuuluu ehdottomasti puolustuksen avainpelaajiin.

Chris McAllister on joukkueen seitsemäs pakki, ja hän on saanut mukavasti peliaikaa loukkaantumisten takia. McAllister aloitti kauden odotuksiin nähden erinomaisesti, mutta viime peleissä kaukalossa on nähty viime kaudelta tuttu epävarma jättiläinen. Häntä ei nähdä kaukalossa ottelun aikana kovinkaan paljon, mutta hän on tapellut ja taklannut kohtalaisen ahkerasti peliaikaan nähden. Kaikkien puolustajien ollessa terveenä McAllister ei tule saamaan peliaikaa jatkossakaan.

Kokoonpanossa esiintyi edukseen myös nuori Bruno St Jacques, joka saavutti valmennnusjohdon suosion erinomaisen harjoitusleirin jälkeen. Useimpien asiantuntijoiden mielestä hänen paikkansa olisi jo nyt NHL:ssä, mutta joukkueen arvoasteikossa on edellä kuusi kokeneempaa puolustajaa. St Jacqeus pelasi erittäin kypsästi pelaamissaan otteluissa, mutta hänet lähetettiin takaisin farmiin peliajan puutteen takia. Nuorta miestä ei kannata istuttaa katsomossa, vaikka hän onkin parempi puolustaja kuin Chris McAllister. St Jacques pelannee loppukauden farmissa, ellei puolustuspää kärsi pahoista loukkaantumista.

Maalinteko ongelmana hyökkäyksessä

Flyersin suurin akilleenkantapää on ollut maalinteko. Paperilla maaleja pitäisi tulla vaikka millä mitalla, mutta valitettavasti todellisuus on tarua ihmeellisempää. Reilu 2,5 maalia per peli on aivan liian vähän joukkueen materiaalilla, mutta onneksi kausi on vasta alussa. Alkukauden paras ja tasaisin hyökkääjä on ollut rinnan mitalla nouseva supertähti Simon Gagne. Vasta kolmatta kauttaan NHL:ssä pelaava Gagne valittiin täysin ansaitusti Kanadan olympiajoukkueeseen, kun taas kokeneet ketjukaverit Keith Primeau ja Mark Recchi jäivät rannalle ruikuttamaan. Viime kaudella loistanutta kolmikkoa ei olla tosin nähty yhdessä alkukauden jälkeen kuin ajoittain, sillä Barber on sotkenut ketjuja ahkerasti sopivan koostumuksen löytämiseksi. Mark Recchi on parantanut peliään kuin sika juoksua, mutta Primeau on vaeltanut täysin yössä koko kauden. Yrityksen puutteesta häntä ei voida syyttää, mutta maaleja ei vain yksinkertaisesti synny, vaikka edessä olisi tyhjä maali. Jossain vaiheessa niitäkin on pakko tulla, sillä paikkoja on riittänyt. Primeau on tehnyt vasta käsittämättömät viisi maalia tähän mennessä, joka on täysin luokaton määrä. Primes on ollut tunnetusti hidas syttymään kauden alussa, mutta nyt eletään sentään jo joulukuun puoliväliä. Toinen pettymys on ollut kesällä mammuttisopimuksen solminut John LeClair. Yhdeksän miljoonan dollarin palkalla voidaan huoletta odottaa enemmän kuin 12 maalia reilussa 30 pelissä.

Kesällä suurella kohulla siirtynyt Jeremy Roenick aloitti kauden loistavasti, mutta hänenkin otteissaan on ollut liikaa epätasaisuutta. JR on naputtanut piste per peli –tahdilla pisteitä, mutta maaleja on syntynyt aivan liian vähän. Hänen arvoaan ei voida kuitenkaan mitata pelkästään pisteiden valossa, sillä JR on ollut hyökkääjistä ahkerin taklaaja ja tunnollinen puolustava hyökkääjä. Kokonaisuudessa hän on ollut sijoitetun dollarikasan arvoinen, mutta potentiaalia on vieläkin parempaan.

Justin Williams aloitti kautensa sensaatiomaisen hyvin Roenickin vierellä, mutta alun jälkeen hän on hyytynyt liki täysin. Williams on pelannut on pelannut suurimman osan kaudesta kakkosketjussa, mutta pisteitä ei ole kertynyt läheskään tarpeeksi vastuusen nähden. Välillä hän on istunut jopa viltissä, ja huhupuheiden mukaan Bobby Clarke olisi etsimässä uutta laituria oikealle laidalle. Eräänä mahdollisuutena on väläytelty juuri Williamsin vaihtamista osana kauppaa. Hänellä on potentiaalia vaikka mihin, mutta hänestä ei ole yksinkertaisesti vielä Cupista tosissaan taistelevan joukkueen kakkoslaituriksi.

Kesän aikana lopultakin Pohjois-Amerikkaan siirtyneen tsekkisentteri Jiri Dopitan kausi alkoi todella epäonnisesti, sillä hän loukkaantui heti ensimmäisessä pelissään. Dopita on väläytellyt osaamistaan pitkän sairasloman jälkeen, mutta ainakaan vielä hänestä ei ole ollut sateentekijäksi. Sopeutuminen pieneen kaukaloon vaatii aikaa, ja loppukaudesta hän voikin olla jo kova luu. Hän on saanut mukavasti peliaikaa myös erikoistilanteissa, vaikka tasakentällisin pelipaikka onkin löytynyt kolmosketjusta. Dopitan peliin on myös varmasti vaikuttanut muuttuvat ketjukoostumukset, sillä Barber on vaihdellut Dopitan ketjukavereita kuin alushousuja. Harjoituspeleissä loistanut tsekkiketju Hlavac-Dopita-Brendl hajosi jo kauden alussa, ja tätä nykyä Brendl pelailee farmijoukkue Phantomsissa ja Hlavac Vancouverissa.

Hlavacin alkukausi oli todella paha pettymys niin seurajohdolle kuin faneillekin, ja Clarke päätti herätellä joukkuetta kauppaamalla hänet Vancouveriin vaihdossa kovanaama Donald Brasheariin. Hlavacilta odotettiin ennen kauden alkua paljon maaleja, mutta syystä tai toisesta hän ei saanut koskaan valmennusjohdon täyttä luottamusta. Maaleja ei syntynyt juuri lainkaan, mutta toisaalta peliaikakin jäi vähiin varsinkin ylivoimalla. Hlavacin ongelmaksi koitui ylitarjonta vasemmalla laidalla, sillä Simon Gagnen ja John LeClairin takana on liki mahdotonta saada riittävästi peliaikaa, jota Hlavacin kaltainen pelaaja tarvitsee ollakseen hyödyksi joukkueelle. Harjoituspeleissä loistanut Pavel Brendl löysi itsensä kauden alussa sairastuvalta, jonka jälkeen pelipaikka vaihtui laidalta sentteriksi. Tämän jälkeen Brendl lähettiin sitten pikatahtia farmijoukkueeseen, jossa hän on pelaillut vaihtelevalla menestyksellä. Brendlin kausi ei ole siis sujunut aivan odotusten mukaisesti, mutta kyseessä on ollut enemmänkin onnettomien yhteensattumien summa. Luultavasti Brendl tulee saamaan vielä mahdollisuuden tämän kauden aikana, varsinkin nyt, kun Hlavac kaupattiin Vancouveriin.

Viime kaudella lupaavan tulokaskauden pelannut Ruslan Fedotenko on jatkanut tasaisen varmasti. Nuori ukranalainen on pelannut suurimman osan kaudesta kolmosketjussa, vaikka viime aikoina hän on päässyt pelaamaan jopa ykkösketjussa Roenickin ja Gagnen rinnalla. Rusty on pelannut ikäisekseen todella hyvin kahteen suuntaan, ja häneltä voidaan odottaa jopa entistä parempaa panosta loppukauden aikana.

Kesällä vapaana agenttina organisaatioon siirtynyt pienikokoinen sentteri Marty Murray on myös yllättänyt positiivisesti. Häntä kaavailtiin ennen kauden alkua farmijoukkueen johtavaksi sentteriksi, mutta hän on yllättänyt kaikki valtaamalla vakiopaikan nimekkäästä Flyers-miehistöstä. Murray on pelannut useassa eri roolissa niin keskellä kuin laidassakin, mutta tällä hetkellä hän johtaa nelosketjua. Murray on joukkueen parhaita aloittajia, ja hän on esiintynyt edukseen myös hyökkäyspäässä. Miehen taidot ovat olleet asiantuntijoiden tiedossa jo pitkään, mutta pieni koko on asettanut omat rajoituksensa NHL-uralle. Murray on kuitenkin osoittanut tällä kaudella, että hänen paikkansa on NHL:ssä, eikä farmikomennuksesta ole pelkoa ainakaan tällä hetkellä.

Viime kaudella loistavasti pelannut alivoimakaksikko Paul Ranheim ja Kent Manderville ovat hoitaneet hommansa tututun varmasti, vaikka peliaika onkin tippunut viime kauteen nähden. He ovat välillä joutuneet seuraamaan pelejä myös lehdistökatsomon puolelta, sillä kilpailu peliajasta on ollut todella kovaa. Todd Fedoruk on vakiinnuttanut paikkansa joukkueen kovanaamana ainakin väliaikaisesti, mutta Brashearin siirto herättää kysymyksiä hänen tulevaisuudestaan joukkueessa. Bill Barber tullee ilmeisemmin peluuttamaan toista tappelijaa Brashearin lisäksi, joten Fedorukilla on NHL-uransa avaimet mitä ilmeisemmin tiukasti omissa nyrkeissään.

Kokoonpanossa ovat päässeet esiintymään myös nuoret Tomas Divisek, Vaclav Pletka ja Jesse Boulerice. Kolmikko hoiti hommansa tyylikkäästi, ja nuorukaiset pistettiin kasvamaan korkoa takaisin farmiin. Farmissa on tälläkin hetkellä odottamassa vuoroaan monta nälkäistä pelaajaa, joten joukkueen tulevaisuus näyttää myös melko valoisalta. Vielä tällä kaudella tuskin kukaan heistä tulee saamaan vakiopaikkaa ylhäältä, mutta ensi kaudella tilanne voi olla jo toinen.

Mitä jatkossa?

Flyersilla on edessään näytönpaikka. Bill Barberin palapeli on alkanut hiljalleen loksahtaa kohdalleen, mutta viimeinen silaus on puuttunut. Donald Brashear hankittiin joukkueeseen tuomaan kovuutta ja samalla herättämään uinuneen tähtilauman. Toivottavasti kauppa sytyttää joukkueen, ja pisteitä alkaa tulemaan tasaiseen tahtiin. Flyers on pelannut ajoittain todella hienoa peliä, mutta mestarikanditaatilta vaadittava tasaisuus on puuttunut otteista. Kausi on onneksi vasta alussa, eikä itäisen konferenssinkaan kärki ole karannut toivottoman kauas. Mahdollisuuksia on vielä vaikka koko konferenssiin voittoon, mutta se vaatii pelin pikaista paranemista ja uutta ilmettä hyökkäyspäähän. Viime peleissä yritys on ollut kohdallaan, mutta sataprosenttiseen suoritukseen vaadittava terävyys on puuttunut. Kaikesta huolimatta loppukausi näyttää suht valoisalta, sillä joukkueessa on potentiaalia vaikka mihin. Pelin aukeneminen on ollut hyvin pienestä kiinni, joten jäämme odottamaan mielenkiinnolla loppukautta.

» Lähetä palautetta toimitukselle