Liigajoukkueiden otteita pohtivat tämänkertaisessa Maanantaijäässä toimituspäälliköt Sami Iilomo ja Jere Korkalainen sekä liigatoimittaja Valtteri Tahkola.
Lukko panosti hyökkäyspäähän, kuinka pitkälle vahvistukset vievät raumalaiset?
Tahkola: Lukon hyökkäys on ehdottomasti etenkin Teemu Ramstedtin tulon jälkeen kova. Toki hankinnoille tuli nyt tilausta, kun Ville Vahalahti tippui pois. Chris VandeVelde on minun silmissäni vielä hieman kirjoittamaton kortti. Tiettyyn rooliin varmasti erinomainen pelaaja, mutta pystyykö nelosketjun duunari muuntautumaan kärkiketjujen pelaajaksi liigaan? Ei kuitenkaan varmasti ole halpa mies.
Menestyspaineet alkavat taas kasaantua Raumalla. Pekka Virralla on hieno tilanne. Nyt on pelimerkkejä joilla pelata. Kyllä Lukolta voi ja pitää odottaa neljän joukkoon suoriutumista keväällä.
Korkalainen: Hankintojahan ei tosiaan tehty vain loukkaantumisten vuoksi, vaan aitoa tilausta uusille hyökkääjille oli. Esimerkiksi keskikaistalla Joakim Hillding on pelannut odotusten alle, ja Arttu Ilomäen loukkaantuminen oli vain korostava tekijä hakintojen tarpeessa.
Lukko on kymmenen ottelun otannalla tehnyt sarjassa kolmanneksi vähiten maaleja, kun takana on vain Jukurit ja HPK. Toki Virran pelisapluunaan ei maali-iloittelut kuulukaan, mutta väistämätön tarve Ramstedtin kaltaiselle kiekollisen pelin virtuoosille oli. Nyt paperillakin joukkue kuuluu ehdottomiin mestarisuosikkeihin.
Itse odotin Lukolle huomattavasti haastavampaa alkua uuden päävalmentajan tulon myötä, mutta muun muassa lukuisat tutut pelaajat ovat saaneet projektin nopeasti hyvään vauhtiin. Ilman tavoitteiden korkealla asettamista vaatimustaso ei ole liigan kärkitaiston vaatimalla tasolla, ja vain mestaruus kelpaa Raumalla.
Iilomo: Kuten todettu, kyllähän varsinkin Ramstedtin kohdalla voidaan hakea sanakirja ja katsoa kohtaa täsmähankinta. Joukkueessa on nimekkäitä laitahyökkääjiä useampaan ketjuun, mutta keskustasta puuttui johtava pelaaja.
En tiedä mitä Raumalla odotettiin Hilldingiltä, mutta käyrä Ruotsissa oli jo selvästi laskeva, joten ykkössentteriä miehestä oli turha odottaakaan. Ilomäki väläyttelee, mutta ei ole sillä tasolla, mitä Janne Keränen tai Vahalahti ansaitsisivat. Ramstedtin saapumisen jälkeen palaset alkavat loksahtamaan paikalleen, kun alkukauden keskushyökkääjistä jokainen putoaa hierarkiassa pykälän alaspäin.
"Ramstedtin kohdalla voidaan hakea sanakirja ja katsoa kohtaa täsmähankinta"
VandeVelde on kiistatta nimekäs hankinta. Harvoin Liigassa nähdään pelaajia, joilla on alla täysi kausi NHL:ssä. Siitä huolimatta pidän jenkkiä mahdollisena floppina - ainakin NHL-statuksen tuomiin odotuksiin nähden.
Vieläkö odotatte Lukolta toimia siirtomarkkinoilla vai onko joukkue nyt kasassa?
Tahkola: Kyllä Raumalla minusta olisi vielä profiilipuolustajalle tilausta. Hyökkäys ei kyllä sekään kestä kärkiosastolta kovin montaa menetystä, etenkin jos VandeVelde ei onnistu.
Lauri Tukonen on upea pelaaja, jolle toivoo vain hyvää, mutta hänen loukkaantumishistoriansa tiedetään. Raumalta laittaisin siis joulupukille lahjatoiveiksi puolustajan, ja ehkä hyökkääjän.
Korkalainen: Hyökkääjän tarvetta en voi allekirjoittaa. Paikat ovat kärkiketjuissa yksinkertaisesti täynnä, ja loukkaantumisen hetkellä esimerkiksi Eetu Koivistoinen on nostokelpoinen pelaaja. Yksi kiekollinen puolustaja voisi olla tarpeen. Janne Niskala kantaa mahdollisesti jopa liian isoa kuormaa kiekollisen pelaamisen suhteen.
Minusta ykkösprioriteettina tulisi olla luotettava kakkosmaalivahti. Kaapo Kähkönen pelaa huimalla tasolla otteluruuhkaan nähden, ja heikompi jakso olisi täysin luonnollista. Myös loukkaantuminen pudotuspeleissä olisi raumalaisille täysi katastrofi, sillä Sebastian Ylösen ja Lassi Lehtisen natsat eivät niihin karkeloihin riitä.
Iilomo: Komppaan Jereä. Lukon on tehtävä ratkaisuja maalivahtiosastolla. Raumalaisten on joko laitettava Ylönen ja Lehtinen kunnon testiin tai sitten lähdettävä maalivahtikaupoille. Kummallakaan varavahdeista ei ole merkittävää kokemusta Liigasta, eikä ole mitään järkeä ottaa riskiä, jossa maalilla olisi esimerkiksi loukkaantumisen vuoksi yllättäen täysi kysymysmerkki. Varsinkin, kun luotettavia kakkosmaalivahteja löytyy markkinoilta ilman, että täytyy maksaa itsensä kipeäksi.
Tahkola: Alisuorittanut Hilding ei tällä hetkellä täytä kärkikerjun tasokriteereitä. Vahalahti ja Ilomäki ovat nyt pari kuukautta poissa, ja Tukosen varaan ei voi liikoja laskea. Kyllä sinne minun mielestäni yksi kokenut hyökkääjä mahtuisi, toki VandeVelden onnistumisesta riippuen. Tuosta nyt Tukonen pois, ja Lukon kärkiketjuissa viilettää Joose Antonen. Maalivahti ja puolustaja ovat toki prioriteettilistan kärjessä.
HIFK:n vire nousussa
Korkalainen: Alkukaudesta puhuttiin jopa Ari-Pekka Selinin potkuista, mutta nyt nämä puheet ovat vaienneet. Vakuuttava nousukausi on nostanut HIFK:n sarjassa jo neljänneksi. Mitä Helsingissä on tapahtunut?
Iilomo: Nostan HIFK:n nousussa kolme seikkaa. Sekavan viime kauden jälkeen alun takertelu oli ymmärrettävää, jopa odotettavaa. Selin on palauttanut järjestelmällisyyden HIFK:hon, mutta muutos luomukiekosta organisoituun otti aikansa. HIFK:ssa ei siirrytty askel kerrallaan kohti organisoidumpaa peliä, vaan tehtiin täyskäännös, jota on kauden mittaan muutettu aktiivisempaan suuntaan.
Toiseksi nostan kemioiden löytymisen. Yksittäisistä palasista Vili Sopasen hankinta oli tärkeä siirto, joka pakotti Selinin sekoittamaan palettia. Ennen Sopasen saapumista Juhani Tyrväinen pelasi laidalla, mutta vanhan tutkaparin paluu siivitti Tyrväisen takaisin keskushyökkääjäksi. Muutos kannatti, sillä laidalla ajoittain pelin ulkopuolelle jäänyt Tyrväinen on jatkuvasti pelin sisällä, tekee hurjan määrän töitä ja on ollut myös tehokas.
Kolmas tekijä on Miro Heiskanen. Nuori puolustaja on iskenyt tällä kaudella yhdeksän maalia, joista peräti neljä voittomaaleja. Harva pelaaja pystyy nousemaan esiin tilanteen ollessa kriittisin, Heiskanen pystyy. Olympialaisin matkalla oleva puolustaja nostaa pelirohkeudellaan myös muiden tasoa.
"Valovoimaiset yksilöt Heiskasen ja Sopasen johdolla ovat tuoneet happea hyökkäyspelaamiseen"
Tahkola: Allekirjoitan Samin pointin siitä, että takertelu oli odotettavissa. HIFKn pelillinen käyrä on osoittanut ylöspäin hitaasti mutta varmasti. Joukkue on nyt viimeistään ostanut ja sisäistänyt sen, millä tavalla Selin haluaa HIFKta peluuttaa.
Alkukaudesta helsinkiläisten hyökkäyspelaaminen oli vahvasti päätypelaamisen varassa. Nyt se on monipuolisempaa. Joukkue pelaa kiekon kanssa laadukkaammin ja on todella vaarallinen suorahyökkäysjoukkue. Hyökkäysalueella puolustajat saavat vapauksia nousta, ja se aiheuttaa harmaita hiuksia vastustajille illasta toiseen, siitä pitää huolen Heiskaset ja kumppanit. Hyökkäyspeli toimii ja tuottaa riittävästi maalipaikkoja, mutta myös puolustuspelaaminen on selkeytynyt. Toki Atte Engren on myös ollut iso palanen tässä. Etenkin alkukaudesta mies pelasi joukkueelleen paljon pisteitä, kun puolustuspelaaminen takkuili.
Korkalainen: Minusta puolustuspelaaminen ei ollut missään vaiheessa joukkueelle suuri ongelma. Ongelmat liittyivät juuri kiekolliseen pelaamiseen ja erityisesti hyökkäyksiinlähtöihin. Itseluottamuksen puuttuessa valinnat olivat jatkuvasti vääriä, eikä pelinopeus riittänyt laadukkaaseen suorahyökkäys-pelaamiseen, johon punanuttujen jalkava hyökkäyskalusto on kuin tehty.
HIFK:n joukkue koki tosiaan suuria muutoksia, joiden keskellä tuloksellinen takkuilu ei yllätä. Pelissä oli nähtävissä vahvoja osa-alueita jo tuloksellisesti heikon alkukauden aikana, mutta palkinto antoi odottaa itseään. Valovoimaiset yksilöt Heiskasen ja Sopasen johdolla ovat tuoneet happea helsinkiläisten hyökkäyspelaamiseen. Taakka esimerkiksi Erik Thorelilla ja Patrik Carlssonilla pieneni, kun leveyttä alkoi löytyä huomattavasti enemmän. Täten myös henkisesti suoriutuminen illasta toiseen on helpompaa, kun tulosvastuu jakaantuu leveämmälle rintamalla nälkäisiä pelaajia.
HIFK etenee tällä hetkellä positiivisessa kierteessä, kun ongelmat alkavat ratketa. Kun itseluottamus on kunnossa, turha miettiminen ja skeptisyys pelin aikana hälvenee.
Iilomo: Vaikka pistetili karttuu, myös uhkakuvia on olemassa. Tällä hetkellä Heiskanen on puolustajista ainoa, joka pystyy avaamaan peliä nopeilla ja laadukkailla ratkaisuilla. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka puolustus suoriutuu nuorten mm-kisojen aikaan, kun Heiskanen on poissa. Varsinkin, mikäli Joe Finley ja Teemu Eronen eivät pysty pelaamaan täydellä teholla. Pelituntuman puute kaksikolla näkyy joka tapauksessa.
JYP ailahtelee, missä mättää?
Tahkola: JYP on kärsinyt koko syksyn tason ailahtelusta. Tuoreimpana esimerkkinä viikonlopun kaksi ottelua, joissa Ilves ja KalPa niistivät kuusi pistettä jyväskyläläisiltä. Peli on ajoittain laadukkaalla tasolla, mutta huonoja eriä, sekä huonoja iltoja tulee liian usein
Heitänpä pallon Jyväskylän Johtavalle kiekkoanalyytikolle, Suomen seksikkäimmän radioäänen omistavan Joni Pakarisen kakkosviulunsoittajalle, viralliselle ystävälleni Jere Korkalaiselle:
− Tule itte ny kertomaan tänne, miksi Jyväskylässä on vaikeaa?
Korkalainen: Asiat tuntuvat liittyvän enemmän henkipuolen asioihin kuin pelillisiin esityksiin. JYPille tulee luvattoman kovalla tahdilla "ohipelejä", jolloin tulos on viikonloppuna nähdyn kaltainen. JYP on osoittanut tälläkin kaudella moneen otteeseen mestaruuspotentiaalinsa, kun pelaaminen kiinnostaa. Itseluottamus tuntuu kuitenkin olevan sillä tasolla, että pienetkin tulokselliset notkahdukset heittävät joukkueen herkästi täysin väärille raiteille.
Epätasaisuus kuvastaa joukkuetta tällä hetkellä kaikista parhaiten. Alkuviikon SaiPa-voitto oli erinomainen osoitus iskukyvystä, mutta huono latautuminen viikonlopun otteluihin toi pelilliset puuttet erityisesti omalla alueella esiin.
"Suunnanäyttäjä pitäisi siis olla, mutta onko niitä jopa liikaa?"
Iilomo: Vaikea olla eri mieltä henkisistä vaikeuksista, sillä usein mustat hetket tuntuvat tulevan lyhyen ajan sisään. Jukurit iski kolme maalia reilussa viidessä minuutissa kirien rinnalle ja ohi. Ilves paukutteli ensimmäiseen erään lukemiksi 4-0 ja viimeisimmässä ottelussa KalPaa vastaan kuopiolaiset paketoivat ottelun iskemällä kolmesti kahdessa minuutissa.
JYP tarvitsisi jonkun, joka sytyttää joukkueen. Vaikka päästettyjä maaleja on runsaasti, syyttävät sormet kääntyvät ennemmin viisikkopuolustuksen kuin maalivahtipelin suuntaan. Liian usein yhteinen nimittäjä päästetyissä maaleissa on liikkeen loppuminen. Esimerkiksi KalPaa vastaan JYP hävisi erityisesti juuri aktiivisuudessa. Jyväskyläläiset tyytyivät katselemaan vierestä, kun kuopiolaiset luistelivat tiensä maalipaikoille.
Korkalainen: Tässä juuri tullaankin keskustelun dilemmaan. Puhumme JYPistä, joka pursuaa yli äyräiden kokemusta. Suunnanäyttäjä pitäisi siis olla, mutta onko niitä jopa liikaa? Tuloksellisesti heikkoa viisikkopelaamista on usein paikattu hyvien yksilöiden suorituksilla, mutta hetkittäin tuntuu, että kaikki eivät vedä yhdestä narusta.
Viisikkopelaamisesta päästäänkiin muuten Michel Miklíkin hankintaan. Takana on nyt yhdeksän peliä liigaa tehoin 0+0. Maaleista elävän laiturin pelillinen anti on tällä hetkellä olematon, joten pikkuhiljaa paikan pitäisi alkaa löytyä poppariosastolta, jos tulosta ei tule.
Tahkola: Jereltä hyvä nosto tuo, että onko suunnannäyttäjiä jopa liikaa. JYPillä on kärjistetysti koppi täynnä kokeneita, meritoituneita kavereita, jotka ovat myös vahvoja persoonia. Kun peli lähtee väärään suuntaan, onko siinä kuuluisassa sopassa liian monta lusikkaa?
Tietynlainen rutinoituminen on aina uhkakuva noin kokeneella joukkueella. Herättelyt ja muut poppaskonstit kuulostavat helpolta, mutta mikään niistä ei toimi pitemmän päälle jos sitä latausta joudutaan kaivamaan joka peliin väkisin. Noin isojen persoonien joukkueessa se on myös riski. Sukset ovat joskus menneet ristiin vähemmästäkin.
Iilomo: Osiltaan voidaan siis puhua myös rutiinin kääntymistä itseään vastaan. Kun tottuu tekemään työt rutiinilla, ei ole helppoa kiristää tahtia ilman ärsykkeitä. Nyt JYPin valmennusjohdon tehtävä onkin etsiä keinoja ärsykkeiden löytymiseen. Onko se nuorten pelaajien nostaminen konkareiden sekaan haastamaan peliajasta, yksittäisten sytyttäjien hakeminen kokoonpanosta vai fläppitaulun paiskominen pukukopissa, siihen en osaa vastata, mutta asenteen on löydyttävä ennen pidempää tappioputkea.
Viikon pelaaja: Eemeli Suomi, Ilves
Ilveshyökkääjä Suomi iski viikolla kahteen peliin tehot 3+0 ja on muutenkin pelannut pirteästi läpi kauden.
Viikon twitaatti:
!!!!!!! @PorinAssat !!!!!!! Gritty gritty win by the boys on the road. Do we get extra points bc I figured out how to stream the game from home without any English??? They don’t call me the smartest guy in @smliiga for nothing!! 🤓👨🏼🎓👨🏼🚀👨🏼⚖️👨🏼💻👨🏼🏫
— Benny Blood (@BennyBlood24) 28. marraskuuta 2017