Luoteisessa divisioonassa kärkipaikkaa pitää vahvan alkukauden pelannut Vancouver Canucks. Koko läntisen konferenssin toisena majailevan Canucksin jälkeen divisioonan neljä seuraavaa joukkuetta, Minnesota, Colorado, Edmonton ja Calgary tulevat varsin tasaisena ryppäänä ja mahtuvat kaikki neljän pisteen sisään. Divisioona on siis osoittanut jo ennen kauden alkua povatun tasaisuuden todeksi. Divisioonasta ainoa suurempi yllätystekijä on viime NHL kauden Stanley Cup finalistin Calgary Flamesin alkukauden pieni konttaaminen.
Flamesin lokakuu – Kaukana kotoa, kaukana tavoitteista.
Calgaryn alkukauden ongelmana on ollut, että tiukat ottelut ovat lopussa kääntyneet tappioiksi. Flamesin lokakuun saldo on 4 voittoa, 7 tappiota ja 2 jatkoaikatappiota. Tehtyjä maaleja 29, sekä päästettyjä 40. Läntisen konferenssin sijoitus 13. Ei ihan sitä mitä ennen kauden alkua odotettiin. Toki pitää muistaa, että Flames pelasi yhdeksän kolmestatoista ottelustaan vieraissa. Marraskuun ohjelma on jo paljon suotuisampi. Kalenterissa on yhteensä 13 ottelua, joista 10 pelataan kotiareenalla.
Flames on päästänyt peleissään liikaa maaleja. Päästettyjä maaleja on keskimäärin reilut kolme ottelua kohden. Syyttävät sormet eivät saa kohdistua pelkästään Kiprusoffin suuntaan, sillä joukkueen yleinen puolustuspelaaminen on ollut heikkoa. ”Kipperin” torjuntaprosentti on keikkunut 90:n paikkeilla, mikä ei ole huippumaalivahdin lukema nykypäivänä. Kiprusoff on pelannut kaikki joukkueen ottelut yhtä lukuunottamatta.
Puolustuksessa puhtaat paperit saavat ainoastaan Roman Hamrlik ja Dion Phaneuf, jotka ovat luutineet peräpäässä isännän ottein. Hamrlik on kerännyt mukavasti tehopisteitä ja ollut muutenkin joukkueen selkeä ykköspakki. Merkillinen yksityiskohta on, että hyökkäävänä puolustajana tunnettu Jordan Leopold on tuskaillut alkukauden ilman tehopisteitä. Puolustusta vahvistettiin hankkimalla kokenut Bryan Marchment, joka on tunnettu sääntöjen rajamailla liikkuvasta pelityylistään. Koko alkukauden polvivamman takia sivussa ollut Robyn Regehr on jo aloittanut harjoittelun ja tehnee paluun kaukaloihin marraskuun alkupuolella.
Liian moni Calgaryn avainhyökkääjistä on alisuorittanut alkukaudella. Tehojen kanssa on tuskaillut etenkin sellaiset herrat kuin Simon, Reinprecht ja Donovan. Ykkösnyrkki Iginla – Langkow – Amonte on suoriutunut juuri ja juuri kohtalaisesti omassa tehtävässään ja etenkin Iginla on osoittanut viime aikoina piristymisen merkkejä kankean alun jälkeen. Sutter on sekoittanut hyökkäyskentällisiä hakiessaan toimivia yhdistelmiä, mutta ainakaan toistaiseksi varsinaista tehokentällistä ei ole löytynyt. Matthew Lombardin loukkaantuminen tuli pahaan saumaan juuri kun hän oli nostamassa tasoaan. Nilkkavamma pitää Lombardin sivussa ennalta määrittelemättömän ajan. Hyökkääjistä myös Darren McCarty on joutunut jättämään viimeisimmät pelit sivuun niskavamman takia, mutta hänet on listattu loukkaantuneitten kirjoihin ns. Day-to-day, eli paluu ajankohtaa katsotaan päivä kerrallaan.
Flames on ollut surkea erikoistilanteissa. Ylivoimalla homma on mennyt väkinäiseksi puurtamiseksi ja alivoimalla vastustaja on päässyt rankaisemaan tuhottoman paljon. Tämä on käsittämätöntä, sillä ennakkoon Flamesin arveltiin olevan yksi vahvimmista joukkueista erikoistilanteissa. Sutterin on keksittävä lääke surkeaan erikoistilannepelaamiseen, sillä pelaajamateriaali mahdollistaa huomattavasti nähtyä paremmat esitykset niin yli-, kuin -alivoimallakin. Kelkan on käännyttävä marraskuussa.
Vancouver Canucks - maaleja molempiin päihin
Vancouver Canucks on pelannut 12 ottelua ja ottanut näistä kahdeksan voittoa. Kaksi kertaa joukkue on hävinnyt varsinaisella peliajalla, kerran jatkoajalla ja kerran rangaistuslaukauskilpailussa. Joukkue on kärsinyt kauden ainoat tappionsa varsinaisella peliajalla oman divisioonan paikallisvastustajille Coloradolle ja Minnesotalle. Toisaalta Canucks on myös voittanut nämä molemmat joukkueet, joten mitään ylitsekäymättömiä esteitä näistä joukkueista ei ole tullut. Vancouverin kotisaldo on edelleen puhdas. Joukkue on ottanut viisi kotivoittoa ja tehnyt näissä peleissä keskimäärin viisi maalia ottelussa. Canucks on ollut myös kokonaisuutena NHL:n tehokkaimpia joukkueita. Toisaalta omiin on mennyt NHL:n keskiarvon verran maaleja, joka ei Canucksin kaltaista liigan huippujoukkuetta varmasti tyydytä.
Eniten parannettavaa Vancouverilta löytyy erikoistilanteista, joilla on ollut alkukaudesta valtava merkitys koko NHL:n sisällä kokonaismenestykseen. Alivoimalla Canucks on ollut NHL:n 25 paras joukkue, eikä NHL:n 21 paras ylivoimakaan juuri sävähdytä. Ylivoiman toimimattomuus Canucksin tasoisella kokoonpanolla on pieni ihme ja tämä tullee korjaantumaan kauden edetessä. Alivoimapeli on puolestaan parantanut viime aikoina. Canucks oli alkukaudesta suorastaan surkea alivoimajoukkue, mutta joukkue muutti alivoimapeliään keskittymällä enemmän maalin edustaan siniviivan sijaan ja tällä muutoksella oli välitöntä vaikutusta alivoiman parantumiseen. Viimeksi pelatun NHL kauden alivoimasijoitus oli Canucksilla koko liigan sisällä kolmas, joten tähän on kuitenkin vielä paljon matkaa.
Vancouverin sisäistä piste- ja maalipörssiä johtaa tuttuun tapaan joukkueen kapteeni Markus Näslund. Näslundilla on kasassa 12 ottelun jälkeen tehot 7+7 eli 14 pistettä. Näslundin takana tulee hienon alkukauden pelannut kakkosketjun keskushyökkääjä Henrik Sedin, joka on kirjannut 11 (4+7) pistettä 12 ottelussa. Näiden kahden jälkeen neljä seuraavaa pelaajaa, Ed Jovanovski, Sami Salo, Brendan Morrison ja Todd Bertuzzi ovat tehneet kaikki 10 pistettä. Hyökkäysvoima onkin jakaantunut tasaisesti ja tällä on ollut suuri merkitys Canucksin hyvään alkukauteen. Erityisen hyvää Vancouverin kannalta on ollut joukkueen aktiivisen puolustuksen onnistuminen. Canucks on NHL:n ainoa joukkue, joka saa kaksi puolustajaa (Salo ja Jovanovski) liigan 10 tehokkaimman puolustajan joukkoon.
Harjoitusleiriltä loukkaantumisen vuoksi sivussa ollut Mattias Öhlund ja läpimurtokauttaan pelaava Bryan Allen ovat olleet omassa päässä joukkueelle tärkeitä puolustajia. Viime kaudella Canucksin farmijoukkueen kapteenina toiminut Nolan Baumgartner on ollut puolustuksen suurin yllättäjä liikkuvalla pelillään. Chicagosta kesällä hankittu Steve McCarthy on vielä hakenut Canucksin pelisysteemiä, mutta on parantamassa koko ajan. Maalilla Dan Cloutier on pelannut alkukaudesta epätasaisesti. Cloutier on saanut kuitenkin osakseen myös - jälleen kerran - tarpeetonta kritisointia. Joukkueen ottamat voitot on laskettu lähes aina kenttäpelaajien ansioiksi ja tappiot puolestaan Cloutierin piikkiin. Cloutierin asemaa Canucks maalilla ei yhtään helpota se, että kakkosvahti Alex Auld on pelannut harvat tilaisuutensa erittäin hyvin. Auld on aloittanut kolme ottelua (Detroit, Dallas ja Minnesota) ja torjunut voitot näistä kaikissa vakuuttavalla 91.4% keskiarvolla.
Canucks pelasi lokakuussa 12 ottelua, joista peräti seitsemän ottelua oman divisioonansa joukkueita vastaan. Nämä oman divisioonan ottelut ovat usein paikallispelejä siinäkin mielessä, että näissä voi käydä miten vain ja NHL:n runkosarjan kokonaismenestys ei ole verrannollinen näissä otteluissa menestymisen kanssa. Marraskuussa oman divisioonan ottelutahti hieman helpottuu, kun joukkue pelaa 14 ottelustaan kuusi kertaa oman divisioonan vastustajia vastaan. Toinen positiivinen asia on se, että kun joukkue pelasi lokakuussa 12 ottelustaan seitsemän peliä vieraissa, marraskuussa vieraspelejä tulee eteen 14 ottelusta puolet. Ellei mitään yllättävää tapahdu, Canucks tulee poimimaan näistä oman divisioonan otteluista pisteitä hieman päälle 50% teholla. Muista otteluista pisteitä voi odotella jopa vähän paremmalla keskiarvolla.
Avs hakee vielä itseään
Kalliovuorten juurella on kiekkoyleisö uudenlaisen tilanteen edessä. Avalanche kärsi pahoin palkkakatosta, eikä uusiutunut joukkue ole yltänyt konferenssin kärkipään tahtiin. Ajoittaisia väläytyksiä veteraanipitoiselta Avsilta on kuitenkin nähty. Viimeisestä viidestä ottelusta on tullut saldoksi neljä voittoa. Onko tie kohti kärkeä löytynyt?
Patrick Royn haamu kummittelee edelleen Avs-vahti David Aebischerin selän takana. Kyvykäs sveitsiläinen ei ole kyennyt työsulkua edeltävälle tasolleen, vaikkakin on hieman esityksiään petrannut pelien edetessä.
Avalanchen puolustajat ovat sen sijaan loistaneet, erityisesti hyökkäyspäässä. Adam Footen lähtö jätti alakertaan suuren aukon, mutta muut puolustajat ovat nostaneet tasoaan. John-Michael Liles on kuulunut alkukauden NHL:n puolustajaeliittiin, missä Rob Blake on vaikuttanut jo vuosikausia. Lisäksi Montrealissa kannattajien hampaisiin joutunut Patrice Brisebois on ollut kelpo hankinta.
Avsin suunnannäyttäjänä kauden aikana toiminee hyökkäyskalusto. Peter Forsbergiä ei ole, mutta Joe Sakicin johtama laadukas kalusto pystyy ratkomaan pelejä. Kauden yllättäjäosastoon kuuluva Marek Svatos on saanut hyvää taustatukea kokeneilta kollegoiltaan. Tällä hetkellä Avsin suunta on vahvasti ylöspäin.
Edmonton Oilers - varaosat tarpeessa
Uusi työehtosopimus sekä palkkakatto mahdollistivat kovemman luokan pelaajavahvistusten tulon Edmonton Oilersiin. Tähtipuolustaja Chris Pronger ja NHL:n puolustavien hyökkääjien eliittiin lukeutuva Mike Peca miellettiin Oilersin mittapuussa mahtaviksi hankinnoiksi. Kahden pelaajan korjaussarja on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi. Kumpikaan kohuhankinnoista ei ole loistanut eikä muukaan joukkue ole kyennyt suuremmin vakuuttamaan. Tällä hetkellä liigan keskikastin alapuolella majaileva Oilers tarvitsisi pärjätäkseen liian monta uutta varaosaa liian monelle eri osa-alueelle.
Alkukauden ensimmäiset ottelun loukkaantumisten vuoksi missannut Jussi Markkanen syrjäytti Ty Conklinin nopeasti ykkösmaalivahdin tontilta. Monet odottivat Oilersin peluuttavan maalivahtejaan tasaisesti ja kummankin täydentävän toinen toisiaan. Monet odottivat myös, että jossain vaiheessa kautta juuri Conklin sonnustautuisi ykkösmaalivahdin viittaan ja jopa taistelisi Yhdysvaltain olympiajoukkueen maalivahdin paikasta. Kyseiset odotukset näyttävät tällä hetkellä erittäin kaukaisilta. Kauden ensimmäisissä otteluissa valtavasti haparoinut Conklin passitettiin hakemaan pelituntumaa farmista ja nyt Markkanen kantaa yksin Oilersin maalivahtivastuun. Toisiaan täydentävä maalivahtikaksikko on kutistunut yhden miehen taisteluksi tuulimyllyjä vastaan. Markkanen ei toki ole pelannut huonosti, mutta suomalainen ei ole myöskään erityisen suuremmin väläytellytkään.
Puolustuksen johtohahmoksi hankittu Chris Pronger on ollut koko alkukauden melko vaisu. Suuria minuuttimääriä kellottava kanadalaisjätti ei ole pystynyt tuttuun dominoivaan peliin Oilers-nutussa. Toki mies on hieman yksin Oilers-puolustuksessa, mutta taannoiselta Hart Trophy -voittajalta on lupa odottaa paljon enemmän. Takalinjojen valopilkuksi onkin noussut piskuinen, mutta vikkelä ja taitava Marc-Andre Bergeron. NHL:n sääntömuutoksista ovat selkeästi hyötyneet pienemmät ja nopeammat puolustajat - tämän todistaa myös Bergeron. Vaikka vielä varsin kokemattomalle kanadalaiselle sattuu ajoittain virheitä, nuorukainen on osoittanut olevansa käyttökelponen pelaaja etenkin hyökkäyksien tukemisessa.
Oilersin hyökkäys tiedettiin jo kauteen lähdettäessä tasaiseksi massaksi, josta puuttui selkeä ykköspyssy. Laajalta rintamalta hyökkäystä vyöryttävän joukkueen toivottiin voittavan vaikeudet koko joukkueen voimin. Suunnitelma ei ole kuitenkaan toiminut. Joukkue on yksi NHL:n vähiten maaleja tehneistä joukkueista. Siltä puuttuu liian selkeästi ykkösketjun keskushyökkääjä sekä todellinen hyökkäyksen johtohahmo ja kylmäpäinen ratkaisija. Ryan Smythin alkukauden loukkaantumiset tuskin helpottivat takkuilevan Oilers-hyökkäyksen tilannetta. Yhteen mieheen joukkueen peli ei ole kuitenkaan kaatunut, sillä esimerkiksi Mike Peca on ollut useimmissa otteluissa vain varjo entisestään. Joukkueen sisäistä maalipörssiä johtava Raffi Torres voidaan tituuleerata onnistujaksi samoin kuin joukkueen pistepörssiä johtava Ales Hemsky. Sen sijaan avainpelaajista esimerkiksi Radek Dvorakilta kaivattaisiin suurempaa panosta.
Edellisillä kausilla Oilers on kyennyt taistelemaan tasaisella materiaalillaan pudotuspelipaikasta. Periaatteessa nykyinenkin materiaali mahdollistaa tasaväkisen taistelun ainakin viimeisistä pudotuspelipakoista. Tällöin joukkueen jokaisen osa-alueen on toimittava ja avainpelaajien on kyettävä nousemaan omalle tasolleen sekä hilaamaan samalla muut vielä tasoa ylemmäksi. Lohduton tosiasia on, että joukkueelta puuttuu selkeä ykkösmaalivahti, ykkösketjun keskushyökkääjä sekä hyökkäyksen ykköspyssy. Lokakuun aikana huhut ovat olleet tuomassa useita eri pelaajia Oilers-kokoonpanoon. Vielä kaivattuja varaosia ei ole näkynyt eikä kuulunut. Varaosat ovat joka tapauksessa tarpeessa, mikäli Oilers mielii kääntää ailahtelevaisen kurssinsa selkeästi nousujohteiseksi.
Minnesota Wild - Hei, me hyökätään!
Minnesota Wild on, kuten odotettiinkin, hyötynyt uusista NHL-säännöistä. Wild on tehnyt huomattavasti enemmän maaleja kun aikaisempina kausina ja tämä kaikki Marian Gaborik ollessa pitkään sairastuvalla. Nyt kun Gaborik on palannut, Wildiltä voidaan odottaa entistä enemmän.
Minnesota on pelannut nykystandardeinkin mitattuna hyvää jääkiekkoa. Aiempina vuosina tutuksi tullut tiukka puolustus ja yhden maalin erolla tulleet vähämaaliset voitot ovat vaihtuneet nopeaan, liikkuvaan jääkiekkoon, edelleen kuitenkin oman pään priorisointia unohtamatta. Pelatuista 12 ottelusta Wild on napannut plakkariinsa 14 pistettä. Erityisesti kotipelit ovat menneet mukavasti, sillä seitsemästä ottelusta vain kaksi on päättynyt tappioon. Molemmilla kerroilla voiton kävi noutamassa Vancouver. Vieraissa joukkueen maalihanat ovat olleet tukossa, sillä viidessä vieraspelissä maaleja joukkue on saanut aikaan vain kahdeksan ja voittoja sitä myötä vain yhden. Pisteen arvoisia tappiota tosin tien päältä on mukaan jäänyt kaksi.
Suurimpia yllättäjiä joukkueesta ei tarvitse hakea kaukaa. Kauden hattutempulla aloittanut Marc Chouinard oli kauan listattu jo menneen talven lumiksi, mutta mies vetelee NHL:ssä tällä hetkellä lähes piste per peli tahdilla ja on pistepörssissä joukkueen jaetulla kärkipaikalla. Tällä tahdilla mies rikkoo kauden maaliennätyksensä seuraavan 12 ottelun jälkeen. Huomion arvoista on se, että Chouinard ei ole tehnyt yhtään maalia ylivoimalla. Kanadan maajoukkueen GM Wayne Gretzky nimesi hänet jopa 81 pelaajaa sisältäneen Olympiajoukkueen rinkiin. Samaan rinkiin on listattu myös Pierre-Marc Bouchard. Kakkosketjussa Todd Whiten kanssa pelaava Bouchard on kerännyt niin ikään 11 pistettä ja herättänyt paljon huomiota. Kenties jopa niin paljon, että mies on todella vakavasti otettava kandidaatti Torinon koneeseen. Myös Ottawasta hankittu White on loistanut. Viimeksi White teki kaksi osumaa kun joukkue kaatoi Columbuksen. Brian Rolston on vastannut odotuksiin, ja Alexandre Daigle on osoittanut, ettei edellinen kausi Minnesotassa ollut mikään tähdenlento. Pettymyksiksi voidaan tässä vaiheessa jo mainita Stephane Veilleux, jonka pistetili on vielä nollassa, ja +/- on -7:ää osoittaen koko joukkueen selkeästi heikoin lukema. Kunhan Mikko Koivu palaa pelikuntoon, lienee helppoa arvata kuka tekee Koivulle tilaa kokoonpanossa.
Maalivahdit on joukkueessa pelanneet totutun vahvasti. Sekä Roloson että Fernandez ovat torjuneet joukkueelleen voittoja, ja tämä lähes puoliksi jaetulla peliajalla. Maalivahtien edessä huseeraava puolustus on suoriutunut urakastaan kohtalaisen hyvillä arvosanoilla. Nuori Brent Burns on lyömässä läpi itseään kiekkotuntijoiden tietoisuuteen kypsillä ja lupauksia herättävillä otteillaan. Willie Mitchell on tiedetty hyväksi pakiksi, mutta sopeutuminen uusiin sääntöihin oli kysymysmerkki. Nyt sekin tiedetään että minkäänlaisia ongelmia estämissääntöjen kanssa hänelle ei tule. Miehen ottamat 10 jäähyminuuttia ovat hänen kaltaiselle vastustajan tähtien paimentajalle vähän. Mitchell ei edelleenkään juhli pisteillä, mutta omassa päässä mies on herra ja hidalgo. Siitä kertoo lyhyesti jo joukkueen paras teholukema +5.
Marian Gaborik palasi joukkueeseen ja teki kolmessa ottelussa kuusi pistettä. Tämän jälkeen mies loukkaantui uudelleen, mutta on jälleen palaamassa kentille. Maailmanluokan laitahyökkääjä tulee varmasti auttamaan joukkueen peliä ja kun Mikko Koivun NHL-debyytti lähenee, niin joukkue tulee olemaan entistä vakavammin otettava vastustaja. Marraskuun alkuun joukkue tekee länsirannikon kiertueen ja pelaa seitsemästä seuraavasta pelistään vieraissa kuusi. Alkukuussa joukkue saattaa vieraspeleissä notkahtaa, mutta kuun lopussa kotihallissa pelataan neljä perättäistä kotipeliä. Arvio marraskuusta on viisi voittoa 11:sta ottelusta, jonka jälkeen joukkueessa oltaisiin aika tarkasti piste per peli tahdissa.
