Maanantaijää, viikko 50: Tapparan taaperruksesta Bluesin otteluruuhkaan

LIIGA, MESTIS / Artikkeli
Tapparalle ei kulje.
Kuva © Mika Kylmäniemi - mika@photomotion.org
Maanantaijäällä painopiste on tällä viikolla Jyväskylässä ja Tampereella. JYP on hiipinyt sarjakärkeen, Tappara taas vajonnut alemmalle pudotuspeliviivalle. Kantaa otetaan myös legendaarisen liigapelaaja Jari Viuhkolan paluuseen Mestiksen puolella sekä Bluesin rankkaan otteluohjelmaan.

Kuluneen liigaviikon merkittävimpiä uutisia oli Stephen Dixonin siirtyminen Tapparaan. Jatkosopimuksia julkistivat HIFK, Sport ja JYP. TPS:n Teemu Lassila valittiin Liigan marraskuun pelaajaksi

Tappara hävisi viikon molemmat ottelunsa Sportia ja JYPiä vastaan. Jussi Tapolan asemaa Tapparan valmentajana kysyttiin mieheltä itseltään. Myös uusin vahvistus Dixon pääsi ääneen.

JYP nappasi Tapparan lisäksi pisteitä myös Pelicansia vastaan. 

Maanantaijään pintaan omat jälkensä kaivertavat tällä kertaa Tampereen-toimituksesta Juha Oinonen ja Jyväskylän-toimituksesta Valtteri Tahkola. Palautetta tai kysyttävää? Pistä meille mielipiteesi Jatkoajan toimituksen sähköpostiin, Twitteriin tai Facebook-sivuille.

Dixoniin kohdistuu Tampereella kovat odotukset.
Dixoniin kohdistuu Tampereella kovat odotukset.
Kuva © Mika Kylmäniemi - mika@photomotion.org

JYP on noussut salakavalasti Liigan kärkeen. Kaksi ottelua on pisin putki sekä voitoissa että tappioissa varsinaisella peliajalla. Joko JYP on mestaruuskunnossa vai löytyykö hurrikaanipaitojen pelistä korjattavaa?

Valtteri Tahkola: Vaikka JYP on ollut viime aikoina tuloksellisesti hurjassa tikissä, mestaruussaunan halot voidaan jättää suosiolla vielä liiteriin. Esimerkiksi edellisessä viidessä ottelussa jyväskyläläisten meno ei ole todellakaan ollut vakuuttavaa, vaikka joukkue niistä onkin neljä voittoa raapinut.

Maalinteko on sujunut läpi kauden laajalla rintamalla, mutta puolustuspäässä joukkue on ollut edelleen useassa pelissä pahasti kuutamolla. Joukkue saa kiittää paljosta maalivahtiaan Tuomas Tarkkia. On vaikea nähdä, että JYP nostelisi kannua keväällä tuolla puolustuspelaamisella, kun peli muuttuu paljon tarkemmaksi.

On tässä toki positiivinenkin puolensa. Alkukaudesta joukkue otti illasta toiseen vieraskaukalossa käkättimeen hyvänkin esityksen jälkeen. Nyt voittoja kuitenkin napsuu heikommallakin pelillä. Petrattava toki on, ei rouva Fortuna Jyväskylään aina tule hymyilemään.

Hyökkäyspelaaminen on toiminut mainiosti, koska Marko Virtanen on löytänyt toimivat ketjukoostumukset hyökkäyspäässä. Joukkue pelaa illasta toiseen takuulla yleisöön menevää kiekkoa.

mestaruussaunan halot voidaan jättää suosiolla vielä liiteriin

Tappara on vajonnut sarjataulukossa jo sijalle kymmenen, ja tappioputki jatkuu Dixonin hankinnasta huolimatta. Myös huhut valmentajanvaihdoksesta vellovat voimakkaina. Onko Jussi Tapolasta kirvesrintojen kurssin kääntäjäksi vai tarvitaanko penkin taakse uutta verta?

Juha Oinonen: Haluaisin sanoa, että ei tarvita, vaan stoalaisen tyyni tulokasvalmentaja klaaraa tilanteen. Karu todellisuus kuitenkin puhuu toista. Viime kevään hopeajoukkueesta pelaajarunko säilyi lähes ennallaan. Konkreettisimmat muutokset olivat valmentajan ja kapteenin vaihtuminen.

Ei tarvitse olla erityistason psykoanalyytikko oivaltaakseen, että Tapparan ongelmat ovat psyykkistä laatua. Joukkue alisuorittaa juuri niillä osa-alueilla, joilla sen pitäisi hallita − vähiten tehtyjä maaleja per ottelu ja huonoin ylivoiman onnistumisprosentti. Kirvesrintojen pelaajamateriaalia katsoessa tämä on anteeksiantamattoman huonoa suoriutumista.

Pakkihankinta Alexander Bonsaksen on aloittanut vakuuttavasti, eikä Stephen Dixoniakaan voi moittia. Varsinkin jälkimmäisen kohdalla paineet ovat vain kohtuuttoman suuret.

Muualla on jo lähes varmana tietona mainittu erään Mestis-valmentajan siirtyvän Tapparan penkin taakse. En usko, että valmentajan vaihto itsessään muuttaa Liigan pahimman alisuorittajan tilannetta mihinkään. Tappara tarvitsee tällä hetkellä ryhdikästä johtamista. Jukka Jalonen olisi sellainen tekijä.

Pelaajien taitotaso ei ole kesän aikana voinut kadota mihinkään. He eivät vain tällä hetkellä (o)saa tai uskalla käyttää taitojaan − ainakaan ennen varsinaisen peliajan viimeistä kymmenminuuttista ja epätoivoista takaa-ajoa.

Viuhkola metsästää paikkaa takaisin liigajäille.
Viuhkola metsästää paikkaa takaisin liigajäille.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net

Ei tarvitse olla erityistason psykoanalyytikko oivaltaakseen, että Tapparan ongelmat ovat psyykkistä laatua

Kärppä-ikoni Jari Viuhkola palasi kaukaloon Mestis-joukkue Hokin riveissä, kun Liigasta ei hyökkääjän omien sanojen mukaan pelipaikkaa löytynyt. Pystyykö Viuhkola vielä nousemaan liigatasolle vai onko kyseessä legendan joutsenlaulu?

Oinonen: Jatkoajan haastattelussa Viuhkola mainitsi tavoitteekseen pelata vielä Liigassa. Näin kokeneen pelimiehen kohdalla en oikein usko turhaan haihatteluun. Viuhkola jos kuka tietää, millaista kuntoa huipputasolla pelaaminen vaatii.

Taitotasosta sentterin pärjääminen ei ole koskaan jäänyt kiinni. Mestis on tässä kohtaa varmasti oikea sarjataso hakea pelituntumaa. Pelikunnossa pysymistä on mahdotonta ennustaa, mutta kaikkien tähtien ollessa suotuisassa asennossa saattaa Viuhkola vielä hyvinkin löytää pelipaikan korkeimmalta sarjatasolta.

Pelisilmältään tämän tasoisia senttereitä on kuitenkin hyvin harvoin vapailla markkinoilla.

Tahkola: Urheiluromantikkona todella toivon, että Viuhkola pystyisi viimeinkin selättämään loukkaantumiset ja pääsisi pelaamaan jääkiekkoa terveenä. Motivaatiosta tämä tuskin tämän herran kohdalla jää kiinni. 

Ei ihan varmasti jokainen yli 500 liigaottelua pelannut sekä viisi mestaruutta voittanut konkari lähtisi harjoittelemaan C- ja B-junioreiden kanssa itseään uudestaan kuntoon. 

Jos Viuhkola pysyy ehjänä, miehen taso kyllä vielä liigapeleihin riittää. Seura onkin sitten toinen asia. Viuhkola on sydämeltään kärppä, mutta kelpaako Viuhkola Lauri Marjamäelle?

Urheiluromantikkona todella toivon, että Viuhkola pystyisi viimeinkin selättämään loukkaantumiset ja pääsisi pelaamaan jääkiekkoa terveenä 

Blues pelasi yhdeksään päivään kuusi ottelua, joista kaksi oli pelipäivän ainoa ottelu. Onko tällaisessa otteluohjelmassa mitään järkeä?

Oinonen: Meinasin jo sanoa, että onhan se kannattajille kiva, kun pelejä on usein. Tarkemmin ajateltuna juuri kannattajat kärsivät tällaisesta pelitahdista. Kun suosikkijoukkue on puhkitreenattu -ja pelattu, niin pelaaminen ei voi olla viihdyttävää − ja tuskin voitollistakaan.

Blues kuitenkin taisteli kuudesta pelistään kahdeksan pistettä, ja pelit olivat viimeistä HIFK-ottelua lukuun ottamatta varsin tasaisia. 

Täysin kohtuutonhan tällainen pelitahti on. Varsinkin nuo kysymyksessä mainitut kaksi vain yhden ottelun kierrosta. Televisiontisopimusta hallussaan pitävä yhtiö toki kiittää tällaisista päivistä, kun kuvauskalustoa tarvitsee kuljettaa vain yhdelle paikkakunnalle. Siinäpä tyytyväiset osapuolet sitten olivatkin.

Tahkola: Ei todellakaan. Onhan tämä koomista, että kun menet katsomaan sarjataulukkoa, niin esimerkiksi HIFK:lla sekä Sportilla on pelattuna tällä hetkellä 26 ottelua, kun taas espoolaisilla on 30 peliä. Joukkue antoi loppuviikosta hurjasti tasoitusta muille kilpakumppaneilleen, kun he joutuivat pelaamaan väsyneinä pitempään levännyttä vastustajaa vastaan.

Tämä on toisekseen myös pelaajien terveydellä leikkimistä. Väsyneenä loukkaantumisriski kasvaa suuresti.

Eikä Blues ole ainoa otteluohjelmasta tällä kaudella kärsinyt. Esimerkiksi juuri Kärppien Marjamäki naureskeli ennen maaottelutaukoa, että joukkue pääsee viimeinkin lepäämään ja harjoittelemaan, kun ei täydy jatkuvasti pelata. Eikö tälle muka voida tehdä jotain?

Viikon pelaaja: Juuso Riksman, Ässät

Viikon kahdessa ottelussa kokenut veskari torjui yhteensä 63 kertaa ja päästi taakseen vain kolme kiekkoa. Molemmissa otteluissa Riksman valittiin ansaitusti ykköstähdeksi.

Viikon twitaatti: 

» Lähetä palautetta toimitukselle