Maanantaijää, viikko 10: HPK:n, Ilveksen ja Bluesin kauden 2015-16 muistotilaisuus

LIIGA / Artikkeli
On muistokirjoituksen aika.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com
Jatkoajan maanantaijää käydään tällä kertaa läpi eron tunnelmissa. Pudotuspeleistä rannalle jäävistä kolme on selvillä, joten vietämme kyseisten joukkueiden kauden 2015-16 muistotilaisuutta. Jäikö mitään käteen? Musta puku päälle ja tervetuloa seremoniaan.

Liigan runkosarjaa kaudelta 2015-16 viedään viimeisten otteluiden osalta. Kuluneella viikolla Liigassa kuultiin Espoon Bluesin kannalta masentavia uutisia, kun seura ei päässyt velkasaneeraukseen. Myöhemmin viikolla saman joukkueen päävalmentaja pääsi toimitsijakieltoon näyttämällä keskisormea.

Muita keskeisiä ryminöitä olivat HIFK:n ja Sportin tappelut sekä Hämeenlinnassa päävalmentajan ja otteluvalvojan näytelmäksi yltynyt lehdistötilaisuus. Kouvolassa kiistellään edelleen nousubonuksista, mutta Juha-Pekka Haatajan jatkosopimus oli uutinen positiivisesta päästä. Viikon erikoisuus oli Ässien ylimääräinen bussimatka.

Loppuviikosta Liigan seuraajia kohahdutti raiskauksen yrityksestä tuomitun, joukkueestaan poistetun valmentajan aiempien seksuaalirikostuomioiden paljastuminen. Liigaa tai seuraa palkkauksesta ei kuitenkaan voida osoitella, sillä laki estää rikostaustan kaivelun vastaavissa tilanteissa.

Maanantaijää sen sijaan osoittelee, mutta aivan muista syistä. Pudotuspelien lähestyessä kolme joukkuetta on jo ulkona kuvioista. Jatkoaika kunnioittaa joukkueiden kautta muistelemalla ylä- ja alamäkiä sekä valitsee joukkueiden kauden pelaajat.

Lentokelit eivät kestäneet.
Lentokelit eivät kestäneet.
Kuva © Jarno Hietanen

Kepeät mullat, HPK 2015-16

Joukkue pelaa kohtalaisesti, mutta se ei riitä. Valmennuksella ei ole uusia jekkuja takataskussaan. Vaihtakaa valmennukseen esimerkiksi oman kylän Olli Salo! Terveisin, kaikki hämeenlinnalaiset

*Viesti lähetetty: syksyllä 2015*

*Viesti vastaanotettu: eilen, kello 14:03*

Hämeenlinnassa on herätty oikeisiin tekoihin liian myöhään. Seura, joka on ollut kärsimätön useiden nuorten pelaajiensa suhteen, oli kaudella 2015-16 liian kärsivällinen suurten linjojen suhteen. Lopulta alkoi tapahtua, mutta kulunutta kautta se ei ehtinyt pelastaa.

Joukkue rakennettiin liian monen arvan varaan. Peter LeBlanc ja Patrick Holland olivat arpoja pelilliseltä tasoltaan. Heistä Holland oli taitavampi, muttei hänelle sopivaa pelitapaa löytynyt Hämeenlinnasta. Riku Hahl ja Antti Miettinen olivat loukkaantumishistoriansa puolesta arpoja. Miettinen pelasi 34 ja Hahl 12 ottelua. Liikaa kysymysmerkkejä, joiden kohdalla uhkakuvat toteutuivat.

Entäs ne omat nuoret? Kaikki Hämeenlinnasta poistuneet omat nuoret eivät ole lyöneet läpi muualla. HPK on edelleen varsin omavarainen joukkue. Selkeys ja suunnitelmallisuus ovat kuitenkin painelleet kolmostiellä Hämptonin kohdalla kaasua.

Ulkomaalaisarvat ovat yksinkertaisesti aina heikompi arpa kuin oman kylän poika, jonka markkinointiarvo on sympaattisempi. Huononakin hetkenä oman kylän poikaa kohtaan koetaan empatiaa. Entäs Kerhon juniorimyllyssä käytettävä kiekkokontrolliin nojaava pelitapa? Miksi ihmeessä sen on annettu pysähtyä edustukseen?

Pitkän linjan Kerho-päälliikkö Risto Korpela sai lopulta lähteä. Myös valmennus vaihtui. Kauden 2015-16 kannalta muutokset tehtiin liian myöhään, mikä on joukkueen kannalta sääli, sillä Olli Salon, Matti Tiilikaisen ja Marko Tuulolan johtamana HPK pelasi lyhyessä ajassa tasakentällisin ja ylivoimalla parempaa peliä kuin Pasi Arvosen vetämän pitkän alkukauden aikana. Kolmikolle voidaan povata puhelinsoittoa kaudella 2016-17, kun jossain päin Liigaa alkaa vuotaa.

HPK:n tulevaisuus on puolipilvinen. Seura teki erittäin potentiaalisen hankinnan palkkaamalla nousevan Antti Pennasen valmentajakseen, mutta miten käy urheilujohtajan pestin kanssa? Tommi Kerttulan piti olla oikea valinta kyseiselle paikalle, mutta omista nurkkakunnistaan kiinni pitänyt HPK-miljoo ei ollut valmis luovuttamaan kaikkea urheilullista valtaa yhdelle henkilölle - ei edes niinkään lupaavalle kuin Kerttula.

Lepää rauhassa, HPK:n kausi 2015-16. Joku idiootti ehti Hämeenlinnassa muuten polttaa syksyllä jo hautakynttilöitäkin, valmentajan pihalla.

Sakari Manninen oli kauden 2015-16 Kerho-pelaaja.
Sakari Manninen oli kauden 2015-16 Kerho-pelaaja.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi

Keskiaukeaman poika: Sakari Manninen, HPK

HPK:n vaisuun kauteen mahtui myös onnistujia. Oman kylän pojista kausi oli etenkin Otto Paajaselle selkeä läpimurtokausi, kun alempien kenttien sentteriksi edelliskaudella jumahtanut Paajanen iski lähes 20 maalia. Joukkueen hyökkäyksen ehdoton dynamo oli kuitenkin siirtorajalla Kärppiin siirtynyt Sakari Manninen. Siinä missä joukkueen hyökkäyspeli usein sakkasi, pystyi Manninen henkilökohtaisella suorituksellaan loihtimaan joukkueelle paikkoja ja vastustajalle jäähyjä.

Manninen keräsi piste-ennätyksensä ja oli joukkueen ehdoton ykkönen kiekonhallintatilastossa. Vielä parempaa seuralle on se, että Mannisella on sopimuksestaan vielä kaksi kautta jäljellä. Sopimustilanne on muutenkin nyt paljon parempi kuin vuosi sitten.

Ohhoh!

HPK:ssa pelasi kauden aikana viisi pelaavaa maalivahtia, ja kuudeskin nähtiin luukkuvahtina. Koko kuvio oli vieläkin villimpi. Ensin Hämeenlinnassa odotettiin Juuse Saroksen jäävän, kunnes tyrkyllä ollut Mika Järvinen kyllästyi odotteluun ja teki sopimuksen Vaasaan. Tilalle hankittiin lahtelainen työjuhta Jere Myllyniemi sekä jo edelliskaudella piipahtanut Kristian Järvinen.

Myllyniemi oli aiemmin tasonsa todistanut Liigan ykkösvahti, mutta toivuttuaan pitkästä loukkaantumisesta voittava vire HPK:n kanssa ei koskaan löytynyt. Lainassa maalilla kävivät Eetu Laurikainen ja Dominik Hrachovina. Loppujen lopuksi Samu Perhonen rauhoitti tilannetta loppukauden ajan. Niin, ja Henri Viitalakin ehti vartioida luukkua. Sori, jos sormesi ehtivät loppua kesken.

Seksi-wau! Tiesitkö tämän?

Jos Espoon Bluesissa kävi kato kauden aikana, niin loukkaantumisten ja pelaajasiirtojen puhuri puhalsi myös HPK:ssa. Maaliskuun ottelussa Pelicansia vastaan kokoonpanossa oli kolme samaa hyökkääjää (Paajanen, Waltteri Hopponen ja Joona Karevaara) kuin kauden avauskokoonpanossa samaa joukkuetta vastaan.

Lepää rauhassa, Ilves 2015-16

Usko parempaan tulevaisuuteen. Ehkä ensi kaudella pelaajat pysyvät ehjinä. Ehkä mestarivalmentaja Kivi tuo joukkueeseen uutta ilmettä ja menestyksen ilmapiiriä. Ehkä huhutut kärkihankinnat herättävät muutkin pelaamaan. Ehkä Ilves pääsee taas pudotuspeleihin. Ehkä...

Sanonnan mukaan sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta Ilves kaipasi kapteeniaan Sami Sandellia niin paljon, että muut unohtivat ikävältään tehdä maaleja. Ilves kärsi yhteensä 17 tappiota yhden maalin erolla. Tehokkaammalla viimeistelyllä näistä peleistä olisi voinut kahmia pudotuspelipaikkaan tarvittavan määrän pisteitä.

Ilves aloitti kautensa vahvasti, mutta Sandellin loukkaantuminen tyhjensi pikku hiljaa ilmat Ilves-laivan purjeista. Alamäki johti lopulta Tuomas Tuokkolan erottamiseen tammikuussa. Tilalle tuli kokenut Kari Heikkilä, joka paitsi moitti edellistä valmennusta sai myös Ilveksen pelaamaan hetkellisesti edeltäjäänsä tehokkaammin.

Merkittävää parannusta Heikkilä ei kuitenkaan pystynyt tuomaan, eikä bensa riittänyt pudotuspeleihin. Tuokkolan alaisuudessa Ilves keräsi 1,05 pistettä ottelua kohden. Heikkilän aikana vastaava saldo oli 1,14. Maaleja Heikkilän Ilves teki niukasti enemmän, mutta päästi vastaavasti selvästi Tuokkolan aikaa enemmän.

Sandellin poissaolo toki heikensi joukkuetta merkittävästi, mutta olisiko joukkue kannattanut koota alun perin eri tavalla? Ilves-miehistöön kaivattiin vahvistuksia kesken kaudenkin, mutta turhaan. Ulkomaalaispelaajat potkittiin pois, mutta ainoat hankinnat olivat LeKistä nostettu Henri Tuominen. Ja tietysti uusi päävalmentaja.

Ja Sandellin poissaolosta huolimatta esimerkiksi Markku Flinck pelasi uransa selvästi tehokkaimman kauden, joten monella Ilves-pelaajalla on kyllä peiliin katsomisen paikka.

Lepää rauhassa, Ilves 2015-16. Pudotuspelipaikka ei lopulta jäänyt paljosta kiinni. Ensi kaudeksi on luvassa isoja muutoksia. Melko pienikin parannus olisi nostanut Ilveksen pudotuspeleihin, joten epätoivoon ei ole syytä vaipua vaikeasta kaudesta huolimatta. Uusi kausi on taas uusi mahdollisuus.

Vittasmäki - luotettavista luotettavin.
Vittasmäki - luotettavista luotettavin.
Kuva © Timo Savela

Keskiaukeaman poika: Veli-Matti Vittasmäki

Peruspuolustajana tunnettu TPS-kasvatti pelasi uransa tehokkaimman kauden lähes kolminkertaistaen piste-ennätyksensä. Puolustajien pistepörssissä sijoitus oli peräti kolmastoista. Vittasmäki oli loistava kiekonhallintatilastoissa puolustavasta roolista huolimatta. Lisäksi Vittasmäki sai liigapelaajista eniten peliaikaa ottelua kohden. Jos hyökkäyksessä olisi nähty Flinckin lisäksi vastaavia tasonnostoja, ei nyt tarvitsisi kirjoittaa muistokirjoitusta vaan miettiä pudotuspeliennakkoa.

Ohhoh!

Ilves oli Liigan kahdeksanneksi paras kotijoukkue. Peräti viisi Ilveksen edellä sarjataulukossa olevaa joukkuetta menestyi kotiotteluissa tupsukorvia heikommin.

Seksi-wau! Tiesitkö tämän?

Ilveksen paras pistemies Flinck on Liigan pistepörssissä tällä hetkellä sijalla 60. Ainoastaan Bluesin pistekärki on tehnyt Flinckiä vähemmän pisteitä.

Lämmöllä muistaen, Blues 2015-16

On mietitty, onko Espoossa lätkäkulttuuria. No, pian ei tarvitse enää miettiä, kun ei ole enää joukkuettakaan. Nykyisen omistuksen piti hankkia sponsoreita tai myydä homma eteenpäin, eli onnistua yhdessä asiassa. Miten kävi? "YOU HAD ONE JOB...ONE JOB!"

Lähtöasetelma oli selkeä. Viime kaudesta miehistö oli pysynyt hyvin kasassa, ja Jyrki Ahon aikaisempinakin vuosina peli oli sujunut paremmin kauden loppupuolella. Kun aikaisemmat kaudet olivat tuoneet sijat 6 ja 5, ei parempaa voinut sulkea pois, vaikka jonkun verran heikennystä joukkueessa olikin tapahtunut.

Bluesin taloudelliset tappiot aikaisemmilta kausilta tiedettiin, mikä oli vaikuttanut joukkueen pelaajabudjettiin. Olli Malmivaara ja Kai Kantola suuntasivat muualle ensimmäisen kuukauden aikana, ja nämä käsiteltiin tarvittavina säästöinä. Joukkueesta ehti lähteä myös Siim Liivik, ennen kuin marraskuun puolivälissä pärähti julki konkurssihakemus.

Jo tammikuussa 2015 Bluesia oli haettu konkurssiin. Silloin asialla oli saamatta jäänyttä kasvattajakorvausta karhunnut Karhu-Kissat. Nyt asia oli paljon vakavampi, sillä konkurssihakemuksen oli jättänyt verottaja. Seuraavalla viikolla samalla asialla oli myös eläkevakuutusyhtiö.

Kaukalossa tämä ei juuri niinä hetkinä näkynyt, sillä Blues nappasi kahdessa päivässä kaksi komeaa vierasvoittoa Jyväskylästä ja Kuopiosta. Sportia vastaan pelattu kotiottelu oli tilanteessa, jossa kauden kesken jäämisen uhka oli todellinen. Tämä herätti myös yleisön, jota oli paikalla yli 5500.

Korttitalo alkoi lopullisesti sortua sen jälkeen, kun pelaajille ilmoitettiin, että ovat vapaita lähtemään maksamattomien eläkkeiden takia. Siinä, missä aiemmat lähtijät joukkue pystyi pelillisesti korvaamaan, kato alkoi käydä korkeimmalta tasolta kapteeni Kim Hirschovitsista alkaen.

Blues pysyi silti taistelussa pudotuspelipaikoista aina tammikuun lopulle asti, jolloin joukkueesta lähti viikon aikana neljä pelaajaa lisää. Tuplapelijakson jälkeen kyse oli lähinnä jumbopaikan välttämisestä, mikä sekin alkoi olla paljon vaadittu. Joukkue ajautui 12 ottelun tappioputkeen, joka katkesi lopulta KalPaa vastaan ottelussa, jossa jopa päävalmentaja Jyrki Aho ajettiin ulos.

Blues oli hakenut suojaa konkursseilta hakeutumalla velkasaneeraukseen, mutta samalla viikolla tuli tuomio siitä, että se ei onnistu. Seuran tulevaisuus on vaakalaudalla, ja nopeita ratkaisuja kaivataan, ettei maanantainen kotiottelu SaiPaa vastaan jää historian viimeiseksi.

Kepeät mullat, Bluesin kausi 2015-16. Onko kuoleman jälkeen elämää?

Suomelan kevätkausi oli taikaa.
Suomelan kevätkausi oli taikaa.
Kuva © Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com

Keskiaukeaman poika: Antti Suomela

Antti Suomela oli toinen niistä pelaajista, jotka oli nostettu junioreista edustukseen jo kauden alkaessa. Suomela ei aluksi kuulunut pelaavaan kokoonpanoon, mutta kaikkien lähtijöiden myötä päätti kauden joukkueen ykkössentterinä sekä todennäköisesti myös kultakypäränä.

Joku saattaa ihmetellä, kuka oli se toinen. Kyseessä oli Micke Saari, jonka kausi päättyi jo lokakuun CHL-matkalla Mannheimissa. Kauden myöhemmät tapahtumat huomioiden häntä voi pitää todellisena epäonnen soturina.

Ohhoh!

Bluesissa toimi kauden aikana neljä kapteenia. Hirschovits aloitti, ennen kuin poistui joukkueesta. Hänet korvasi Kalle Kaijomaa, jonka jakso C rinnassa jäi reilun kuukauden mittaiseksi. Myös Jari Sailio ehti toimia kapteenina ennen lähtöään. Loppukaudesta kapteenina toimi Mikko Kukkonen.

Seksi-wau! Tiesitkö tämän?

Urho Vaakanaisesta tuli kauden aikana ensimmäinen vuonna 1999 syntynyt kiekkoilija maamme pääsarjassa. Myös maalitili aukesi komealla tavalla TPS:ää vastaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle