Divisioonan kärjessä jatkaa Calgary. Pienet loukkaantumiset pakistossa ovat teettäneet lisätöitä Kiprusoffille, mutta notkahdus jäi varsin lyhyeksi. Vancouverissa sensijaan koettelemukset kestivät pidempäänkin. Varsinkin oman konferenssin joukkueita vastaan ei kulje, vaikka muualta pisteitä napsitaan kiitettävästi. Oilers pelasi tasavahvan joulukuun ja tappiottomien pelien pitkä putki nosti öljymiehet aivan divisioonan kärkeen.
Coloradossa ongelmaksi on nousemassa maalivahtien epätasaiset otteet. Pienikin terästys maalinsuulla takaa sen että maaliahne hyökkäys nostaa osakkeita reilusti. Minnesotan tilanne lepää kenties liikaa maalivahtien harteilla. Wild onnistuu maalivahtien ansiosta voittamaan sellaisiakin otteluita missä joukkuetta viedään kuin... pikkuleijonia Ruotsia vastaan.
Flames porskuttaa myötätuulessa
Calgary jatkoi vakuuttavia otteitaan joulukuussa, keräten kolmestatoista ottelusta yhdeksän voittoa. Heti joulukuun alussa tehty pelaajakauppa Floridan kanssa osoittautui Flamesin kannalta loistavaksi. Puolustuksessa vähälle peliajalle jäänyt Steve Montador vaihdettiin Kristian Huseliukseen, joka oli tuskaillut alkukauden tehottomuuden kanssa. Huselius sopeutui oitis Flamesin pelisysteemiin ja auttoi omalla panoksellaan joukkuetta tärkeisiin voittoihin.
Maalivahtipelaamiseen kiinnittyi erityistä huomiota joulukuussa ja yhtenä syynä tähän oli Kiprusoffin ilmoitus, ettei hän ole käytettävissä Torinon olympiakisoissa. Flamesin joukkueenjohto halusi, että ”Kipper” lepuuttaa vihoitellutta lonkkaansa olympiatauon ajan ja keskittyy täysillä NHL:n pudotuspeleihin. Lonkkavaivoista huolimatta Kiprusoff pystyi kuitenkin pelaamaan yhtä lukuunottamatta kaikki joulukuun ottelut.
”Kipperin” peli kulki kuukauden alussa ja lopussa hyvin, mutta väliin mahtui heikompi jakso. 17. joulukuuta Bostonia vastaan tuli kauden viides nollapeli, mutta tämän jälkeisissä kolmessa ottelussa Kiprusoffin taakse tehtiin yhteensä 15 osumaa. Loppukuusta peli palautui kuitenkin raiteilleen ja Joulun jälkeisistä neljästä ottelusta tuli kolme voittoa.
Puolustuksessa harmaita hiuksia on aiheuttanut loukkaantumiset. Roman Hamrlikin ja Rhett Warrenerin polvivaivat olivat kova takaisku joukkueen peräpäälle. Hamrlikin panosta kaivataan etenkin erikoistilanteissa ja Warrener puolestaan on joukkueen parhaita taklaajia. Kaksikon poissaollessa peliaikaa on siunaantunut enemmän kokeneelle Bryan Marchmentille, joka on esiintynyt tyylistään poiketen varsin puhtaasti. Myös Robyn Regehrin pikkuveli Richie pääsi haistelemaan NHL-ilmapiiriä muutaman ottelun verran.
Puolustus toimi varsin mallikkaasti joulukuun alussa, mutta kuukauden edetessä päästettyjen maalien määrä on noussut. Parin avainpelaajan poissaolo on lisännyt kuormaa muille, mutta pelkästään loukkaantumisten taakse ei voi mennä piiloon. Puolustuksen valopilkkuina ovat jatkaneet läpi kauden hyvin pelanneet Phaneuf sekä Ference, joka on jo ohittanut komeasti oman henkilökohtaisen piste-ennätyksensä.
Flamesin kannalta helpottava uutinen on se, että maalintekovoimaa on vihdoin alkanut löytyä myös muilta kuin Iginlalta. Kristian Huselius on takonut tasaisesti maaleja ja ollut mukana myös rakentamassa tekopaikkoja ketjukavereilleen. Kokeneet Langkow ja Amonte ovat parantaneet omaa peliään huomattavasti. Loukkantumisen jäljiltä pelikentille paluun tehnyt Matthew Lombardi on tuonut lisää liikettä jo muutenkin vikkelästi liikkuvaan Flames-hyökkäykseen.
Joulukuun onnellisin Flames-hyökkääjä on varmasti kaikesta huolimatta Shean Donovan. Donovanin 35 ottelun mittaiseksi venynyt maaliton kausi päättyi 29.joulukuuta Minnesotaa vastaan. Uudenvuodenaattona käyty ottelu Albertan herruudesta Oilersia vastaan toi Donovanin tilille pisteet 2+1. Hyökkäys on säilynyt hyvin terveenä sillä loukkaantuneitten kirjoissa ei ole tällä hetkellä kuin kaksi nimeä. Yelle potee nilkkaansa ja Amontella on kylkivaivoja. Molempien tilannetta tarkastellaan päivittäin.
Flamesin tammikuu on haasteita täynnä. Kolmestatoista ottelusta yhdeksän pelataan vieraissa. Miten kestää Kiprusoffin lonkka? Siinä ehkä suurin kysymysmerkki alkavalle kuukaudelle. Kakkosvahti Sauve on pelannut tällä kaudella vähän, joten hänen pitempiaikainen peluuttaminen olisi todella suuri kysymysmerkki. Tällä hetkellä Calgary taistelee divisioonansa ja koko läntisen konferenssin kärkipaikasta. Mikäli joukkue pystyy vieraistakin napsimaan pisteitä nykyisellä tahdilla niin kevätkausi näyttää valoisalta.
1. Jarome Iginla 39 15+16=31
2. Daymond Langkow 39 13+14=27
3. Dion Phaneuf 39 9+14=23
4. Kristian Huselius 36 9+13=22
5. Steven Reinprecht 39 8+14=22
Epätasaisuus jatkuu Coloradossa
Colorado Avalanchen kausi jatkuu jokseenkin tutuissa merkeissä. Ongelmainen joukkue taistelee paikasta kahdeksan joukossa. Jos otteet kulkevat kauden loppuun asti samanlaisina, voi kesä tulla yllättävän varhain. Toisaalta Luoteisen divisioonan kärkipaikkakin on vain seitsemän pisteen päässä, joten tahtia kiristämällä ja muiden sopivasti kompastellessa mahdollisuuksia on myös ylöspäin.
Avalanchen kiusana on ollut jälleen maalivahtiosaston epävarmuus. Peter Budaj ja David Aebischer eivät ole kyenneet pelaamaan tasaisesti. Molemmille on osunut kyllä huippuottelunsa, mutta valitettavasti joissain otteluissa Avs on kaatunut tyystin maalivahtipeliin. Myös kolmosvahti Vitali Kolesnik sai tulikasteensa taalaliigassa.
Puolustuspeli onnahtelee edelleen. Meininki ei kuukaudessa ole juurikaan muuttunut, sillä Avs päästää edelleen liikaa maaleja. Toisaalta, maalivahditkaan eivät ole kyenneet puolustuksen huonompia päiviä paikkaamaan.
Hyökkäys on edelleen Coloradon paras puolustus. Alex Tanguayn johtamana ovat Kalliovuorten sankarit kyenneet iskemään laajalla rintamalla. Jopa Milan Hejduk on hiljalleen herännyt unestaan ja pisteitä on tullut. Joe Sakic oli joulukuun ajan todella hyvässä vireessä.
Coloradolla on edessään tärkeä tammikuu. Kotiotteluita on edessä reilusti, joten nyt joukkueella on edessään tilaisuus todistaa kuuluvansa konferenssin kärkikastiin. Maalivahtitilanteen selkiytyminen on kuitenkin ehdoton edellytys tasonnostolle. Nashville Predatorsin kaato ja David Aebischerin nollapeli olivat hyvä alku.
1. Alex Tanguay 41 14+31=45
2. Joe Sakic 41 17+27=44
3. Pierre Turgeon 37 10+25=35
4. Marek Svatos 40 20+14=34
5. Andrew Brunette 41 11+19=20
Oilers taistelee tosissaan divisioonavoitosta
Ennen joulua Edmonton Oilers pelasi peräti kymmenen pisteellistä peliä peräkkäin. Joukkoon mahtui muutama jatkoaikatappio, mutta kokonaisuutena esitykset nostivat joukkueen kärkitaisteluun. Luoteinen divisioona on ylivoimaisesti tasaisin koko NHL:ssä, joten huono jakso voi pudottaa joukkueen kärjestä aivan hännille. Tällä hetkellä Oilers on kaksi pistettä Calgarya perässä, mutta divisioonan huonoimpaankin eroa on vain kahdeksan pistettä.
Krystofer Kolanosin ura Oilersissa jäi lyhyeksi hänen jouduttua jälleen waiver-listalle. Calgarystä lähtöisin ollut hyökkääjä palasi Phoenixiin, mistä matka jatkui edelleen Carolinaan. Muita pelaajasiirtoja Oilersissa ei tapahtunut. Loukkaantuneiden listalla on tällä hetkellä tsekkihyökkääjä Radek Dvorak, joka kärsii kylkivammasta.
Joukkueen maalivahtitilanne on mielenkiintoinen, sillä sekä Ty Conklin, Jussi Markkanen että Michael Morrison ovat osoittaneet kykynsä pelata NHL-tasolla. Conklinin toivuttua vammoistaan Morrison on pelannut vain hajaminuutteja. Edellisen kokonaisen ottelun hän pelasi joulukuun 8. päivä Philadelphiassa.
Hyökäyspäässä joukkueen kärki on edelleen tasainen. Sisäisen pistepörssin kärjessä on edelleen Shawn Horcoff. Kärkinimistä Raffi Torresin pistesaldo ei karttunut alkukauden tahtiin joulukuun aikana.
Tällä kaudella NHL:ssä joukkueiden suunta on vaihtunut sen verran usein, että on mahdotonta arvioida, miten Oilersin pelit sujuvat tammikuun aikana. Parhaassa tapauksessa joukkue taistelee konferenssin kärkipaikoista, huonoimmillaan joukkue voi ajautua pudotuspeliviivan alle.
1. Shawn Horcoff 39. 10+31=41
2. Jarret Stoll 41. 14+26=40
3. Ales Hemsky 41. 11+28=39
4. Ryan Smyth 35. 18+15=33
5. Raffi Torres 41. 15+10=25
Win-nesota Minnesota
Joulukuu oli Wildille tiukka kuukausi. Joukkue reissasi itärannikkoa ylös alas ja pelasi viisitoista ottelua kuun aikana, joista kymmenen oli vieraspelejä. Odotukset joulukuulta eivät olleet kovinkaan korkeat, mutta varsinkin kuukauden loppuvaiheen tiukka rutistus nosti joukkueen alle .500-joukkueesta tuon henkisesti tärkeän rajan yläpuolelle. Joukkue voitti kahdeksan ottelua, hävisi yhden jatkoajalla ja vielä viimeisimmässä pelissään uuden vuoden puolella joukkue kaatoi Detroitin. Voitot eivät kuitenkaan paljon lämmitä, sillä Wild on divisioonansa viimeisenä, mutta Wildin onneksi muista divisioonista löytyy heittopusseja. Lännen playoffs-viiva on vain kolmen pisteen päässä.
Tammikuu on ainakin Minnesotan kiekkoväelle mukava kuukausi. Wild pelaa tammikuussa 15 ottelua, joista peräti 10 kotihallissa. Seuraavan kerran reissuun lähdetään vasta 22. päivä kun Wild kohtaa vieraissa Chicagon.
Joukkueen tärkeimmät lenkit ovat olleet maalivahdit. Sekä Fernandez ja Roloson ovat maalivahtien torjuntaprosenteissa ykkösenä ja nelosena. Toki Wildin tiukka ja kurinalainen puolustus auttaa paljon, mutta pelkillä loistavilla maalivahdeilla ei voittoja toisen perään napsita. Hyökkäyspäässä kovaa tahtia on ylläpitänyt USA:n Olympiajoukkueeseen oikeutetusti valittu Brian Rolston. Mies johtaa oikeastaan kaikkia kenttäpelaajien tilastoja joukkueessaan. Maalit, syötöt, pisteet, yv-maalit, av-maalit, laukaukset… +/- tilastossakin irtoaa kakkossija. Huonolle miehelle ei tuossa tilastossa Rolston ole häviöllä. Puolustaja Willie Mitchell on noussut vuosi vuodelta tärkeämmäksi pelaajaksi ja on nykyisin lähes korvaamaton alakerran lukko. Myös Pierre-Marc Bouchard on jatkanut hyviä otteitaan, varsinkin ylivoimissa.
Wild pelaa edelleen varsin tuttua Lemaire-kiekkoa. Puolustetaan tiukasti ja isketään paikan tullen. Yleisöön menevää kiekkoa se ei ole, mutta materiaaliltaan vajavaisella joukkueella se toimii. Pelatuissa 19:ssä voittopeleissä on Wild ollut laukausten valossa häviävä osapuoli 16:ssa ottelussa. Tappiopeleissä Wild on ollut ahkerampi laukoja 8:ssä pelissä, kun tappioita on 17. Lyhyesti sanottuna: Wild voittaa kun se puolustaa. Hyökkäämällä se häviää.
1. Brian Rolston 40 18+23=41
2. Pierre-Marc Bouchard 40 7+22=29
3. Marian Gaborik 23 12+13=25
4. Alexandre Daigle 36 4+19=23
5. Randy Robitaille 37 8+13=21
Vancouver menetti joulukuussa asemiaan
Vancouverin joulukuu oli kaksijakoinen. Joulukuun alussa joukkue pelasi itäisen konferenssin joukkueista Bostonista, Philadelphiasta, NY Rangersista ja Ottawasta neljä hienoa peräkkäistä voittoa, mutta taipui sitten kuuden kotipelin putkessa kauden pohjanoteereukseen, häviämällä joulukuun seitsemästä viimeisestä ottelustaan kuusi. Joukkueen kannalta harmittavinta oli joulukuun loppuaikojen tasaisten pelien kääntyminen tappioksi yhden maalin erolla. Näistä tappioista kaksi tappiota tuli vasta rangaistuslaukauksissa ja yksi tappio jatkoajan viimeisellä minuutilla. Joulukuun peräkkäiset tappiot merkitsivät lopulta sitä, että Canucks menetti pitkään hallitsemansa oman divisioonan kärkipaikan Calgarylle ja Edmontonille.
Kokonaisuudessaan Canucks jatkoi joulukuussakin tuttua kaavaa. Oman divisioonan joukkueille Calgarylle, Edmontonille ja Minnesotalle hävittiin kuukauden kaikki kuusi ottelua. Oman divisioonan ulkopuolisista joukkueista Philadelphiasta, Ottawasta, NY Rangersista, Bostonista ja Nashvillesta otettiin puolestaan voitot. Joulukuun jälkeen Canucks on voittanut 16 ottelua kaikkiaan 19 ottelusta, jotka on pelattu oman divisioonan ulkopuolisia joukkueita vastaan. Sitä vastoin oman divisioonan joukkueita vastaan Canucksin saldo on murheellinen; viisi voittoa ja 14 tappiota. Näistä 14 tappiosta peräti 10 on tullut vielä yhden maalin erolla, joten oman divisioonan ottelut ovat olleet Vancouverille todella tuskaisia.
Kokonaisuudessaan Canucks on joulukuun lamastaan huolimatta kohtuullisen hyvin aikataulussa. Alkukaudella tehottomana pyörinyt ylivoima on alkanut pikku hiljaa parantua ja joulukuussa Canucks nousikin NHL:n ylivoimatehokkuudessa yhdeksän sijaa, päästen lopulta sijalle 11. Alivoima on puolestaan ollut lähes koko kauden NHL:n keskitasoa ja joulukuun jälkeen Canucks löytyy NHL:n alivoimatilastossa sijalta 17.
Canucksin kannalta huolestuttavinta joulukuussa oli joukkueen ykkösvahdin Dan Cloutierin loukkaantuminen, joka pitää maalivahdin todennäköisesti sivussa koko loppukauden. Cloutierin tilalla Canucks on joutunut peluuttamaan lähes koko kauden kokematonta Alex Auldia. Auld on pelannut välillä varsin hyviä pelejä ja jaksoja, mutta romahtanut puolestaan välillä melko pahasti ja tämä on syönyt koko joukkuetta. Auldin takana joukkueen kakkosmaalivahtina pelaa tällä hetkellä joulukuun alussa Washingtonista ensi kesän viidennen kierrosta vastaan hankittu Maxime Ouellet. Ouellet pelasi joulukuussa kaksi ottelua ja hävisi ne molemmat.
Puolustuksessa joulukuun arvokkain puolustaja oli Ruotsin Olympiajoukkueeseen valittu Mattias Öhlund, joka pimensi kuun alussa Ottawan, Rangersin ja Philadelphian tähdet tehottomiksi ja pelasi muutenkin varsin ehjän kuukauden. Hänen takanaan Ed Jovanovski pelasi jälleen vaihtelevasti molemmissa päissä kenttää. Canucksin kolmas tärkeä puolustaja, Suomen Olympiajoukkueeseen valittu Sami Salo oli joulukuussa tehottomampi kuin kertaakaan tällä kaudella ja hän pelasi marraskuun 20. päivästä joulukuun loppuun 16 maalittoman pelin putken.
Canucksin nelospakki Bryan Allen jatkoi puolestaan joulukuussa vahvaa peruspeliään Ed Jovanovskin parina ja miehelle merkittiinkin joulukuussa keskimäärin päälle 20 minuuttia peliaikaa. Muut Canucks-puolustuksen puolustajat Nolan Baumgartner ja Steve McCarthy saivat pelata otteluissa pienempiä minuutteja. Joulukuussa Canucks nosti NHL-kuvioihin myös puolustaja Kevin Bieksan, joka valittiin viime kaudella AHL-liigan tulokastähdistöön.
Hyökkäyksessä joulukuun arvokkain pelaaja oli Kanadan Olympiajoukkueeseenkin valittu ykkösketjun voimahyökkääjä Todd Bertuzzi. Bertuzzi pelasi joulukuun päälle piste/ottelu-keskiarvolla ja oli useimmissa peleissä Canucksin ja ottelun paras hyökkääjä. Bertuzzin aisapari Markus Näslund säesti ketjua hyvin ja teki hänkin keskimäärin pisteen ottelua kohden. Joukkueen kakkosketjussa Sedinin kaksoset jatkoivat kaudelta tuttua vahvaa peliään ja pelasivat molemmat joulukuun päälle piste/ottelu-keskiarvolla.
Canucksin kolmosketju sai joulukuussa puolestaan mukavan lisän, kun lokakuulta asti loukkaantuneena ollut taistelija Matt Cooke palasi kentille. Cooken tulolla olikin joukkueen kokonaispeliin etenkin alussa suuri piristävä merkitys. Joukkueen toinen taistelija, Suomen Olympiajoukkueeseen valittu Jarkko Ruutu pelasi hänkin varsin hyvän kuukauden ja nousi taistelevan pelityylinsä ansiosta kuukauden lopussa aina joukkueen ykkösketjuun saakka.
Canucksin tammikuun jatko-ohjelma on haastava. Joukkue tulee pelaamaan nimittäin peräti 10 ottelua tammikuun yhteensä 14 ottelusta vieraissa. Tammikuun päättää vielä helmikuulle kestävä peräti kahdeksan peräkkäisen vierasottelun putki. Alkukaudesta Canucks oli NHL:n paras kotijoukkue ja heikko vierasjoukkue, joten nyt tähän suuntaukseen olisi tultava muutos. Canucksin onneksi välillä pitkät vierasputket toimivat joukkueen eduksi. Pelaajat ovat paljon tekemisissä keskenään ja mikäli joukkueelle tulisi onnistumisia, joukkue kasvaisi tiiviimmin yhteen. Tammikuuta onkin pidettävä tämän vuoksi tämän kauden lopun kannalta hyvin merkittävänä.
1. Markus Näslund 39 21+23=44
2. Todd Bertuzzi 39 12+26=38
3. Henrik Sedin 39 9+25=34
4. Brendan Morrison 39 7+23=30
5. Daniel Sedin 39 11+19=30
