Maanantaijää, viikko 42: JYPillä ei nyt kulje, SaiPa taas painaa kaasua

LIIGA / Artikkeli
SaiPa on Tero Lehterän johdolla kivunnut kuntopuntarin kärkisijoille.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com
Maanantaijää nappaa kiinni vastakohtiin - SaiPan huikeaan vireeseen ja JYPin vaisuun jaksoon. Pelicansissa taas tapahtui pelaajamuutoksia.

Viikon 42 Maanantaijäässä keskustelevat Jatkoajan päätoimittaja Antti Pärnänen, jyväskyläläinen liigatoimittaja Valtteri Tahkola ja Liiga-toimituksen päällikkö Sami Iilomo.

JYP on voittanut viimeisestä kuudesta ottelustaan vain yhden

Pärnänen: Alkusyksyn sarjakärjessä vakuuttavasti hurjastellut JYP on nyt kaikessa hiljaisuudessa hävinnyt viisi edellisistä kuudesta ottelustaan. Tappioista kaksi on vieläpä tullut lähtökohtaisesti selkeästi jyväskyläläisiä heikommille KalPalle ja SaiPalle. Vaikka JYPillä on Marko Virtasen alaisuudessa historiaa verkkaisista syksyistä, nykyinen joukkue on niin kokenut ja nimekäs sekä alkukausi oli niin vakuuttava, että tällainen putki yllättää kovasti.

Iilomo: Onko JYPin nippu sittenkään niin nimekäs ja kokenut? Varsinkaan jos käännetään katseet alakertaan? Mikko Mäenpää oli jopa nimekkäin paluumuuttaja kesän siirtomarkkinoilla, mutta jyväskyläläisten puolustus ei ole erityisen syvä. Mäenpään lisäksi puolustuksen kokeneista pelaajista vain Mikko Kalteva on pitänyt tasonsa. Vastaavasti Mikko Kuukka sekä Nolan Yonkman ovat olleet kaukana parhaasta tasostaan.

Tahkola: Vaikuttaa siltä, että JYPin kokemus alkaa kääntyä jopa pienoiseksi ongelmaksi etenkin näin syksyllä. Joukkueen kärkipelaajat ovat kaiken nähneitä ja kokeneita. On vaikuttanut, että konkareilla, kapteeni Juha-Pekka Hytönen ja Jani Tuppurainen etunenässä, on ollut vaikeuksia syttyä näihin lokakuun pimeisiin iltoihin.

Olen Samin kanssa samaa mieltä puolustuksesta muuten, mutta itseasiassa JYPin alakerran ongelmat kiteytyvät parhaiten juuri Mäenpäähän. Pisteitä on kyllä kertynyt, mutta pelillinen anti on ollut jotain aivan muuta. Mäenpään peli on todella vaikean näköistä puskemista. Kiekolliset ratkaisut ovat järjestään liian vaikeita ja hitaita, eikä mies itsekään ole ollut omiin otteisiinsa tyytyväinen. Hallin käytävät ovat saaneet viime kotipelien jälkeen kyytiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että Virtasen aikakaudella JYPillä on ollut aina jossain vaiheessa syksyä se heikompi jakso. Nyt se näyttää osuvan tähän hetkeen.

Iilomo: Mielenkiintoinen pointti tuo kokemuksen kääntyminen itseä vastaan. Onko JYPissä riittävästi nuoria sytyttäjiä herättämään vaikeuksien hetkillä kokenutta kaartia? Hyökkäyksessä Jerry Turkulainen on yksi harvoista nuoren kaartin pelaajista. Yleisesti joukkueessa on paljon pelaajia, joita ei voi laskea enää nuoriso-osaston edustajiksi, muttei myöskään vakaiden liigapelaajien kastiin. Varsinkin juuri puolustajista Ossi Ikonen sekä Jaakko Jokinen ovat jo pelanneet pitkään ilman lopullista läpimurtoa. Kaipaisiko JYP enemmän nuorta intoa joukkueeseen? Ja onko Anttoni Hongalla valmiudet vallata paikka kokoonpanosta jo nyt?

Pärnänen: En osta ajatusta liiasta kokemuksesta – ainakaan vielä – mutta se on kyllä outoa, että JYPillä jää tällä hetkellä vajaaksi nimenomaan likaisesta työstä. JYPin tähdethän eivät Puustista ja Mäenpäätä lukuunottamatta ole pelkkiä taitopelaajia, vaan esimerkiksi juuri Tuppurainen ja Hytönen ovat huipputaitonsa ohella myös uutteria työmiehiä.

JYPin koko pelillinen identiteetti rakentuu nurisemattomalle työmoraalille. Ei olisi arvannut, että joukkueen tämän kauden ensimmäinen kriisi johtuu ennen kaikkea asenteesta ja työmoraalin löystymisestä. Sikäli väite nuorten sytyttäjien esiin nousemisen tarpeesta kuulostaa pätevältä.Turkulainenhan on mainio yksilö, mutta JYP tarvitsee muitakin.

Tahkola: Honka on niin lahjakas kaveri, että tuo jo nyt muutaman liigaottelun kokemuksella omaa lisäarvoaan JYPin puolustukseen. Ensimmäisen pelin kangertelun jälkeen hän oli KalPaa vastaan jo elementissään ollen JYPin laadukkain puolustaja kiekon kanssa. Honka paikkaa fysiikan puutetta luistelullaan ja peliälyllään, ja näen hänen olevan parempi vaihtoehto toiseen ylivoimaan kuin vaikka Kaltevan. Nuoret kehittyvät harppauksin, mutta olisin vielä varovaisen pessimistinen vakituisen paikan ottamiseen pelaavasta kuusikosta. Seitsemäntenä puolustajana esimerkiksi ylivoimavastuulla hän olisi hyvä lisä, mutta se ei tue Hongan kehitystä parhaiten.

Nuorista sytyttäjistä puheen ollen, odotan mielenkiinnolla milloin Virtanen kaivaa naftaliinista esimerkiksi A-junioreissa dominoivan Samuli Ratisen. Hän toisi sitä hyökkäyspään erikoisosaamista joukkueeseen etenkin, jos Tuppurainen on pitempään poissa. Ratinen on pelinrakentajalaiturin prototyyppi, säväyttää peliälyllään. Näkee kentän erittäin hyvin ja on A-nuorten puolella iso syy siihen, miksi esimerkiksi Matias Mustonen ja Justus Mikkonen pyörivät maalipörssin kärkikahinoissa. Vaikka on ikäisekseen raamikas, ei osaa käyttää kokoaan riittävän hyvin. Oli jo kesällä liigaringin mukana ja olisi luonnollinen askel, että seuraavana vuorossa liigadebyytti.

Saipa on tällä hetkellä huimassa seitsemän ottelun voittoputkessa

Pärnänen: Liigan kuntopuntarin toisessa päässä on SaiPa. Se on yllätyksenä vähintään yhtä suuri positiivisesti kuin JYPin taaperrus on negatiivisesti. Sputnikit ovat voittaneet seitsemän viimeisintä otteluaan ja jääneet edellisissä kymmenessä sarjapisteittä vain yhdessä. Vaikka kausi on yhä nuori, tuollainen on SaiPan kokoonpanolla ja liigadebytanttipäävalmentajalla huima suoritus.

Luotsi Tero Lehterä on kerännyt epäilyjä kyvyistään ja oudoksuntaa käytöksellään, mutta tällä hetkellä on todettava, että ehkä hänessä sittenkin on ainesta jääkiekkovalmentajana. SaiPa pelaa vauhdikkaasti ja sisukkaasti. Tämä on muutaman vuoden jatkuneiden nimekkäiden joukkueiden ja kiekollisen pelitavan jälkeen paluu legendaariseen eteläkarjalaiseen kusipääkiekkoon.

Iilomo: SaiPan voittoputkea voi helposti kuvailla sanalla uskomaton, koska sitä se on. Hyvien putkien taustalla pitäisi aina löytyä joku syy. mutta SaiPan kohdalla sellaista ei tunnu löytyvän. Seitsemän voiton aikana SaiPa on tehnyt ylivoimalla vain yhden maalin, vaikka tilaisuuksia on ollut. Jäähypenkkiä Sptunikit ovat kuluttaneet keskimäärin vastustajaa enemmän ja laukaisutilastoissa joukkue on jäänyt auttamatta alakynteen. Vain Ässät on laukonut vähemmän tasaviisikoin laukauksia kohti vastustajan maalia kuin SaiPa. Erityisesti SaiPalla on ollut vaikeuksia saada laukauksia ja tilanteita maalin edustalle, mutta tilaisuutensa joukkue on käyttänyt uskomattoman tehokkaasti.

Kuinka pitkälle pelkkä raastaminen ja Frans Tuohimaan uskomaton vire voi Sputnikit johdattaa vai kääntyykö joukkueen tuuri ja tappioputki odottaa nurkan takana?

Tahkola: Itse lyttäsin SaiPan ja Lehterän JYP-ottelun alla. Lappeenrantalaisten liito on sen jälkeenkin vain jatkunut, mutta seison edelleen sanojeni takana. Kusipääkiekko on erittäin osuva termi, ja tällä hetkellä SaiPa suorittaa sitä aivan maksimaalisella tasolla. Realiteetit tulevat kuitenkin yksinkertaisesti vastaan. Karvalakkikiekko on riittänyt tähän asti rimaa hipoen, kun joukkueen tehokkuus on ollut murhaavaa. Se ei voi jatkua loputtomiin, etenkin kun materiaali on mitä on.

Mihinkään järkyttävään romahdukseen en kuitenkaan usko. SaiPa tulee varmasti kiusaamaan isompiaan jatkossakin etenkin, kun SaiPan ulkomaalaishankinnat ovat - yllätys yllätys - onnistuneet.

Pärnänen: Minä uskon järkyttävään romahdukseen. SaiPa kun on tällä hetkellä Liigan seitsemäs, ja ennustan runkosarjan loppusijoituksen olevan sijoilla 12–14. Täten kai voitaisiin puhua järkyttävästä romahduksesta? Eikä siis silti mitään pois tämänhetkisestä tulostasosta. Kuten todettua, huima suoritus. Samin avaamat tilastofaktat ovat kuitenkin koruttomat. Illuusio todella vain odottaa luhistumistaan.

Iilomo: Toisaalta SaiPalla on myös lunastamatonta potentiaalia, kuten tilastoista pystyi lukemaan. Mikäli Lehterä löytää ratkaisun ylivoiman ongelmiin, mahdollisuudet romahtamiseen laskevat. Eturivin miehistä Lauri Taipalus, Ville Koho sekä Anssi Löfman ovat olleet loukkaantuneena, mutta myös alisuorittaneet kiekollisessa pelissä. Lisäksi ulkomaalaisista Roy Radkelta voi odottaa nähtyä parempaa ja esimerkiksi Kim Strömberg on iskenyt vasta kolme tehopistettä. Hyökkäyspeliin on mahdollista löytää aseita ilman, että tarvitsee tinkiä puolustuksesta.

Suurin riski on Tuohimaan kohdalla. Kuinka pitkään mies jaksaa pysyä samalla tasolla, kun maalivahtitandemin toinen osa Jussi Markkanen on poissa peleistä? Yhteenkään romahdukseen ei ole varaa, sillä nyt joukkueen suurin pelastus on ollut täydellinen luotto maalivahtipeliin.

Tahkola: Vaikka Tuohimaa jatkaisikin pelaamistaan edes hyvällä tasolla, se ei SaiPan liitoa pelasta. Tunnettu klisee on, että maalivahti on puoli joukkuetta, mutta kun joukkue on illasta toiseen pääasiassa ottavana osapuolena, maalilla saa seisoa vaikka Pekka Rinne ja lento ei tule kestämään loputtomiin.

Puhut Sami ihan totta, että sairastuvalla on vielä lunastamatonta potentiaalia. Olen vain itse kovin skeptinen Löfmanin ja Kohon suhteen, miesten loukkaantumishistoria on valitettavasti sitä luokkaa, että heidän varaan ei kannata liiemmin laskea.

Jesse Saarinen ja Libor Sulak saapuivat, Borna Rendulic lähti

Iilomo: Rendulic on kiistatta hyvä pelaaja Liigaan, sen kertoo jo kiinnostus itärajan takana. Pelicans kuitenkin voitti vaihdoksissa. Rendulic on enemmän puurtaja- ja asennepelaaja, joten kroatialainen sopi Pelicansiin loistavasti. Silti suurempi tilaus oli puhtaalle taidolle, jota Saarinen toi tullessaan. Toki hankintaan liittyi myös riskejä Saarisen rikkonaisen viime kauden jälkeen, mutta seitsemän pistettä viidessä ensimmäisessä ottelussa kertoo epäilyksien olevan turhia.

Sulak taas on lyhyessä ajassa osoittanut olevansa loistava pelaaja. Isokokoinen puolustaja lentää ympäri kenttää ja tekee sen tuloksekkaasti. Puhutaanko Sulakin kohdalla jopa kauden parhaasta hankinnasta?

Tahkola: Pelicansin pullat ovat hyvin uunissa. Itseasiassa joukkuehan ilmoitti, että Saarista ei edes hankittu Rendulicin paikkaajaksi. Se kertoo, että mahdollinen hyökkääjä on vielä tulossa. Sulak ja kauden paras hankinta voi kuulostaa liioiteltulta, mutta ostan tämän väitteen ainakin miehen alun perusteella. Allekirjoittanut on viettänyt jäähalleilla paljon aikaa, mutta en muista milloin olisin liigaottelussa päivitellyt, että hyvänen aika, onpa tämä kaveri hyvä pelaaja!

Pelicansin pelaaminen kärjistetysti mielletään liian usein pelkkään aggressiiviseen karvauspelaamiseen ja hämmentämiseen. Hyökkäyspään aktiivisuus on saanut rinnalleen myös yhtenäisen, aktiivisen puolustuspelaamisen. Mitä sanotte, puhutaanko tässä jopa kevään mustasta hevosesta?

Pärnänen: Odottelin viime keväänä Pelicansista mustaa hevosta, mutta se operaatio jäi silloin vajaaksi. En usko nykyjoukkueeseen niin paljon, mutta mistä sitä tietää, jos ennakkosuosikit jatkavat tämänhetkistä tarpomistaan. Liigaseurojen nykypäivän ulkomaalaishankinnoista harva kisaa realistisesti NHL-paikasta, kuten Sulak teki, joten kyllä tshekkipuolustaja kuuluu vahvistusten kermaan. En ole aivan vielä valmis linjaamaan, kuka on paras.

Pelicansin valmennukselle on kyllä nostettava peukalo. Toiminta on toki ollut myös keulivaa ja aggressiivista, mutta tällä hetkellä näyttää, että kolmevuotinen operaatio saavuttaa lopulta pelillisen tavoitteensa. Tämän kauden Pelicans on ennen kaikkea urheilullinen, sähäkkä ja aktiivinen. Viimekautinenkin joukkue taklasi hanakasti ja paini hyvin kulmissa, mutta silloin vauhti usein lopahti niihin tilanteisiin. Nyt Pelicansin pelaaminen jatkuu taklausten ja painien jälkeen aiemmalla tempolla.

Viikon pelaaja: Jesse Saarinen, Pelicans

Saarisen viime kausi Kärppien riveissä oli vaikea. Loukkaantumisista kärsinyt hyökkääjä kuitenkin sai tälle kaudelle loistavan alun, kun mies tarttui Pelicansin tarjoukseen. Kolmeen otteluun kuusi pistettä ja peli-ilme aivan eri luokkaa kuin viime kaudella.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle