Maanantaijää, viikko 18: Kärppien hyvyys teki Tapparasta flopin

LIIGA / Artikkeli
Kärpät kruunattiin liigakauden mestariksi.
Kuva © Jarno Hietanen
Liigakausi 2017-18 tuli päätökseensä viime viikolla, kun Kärpät nosti pokaalin kohti Hakametsän kattoa. Finaalisarjan lisäksi puitavana on kauden onnistujat ja epäonnistujat.

Liigakausi tuli viime viikolla päätökseensä. Kärppien mestaruusjuhliin päättynyttä kautta paketoivat Jatkoajan päätoimittaja Antti Pärnänen sekä liigatoimittaja Esko Kallioniemi.

Kärkiyksilöt hiipuivat

Kallioniemi: Pitkä Liiga-kausi päättyi vihdoin, kun Kärpät palasi parin vuoden tauon jälkeen kultakantaan täydellisen nousujohteisen keväänsä ansiosta. Millaista jääkiekkoa nähtiin, kun vuosikymmentä hallinneet suurseurat ottivat jälleen yhteen? Paljon puhetta oli trapin eri variaatioista, mutta olivatko finaalit pelkkää puolustamisen juhlaa?

Pärnänen: Liigan finaalithan olivat kokonaisuutena viihdyttävät. Ei tietenkään 24/7, mutta valtaosin. Hyvin erilaisia otteluja, todella tasaista taistelua ja varsin tasokasta jääkiekkoilua. Toki taso olisi vielä noussut, mikäli kaikki tähtipelaajat olisivat päässeet tasolleen, mikä ei ainakaan Kristian Kuuselan, Henrik Haapalan, Sebastian Revon ja Mikael Ruohomaan kohdalla toteutunut.

Kallioniemi: Luonnollisesti finaalisarjan edetessä sekä Kärppien että Tapparan valikoimista löytyi tiiviinlainen keskialueen tukkiminen, mutta ilahduttavasti varsinkin oululaisnippu pyrki loppuun asti pyörittämään kauden matkalta tuttua vauhtiralliaan.

"Laitan isoimman osan lopputuloksesta voittajan hyvyyden piikkiin."

Tähtipelaajien tason romahdus oli kyllä hämmentävää katsottavaa. Ratkaisurooliin tottuneet nimet eivät saaneet juuri mitään aikaan, sillä syöttöpiste sieltä ja toinen täältä on näille nimille liian vähän tärkeimmistä peleistä.

Rehellisesti sanottuna Tapparan olisi pitänyt nuijia seitsemän välierää pelannut vastustajansa jo monenlaisen materiaaliedun turvin.

Kevään seuratuimipia ilmiöitä oli kärppäpuolustaja Jani Hakanpään nousu ratkaisupelaajan rooliin kentän molemmissa päädyissä. Miten ilmiö on selitettävissä?

Pärnänen: Fysiikkaharjoittelu on parasta henkistä valmennusta. Sillä Hakanpään dominointi suurelta osin selittyy. Työsti itsensä viime kesänä ja kauden aikana eläimelliseen kuntoon. Se tuotti aiempia kausia enemmän nopeutta ja kaksinkamppailuvoittoja, mikä taas nosti itseluottamuksen tappiin. Siihen vielä päälle pudotuspelien pelitunne ja kevät meni dominoinniksi.

Ilman muuta Tapparan olisi ikään kuin kuulunut voittaa. Materiaaliero oli selkeä – etenkin Hakanpään loukkaantumisen jälkeen. Muodostuiko tulos sinusta enemmän Tapparan huonoudesta kuin Kärppien hyvyydestä?

Kallioniemi: Laitan isoimman osan lopputuloksesta voittajan hyvyyden piikkiin. Näin paikan päällä omin silmin, kuinka suuriin ongelmiin Kärpät pahimmillaan joutui jo puolivälierissä. Sitä välillä täysin sekaisin pitkin kenttää sinkoilevaa laumaa ei olisi uskonut finaalijoukkueeksi.

Moni toistaa kliseetä, että tärkeintä on parantaa esityksiä matkan edetessä. Kärpät näytti sen olevan muutakin kuin kulunut sanonta. Kärppien tähtipelaajista Julius Junttila pystyi kuitenkin kantamaan tärkeimmillä hetkillä tulosvastuuta, ja kuudennen finaalin voittomaalin iski hyvin pudotuspeleihin sopivaan tyyliin varapuolustajan varapuolustaja, joka loukkaantumishuolien takia joutui huilaamaan jo pitkät pätkät.

Tärkeimmillä hetkillä ja tärkeimmillä pelipaikoilla Kärpät oli ratkaisevasti parempi kuin Tappara, vaikka tampereleisten nousu 0-3-tappioasemasta suhteellisen lähelle ei ole täysin merkityksetöntä suorituksena.

Mikko Mannerin tulokaskausi oli ikimuistoinen.
Kuva © Arno Hämäläinen

Tuloskasvalmentajat ansaitsevat hehkutusta

Pärnänen: Koska kausi on päättynyt, Maanantaijäässä on syytä ynnätä sesongin topit ja flopit. Eletään positiivisen kautta ja aloitetaan topeilla.
Kärpät, itseoikeutetusti. KalPa ja SaiPa, mestarin jälkeen kauden huikeimmat tarinat. Ja mielestäni myös HIFK on joukkueista yksi topeista. Heidän kauden aloituksensa oli karmea, mutta kehitys huimaa ja helsinkiläiset tarjoilivat kevätkaudella hienoja otteluja.

"Sportin kaudessa kaikki meni penaaliin."

Kallioniemi: Erityismaininta kuuluu kyseisten joukkueiden päävalmentajille. Noviisivalmentajat antoivat kohtalaisen vahvat työnäytteet osaamisestaan, ja huippuhetkenä Mikko Manner toki johdatti joukkueensa päätyyn asti.

Liiga nuorentuu vuosi vuodelta, joten jälleen kerran nähtiin tulevaisuuden lupauksia, jotka pystyivät kantamaan vastuuta seurajoukkueissaan. Lisäksi huomio on kiinnitettävä Veini Vehviläisen suoritustasoon.

Vastoinkäymiset ja epäilyt pelin tason riittävyydestä vaihtuivat suoranaiseen dominointiin hänen omalla pelipaikallaan, eikä yhdessä finaalissa suoritettu vaihto kesken pelin murentanut yhtään mitään. Jari Kurri -palkinnon olisi hyvällä omallatunnolla voinut luovuttaa Vehviläisenkin kannettavaksi.

Sitten on siirryttävä floppiosastolle. Mitä jäi kauden ajalta mieleen hieman negatiivisemmassa valokeilassa?

Pärnänen: Sportin kaudessa kaikki meni penaaliin. Aivan kaikki. Kotihallin kattokin romahti. Myös KooKoo ja Jukurit on luettava flopeiksi, koska on kysyttävä, mikä on se lisäarvo, jonka ne tuovat Liigaan. Monta ei ole toistaiseksi ilmennyt. HPK puolestaan alisuoritti pelillisesti pahasti. Ja sitten Tappara. Niin raakaa kuin se onkin, ylivoimaisella materiaalilla tuollainen runkosarja ja hopeamitali ovat floppi.

Kallioniemi: Oma huoleni kohdistuu Liigan kilpailukykyyn naapurimaiden sarjoihin verrattaessa. Liian harvat seurat voivat taloudellisesti hyvin, jolloin kilpailukyky heikentyy tai hyvällä säkällä ja jonkunlaisella osaamisella pysyy suurin piirtein ennallaan. Tappion minimointi ei ole hyvä lähtökohta valoisamman tulevaisuuden rakenteluun.

Ulkomaisten pelaajien huippukaudet Liigassa ovat aina hienoja asioita, ja päättyneelläkin kaudella sellaisia nähtiin. Kuitenkin on rehellisesti kysyttävä ja mietittävä, miksi Suomen pääsarjaa mielin määrin hallitsevat pelaajat eivät riittävän usein pysty ulkomaisissa sarjoissa jatkamaan siitä, mihin täällä jäivät. Poikkeuksia toki on aina.

Lisäksi on mietittävä, miksi Liigaan voi tulla tähtipelaajaksi verrattain pienillä tehoilla hieman pienemmissä sarjoissa. Seurojen päävalmentajat ja urheiluvastaavat kokoontuvat yhteen jääkiekon MM-kisojen aikaan, ja tulevaisuuden visiot lienevät yksi osa keskusteluja.

Viikon pelaaja: Aleksi Mäkelä

Loukkaantumisten takia sivussakin ollut Mäkelä nousi lopulta isompaan rooliin kuin moni aavisti. Syvyyspuolustaja kirjoitti oman nimensä historian kirjoihin iskemällä mestaruuden ratkaisseen osuman kuudennessa loppuottelussa.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle