TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00

Marko Tuulolan toinenkin poika kehittyy kiekkoilijana: "Painissa voitan Jonin"

Muut Sarjat / Artikkeli
Eetu Tuulola, HPK-nuorten lupaava laitahyökkääjä.
Kuva © KRISTIAN SALMINEN - KRISTIAN.SALMINEN@JATKOAIKA.COM
16-vuotias Eetu Tuulola tekee määrätietoisesti töitä kehittyäkseen kiekkoilijana. Kerhon nuorten joukkueessa tällä kaudella suurimman osan peleistä pelannut Markon toinen poika poikkeaa kuitenkin pelaajatyyppinä melkoisesti isästään ja veljestään.

Viime keväänä mahtavan uransa lopettaneen Marko Tuulolan poika Eero Tuulola pelasi tällä kaudella ensimmäiset pelinsä nuorten SM-liigassa HPK:ssa. Kausi oli laitahyökkääjälle erittäin onnistunut, sillä 33 ottelua tuottivat tehot 21+7.

Tehot riittivät tulokkaiden pistepörssin neljänteen sijaan. Tulokkaiden maalitilastossa edelle ehti vain KalPan Topi Piipponen 22 osumalla. Piipponen tarvitsi maalimääräänsä kymmenen ottelua enemmän. Kauden kohokohta oli täysosumailta Vaasan Sportia vastaan. Tuolloin tulokas iski tehot 4+1, ja maaleista kolme syntyi jo ottelun ensimmäisessä erässä.

Nuorten SM-liigaa Tuulola kehuu varauksettomasti. Ero B:n ja A:n välillä on Tuulolan mukaan merkittävä.

− Kova taso ja vauhti. Joka kerta pitää antaa kaikkensa, kun pukee Kerhon paidan päälleen ja pääsee askiin.

− Suurin harppaus on pelivauhdissa ja fyysisyydessä, Tuulola arvioi.

Tuulolan tavoitteet ovat korkealla. Nuorukainen haluaa ainakin Liigaan, mutta ymmärtää sen vaativan vielä paljon töitä.

− Ensi kesänä toivon pääseväni Liigan kesärinkiin ja sitten ensi kaudella pelaamaan A:ssa mahdollisimman paljon.

Monipuolisuus pitää mielen virkeänä, mutta nykyisin vain harrastuksena

Tuulola kertoo harrastaneensa pienestä asti kaikkia lajeja monipuolisesti. 

− Olen pelannut pesistä, futista ja "sählyä". Jääkiekko on ollut aina ykkösenä. Aloitin neljävuotiaana. Jalkapalloa pelasin HJS:ssä ja sitten Parolan Visassa, koska se oli lähempänä kotia. Salibandyä pelasin Steelersin junioreissa.

Muut lajit jäivät joukkuelajina pois teini-iän alussa.

− 12-13-vuotiaana muut joukkueet sitten jäivät. Harrastuksena ovat tietysti edelleen mahtavia. On hauskaa irroitella itseään toisen lajin kanssa.

"Mä voitan nämä erät"

Eetu tekee omaa uraansa jääkiekkoilijana. Vertailua isään ja veljeen ei voi kuitenkaan välttää. 185-senttinen pelaaja on voimahyökkääjä, siinä missä Marko oli ennen kaikkea varmaotteinen puolustava puolustaja ja Joni taiteilijaluontoisempi hyökkäävä puolustaja.

− Pelaajatyyppinä olen fyysisempi ja hyökkäyshalukkaampi. Siitä syystä aikanaan myös päädyin hyökkääjäksi, Tuulola listaa hyviä puoliaan.

Isänsä ja veljensä Eetu kehuu ominaisuuksiltaan paremmaksi erityisesti peliälyssä ja avauksissa. Myös fysiikan suhteen on vielä tekemistä. 

− Luistelu ja jaksaminen vaativat vielä paljon töitä. Se, että jaksaa pelata hyvällä tasolla alusta loppuun.

HPK-nuorten valmentajan Olli Salon kuvaus on samantyyppinen. Suurimpana voimavarana hän näkee Tuulolassa luonnepuolen.

− Hän on niinsanotusti vanhan ajan pelaaja. Tunnetilat ovat kohdillaan.

Salon mukaan veljeksillä on yhteistä ja hyvin erilaista.

− Aika erilaiset veljekset. Yhteistä on molemmilla se, että he rakastavat jääkiekkoa ja pelaamista, Salo hymyilee.

Salo näkee Tuulolan pelilliset kehityskohteet luistelussa ja läsnäolossa pelin sisällä.

− Välillä kiekko vie liikaa. Uskon Eetun vielä oppivan sijoittumaan itse paremmin ja käyttämään kavereita paremmin kiekollisessa pelissä hyväkseen.

Mutta kumpi Tuulolan veljeksistä on sitten kovempi painimaan? Kaikkien veljesten tuntemaan kysymykseen vastaus tippuu nauraen kuin osuuskaupan hyllyltä.

− Kyllä mä sanon että mä voitan nämä erät, Tuulola kuittaa veljelleen.

Onko väliä sillä, mennäänkö vapaapainia vai kreikkalais-roomalaista?

− Mennään ihan mitä sattuu tiettyinä päivinä.

» Lähetä palautetta toimitukselle