Maalin päässä mestaruudesta – Tappara 2013-14

LIIGA / Artikkeli
Tappara-kausi kaipasi enää sitä viimeistä tuuletusta.
Kuva © Jarno Hietanen
Tappara jäi kaudella 2013-14 Suomen toiseksi parhaaksi seurajoukkueeksi Kärppien jälkeen. Toinen hopea kasaa hurjasti paineita kolmevuotisen projektin päätökselle.

Tampereen Tappara tuli liigakauteen 2013-14 suurin odotuksin ja painein. Joukkue oli kärsinyt kirvelevän finaalitappion Ässille ja seura oli hankkinut mestaruuden takaajiksi rutkasti kokeneita pelimiehiä.

Tappara hankki jo 2013 kesällä riveihinsä muun muassa Philip McRaen, Kristian Kuuselan, Pasi Puistolan, Pekka Jormakan, Zoltan Hetenyin, Jan Tabacekin, Nick Bailenin ja Tomas Plihalin.

Jälkiviisaana voidaan todeta hankintojen onnistumisskaalan olleen laaja. Kuusela nousi Tapparan parhaaksi pistemieheksi, Jormakka kuului kirvesrintojen tehokkaaseen kakkosvitjaan ja Bailen muodosti yhdessä Lasse Kukkosen kanssa pudotuspelien tähdistöpuolustuksen.

Toisaalta hankinnoista ykkössentteriksi kaavailtu McRae, Hetenyi ja Tabacek eivät täyttä kautta Tampereella pelanneet. Maailmanmestari Pasi Puistolankaan kausi ei sujunut mitenkään mairittelevasti.

Kristian Kuusela oli Tapparan paras pistemies.
Kristian Kuusela oli Tapparan paras pistemies.
Kuva © Jarno Hietanen

Tappara-diesel käynnistyi lokakuussa

Tapparan alkukausi, tarkemmin sanottuna syyskuu, käynnistyi yllättävänkin nihkeästi. Joukkueen seitsemästä syyskuun ottelusta Tappara voitti vain kaksi.

Joukkueen suurin ongelma pyöri ykkössentterin tontin ympärillä. Ykkösen keskelle hankittu Philip McRae väläytteli vielä harjoituspeleissä, mutta runkosarjassa McRaen kontribuutio jäi lähes olemattomaksi. Kun Jarkko Malinen ei pystynyt kantamaan ykkösketjua harteillaan, tilanne jäi elämään.

Lokakuu toi kuitenkin lohtua Jukka Rautakorvelle. Tappara alkoi löytää pelinopeutta otteisiinsa ja voittoja alkoi tulla kovalla tahdilla etenkin Hakametsässä. Pisimmillään voittoputki venyi lokakuun tienoilla kuuden ottelun ja Hakametsässä seitsemän ottelun mittaiseksi.

Suurin syy menestykseen oli kakkoskentän koostumuksen löytyminen. Chris Connolly siirtyi tieltä Saksan pääsarjan Iserlohniin. Pekka Jormakka, Jan-Mikael Järvinen ja Olli Palola muodostivat nopean ja taitavan kakkosvitjan, joka oli piikki vastustajan hitaiden puolustajien lihassa aina kauden loppuun asti.

Tapparan kakkoskenttä räjäytti Hakametsän monta kertaa kaudella 2013-14.
Tapparan kakkoskenttä räjäytti Hakametsän monta kertaa kaudella 2013-14.
Kuva © Jarno Hietanen

Korjausliikkeitä

Tapparan tasainen tahti jatkui läpi lopun runkosarjan. Tappara pyrki pelaamaan parhaimmillaan nopeasti ja suoraviivaisesti ylöspäin, jota tuki kirvesrintojen äärimmilleen punottu keskialueen ja oman pään puolustuspelaaminen.

Tappara teki läpi kauden pelaajamuutoksia kohti kevättä. Kakkosmaalivahti vaihtui Zoltan Hetenyistä Andy Chiodoon ja Pekka Saravon pakkipari Jan Tabacekista Johan Larssoniin. Lisäksi Tappara hankki ennen siirtotakarajaa joukkueeseensa Marko Kauppisen ja Jukka Voutilaisen KalPasta jo hetki sitten saapuneiden Josh Greenin ja Raymond Sawadan lisäksi.

Suurimmiksi jossitteluiksi jäivät lähinnä Tabacekin ulostaminen ja Sawadan pelikunto. Tabacek pelasi perusvarmasti Tapparan takalinjoilla, kun Larsson syyllistyi etenkin kevään pudotuspeleissä muutamiin kostautuneisiin virheisiin. Sawada hyytyi silminnähden keväällä ja pelasikin viimeisen pelinsä Tapparassa 13. maaliskuuta.

Kauppinen, Voutilainen ja Green kuuluivat hopeajoukkueen runkopalasiin ja pelasivat kukin erittäin onnistuneet lyhyet sesongit Tapparassa tällä kaudella.

Pudotuspelit alhaalta ylös

Tappara päätti runkosarjan toiseen sijaan napsittuaan 60 ottelun aikana komeat 116 pisteellä. Kirvesrinnat jäivät toiseksi Kärppien taakse – aivan kuten lopulta finaaleissakin.

Tappara aloitti pudotuspelit Lahden Pelicansia vastaan. Moni odotti mestarisuosikin marssivan sarjasta helposti jatkoon, mutta toisin kävi. Tapparan peli vapautui vasta kuudennen ottelun jatkoajalla, kun Tappara-kapteeni Ville Nieminen räjäytti joukkueen hurjaan tuuletukseen ratkaisevalla voittomaalillaan.

Välierissä vastaan asettui Rauman Lukko. Jukka Rautakorven Tapparalla oli Risto Dufvan Lukosta pieni niskalenkki aiemmilta kausilta, mutta sarjasta muodostui lopulta huikean tasainen.

Ville Vahalahti ja Aaron Gagnon piinasivat Tapparaa, joka murjoi tiensä finaaliin vasta sarjan huipentaneessa seitsemännessä pelissä. Ratkaisuosuman iski nuorten maailmanmestaruudenkin tänä vuonna voittanut Henrik Haapala.

Toinen hopea matkaan

Finaalisarja Kärppiä vastaan oli yksi kautta aikain parhaista. Jokainen ottelu päättyi vain maalin erolla ja Kärpät nousi mestaruuteen oltuaan sarjassa jo 3-1-tappiolla.

Tappara pystyi sarjan ensimmäisissä otteluissa puolustamaan uhrautuvasti, mutta kirvesrintojen hyökkäyspelaaminen ei kuitenkaan riittänyt mestaruuteen vaadittavien maalien tekemiseen.

Kuvaava hetki nähtiin seitsemännen finaalin jatkoajalla, kun maalikuninkuuden runkosarjassa voittanut Palola ei onnistunut maalinteossa huippupaikasta. Vain hetki myöhemmin Juhamatti Aaltonen iski mestaruuteen oikeuttaneen osuman.

Tappara jäi finaaleissa Kärppien jalkoihin.
Tappara jäi finaaleissa Kärppien jalkoihin.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net

Mitä jäi käteen?

Tappara jäi katkerasti hopealle jo toista vuotta putkeen. Jukka Rautakorven kolmevuotinen projekti lähestyy viimeistä vuottaan ilman haettua mestaruutta.

Joukkueen pelillinen identiteetti säilyi läpi kauden erinomaisesti ja moni pelaajista teki läpimurtonsa liigakartalle, mutta tavoiteltu palkinto jäi silti saavuttamatta.

Tappara tulee tekemään toimitusjohtajansa Mikko Leinosen mukaan hyvän taloudellisen tuloksen, joten Tappara-fanit voivat odottaa kesältä kovia hankintoja hopeiden kääntämiseksi kullaksi.

Ensimmäinen peliliike nähtiin jo, kun Tappara tiedotti, ettei se käytä kapteeninsa Ville Niemisen optiota ensi kaudesta.

» Lähetä palautetta toimitukselle