Näslund on Ruotsin mahtavimman kiekkoakatemia MoDon kasvatti samaan tapaan kuin esimerkiksi Coloradon supertähti Peter Forsberg, San Josen loistava puolustava hyökkääjä Niklas Sundström tai Vancouverin kaksoset Daniel ja Henrik Sedin. MoDolla onkin ollut ihmeellinen kyky onnistua kasvattamaan pienestä kunnasta (Örnsköldsvik) NHL:ään jo useampia loistavia pelaajia.
Näslundin uran alku Ruotsissa oli todella lupaava, mutta NHL:ssä miehen tie oli useamman kerran katkolla. Näslund joutui taistelemaan itsensä kanssa tosissaan alkuaikoina ja vasta nyt huomataan, että tämä todella kannatti. Näslundista on tullut Vancouverin hyökkäyksen johtotähti ja samalla koko NHL:n yksi parhaista laitahyökkääjistä. Näslund aloittaa pian jo yhdeksännen NHL kauden kovalla innolla ja uskolla kykyihinsä, olihan hänen viime kautensa uransa paras.
Uran alku
Markuksen isoisä oli harras helluntaiseurakunnan työntekijä. Hän kuoli syöpään kun Markuksen isä, Sture Näslund, oli vasta 14 vuotias.
Sture Näslund jatkoi samoja isänsä viitoittamia polkuja helluntailaisena ja Markus syntyikin varsin uskonnolliseen perheeseen, jossa tärkeimmät elämänarvot olivat toisten ihmisten kunnioittaminen ja rehellisyys.
Kun Markus oli nuori, perhe kävi joka sunnuntai kirkossa. Markukselle oli vaikea tehdä valinta kirkon ja jääkiekon väliltä, sillä myös jääkiekko-ottelut olivat sunnuntaisin.
Hänen isänsä ei kuitenkaan jättänyt hänelle vaihtoehtoja - Markuksen piti lähteä kirkkoon, vaikka oli pelipäivä.
Nykyään Markus on vain tyytyväinen isänsä tiukasta ja uskonnollisesta kasvatuksesta. Uskonto antaa Markuksen mukaan hänelle uskoa ja voimia omiin mahdollisuuksiinsa;
"vaikka rakastan elämää, en koskaan murehdi mitä negatiivisia asioita saattaisi sattua vaan luotan aina kaiken menevän parhain päin", Näslund kertoo.
Canucksin GM, Brian Burke - itsekin harras uskovainen - uskoo uskonnolla olevan suuri merkitys ja hyöty Näslundille myös jääkiekossa; "Hänellä on valtava voima kun hän tietää asioiden menevän aina hyvin. Uskonto on todellakin auttanut häntä paljon - varsinkin NHL uransa alkuaikoina, jolloin Markus harkitsi palaamista takaisin Ruotsiin".
Näslund aloitti jääkiekkoilun kuusivuotiaana liittymällä Örnsköldsvikin paikalliseen joukkueeseen Jarvediin.
Markus pelasi aluksi samanikäisten junioreiden kanssa, mutta ei kestänyt kauaakaan, kunnes hänet laitettiin taitojensa vuoksi pelaamaan vuotta vanhempien kanssa. Kohta hän pelasi myös kaksi vuotta vanhempien kanssa. Parhaimmillaan Näslund pelasi kolmessa eri ikäluokassa samaan aikaan.
Sture Näslund - itsekin entinen huippulahjakas juniori -, valmensi poikansa joukkuetta läpi hänen juniorivuotensa. Hän ei koskaan antanut pojalleen erikoisoikeuksia kentällä eikä harjoituksissa, päinvastoin. Markus sai kuulla joukkueen ensimmäisenä haukut, mikäli pelit olivat menneet huonosti ja hän oli myös aina joukkueensa viimeinen, joka poistui kaukalosta. Sturella oli välillä tapana luisteluttaa poikaansa harjoitusten jälkeen, mikäli harjoittelumotivaatio ei ollut jostain syystä kunnossa. Tälle Näslund antaa nykyisin suuren arvon - hän oppi harjoittelemaan tunnollisesti.
Peter Forsberg, nykyinen NHL-tähti ja Näslundin poikavuosien hyvä ystävä muistelee huvittuneena menneitä aikoja Örnsköldsvikissä;
"Hänellä oli omat temppunsa kovasta kasvatuksesta huolimatta. Pelasin häntä vastaan usein kun olimme nuoria. Hän teki muutamia asioita, joille ei voi kun nauraa nykyään. Muistan kun hän pelasi jalkapalloa juosten kyynerpäät edessä ja ylhäällä. Meidän keskuspuolustajamme sai aina nenänsä auki Markusta vastaan pelatessaan".
"Ala-asteella pelasimme häntä vastaan jääkiekkoa. Itse pelasin ja harjoittelin jäähallissa, Markuksen pelatessa ja harjoitellessa luonnonjäällä. Meillä (MoDolla) oli Jarvedia vastaan useita tiukkoja otteluja, sillä Markusta ei kukaan saanut estettyä. Hän oli luonnonlahjakkuus. Ylivoimainen. Parempi kuin minä. Hän oli kova. Meillä oli useita taisteluja".
Näslund ja Forsberg olivat pitkään kovia kiistakumppaneita kentällä, mutta kentän ulkopuolella hyviä ystäviä. Yläasteella pitkäaikaisista vastustajista tuli lopulta joukkuekavereita kun Markus liittyi MoDoon, "Peter Forsbergin joukkueeseen".
Näslund ja Forsberg pelasivat melkein heti Näslundin tultua MoDoon samassa kentässä ja muodostivat yhden parhaista juniorikaksikoista, mitä koskaan on ollut. Ketju oli todella kova Ruotsin junioreissa ja Markus oli ketjun suurin lahjakkuus vielä tuolloin. Näslund oli nuorten sarjassa todella dominoiva. Tästä kertoo paljon hänen 17-vuotiaana MoDon alle 20-vuotiaiden junioreiden joukkueessa tekemänsä 78 ( 43+35 ) pistettä 33:ssa ottelussa. Mainittakoon Forsbergin saldot: 30 ottelua; 27 ( 15+12 ) pistettä. Forsberg oli juniorina kovempi, mutta Näslundista ennustettiin tulevan supertähteä NHL:ään jo tuolloin, Forsbergin tulevaisuus oli vielä enemmän avoin.
Kesällä 1991 koitti Markus Näslundin siihen saakka kestäneen uran odotetuin päivä, NHL:n vuotuinen varaustilaisuus, Entry Draft. Ennen Draftia kohistiin paljon tietenkin Eric Lindrosista, mutta myös kaksi ruotsalaista Peter Forsberg ja Markus Näslund kiinnostivat jääkiekkofaneja. Forsbergin veikattiin menevän jopa viiden joukossa (oli lopulta kuudes) ja Näslund rankattiin 10:n parhaan joukkoon. Niinpä oli pieni yllätys, että Penguins huusi Näslundin nimen "vasta" numerolla 16.
Näslund rikkoo nuorten MM-kisojen maaliennätyksen ja ottaa suuren askeleen kohti NHL:ää
Nuorten MM-kisoissa 1993 (jotka pelattiin Ruotsissa) Markus teki uskomattomat 13 maalia, mikä on vieläkin turnauksen ennätys. Ruotsi jäi kuitenkin turnauksessa Kanadan jälkeen hopealle - jo toisen kerran peräkkäin. Turnauksen pistepörssissä Näslund sijoittui kakkoseksi 24:llä pisteellä heti Forsbergin jälkeen. Näslund valittiin yhdessä Forsbergin kanssa turnauksen all-starsiin, Forsbergin tehdessä yhä voimassaolevan piste-ennätyksen nuorten MM-kisoissa: 7 ottelua, 31 ( 7+24 ) pistettä.
Forsberg valittiin tuon kauden jälkeen Ruotsin lahjakkaimmaksi nuoreksi pelaajaksi, Näslundin sijoittuessa äänestyksessä toiseksi. MoDolla näytti olevan koossa todellinen tulevaisuuden suurjoukkue, sillä Forsbergin ja Näslundin lisäksi seurassa pelasi myös entinen ykköskierroksen varaus ja nykyinen San Josen loistava puolustava hyökkääjä Niklas Sundström, joka on Näslundia ja Forsbergia kaksi vuotta nuorempi.
MoDo ei kuitenkaan saanut katsella huippuketjua pitkään yhdessä, sillä Näslund lähti Forsbergia vuotta aikaisemmin kohti lapsuudenajoista ollutta suurta haavetta: NHL:ää.
Näslundin entiselle joukkueelle MoDolle lähtö oli kova takaisku, sillä yleisesti tiedettiin MoDolla olevan Ruotsin mestaruuteen pystyvä joukkue - ainakin mikäli Näslund olisi jatkanut. Forsberg taivutteli pitkään ystäväänsä jatkamaan vielä tämän yhden kauden Ruotsissa ja MoDossa, sillä kauan haaveena olleen Ruotsin mestaruuden lisäksi keväällä olisivat olleet vielä Olympiakisat Norjan Lillehammerissa. Kolme vahvaa kautta MoDossa pelannut Näslund oli kuitenkin ratkaisunsa tehnyt ja päätti lähteä kokeilemaan NHL:ään.
Näslundin olisi ehkä kannattanut jäädä, sillä Ruotsi voitti Lillehammerissa kaikkien aikojen ensimmäisen Olympiakultansa ja juuri Näslundin entisen ketjukaverin Peter Forsbergin johdolla. Ruotsin mestaruus MoDolta jäi edelleen haaveeksi, sillä Tinke Lahtisen valmentama ja Raipe Helmisen johtama Malmö IF voitti mestaruuden, vaikka MoDo johtikin sarjaa jo 2-0. Ehkä Näslund olisi ollut juuri se puuttuva palanen MoDon joukkueessa...
Näslund olisi varmasti jäänyt vielä tämän kauden ajaksi Ruotsiin, mikäli olisi tiennyt edessä olevista vaikeuksista NHL:ssä. Aina avainrooliin joukkueissaan tottunut Markus pelasi hyvän harjoitusleirin Pittsburghissa, mutta joutui kuitenkin alussa hakemaan vauhtia farmijoukkue Cleveland Lumberjacketista, IHL:stä. Markus pelasi Clevelandissa viisi ottelua ja antoi tulokkaalle vahvat näytöt; maali ja kuusi syöttöä. Loppukausi menikin sitten Pittsburghin NHL-joukkueessa, mutta nimekkäässä ryhmässä hän ei saanut kunnolla peliaikaa, ja tehot jäivät vähäisiksi; 71 ottelua, 4+7=11 pistettä.
Palatessaan kauden jälkeen kotiseudulleen Örnsköldsvikiin - paikkaan, jossa hän yhä edelleen Forsbergin ja Sedinien tapaan viettää kesänsä - Markus oli epävarma itsestään. Miksi hänet laitettiin farmiin, vaikka hän pelasi hyvän harjoitusleirin? Miksi hän ei saanut kunnon näyttöpaikkoja NHL:ssä? Sopiiko hänen pelityylinsä NHL:ään?
Kotiinlähtö lähellä
Markus oli päättänyt saada NHL:stä enemmän peliaikaa ja ainoa keino saada sitä, oli parantaa peliesityksiään.
Kausi oli NHL:n runkosarjassa kuitenkin lyhyempi kuin normaalisti, koska pelaajat ja omistajat kiistelivät pitkään erilaisista sopimusriidoista. Näslund oli erittäin pettynyt kauden alun lykkääntymiseen, sillä hän tiesi olevansa todella hyvässä kunnossa ja toivoi läpimurtokauden olevan edessä.
Kun kausi vuodenvaihteen jälkeen vihdoin alkoi, Näslundin epäonneksi loukkaantumiset pilasivat hänen muutenkin vajaaksi jääneen kauden alkunsa. Lopulta Markus ei pelannut NHL:ssä kuin 14 ottelua - ja nekin pienessä roolissa Pittsburghin kolmosketjussa. Tälläkin kaudella hän joutui hakemaan vauhtia farmista, pelaten Clevelandissa seitsemän ottelua ja tehden 3+4=7 pistettä.
Näslundin itseluottamus oli jo toisen peräkkäisen kauden jälkeen alhaalla. Hän kaipasi ystäviään Ruotsissa. Hän kaipasi sitä, millaista jääkiekko oli aikaisemmin ollut.
"Se oli ensimmäinen kerta urallani kun en pärjännyt ollenkaan. Aikaisemmin urallani olin tottunut olemaan joukkueen tähti, tai ainakin yksi parhaista pelaajista.
Pittsburghissa pelasin kuitenkin vasta nelosessa, eivätkä edes omat joukkuetoverit välittäneet, vaikka en olisi edes pelannut".
Kaikki eivät kuitenkaan olleet välittämättä, sillä Mario Lemieux muisteli viime kaudella menneitä Näslundin Pittsburghin vuosia seuraavasti; "Heti ensinäkemältä huomasin, että hän on todella suuri lahjakkuus. Mutta hän oli niin nuori ja se oli täysin uusi kokemus hänelle. Pelaaminen vieraassa maassa on varmasti vaikeaa. Mutta minä nautin Markuksen kanssa pelaamisesta (Mario pelasi vähän aikaa Markuksen ja Tomas Sandströmin kanssa samassa ketjussa). Loppuaikoina hän enää saanut paljoakaan vastuuta, mikä oli sääli. Onneksi Markus taisteli itselleen paikan NHL:stä ja nyt hän on yksi parhaimmista NHL pelaajista koko liigassa".
Jokatapauksessa Markus oli erittäin lähellä lopettaa kokonaan NHL-uransa. Hän mietti kauden jälkeen tosissaan lopettamista NHL:ssä ja palaamista Örnsköldsvikiin ja MoDoon, jossa hän olisi joukkueen kirkas tähti. Markusta kiehtoi kovasti myös pelaaminen Ruotsin maajoukkueessa, ja edellytykset tähän olisivat Euroopassa selvästi paremmat kuin pienessä roolissa NHL:ssä. Hänestä tuntui tosissaan, ettei NHL ollut häntä varten.
Samaan aikaan Quebecissä jääkiekkofanit kuhisivat erittäin taitavasta ruotsalaistulokkaasta. Miehen nimi oli Peter Forsberg. Forsberg takoi tulokaskaudellaan 50 (15+35) pistettä vain 47:ssä ottelussa ja kuittasi kauden jälkeen Calder-trophyn. Forsberg ja Näslund tapasivat toisensa seuraavana kesänä Örnsköldsvikissä ja keskustelivat menneestä NHL-kaudesta. Markus kertoo myöhemmin juuri näiden keskusteluiden olleen hänen NHL-uransa jatkon vuoksi erittäin tärkeitä. Hän tiesi, että jos "Foppa" pärjää NHL:ssä, hänelläkin on omat mahdollisuutensa. Kumpa valmentajatkin vielä ymmärtäisivät tämän...
Kausi 1995-1996: Siirto Vancouveriin ja uran uusi alku
Markus saapui Pittsburghin harjoitusleirille seuraavana syksynä kovemmassa kunnossa kuin koskaan. Kausi alkoi erittäin lupaavasti ja valmentajat palkitsivat tämän lisääntyneellä peliajalla. Näslund pääsi välillä pelaamaan myös ylivoimaa, mikä oli silloisessa Pittsburghin joukkueessa todellinen saavutus. Markus oli lähes piste per peli tahdissa aina joulukuun loppuun saakka.
Sitten alkoivat vaikeudet; Vaikka Markus pelasikin hyviä pelejä, hän ei saanut kiekkoa mistään sisään. Peliaika väheni, samoin valmentajien jo vähänaikaa osoittama luottamus. Tämä johti Markuksen itseluottamuksen vähenemiseen. Jälleen.
Sitten tapahtui jotain mikä muutti hänen koko tulevan uransa. Pittsburgh treidasi Markuksen Vancouver Canucksiin vaihdossa Alex Stojanoviin. Päivä oli maaliskuun 20. ja vuosi 1996. Pittsburgh etsi lisävahvistuksia fyysiseen peliin pudotuspelejä ajatellen. Stojanov oli Canucksin ykköskierroksen varaus samalta vuodelta (1991) kuin Markus oli ollut Pittsburghin. Stojanovin vahvin valtti oli hänen kova taklauspelinsä. Pittsburgh oli kiinnostunut Stojanovista samasta syystä kuin Vancouverkin aikaisemmin draftatessaan hänet: jo junioriaikoina hän oli käynyt useita loistavia taisteluja Eric Lindrosin kanssa tasapäisesti. Alex pelasi vasta tulokaskauttansa, joten treidissä vaihdettiin kaksi nuorta, ykköskierroksella varattua pelaajaa, jotka molemmat olivat olleet pieniä pettymyksiä joukkueilleen.
Siirto tuli suurena helpotuksena Näslundille. Vihdoinkin hän saisi kunnon näyttömahdollisuuden NHL:ssä. Tämän piti olla miehen NHL uran uusi alku. Piti olla...