Maanantaijää, viikko 5: Kunnioituksen puutetta kaukaloissa ja kabineteissa, joten annetaan sitä konkareille

LIIGA / Artikkeli
Ville Koho saavutti upean merkkipaalun.
Kuva © Mikko Lieri www.lieri.eu
Jatkoajan Maanantaijää pureutuu jälleen viime viikon puhuttavimpiin aiheisiin. Tapetille nousevat muun muassa puhuttavat pelikiellot ja toimitusjohtajan erosotku.

Viime viikolla kaksi aihetta nousi ylitse muiden. Perjantaina Liiga ilmoitti toimitusjohtaja Kimmo Ranniston eroavan tehtävästään. Eroa edelsi torstainen mediakohu, jossa nimettömiksi jääneet henkilöt vetivät Ranniston julkisesti kölin ali.

Lauantaina nähtiin iloisempia hetkiä, kun mahdottomasta tuli totta. Joni Pitkänen palasi noin kolmen vuoden tauon jälkeen pelikaukaloihin, kun puolustaja puki yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kärppäpaidan ylleen Kuopiossa.

Viikon aikana saavutettiin myös komeita rajapyykkejä. Tällä kaudella ilmiömäiseen maalintekovireeseen yltänyt Tuomas Vänttinen iski uransa 100:n liigamaalinsa. KalPan Patrick Davis puolestaan sivusi kaikkien aikojen nopeinta liigan jatkoaikamaalia iskettyään ratkaisun ajassa 60.07.

Näitä ja muita aiheita pohdiskelevat Jyväskylän ja Oulun luottoratsut Jere Korkalainen ja Janne Onnela.

Kuvassa vasemmalla oleva Rannisto ei esiinny enää sarjan toimitusjohtajana.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Satakunnan Kansa ja Aamulehti julkaisivat puskista huutelijoiden Rannisto-kritiikkiä torstaina. Perjantaina Liiga ilmoitti Ranniston eroavan. Menikö tämä nyt aivan putkeen?

Jere Korkalainen: Jostain syystä päässäni alkoi soida PMMP:n Päiväkoti. "Päiväkodin lapset ovat pihalla taas.." ja niin edelleen. Olihan tämä ulostulo todella lapsellinen ja naurettava. Julkinen oman ringin mollaaminen on jo monipiippuinen juttu, mutta sen tekeminen vielä nimettömänä on hyvin raukkamaista käytöstä.

"Norjalainen jakaa "kovuuttaan" puolustuskyvyttömälle pelaajalle miltei kehon vaarallisimpaan paikkaan."

Ranniston aikakausi sarjan toimitusjohtajana oli kaksijakoinen. Päällimmäisenä mieleen tulevat useammat kohut toisensa perään, joista jokaiseen Rannisto ei tietenkään ole pääsyyllinen. Myös talouden hoitoon jäi toivomisen varaa.

Tästä huolimatta Ranniston aikakaudella esimerkiksi markkinointi otti askeleita nykyaikaisempaan suuntaan. Häneltä toivottu liigan imagon uudistaminen otti lapsen askeleita eteenpäin, joille toivotaan nyt jatkoa.

Janne Onnela:  Varmasti meni putkeen ensin puskien miestenkin mielestä, jotka avautuivat nimettöminä toimittaja Juha Luotolalle Rannistosta. Ehkä puskien miehet olivat kokeilleet saada jo jonkinlaista pientä oppositiota Rannistoa vastaan virallisia teitä. Ehkä oppositio oli jäänyt liian pieneksi. Ehkä heidän keskuudessa ajateltiin lopulta: ”jos ei hyvällä, niin sitten pahalla”.

Seurauksia ei mietitty kuitenkaan loppuun saakka. Ranniston lähtö varmasti nähtiin tai sitä ainakin toivottiin, mutta oma selusta jäi turvaamatta.

Savun hälvettyä puskista huutelijat nimittäin huomasivat varmasti, että pommi tiputettiin omaan korsuun. Muiden joukkueiden keskuudessa nämä nimettömät huutelijat tunnistetaan nopeasti – ellei ole jo tunnistettu. Tällainen huutelu saattaa koitua lopulta seurajohtajan kohtaloksi. Etenkin jos palli on heilunut hieman jo ennestään.

Rannisto ei ollut täydellinen toimitusjohtaja, mutta sai kuitenkin jotain aikaan. Liiga joutui uuden toimitusjohtajan valintaan yllättäen, nopealla aikataululla ja pakon sanelemana. Usein tällaisessa tilanteessa hyvä lopputulos löytyy ainoastaan tuurilla. Oma hevoseni tähän kisaan on SaiPan toimitusjohtajan paikalta väistyvä Riku Kallioniemi.

Pelaajien keskinäinen kunnioitus nousi jälleen puheenaiheeksi muun muassa Tampereella ja Turussa. Miten kommentoit Pikkaraisen ja Bonsaksenin temppuja?

Korkalainen: Vaikka tilanteesta syntynyt maali varasti suurimman huomion, Alexander Bonsaksenin temppu meni yli hilseen. Puolustaja saa ja hänen kuuluu taata maalivahdin työrauha, mutta hänen keinonsa olivat vähintäänkin kyseenalaiset.

Useampi poikittainen maila jäässä makaavan pelaajan niskaan on kaikkea muuta kuin hyväksyttävä. Norjalainen jakaa "kovuuttaan" puolustuskyvyttömälle pelaajalle miltei kehon vaarallisimpaan paikkaan. Pidän kahden ottelun pelikieltoa melko vaisuna rangaistuksena.

Onnela: Kyseenalaista mainetta hankkinut Ilkka Pikkarainen oli jo toisella kädellä kiinni Raimo Kilpiö –palkinnossa. Sen saavuttaminen olisi ollut tämän kauden suurin pommi. Pikkaraisella oli naurettavan pieni jäähymäärä ennen torstain aivopierua.

"Tällä tempulla pääsi varmasti herrasmiespelaajan rasitteesta"

Olen miettinyt asiaa ja tulin siihen tulokseen, että Pikkaraista alkoi ahdistaa kuoropojan leima. Pientä jäähymäärää ja pyhäkoulupoika imagoa puitiin viime aikoina julkisuudessakin. Ehkäpä pieni piru Sonkajärven sonnin olkapäällä kuiskasi Valtteri Viljasen nähtyään ”siinä on paikka, miksi et lauo”. Muuta ei tarvittu. Tällä tempulla pääsi varmasti herrasmiespelaajan rasitteesta.

Taklaus oli ruma ja ennen kaikkea tarpeeton. Parasta tässä on kuitenkin se, että Viljanen ei loukkaantunut. Pikkarainen kuitannee tempustaan useamman ottelun pelikiellon. Vanhoista synneistä tulee vielä peli tai pari päälle. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ollut alkusysäys aivopierujen sarjalle, vaan tämä oli nyt tässä.

Tämän ikävän tilanteen ajateltiin jäävän Pitkäsen viimeiseksi kerraksi ammattilaiskaukaloissa.
Kuva © Getty Images

Joni Pitkänen teki paluun ammattilaisjääkiekkoon kolmen vuoden tauon jälkeen. Uskotko Pitkäsen palaavan huipulle? Onko Pitkänen ratkaiseva lenkki Kärppien triplajahdissa?

Korkalainen: Joni Pitkänen oli yksi suurimpia syitä, minkä takia allekirjoittanut alkoi kymmenisen vuotta sitten seurata Carolina Hurricanesia tarkemmin. Itseäni siis tieto hänen paluustaan edes liigakaukaloihin sykähdytti.

Pitkäsen paluuseen absoluuttiselle huipulle on hankala uskoa, mutta vähintään kotimaiselle tasolle hänestä kuoriutunee kaiken mennessä putkeen vähintään hyvä puolustaja. Terveys on kuitenkin täysi kysymysmerkki, eikä edes kauden loppuun asti selviytymistä voi pitää itsestäänselvyytenä.

En pidä Pitkästä ratkaisevana lenkkinä oululaisten kannujahdissa. Puolustuskalusto oli jo ennen hänen paluutansa mahdollisesti liigan vakuuttavin. Kärppien yllä leijuu edelleen samat kysymysmerkit maalivahtien tason riittävyydestä kevään kovimmissa peleissä.

Onnela: Huhut Pitkäsen paluusta ovat velloneet jo todella pitkään. Kun Pitkänen liittyi Kärppien harjoitusvahvuuteen joulukuussa, ei siinä vaiheessa asiasta jäänyt enää juuri epäselvyyttä. Pitkäsen paluu oli vain ajan kysymys.

"Pitkänen pelaa keväällä MM-kisoissa ja ensi kaudella NHL:ssä"

Odotukseni Pitkäsen paluupelille olivat todella korkeat, vaikka sekä seuran että pelaajan taholta viestit olivat lievästi sanottuna ylivarovaisia. Pitkäsen luistelu oli erittäin vakavan vamman ja pitkän poissaolon jälkeenkin hämmästyttävän sulavaa. Kaikki tekeminen kentällä oli vaivattoman näköistä. Pelituntuman puute näkyi pienenä haparointina ajoittain KalPan paineistuksen alla. Kuukauden kuluttua sekin on jo poissa.

Kärppien puolustukselle Pitkänen on loistava lisä, mutta ei hän mikään maaginen puuttuva lenkki ole. Pitkänen parantaa kuitenkin merkittävästi Kärppien mahdollisuuksia triplaan.

Jos jalka kestää - enkä tarkoita, että se ainoastaan pysyy kasassa - vaan kestää jatkuvaa pelikuormaa ilman ongelmia, Pitkänen pelaa keväällä MM-kisoissa ja ensi kaudella NHL:ssä.

Ville Koho ja Juha Kiilholma ylsivät komeaan 700 ottelun rajapyykkiin. Ainakin Kohon seurauskollisuus herättää kunnioitusta, vai kuinka?

Korkalainen: 14 kautta ammattilaisena ja kaikki samassa seurassa. Näistä vieläpä yhdeksän joukkueen kapteenina. Harvalta pelaajalta nykyaikana löytyy samanlaista tarinaa kuin Ville Koholta.

Koho on yksi ainoita syitä, jonka takia seurauskollisuudeksi kutsuttu perinne elää ja hengittää yhä. Mies on itsekin myöntänyt, että rahakkaampiakin tarjouksia on uran aikana tullut. Mutta kun mies itse ja perhe viihtyy Lappeenrannassa, miksi seuraa täytyisi vaihtaa pelkästä vaihtamisen ilosta?

Onnela: Kiilholma yltää samaan kuin Koho ainoastaan numeroissa. Kohon 700 peliä samassa seurassa on sellainen temppu, jota ei kovin moni pelaaja tee enää ikinä.

Mutta hieno on Kiilholmankin saavutus. Sanakirjassa liigajyrän kohdalla voisi olla hyvin Kiilholman kuva. Hieno ura, eikä loppua ole vielä näköpiirissä. Tällä kaudella Kiilholma on saanut kasvattajaseurassaan Ässissä kapteenin C:n rintaansa. Tämä on varmasti iso asia perusporilaiselle.

Vaikkei Kiilholma ole seuraikoni siinä missä Koho, täytyy jokaisen lätäjätkän ja lätkättären nostaa hattua Kiilholmalle. Nämä ovat niitä Suomen hevosia, jotka tässä savotassa kiskovat tukit metsästä.

Viikon pelaaja: Joni Pitkänen, Kärpät

Paluu pitkän kuntoutuksen jälkeen on upea tarina. 32-vuotias puolustaja ei ole voittanut urallaan mitään suurta, mutta tähän hänelle aukeaa mahdollisuus Kärppien riveissä tänä keväänä.

Viikon twitaatti

» Lähetä palautetta toimitukselle