Maanantaijää, viikko 45: Murhaaja kotona, murhattava vieraissa

LIIGA / Artikkeli
JYPin vierasotteet eivät ole antaneet Marko Virtaselle juurikaan ilon aihetta.
Kuva © Timo Savela
JYP on niittänyt vastustajansa vakuuttavasti kotikaukalossaan, mutta vierasotteluissa kone on yskähdellyt pahemman kerran. Maanantaijää pohdiskelee ajankohtaisia JYP-aiheita ja listaa alkukauden yllättäjät niin hyvässä kuin pahassakin.

Tällä viikolla kaukalon ulkopuolelta suurimmaksi puheenaiheeksi nousi perjantain puheenjohtaehdokkaiden "vaalikeskustelu", jossa vastakkain olivat Kalervo Kummola ja Mika Anttonen. Hieman pannukakuksi jääneen keskustelun jälkihöyryjä voit lukea muun muassa täältä ja keskustelussa mukana olleen Sinuhe Wallinheimon mietteitä täältä.

Maajoukkuetauolle lähdettäessä kärkipaikalla keikkuu Lukko. Keskiviikkona raumalaiset jäivät vasta toisen kerran tällä kaudella ilman yhtäkään pistettä, kun TPS kukisti Lukon kotikaukalossaan. Turkulaisten suurin sankari oli kaksi maalia iskenyt Radek Smolenak.

Viikonloppuna oli edessä viimeiset ottelut ennen maajoukkuetaukoa. Halloween näkyi katsomoissa runsaasti muun muassa Oulussa, kun Kärpät kaatoi SaiPan. Lauantaina Ässät ei kyykännyt johtoasemassa, vaan piti johtoasemansa loppuun saakka. Suurimpana sankarina oli Eero Elo neljällä maalillaan.

Tällä kertaa Maanantaijäässä käsitellään erityisesti JYPiä. Vastaajaksi kaartelevat Jyväskylän toimituksen luottomiehet Jere Korkalainen ja Valtteri Tahkola. Millaisia ajatuksia vastaukset herättivät? Onko sinulla mielessä joku kysymys, johon haluaisit kuulla vastauksen Maanantaijäässä? Lähetä palautetta esimerkiksi Twitterin tai palautekaavakkeen kautta.

JYPin nuorten sisäänmarssi on sujunut kelvollisesti.
JYPin nuorten sisäänmarssi on sujunut kelvollisesti.
Kuva © Timo Savela

Millaisia hyviä ja huonoja puolia näet pelikirjassa, jonka sisäänajamista Marko Virtanen on jatkanut?

Jere Korkalainen: Peliin liittyy uhkakuvia varsinkin puolustuspäässä, mutta pelin toimiessa meno on ollut paikoin upeaa katsottavaa. Viime kauteen verrattuna puolustuskalustoon on saatu Brian Salcidon ja Kristian Näkyvän tilalle parempia luistelijoita, jotka ovat tuoneet variaatiota pelin avaamiseen myös paineen alla.

Tällä kaudella avauspelaamisessa on pyritty selkeästi viime kautta enemmän ylöspäin, eikä palautuksia alaspäin ole nähty kuin pakon edessä. Tämä on osaltaan selkeyttänyt viisikon yhteispelin säveliä hyökkäyspelin rakentamisessa ja viime kauden sekametelisoppaa näkee harvoin.

Yksikään liigataipaleensa alkumetreillä kulkeva pelaaja ei ole jättänyt Virtaselle luuta käteen.

Näiden asioiden johdolla pelitavan evoluutio on ottanut askeleen taaksepäin, kohti Jyrki Ahon ja Risto Dufvan aikoja. Marko Virtasen omat mausteet ovat tuonneet keitokseen lisää hyökkäysvoittoisuutta, mikä on korostunut puolustajien rohkeassa hyökkäyksien tukemisessa ja aiempaa sallivampana suhtautumisena yksilön rohkeisiin ratkaisuihin.

Valtteri Tahkola: Kuten hallilla on usein naureskeltu, siellä on tällä kaudella nähty pelikirja eikä pelikirjasto. JYPin peli on parhaimmillaan upeaa katsottavaa, mutta uhkakuviakin löytyy. Peli on edelleen todella ailahtelevaa, myös otteluiden sisällä.

JYPin nuori puolustuskalusto on paikoittain pahasti nesteessä kovan karvauksen alla ja saakin kiittää paljosta maalivahti Tuomas Tarkkia, joka on pelastanut joukkueelle useita pisteitä loistavalla alkukaudellaan. Hyvin menneistä kotiotteluista huolimatta en antaisi traktorin vielä keulia liikaa. Vieraissa on tullut lunta tupaan ja kunnolla.

Marko Virtasen reagointikykyä pelin sisällä on kritisoitu paljon. Tämä on johtunut eniten vieraspelien loppuminuuttien sulamisista. Virtaselta nähtiin SaiPa-ottelussa erinomainen reagointi, kun hän otti aikalisän SaiPan mentyä 0-2-johtoon. Tämän jälkeen alkoikin JYP-näytös. Mielestäni tämä oli kuitenkin poikkeus joka vahvistaa säännön. 

Mitä tapahtuu, kun nuori joukkue kohtaa ensimmäiset todella vaikeat aikansa? Tällä hetkellä kotona peli sujuu kuin tanssi ja onnistumisia tulee laajalta rintamalta. Riittävätkö Jani Tuppuraisen ja Eric Perrinin rintakarvat kantamaan tuolloin nuorta joukkuetta reppuselässään?

Summa summarum, tällä hetkellä hurrikaanikiekko on todella viihdyttävää katseltavaa ja tilanne näyttää paljon paremmalta kuin viime kaudella. Toivotaan, että Jyväskylässä yleisökin huomaisi saman.

JYP on hyödyntänyt tällä kaudella emoseuran alaisuudessa toimivaa JYP-Akatemiaa enemmän. Mistä muutos viime kausiin verrattuna johtuu?

Tahkola: Kyllähän muutokseen suurin ”syyllinen” on Virtanen. Verrattuna edeltäjiinsä Ahoon ja etenkin Dufvaan on Virtanen lähtenyt täydellä höyryllä hyödyntämään farmiseuran potentiaalia. Verrattuna vaikkapa Dufvan aikaan, nyt Akatemiassa hyvät näytöt antamalla on realistinen mahdollisuus päästä taistelemaan paikasta "auringossa". 

Virtanen lähti myös rohkeasti paikkaamaan viime kauden runkopuolustajien Näkyvän, Salcidon, Jyrki Välivaaran sekä Yohann Auvitun lähtöä Akatemian tuotannolla, eikä ulkopuolelta ole tullut muita kuin Mikko Mäenpää. Tämä kantaa nyt hedelmää, josta loistava esimerkki on vaikkapa Valtteri Kemiläinen

Toinen looginen syy on loukkaantumishuolet. Kun runkopelaajista muun muassa Mäenpää, Anssi Löfman sekä Mikko Kalteva ovat olleet ison osan alkukaudesta telakalla, on Virtanen joutunut myös olosuhteiden pakottamana antamaan nuorukaisille näytönpaikan. 

Korkalainen: Virtanen on tosiaan yksi suuri syy farmin suuremman hyödyntämisen takana. JYP-Akatemiassa pelaa lukuisia pelaajia, jotka Virtanen on valmentanut muun muassa A-junioreiden SM-kultaan. Virtanen tunteekin Akatemian pelaajat kuin omat taskunsa.

Yksikään liigataipaleensa alkumetreillä kulkeva pelaaja ei ole jättänyt Virtaselle luuta käteen. Tämä luo uskoa JYPin ajattelutapaan, jossa "huomisen JYPiä" halutaan rakentaa entistä enemmän jyväskyläläisen pelaajapolun kautta.

Ja miksi ei rakennettaisi? Kun juniorituotanto luo määttiä, vatasia ja honkia, on ajattelutapa järkevä. Huippulupauksia on alkanut löytyä myös hyökkääjien puolelta muun muassa Julius Nättisen ja Joose Antosen muodossa.

JYP hakkasi tiistaina päätään muuriin nimeltä Juha Metsola.
Kuva © Jarno Hietanen

Murhaaja kotona, murhattava vieraissa. Miksi tämä on ollut laulun sävel ja näkyykö valoa tunnelin päässä?

Korkalainen: Kotiotteluissa tahti on ollut suorastaan murhaava, sillä JYP ei ole jäänyt kertaakaan pisteittä Hippoksella. Kotiotteluissa lumipallo lähti vyörymään oikeaan suuntaan jo avauskierroksilla, kun hurrikaaninutut poimivat kolmen pisteen voittoja myös silloin, kun peli takkuili ja vierailijat olivat karanneet johtoasemaan. 

Kotiotteluista tuttu hurmos täytyy saada siirrettyä myös vieraspeleihin.

Toisin kävi vieraissa, kun turpaan tuli kerta toisensa jälkeen. Jyväskyläläiset joutuivat odottamaan ensimmäistä vierasvoittoaan lähestulkoon kuukauden päivät, jota edelsi tuhannet pettymyksen värittämät matkustuskilometrit.

En voi olla vähättelemättä tähän liittyviä psykologisia seikkoja. Kotiotteluissa henkinen kantti muovautui raudan lujaksi, mutta vierasotteluita kuvasti epäonnistumisia seurannut lannistuminen. Jyväskyläläiset kaipaavat vieraspeleihinsä nopeita onnistumisia, jotta ajatukset aiemmista tappioista eivät paina takaraivossa.

Tahkola: Täytyy kompata Korkalaista. Kyllä siellä jonkinlainen henkinen kipsi on vieraspelaamisessa päällä. JYP on kerännyt kaikista vierasotteluistaan ainoastaan seitsemän pistettä. Niistäkin pisteistä kuusi on tullut siipirikkoista Pelicansia vastaan.

Vertailukohtana JYP on Liigan paras kotijoukkue kerättyään kotiotteluissaan 25 pistettä. Tosin kotiotteluissa on kohdattu vain kahdesti Liigan tämän hetken top 6-joukkue. On mielenkiintoista nähdä jatkuuko hurja kotivire, kun seuraavan reilun kuukauden aikana kylään tulee Tappara, Lukko ja KalPa.

Tason ailahtelu pelin sisällä on korostunut vieraspeleissä. JYP on menettänyt paljon pisteitä viime hetken sulamisillaan. Näiden johdosta se kuuluisa lumipallo on lähtenyt vierimään väärään suuntaan. Kotiotteluista tuttu hurmos täytyy saada siirrettyä myös vieraspeleihin. Muuten loppukaudesta tulee pitkä ja kivinen.

Kuinka tosissaan KHL-peikko vaanii JYPin tämän kauden menestystoiveiden taustalla?

Korkalainen: Vaanimisesta en tiedä, mutta ainakin varjostaa. Koska tämän kauden yleisömäärät näyttävät jäävän selvästi budjetoidun alle ja tilillä painaa viime kauden puolen miljoonan euron tappiot, tilinpäätökseen positiivisesti vaikuttava reagointi olisi varsin ymmärrettävää.

Mieleen nousee ensimmäisenä Jani Tuppurainen, joka on tehnyt varsin tuhoisaa jälkeä alkukaudella. 13 ottelun pisteputki tuli päätökseensä lauantaina Bluesia vastaan, mutta se ei vähennä Tuppuraisen alkukauden arvoa. Kun tähän lisätään vielä Tuppuraisen pelaaminen ensi viikonloppuna maajoukkueessa, yhteydenotot Venäjän suunnalta tuskin yllättäisivät.

Tuppuraisen sopimus sallii yhden kauden pelaamisen KHL:ssä. Option vuoksi korvaus ei ole valtava, mutta kelvollinen apu JYPin taloustilanteeseen. Jos JYP haluaa myös lähivuosina napata meritoituneita pelaajia, on rautaa taottava, kun se on kuumaa.

Tahkola: KHL on varteenotettava uhkakuva JYPin menestyksen tiellä. Korkalainen tiivistikin hyvin taloustilanteesta kaiken oleellisen, ja kun ottaa huomioon JYPin matalan kynnyksen aikaisempina vuosina myydä tai vuokrata pelaajia KHL:ään, uhka on todellinen. 

Hienon alkukauden pelanneen Markus Hännikäisen kohdalla näkisin peikon varsin pienenä. On vaikea kuvitella Hännikäisen pelityylin sopivan Venäjälle, ja epäilisin miehen tähtäimen olevan enemmän rapakon takana.

Tuppuraisen lisäksi Mäenpään kohdalla KHL voi olla varsin todennäköinen skenaario. Mäenpää sanoi jo ennen kauden alkua tähtäimen olleen ulkomailla ja kun Venäjällä ”hullut päivät” kohta alkavat, puolustajalle luulisi olevan kysyntää. Tällaisia menetyksiä JYP ei kestä, jos menestyksestä tällä kaudella tosissaan haaveillaan. 

Tommi Paakkolanvaara pelaa huikealla tasolla.
Kuva © Jarno Hietanen

Suunnataan loppuun katseet vielä koko Liigan tasolle. Onko Liigasta jäänyt mieleen joku yllättäjä hyvässä tai pahassa?

Korkalainen: Vaihtoehtoja on monia, mutta tuskin kukaan uskoi Markus Hännikäisen kuuluvan missään kohtaa kautta pistepörssin kärkikymmenikköön. Hännikäinen on muodostanut yhden Liigan vaarallisimmista ketjuista yhdessä Anssi Löfmanin ja Tuppuraisen kanssa terävöittäen JYPin keihäänkärkeä.

Pettymykseksi täytyy nostaa Ässien takalinjoilla luutiva Jyri Marttinen. Viime kaudella MM-kisoissa pelannut Marttinen on pelannut Ässät-aikansa huonoimman kauden. Yli 20 minuuttia ottelua kohden pelaava puolustaja on kerännyt joukkueestaan huonoimman teholukeman, eikä pistetilillekään ole siunaantunut kuin yksi maali ylivoima-ajasta huolimatta.

Tahkola: Suurin positiivinen yllättäjä allekirjoittaneelle on ollut Pelicansin Tommi Paakkolanvaara. Loistavaksi kolmossentteriksi profiloitunut Paakkolanvaara on ottanut Lahdessa ykkössentterin viitan tukevasti harteilleen. Kun kautta on pelattu vasta kolmannes, on Paakkolanvaara kymmenen pisteen päässä omasta piste-ennätyksestään. Myös Jesse Saarisen hurja vire on ollut pienoinen yllätys.

Negatiivisessa mielessä yllätyksenä on tullut kahden ison pyssyn, Juuso Puustisen ja Juha-Pekka Haatajan vaisut alkukaudet. Kaksikko on käyttökelpoinen myös puolustussuuntaan pelatessa, mutta odotusarvo ja palkkapussi vaativat myös tehoja - ja paljon. 

Viikon pelaaja: Roope Hintz, Ilves

Hintz kuului Ilveksen parhaimmistoon viikon molemmissa otteluissa, kun Ilves voitti Pelicansin ja HIFK kaatui voittomaalikilpailun jälkeen. Pelicansia vastaan Hintz tasoitti ottelun muutama minuutti ennen varsinaisen peliajan loppua ja viimeisteli ratkaisevan maalin voittomaalikilpailussa. HIFK:ta vastaan tilille kertyi kolme syöttöpistettä jo ottelun avauserässä.

Viikon twitaatti:

 

» Lähetä palautetta toimitukselle