Luoteinen divisioona: Neljän kauppa

NHL / Artikkeli
Luoteinen divisioona on äärimmäisen tasainen. Ennen runkosarjan viimeistä rutistusta jopa neljällä joukkueella on mahdollisuus napata kärkipaikka. Vain Minnesota Wild on tippunut kyydistä.

Divisioonan kärkipaikkaa pitää hallussaan Calgary Flames. Flames on hallinnut Luoteessa läpi kauden, muttei ole kuitenkaan pystynyt venyttämään johtoaan muitten ulottumattomiin. Colorado, Vancouver ja Edmonton omaavat kaikki vielä mahdollisuuden divisioonan kärkipaikkaan. Minnesota sen sijaan pelaa loppukaudella vain kunniasta, sillä Wildilla ei ole enää asiaa pudotuspelitaisteluihin.

Flamesin raskas maaliskuu vaati veronsa

Maaliskuu osoittautui Calgarylle juuri niin kovaksi kuin ennakkoon arvailtiin. Kuukausi piti sisällään yhteensä viisitoista ottelua, sekä voimia vaativan seitsemän ottelun vieraskiertueen. Kuukausi potkaistiin käyntiin neljän perättäisen kotiottelun sarjalla. Kotona peli kulki mainiosti ja Flames onnistui voittamaan kolme ottelua. Ainut häviö kärsittiin Nashvillelle. Kuukauden puolivälissä ohjelmassa oli kaksi ottelua Coloradoa vastaan. Ensimmäinen pelattiin Avsin kotijäällä ja toinen puolestaan Flamesin kotiareenalla. Molemmat ottelut päättyivät kotijoukkueen voittoihin.

Avalanche-otteluiden jälkeen Calgarylla oli kaksi välipäivää, ennen kuin joukkue aloitti seitsemän ottelun mittaisen vieraspelikiertueen Edmontonista. Oilers-peli oli vielä tasainen, vaikka isännät pystyivätkin lopulta puristamaan voiton yhden maalin erolla. Parin päivän kuluttua Nashvillessa Calgarylle sattui tämän kauden toistaiseksi pahin nukahdus, sillä isännät pöllyttivät Flamesia peräti 9-4. Osa maaleista meni Brian Boucherin piikkiin, mutta suurin syy rökäletappioon oli kuitenkin joukkueen kaiken kaikkiaan lepsu yleispelaaminen. Seuraava pysäkki oli Minnesota, jossa Flames pelasi kaksi peräkkäistä ottelua Wildia vastaan. Ensimmäisestä irtosi voitto, mutta toisessa kamppailussa sisuuntuneet isännät poistuivat voittajina kaukalosta. Minnesotan visiitin jälkeen jäljellä oli vielä kolme vieraspeliä. St.Louisissa, Columbuksessa ja Dallasissa. Ainoastaan Blues kaatui selvin numeroin, muista tuli tappiot.

Kuukauden kaksi viimeistä ottelua Flames pääsi pelaamaan Pengrowth Saddledomella, joka oli toiminut taitoluistelun MM-kisojen näyttämönä sillä aikaa kun Flames matkusti ympäri mannerta. Ottelut Los Angelesia ja Coloradoa vastaan päättyivät kummatkin Calgaryn voittoon ja näin ollen joukkue oli jälleen mukana divisioonansa voittotaistelussa hieman heikomman jakson jälkeen.

Calgaryn peli oli kuukauden aikana välillä sen verran pahasti hukassa, että hyvä maalivahtipelaaminenkaan ei aina tuonut voittoon tarvittavia avaimia. Miikka Kiprusoff teki kuitenkin parhaansa kovassa otteluruuhkassa ja tilille tuli myös kaksi nollapeliä Dallasia ja San Josea vastaan. Kiprusoff on koko NHL:n nollapelitilaston kärjessä kahdeksalla nollapelillään, mutta Montrealin sensaatiovahti Christobal Huet on vain yhden nollan päässä suomalaisvahdista. Brian Boucher pääsi tolppien väliin kerran maaliskuun aikana ja tulos oli hänen kannalta murheellinen. Boucher nöyrtyi 9 kertaa tappiollisessa ottelussa Predatorsia vastaan.

Puolustuspelaaminen on ollut läpi kauden yksi Flamesin parhaista osa-alueista. Maaliskuun kovassa ottelutahdissa puolustajatkin joutuivat kovaan paikkaan ja avainmiesten kuormitus oli kovaa. Vielä kun luottopakki Rhett Warrener oli poissa vahvuudesta niin Dion Phaneufin, Roman Hamrlikin ja Jordan Leopoldin peliajat kasvoivat. Positiivista oli Jordan Leopoldin pitkään odotettu kauden avausmaali. Leopold kuitenkin sai jobinpostia kuun loppupuolella loukattuaan nivusensa ja hän on poissa kaukaloista toistaiseksi. Ilahduttavaa on ollut Flames-pakkien koventunut taklauspeli joka on hyvin pitkälti Phaneufin ja Marchmentin ansiota.

Paljon spekuloitu ykkössentteri jäi Flames-johdolta hankkimatta siirtoikkunan sulkeuduttua, mutta joukkueeseen liittyi Jamie Lundmark Phoenixin organisaatiosta. Lundmarkilta odotettiin varmoja otteita neloskentän keskellä, mutta hän on osoittanut pystyvänsä myös ratkaisuihin hyökkäyspäässä. Lundmark pelasi piste/peli tahdilla kunnes sai vastustajan mailasta silmäänsä ja on ollut poissa parista viime pelistä. Lundmark ei ole ainut sairaslistalla oleva Flames-hyökkääjä sillä myös LeClerc, Nilson ja McCarty kärsivät kaikki loukkaantumisista.

Maaliskuussa kaksi Flames-hyökkääjää erottui nostamalla tasoaan aiempaan nähden. Daymond Langkow esitti paikoitelleen sellaista hyökkäyspelaamista mitä häneltä on odotettu läpi kauden. Langkow tehtaili useita tärkeitä maaleja ja miehen bravuuriksi on muodostunut laadukkaat ohjaukset maalinedustalta. Langkow-Iginla akseli näyttää löytäneen yhä paremmin toisensa kevään edistyessä, mikä lupaa hyvää pudotuspelejä ajatellen. Toinen tasoaan nostanut mies on Chris Simon. Alkukaudesta pehmeästi ja varovasti esiintynyt kovanaama on viime peleissä alkanut käyttää taas omia avujaan. Simon on herätellyt joukkuettaan muutamalla tappelulla ja kovalla taklauspelillään. Tämän kaltaista Simonia Flames tarvitsee myös jatkossa.

Huhtikuussa Calgarylla on ohjelmassa yhdeksän ottelua joista viisi kotijäällä. Flamesilla on divisioonan voitto omissa käsissään, mutta konferenssin kärkipaikka karkasi huonon vierasmatkan takia. Tärkeintä on kuitenkin saada peli taas siihen kuosiin, missä se on parhaimmillaan tällä kaudella ollut. Tiukka puolustuspelaaminen ja vastahyökkäykset ovat Calgaryn parhaita avuja. Hyökkäykseltä odotetaan vielä nähtyä enemmän tehoja, mutta potentiaalisia tason nostajia sieltä löytyy monia. Flamesin kannalta on toivottavaa että muutamat hyökkäyspään veteraanit vertyvät kevään edetessä.


1. Jarome Iginla 74 32+28=60

2. Daymond Langkow 74 23+29=52

3. Kristian Huselius 70 18+26=44

4. Dion Phaneuf 74 17+27=44

5. Tony Amonte 72 12+24=36

Avalanchen kilpajuoksu

Läntisessä konferenssissa on playoff-paikoista kilpailu kovimmillaan. Kymmenentenä oleva San Jose voi vielä helposti päästä pudotuspeleihin, eikä se vaadi jokaisen pelin voittamista. Kolmantena konferenssissa olevan Coloradon sekä San Josen välillä on vain seitsemän pistettä. Avalanchella on vielä hyvät mahdollisuudet pelata itsensä pudotuspeleihin. Joukkue pelaa oman divisioonansa jokaista joukkuetta vastaan vielä kerran. Pelkästään nämä pelit voittamalla voidaan puhua jo lähes varmasta pudotuspelipaikasta.

Joukkuetta vahvistettiin vielä siirtotakarajalla entisestään. Montrealista tuli epäsuosioon joutunut maalivahti Jose Theodore, ja toiseen suuntaan lähti ensi kesänä vapaaksi agentiksi tuleva David Aebischer. Theodoren kausi on ollut täynnä sotkuja ja samalla mies saa uuden mahdollisuuden eri organisaatiossa. Chicagosta hankittiin varausvuoroa vastaan aloitusspeasialisti Jim Dowd, joka korvaa loppukauden poissa loukkaantumisen takia olevan Steve Konowalchukin.

Maalivahtirintamalla joukkue kauppasi nuoren pelaajan pois ja hankki tilalle kokemusta. Aebischerille ei annettu enää luottoa, vaan organisaatiossa seuraavana oleva maalivahti Peter Budaj on luoton arvoinen nyt. Jose Theodore antaa taustatukea, näin ainakin johtoporras odottaa. Theodore ei ole kuitenkaan ikinä ollut hyvä pelaaja taustalla, vaan hän on ollut aina esillä. Näin ehkä myös Kalliovuorilla. Kanadalaismaalivahti on poissa kaukaloista kantapäävamman takia huhtikuun alkupuolelle.

Puolustusta ei vahvistettu enää, mutta joukkueen puolustuskalusto on sopivasti koottu. Kiekolliseen peliin pystyviä pelaajia on tarpeeksi eikä puolustamisestakaan ole tingitty. Kysymys onkin, että pysyykö joukkueen puolustuspeli tarpeeksi tiiviinä myös mahdollisissa pudotuspeleissä. Joukkue on päästetyissä maaleissa konferenssin puolenvälin tasolla. Mikäli Theodore pelaa mahdollisissa pudotuspeleissä, kysymys kuuluukin että miten joukkue pelaa uuden maalivahdin kanssa.

Hyökkäyksen pahin menetys on varmasti Marek Svatos. Maaliskuun alkupuolella slovakialaishyökkääjä loukkasi olkapäänsä ja se vaatii leikkausta. Arvioitu toipumisennuste oli 4-5 kuukautta, joten miehen kausi oli ohi. Tämä oli kova isku Coloradon hyökkäykselle, sillä Svatos oli loukkaantumiseensa mennessä iskenyt jo 32 maalia. Nyt muitten pelaajien pitää täyttää Svatoksen paikka, mikä ei todellakaan tule olemaan helppoa.

Loppuohjelma on sopivan mukava Avalanchelle ja se voi pelata omat pelinsä kaikki langat omissa käsissään. Oman divisioonan joukkueiden voittaminen on lähes ehdoton asia, mikäli pudotuspeleistä edes halutaan keskustella. Koko konferenssissa on vielä kova kilpailu pudotuspelipaikoista, joten helpolla ei Avalanche kilpajuoksussaan pääse.


1. Joe Sakic 74 30+48=78

2. Alex Tanguay 67 26+48=74

3. Andrew Brunette 74 21+35=56

4. Milan Hejduk 66 22+31=53

5. Marek Svatos 61 32+18=50

Oilersin maaliskuu mollivoittoinen

Oilersin maaliskuu ei ollut erityisen hyvä. Mukaan mahtui kuusi voittoa ja yhdeksän tappiota, olkoonkin että niistä neljä tuli jatkoajalla tai rangaistuslaukauksissa. Tällä hetkellä joukkue on vielä pudotuspeliviivan yläpuolella, ja eroa alaspäin kaksi ottelua vähemmän pelanneeseen San Joseen on kolme pistettä. Edmontonin loppuohjelma ei kuitenkaan ole erityisen vaikea, joten siinä mielessä mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat edelleen hyvät.

Joukkue hankki kaksi merkittävää vahvistusta. Bostonista Edmontoniin siirtyi venäläishyökkääjä Sergei Samsonov, jonka alku Oilersissa on ollut kohtuullisen hyvä. Maalivahtiosaston vahvistukseksi hankittiin Dwayne Roloson Minnesotasta. Mike Morrison siirtyi waiver-listan kautta Ottawaan. Myös alkukauden AHL:sää pelannut Rem Murray liittyi Oilersin kokoonpanoon. Hän pelasi Oilersissa aikaisemminkin vuosina 1996-2002.

Roloson onkin kantanut tulonsa jälkeen Edmontonin maalivahtivastuuta yksinään, mutta aivan huipputasolla esitykset eivät ole olleet. Jussi Markkanen ja Ty Conklin eivät ole pääseet maalille pitkään aikaan, mutta molemmat kuuluvat tälläkin hetkellä joukkueen kokoonpanoon.

Kenttäpelaajista joukkueen kärkinimet ovat olleet samoja kuin aikaisemminkin. Ales Hemsky oli tosin pitkässä maalittomassa putkessa, mutta syöttöpisteitä irtosi hyvään tahtiin senkin aikana. Myös Ryan Smyth on tehnyt mukavasti pisteitä ja on tällä hetkellä viiden ottelun pisteputkessa. Hyökkääjistä kannattaa mainita myös vuoden 2003 ykköskierroksen varauksen Marc-Antoine Pouliot’n debyytti Oilers-paidassa.

Oilersin terveystilanne on edelleen hyvä, sillä tällä hetkellä sivussa on vain selkävaivainen Todd Harvey.


1. Shawn Horcoff 73 21+50=71

2. Ales Hemsky 75 17+54=71

3. Jarret Stoll 75 21+44=65

4. Ryan Smyth 69 33+27=60

5. Chris Pronger 74 11+40=51

Minnesotan tie loppuu 82 otteluun

Vielä helmikuussa näytti siltä että Wild voisi nousta taistelemaan viimeisistä pudotuspelipaikasta. Maaliskuu kuitenkin oli yksi huonoimmista aikoihin ja pudotuspelit karkasivat ulottumattomiin. Vain neljä voittoa 13 ottelusta maaliskuun aikana oli heikko saavutus. Neljä tappiota tosin tuli vain maalin erolla ja kaksi otteluista hävittiin jatkoajalla. Juuri tässä oli Wildin heikko kohta. Tasaisia pelejä ei pystytty kääntämään voitoiksi. Liekö Mitchellin kauppa ollut juuri se ratkaiseva vesipisara joka katkaisi selän.

Maalivahtirumba sai lopulta päätöksen. Manny Fernandez jäi seuraan ja Dwayne Roloson myytiin Edmontoniin. Kaupan jälkeen Fernandez onkin pelannut kaikki ottelut ja nuori Josh Harding on joutunut vielä tyytymään statistin asemaan.

Erikoistilanteissa Wild on jatkanut hyvää virettään. Alivoimilla joukkue on edelleen liigan tehokkain, mutta ylivoimissa olisi vielä paljon parantamisen varaa. Onneksi ylivoima ei sentään anna alivoiman yllättää, sillä Wildille on tehty vain viisi alivoimamaalia.

Minnesota oli varsin maltillinen kauppatakarajalla. Tänä vuonna tosin joukkue päästi kaksi tärkeää pelaajaa pois, maalivahti Dwayne Rolosonin sekä puolustaja Willie Mitchellin.

Roloson myytiin Edmontoniin ja vaihdossa saatiin ykköskierroksen varausvuoro tulevalle kesälle. Kauppahintaa voidaan pitää varsin hyvänä, sillä Wild on hyvä varaaja ja ottaen huomioon Rolosonin tulevaisuuden pelivuodet, kauppa oli Wildin kannalta hyvä. Lisäksi Wild saa totutettua nuoren Josh Hardingin NHL-kiekkoon ennen ensi kautta.

Mitchell oli vuosien saatossa kasvanut puolustuksen ykkösmieheksi. Fyysinen ja hyvin liikkuva pakki oli kaikille vastustajille todellinen kiusankappale. Vuodesta toiseen miehen +/- tilasto oli huonossa joukkueessa yksi joukkueen parhaita, ja tälläkin kaudella ennen kauppaa luku oli mahtipontinen +15. Nykyisin Mitchell kiekkoilee miltei samassa organisaatiossa Dallasissa, sillä edesmennyt Minnesota North Stars on nykyisin Dallas Stars. Kaupassa Dallas sai myös 2. kierroksen varauksen vuodelle 2007. Minnesota sai kaksi puolustajaa, Martin Skoulan ja Shawn Bellen. Skoulan panos on tähänastisissa otteluissa ollut kohtalainen, mutta Mitchellin korvaaja hän ei ole. Belle on vielä kokematon NHL-tasolla, mutta hänen aikansa Wild-paidassa on vielä edessäpäin. Kauppaa on vaikea arvioida, mutta lyhyellä tähtäimellä Wild hävisi kaupassa. Bellen tulevaisuudesta riippuu tämän kaupan arviointi.

Wild hankki myös ruotsalaisen Matias Weinhandlin Islandersista. Hyökkääjä tuli joukkueeseen waiver-listan kautta, joten vastakauppaa ei tarvinnut New Yorkiin lähettää. Toistaiseksi ruotsalaislaiturin panos joukkueelleen on ollut pieni, mutta potentiaalia miehessä on.


1. Brian Rolston 74 32+44=76

2. Marian Gaborik 57 33+24=57

3. Pierre-Marc Bouchard 72 15+40=55

4. Todd White 61 19+21=40

5. Randy Robitaille 67 12+28=40

Canucksilla selvä tavoite

Vancouver Canucksin maaliskuun alku oli joukkueelle katastrofaalinen. Suurin odotuksin kauteen lähtenyt Canucks-joukkue kärsi avainpuolustajiensa Sami Salon ja Ed Jovanovskin loukkaantumisista ja kokemattomalla puolustuksella pelanneen joukkueen peli oli sekaisin etenkin erikoistilanteissa. Vancouver hävisi maaliskuun alussa kuusi ottelua ensimmäisistä seitsemästä pelistä ja playoff-paikkakin näytti jo uhatulta. Seura teki siirtotakarajalla suuria satsauksia kokemattomaan puolustukseensa, mutta muutosten vaikutus kesti aikansa.

Maaliskuun lopussa Canucks sai kuitenkin pelinsä jälleen kulkemaan joukkueen kriisipalaverin jälkeen ja otti pakkovoitot kuun viimeisten seitsemän pelin aikana viidesti. Tällä hetkellä Canucksilla ei ole kuitenkaan kuin yksi tavoite, playoff-paikka. Tämäkin tavoite on tämän kauden läntisen konferenssin äärimmäisen kovassa taistelussa vaikeasti saavutettavissa, mutta kaikki mahdollisuudet Canucksilla tähän kuitenkin ovat olemassa. Haastava tilanne, mutta selvästi joukkue on juuri tällä hetkellä hyvässä kurssissa. Pakkovoittojen aikana kun kauden aikana välillä luvattoman heikosti joukkuepeliä pelannut Canucks-ryhmä ei voi enää lepsuilla.

Vancouver oli mainitun aktiivinen siirtotakaralla. Joukkue hankki puolustukseensa kokeneen ja vahvan puolustavan puolustajan Keith Carneyn Anaheimista. Vaihdossa ankkalammelle lähti nuori farmipuolustaja Brett Skinner sekä ensi kesän toisen kierroksen varausoikeus. Kauppa sisälsi Canucksin eduksi vielä Ilveksessä viime kauden kiekkoilleen puolustajan Juha Alenin. Canucksin toinen puolustajakauppa toi Canucksiin toisen kokeneen puolustajan Eric Weinrichin St. Louisista. Weinrichin saadakseen Canucks luopui tämän kauden lähes kokonaan farmissa pelanneesta puolustajasta Tomas Mojzisista sekä ensi kesän kolmannen kierroksen varauksesta.

Joukkueella oli kaksi kokenutta puolustajaa hankittuna, mutta joukkue varmisti puolustuksen kokemuksen vielä yhdellä kokeneella puolustajalla ja hankki fyysisen Sean Brownin New Jerseysta. New Jerseylle Brown-kaupassa ensi kesän neljännen kierroksen varaus. Koska joukkue teki puolustukseensa näinkin paljon muutoksia, yhdestä puolustajasta piti luopua. Tämä oli viime kesänä Chicagosta tullut Steve McCarthy. McCarthy lähti Atlantaan, josta Canucks nappasi kesän 2007 neljännen kierroksen varauksen. Puolustajakauppojen lisäksi Canucks hankki vielä maalivahti Mika Norosen Buffalosta. Norosen saadakseen joukkue antoi Sabresille ensi kesän toisen kierroksen varauksen.

Maalilla Vancouverin selvä ykkösmaalivahti on Norosen tulon jälkeenkin ollut tällä kaudella läpimurtonsa tehnyt Alex Auld. Auld pelasi maaliskuussa 13 ottelua, joista voitti kuusi. Detroitia vastaan (3-7 tappio) Auld päästi taakseen seitsemän maalia ja mies vaihdettiin maalilta toisen erän jälkeen. Muuten Auldin maaliskuu oli kohtalaisen hyvä. Noronen pelasi tähän mennessä ainoan Canucks-pelinsä Nashvillea vastaan maaliskuun 14. päivä. Nashville voitti tuon ottelun peräti 5-0, mutta totuuden nimissä on sanottava, että Canucksin pelaajistolta ei tässä pelissä Noroselle juuri apuja tullut.

Puolustuksessa olympialaisissa loukkaantuneen Sami Salon ja jo ennen olympialaisia loukkaantuneen Jovanovskin menetykset jättivät suuret aukot etenkin erikoistilanteisiin, joissa kaksikolla oli aiemmin erittäin suuri merkitys. Kun näiden kahden luottopuolustajan lisäksi vielä Canucksin ykköspuolustaja Mattias Öhlund loukkaantui juuri olympialaisissa, voidaan sanoa Torinon kisojen olleen Canucksille erittäin huonot. Vancouverin onneksi Öhlund ei pitkään ollut sivussa, mutta Salo ja Jovanovski joutuvat olemaan kentiltä pois toistaiseksi vielä määräämättömän ajan.

Puolustajien loukkaantumisten vuoksi Vancouver oli pakotettu puolustajahankintoihin siirtotakarajalla. Keith Carneysta Canucks sai luotettavan puolustavan puolustajan ja Carneysta onkin tullut Öhlundin ohella joukkueen arvokkain puolustaja. Eric Weinrich on pelannut hieman epätasaisesti, mutta kokonaisuutena Canucks voi olla myös Weinrichiin tyytyväinen. Kun myös Sean Brown on pelannut toistaiseksi paremmin kuin odotettiin, Canucksin voidaan sanoa onnistuneen siirtotakarajan kaappauksissaan.

Hyökkäyspäässä Sedinin kaksosten ja Anson Carterin muodostama ketju oli maaliskuussakin vakuuttava. Sedinit pelasivat maaliskuun tasan piste/ottelu-tahdilla ja Carter iski puolestaan 14 ottelussa hienot kahdeksan maalia. Carter nousi maaleillaan samalla joukkueen maalipörssin kärkeen yhdessä Markus Näslundin kanssa. Molemmilla miehillä on tällä hetkellä kasassa 30 osumaa. Vancouverin ykkösketjussa pitkään pelannut Todd Bertuzzi sen sijaan ei ollut maaliskuun alussa parhaimmillaan ja mies laitettiin hakemaan kadonnutta itseluottamusta aina joukkueen kolmosketjusta saakka. Kun myös joukkueen ykköskeskushyökkääjä Brendan Morrison oli välillä enemmänkin kuin hukassa, joukkueen kapteenille Markus Näslundille jäi välillä liiankin suuri vastuu joukkueen hyökkäystehoista Sedinin ketjun takana.

Canucks jatkaa taisteluaan playoff-paikasta todennäköisesti aivan kauden loppuun saakka. Joukkueella on huhtikuussa seitsemän ottelua ja näistä neljä kotona. Sikäli joukkueen sarjaohjelma on mielenkiintoinen, että Canucks pelaa huhtikuussa playoff-paikan kannalta hyvin ratkaisevia pelejä samoista sijoista taistelevia Coloradoa, San Josea (kahdesti), Anaheimia (kahdesti), Calgarya ja Los Angelesia vastaan. Periaatteessa kaikki on siis joukkueen omissa käsissä. Putoaminen playoffien ulkopuolelle olisi joukkueelle valtava pettymys, mutta kun ryhmä on viime aikoina saanut pelinsä kulkemaan vähän paremmin, juuri tällä hetkellä kaikki mahdollisuudet playoff-paikkaan ovat olemassa.


1. Henrik Sedin 75 18+54=72

2. Markus Näslund 74 30+41=71

3. Daniel Sedin 75 21+46=67

4. Todd Bertuzzi 75 22+42=64

5. Anson Carter 74 31+22=53

» Lähetä palautetta toimitukselle