Maanantaijää, viikko 9: Liigapelaajat olympialaisissa ja siirtoraja syynissä, TPS:n mainonta - mustaa, valkoista, harmaata?

LIIGA / Artikkeli
Julius Junttila ei syttynyt olympialaisissa samaan liekkiin kuin Liigassa.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi
Liigapelaajien esitykset olympialaisissa eivät olleet pelkkää riemujuhlaa. Riittääkö vielä riemunkiljahduksia lähestyvälle siirtorajalle? TPS onnistui hämmentämään mainonnallaan - siirtyivätkö valkomustat turkulaiset harmaalle alueelle?

Liiga-toimituspäällikkö Sami Iilomo ja porilainen liigatoimittaja Esko Kallioniemi pureutuvat tehokkaasti kahdestaan olympialaisten jälkeiseen aikaan. 

Olympialaiset yksilötasollakin pettymys

Kallioniemi: Sellainen olympiadi. Huolimatta NHL-pelaajien puuttumisesta Pyeongchangin kisoista voidaan puhua päävalmentaja Lauri Marjamäen aikakauden tärkeimpänä tapahtumana, ja Leijonien tulos karkasi pahasti tassujen ulottuvilta. Maalin pelit kääntyivät jälleen kerran Suomea vastaan. Millainen tunnelma jäi liigapelaajien suorittamisesta ja Suomen esityksistä ylipäätään?

Iilomo: Nyt piti olla liigapelurien paikka näyttää. Parhaat loistivat poissaolollaan ja tonttia onnistumisille oli auki. Tuloksen puolesta voidaan puhua myös yksilötasolla pettymyksestä. Ei Liigan pelaajilta odotettukaan ihmeitä, mutta olisin odottanut silti hieman enemmän. Kuusi miestä mukana, saldo viisi tehopistettä.

Kallioniemi: Liigasta ei tosiaan odotettu joukkueen parhaita yksilöitä saapuviksi, mutta silti näkymättömyys kansainvälisissä peleissä yllätti. Onko käynyt niin, että suvereeni ylikävelijä Liigassa alkaa olla erittäin kaukana maajoukkueen tositestissä vaadittavasta tasosta?

Esimerkiksi Julius Junttilan kohdalla täytyy huomioida koko Kärppien ykkösketjun liekehtiminen, mutta odotin enemmän. Syynä odotuksille oli se, että Junttila on kyennyt aktiivisesti tekemään ketjukavereistaan parempia, ja näin kolmikko on onnistunut auttamaan oululaisia huippuotteisiin.

Siirtorajasta luopuminen on täysin absurdi ajatus.

Liigan tason laskusta on puhuttu pitkästyttävän kauan, mutta nyt sille näyttäisi ikävästi olevan katettakin. Samat sanat toki koskevat muitakin Liigassa pärjänneitä, sillä alivoimalta löytyvät harvat todelliset onnistujat.

Iilomo: Kyllähän Liigasta on tulossa enemmänkin luistelu- ja duunariliiga. Liigan mittapuulla taitavat pelaajat ovat kansainvälisillä kentillä tusinaosastoa, jotka karkaavat tutkan alle, kun tuloksia odotetaan. Esimerkiksi olympialaisten puolivälierässä Suomelta toki puuttui ne noin 20 kiistattomasti parasta pelaajaa, jotka pelaavat NHL:ssä. Kuitenkin samaan aikaan Kanadalta puuttui lähes kymmenkertainen määrä parhaimmistoa, joten tuloksia olisi ollut aihetta odottaa. Kovista kommenteistakin huolimatta herää kysymys, olenko minä liian ankara Liigan taitotasoa kohtaan. Voiko epäonnistumisesta sysätä noin suuren vastuun sittenkin valmennuksen harteille?

Kallioniemi: Tehdään heti alkuun yksi asia selväksi: Marjamäki on rautainen ammattilainen, suomalainen huippuvalmentaja. Yhtä lailla totta on, että Marjamäen päävalmentajuuden saldo kovista peleistä on erittäin surullista luettavaa. Leijonien menestyshaaveille pakollista venymistä maksimitasolle ja ihan hieman ylikin ei nähty missään vaiheessa. Tosin vielä ovat jäljellä MM-kisat, joissa pelaajamateriaali on laadukkaampi kuin juuri päättyneissä olympialaisissa.

Suomalaistunnelmat eivät olleet maksimaalisen riehakkaat.
Suomalaistunnelmat eivät olleet maksimaalisen riehakkaat.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Pelitavasta kinastelu ei ole aina ollut riittävän eteenpäin pyrkivää, mutta sieltäkin osa-alueelta löytyy varmasti parannettavaa. Maajoukkuetoiminnalle on annettava positiivista palautetta halusta tehdä yhteistyötä Liigan ja juniorisarjojen kanssa. Palaute saapuu perille ja asioita mietitään yhdessä. Silti tulokset puhuvat sen puolesta, että takamatkaa lajin huipulle kertyy entistä enemmän.

Kun minä olin nuori, tammikuun takaraja aiheutti aidon riskin liigajoukkueille.

Iilomo: Voiko toisaalta puhua lajin huipun karkaamisesta? Faktoina voidaan todeta, että suomalainen joukkue voitti CHL:n mestaruuden tällä kaudella. Samaten Suomella on nousevia tähtiä NHL:ssä tällä hetkellä enemmän kuin vuosiin. Toki myönnän, että joka vuosi ulkomaille siirtynyt, Liigassa loistanut pelaaja, palaa maitojunalla takaisin tai epäonnistuu uudessa seurassaan. Kärki pysyy siis kansainvälisen kilpailun huipulla, jopa nousee, mutta se suuri massa mitä ilmeisimmin on jäämässä muiden jalkoihin.

Kilpavarustelua pudotuspelien kynnyksellä

Iilomo: Liigan siirtoraja umpeutuu kuun lopussa. Osa joukkueista on tehnyt jo suuriakin siirtoja, mutta aikaa viime hetken hankinnoille edelleen on. Kuinka näet siirtosaagan tähän asti ja vieläkö on odotettavissa suurta ruuhkaa?

Kallioniemi: Nähdyt siirrot ovat sekä hyviä täsmähankintoja että ikiaikaista varustelukilpailua. Selvää on, että seurat haluavat lähteä pudotuspeleihin mahdollisimman laadukkailla nipuilla. Harvojen joukkueiden kohdalla väite loukkaantumisten paikkaamisesta kestää kriittistä tarkastelua. Varmasti jotain liikehdintää vielä tapahtuu, mutta näin myöhäinen takaraja ei kulminoidu enää viimeisille minuuteille.

Erittäin hämmentävänä pidän tätä siirtotakarajan ajankohtaa, kun lähes runkosarjan loppuun asti on aikaa tarkkailla markkinoita. Pitäisikö takarajasta luopua kokonaan tämän kauden kokemusten perusteella?

Iilomo: Siirtorajasta luopuminen on täysin absurdi ajatus. Näin myöhäinen ajankohtakin häiritsee jo riittävän paljon. Ymmärrän taloudelliset tavoitteet sekä olympialaisten aiheuttamat haasteet, mutta onhan se silti huvittavaa, että lähes pudotuspelien kynnyksellä käydään kilpavarustelua. Tässä vaiheessa voi tehdä vielä yksittäisiä täsmähankintoja, mutta jos joukkue hankkii tässä vaiheessa useampia syömähampaita, on joku mennyt jo lähtökohtaisesti pieleen.

Kallioniemi: Kun minä olin nuori, tammikuun takaraja aiheutti aidon riskin liigajoukkueille ja teki tilanteen erittäin mielenkiintoiseksi. Joukkue saattoi hyvinkin tehdä erittäin merkittäviä liikkeitä aikana, jolloin runkosarjaa oli ainakin viideosa vielä jäljellä. Sarja toki muuttuu nopeaan tahtiin, ja seurojen tahtotila on varmasti mahdollistaa mahdollisimman myöhäinen hankintojen takaraja.

Harva haluaa kuitenkaan yritystoiminnassa kenenkään silmätikuksi.

Jos asiasta jotain positiivista haetaan, kuluvan kauden tilanne viivästytti myös totaalisia tyhjennyksiä. Yksi ja toinen myivät kärkipelaajiaan pois, mutta aika vähän on nähty takavuosilta tuttuja "A-junnut vastaan B-junnut"-pelejä Liigan nimikkeen alla.

Iilomo: Jos lähdetään viemään keskustelua yleisestä joukkuetasolle. Kuka on tähän mennessä onnistunut parhaiten vahvistamaan joukkuettaan? Joukossa on toki suuriakin satsauksia, mutta minun silmiäni SaiPan toiminta miellyttää. Jo aiemmin joukkueeseen saapui viime vuodelta tuttu Curtis Hamilton loikkasi tällä kertaa pudotuspelitahdissa olevan SaiPan riveihin vahvistamaan joukkuetta. Hamiltonin taidot hyökkäyspäässä tulevat varmasti vahvistamaan SaiPaa vielä tällä kaudella.

Lisäksi taklauskone Vladimir Denisov on erittäin mielenkiintoinen hankinta Liigaan, mutta myös täsmäase SaiPalle, joka on ajoittain kärsinyt turhan kovasta trafiikista oman maalin edustalla.

Kallioniemi: Kärpät saa Kristian Vesalaisesta varmasti kelpo täsmäavun muutenkin hyvin toimineeseen koneistoonsa, ja samoin Oula Palve voi nousta Turussa kevään hahmoksi ja helpottaa konkaripelaajien valtavaa kuormitusta.

Eniten katseita käännetään kuitenkin Tapparan suuntaan, sillä Henrik Haapala on lähtökohtaisesti siirtorumban kovin nimi. Toki asetelma ei ole mutkaton, mutta mahdollisuuksia on tuplasti enemmän kuin uhkia. Parhaimmillaan Haapala kääntää Tapparan takaisin mestaruusraiteelle.

Iilomo: Paljon liikkeitä on jo nähty. Suurimmat palaset ovat jo liikahtaneet, mutta vieläkö voidaan odottaa liikehdintää? HIFK on seurannut toistaiseksi sivusta toimintaa ja urheilujohtaja Tobias Salmelainen on useaan otteeseen todennut budjetin olevan käytetty, mutta yhdelle vakaalle puolustajalle on tilausta. Uskonkin että oikean pelaajan sattuessa kohdalle taustavoimista löytyy kapasiteettia venyttämään budjettia.

Toinen mielenkiintoinen kohde on Ilves. Mikäli joukkue häviää tiistaina ottelunsa Pelicansia vastaan, ovat tupsukorvat mitä todennäköisimmin ulkona pudotuspeleistä. Riittääkö Tampereella usko pudotuspelipaikkaan vielä vai nähdäänkö tyhjennysmyyntiä? Mielenkiintoisia pelaajia ainakin riittää.

TPS päätyi vahvistuksellaan tutkintaan

Kallioniemi: Liikkeitä on nähty, ja seassa on ollut yksi erikoisuuskin. Seuran markkinoinnin tavoitteena on usein aiheuttaa tunnereaktioita, saada näkyvyyttä ja nostattaa keskustelua. Kaiken tämän lisäksi Lounais-Suomen aluehallintavirasto tutkii TPS:n alkoholimainoksen. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Iilomo: Ohjeistukset ovat TPS:n värien mukaisesti mustavalkoisia. Mustaa huumoria tai sarkasmia ei tunneta. Ohjeistuksien ollessa mustavalkoisia, nyt harkinnan kohteena on harmaan sävy. Kääntyykö enemmän mustan vai valkoisen puolelle?

Kallioniemi: Räväkkyys ja ennakko-odotuksien murtaminen ei aina ole huono asia, mutta tällä kerralla asiat kääntyvät enemmän kohti mustaa. Minkään viraston tutkinnat eivät ole urheiluseuroille eduksi, sillä niissä logiikka "kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta" ei toimi. Lisäksi seuran tiedotus kannattaa pitää mahdollisimman johdonmukaisena.

Mikäli lähdetään hassuttelulinjalle, se kannattaa tehdä niin, että asiasta ei jää mitään epäselvää. Luottamuskysymyksissä on aina pelattava varman päälle. TPS epäonnistui tässä tempauksessa, mutta vahva pudotuspelikevät parantaa varmasti haavoja.

Iilomo: Onhan se huvittavaa, että tehdään tietoisesti rajoja rikkovaa mainontaa. Minä en olisi Mika Eskolan saappaissa ylpeillyt asialla. Mutta Eskola kertoi tapauksen edenneen juuri kuten he odottivat ja että mainos aiheutti juuri sen reaktion, jota he odottivat. Harva haluaa kuitenkaan yritystoiminnassa kenenkään silmätikuksi, mutta TPS asetti tietoisesti itsensä suurennuslasin alle.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle