Kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. Jos lokakuussa Calgary Flamesin tilanne näytti kehnolta, on nyt kellossa aivan toinen ääni. Kotivoittoinen sarjaohjelma auttoi joukkuetta löytämään viime kaudelta tutun vireen ja peli on alkanut kulkea. Divisioonan kärkipaikka saattaa vaihtua hyvinkin pian, sillä Vancouver Canucks ei ole parhaimmillaan.
Divisioona on edelleen erittäin tasainen, sillä oinahtelevan puolustuksen kanssa kamppaileva Colorado Avalanche ja yritteliäs Edmonton Oilers ovat iskuetäisyydellä kärkikaksikosta. Vain Minnesota Wild on pudonnut hieman tahdista.
Liekki roihahti kunnolla Calgaryssä
Hieman yskähdellen kauden aloittanut Flames sai pelinsä uomiinsa marraskuun aikana. Calgary oli marraskuun kuumin joukkue NHL.ssä. Flames aloitti kuukauden nappaamalla kahdeksan voittoa putkeen, mikä sivusi seuran omaa ennätystä. Flamesin urakkaa helpotti huomattavasti se, että marraskuun kolmestatoista ottelusta kymmenen pelattiin Pengrowth Saddledomella.
Joukkueen kapteeni ja pelillinen sielu Jarome Iginla on parantanut esityksiään syksyn edetessä ja johdattanut Flamesin taistelemaan voitoista joka ottelussa. ”Iggy” hallitsee joukkueen sisäistä pistepörssiä ylhäisessä yksinäisyydessään. Iginlan pelissä on ollut jälleen sitä tuttua taistelua ja omistautumista, jonka vuoksi monet pitävät häntä ainutlaatuisena pelaajana.
Flamesin tulivoima ei ole ollut kuitenkaan pelkästään Iginlan harteilla, sillä ratkaisijoita on alkanut löytyä duunariosastolta enenevissä määrin. Yksi heistä on Marcus Nilson, joka on nostanut tasoaan huimasti marraskuun aikana. Röyhkeän ruotsalaisen tehotilasto on selkeästi plussan puolella. Myös konkari Tony Amonte on löytämässä kateissa ollutta maalijyväänsä ja on alkanut viimeistellä tärkeitä osumia Flamesille.
Muutamat avainpelaajat tuskailevat tehottomuuden kanssa. Shean Donovan, Chris Simon, sekä Stephane Yelle pystyvät kaikki paljon nähtyä parempaan tulokseen hyökkäyspäässä. Jos edes joku kolmikosta alkaisi saamaan limppua verkkoon niin se helpottaisi jo huomattavasti taakkaa ykköskentältä.
Maalivahtiosastolla Kiprusoff alkaa löytää pikkuhiljaa sellaista virettä, mitä mieheltä on odotettu. Ilhaduttavinta on ollut se, että otteista on paistanut tasaisuus ja varmuus. Oikeastaan ainoaksi notkahdukseksi voi laskea ottelun Chicagoa vastaan, jossa ”Kipper” vaihdettiin kesken ottelun pois maalinsuulta. Philippe Sauven tehtävä ei ole niitä helpoimpia. Sauve on kuitenkin tolppien väliin päästyään hoitanut omat tehtävänsä hyvin arvosanoin.
Flamesin puolustuspelaaminen on toiminut kiitettävästi. Kaksikko Phaneuf-Hamrlik on kantanut edelleen suurimman vastuun, mutta myös rivakasta pelityylistään tunnettu Andrew Ference on ottanut isompaa roolia puolustuksessa. Jordan Leopoldin heräämistä on odoteltu kohta jo pari kuukautta. Leopold on ollut kaukana omasta tasostaan ja olisi Flamesin kannalta erittäin positiivista jos Leopold löytäisi punaisen langan pelaamiseensa.
Marraskuun aikana Flames osoitti miksi se oli ennen kauden alkua kaikkien huulilla veikattaessa tulevaa mestaria. Joukkue pystyi taistelemaan tiukat pelit voitoiksi ja paketti pysyi tiiviinä ja omaa pelitapaa noudatettiin kiitettävästi.
Joulukuu on haasteellinen monessakin mielessä. Peli pitäisi jaksaa pitää samalla tasolla, mutta se voi olla vaikeata kovassa ottelurytmissä. Lisäksi kuukausi alkaa neljän pelin vieraskiertueella. Tehtävää riittää, mutta parhaimmillaan ollessaan Flames pystyy taistelemaan voitosta missä tahansa ja ketä vastaan tahansa.
1. Jarome Iginla 25 11+13=24
2. Tony Amonte 25 6+10=16
3. Roman Hamrlik 25 4+11=15
4. Steven Reinprecht 25 4+11=15
5. Daymond Langkow 25 4+11=15
Colorado Avalanche - Kalliovuorilla vuoristorataa
Ennen Edmontonin kohtaamista on Avalanchen saldona marraskuulta seitsemän voittoa ja kuusi tappiota, joista kaksi on tullut jatkoajalla. Joukkueen ongelmana on ollut epätasaisuus, sillä kahta voittoa enempää ei Avs ole peräkkäin kyennyt ottamaan. Pelaajarintamalla merkittävin uutinen on Steve Konowalchukin leikkaus, joka pitää miehen sivussa koko loppukauden.
Avalanchen ongelmaksi on marraskuussa muodostunut epävarma puolustuspeli. David Aebischerin otteet heittelehtivät laidasta laitaan ja muutenkin takalinjat ovat olleet toisinaan hukassa. Suomalaispuolustaja Ossi Väänänen on jäänyt yllättävän vähälle peliajalle, vaikka miehen tehotilasto onkin mukavasti plussan puolella. Hyökkäyspäässä edelleen hyvinä pysyneet tehot eivät riitä paikkaamaan sitä, että omissa soi liiaksi.
Hyökkäysosasto on pysynyt hyvässä vauhdissa, vaikka Steve Konowalchukin lisäksi Pierre Turgeon joutui huilaamaan tällin vuoksi. Tulokas Marek Svatosin pistetahti on jatkunut hyvänä ja Alex Tanguaysta Avalanche on saanut kelpo ykköstykin.
Etulinja kaipaisi kuitenkin hieman leveyttä. Maaliahneen Milan Hejdukin ruuti on ollut toistaiseksi märkää. Suomalaishyökkääjä Antti Laaksonen on noussut suureen arvostukseen Denverissä. Tunnollisena kahden suunnan pelaajana tunnettu forssalainen on nakutellut myös mukavat seitsemän osumaa.
Colorado Avalanche tarvitsee ehdottomasti lisää tasaisuutta voidakseen kilvoitella divisioonan voitosta. Calgary Flamesin vire on sen verran vakuuttavaa, ettei sieltä täältä pisteitä napsimalla pärjää. Playoff-paikka tuskin on vaarassa, mutta Avalanchen kaltaisen seuran tavoitteiden täytyy olla korkeammalla, joten alakerran on syytä tiivistyä.
1. Alex Tanguay 24 8+19=27
2. Pierre Turgeon 22 8+17=25
3. Marek Svatos 23 12+12=24
4. Joe Sakic 24 9+14=23
5. Andrew Brunette 24 6+14=20
Edmonton Oilers viivan tuntumassa
Ennen viimeistä, Coloradoa vastaan pelattavaa ottelua Edmonton Oilers on napannut marraskuussa täyden pistepotin yhdeksän kertaa, joista neljä jatkoajalla tai rangaistuslaukauksissa. Tappioita on kertynyt neljä. Läntisessä konferenssissa joukkue on tällä hetkellä kahdeksantena. Erot ovat kuitenkin niin pieniä, että muutaman ottelun hyvä tai huono putki voi muuttaa joukkueen sijoitusta selvästi. Aivan viime aikoina Oilers on ollut yksi parhaimpia joukkueita. Suunta voi muuttua kuitenkin nopeasti, niin kuin tapahtui San Josessa.
Joukkueen suomalaismaalivahti Jussi Markkanen pääsi pelaamaan peräti 13 peliä peräkkäin aloittavana maalivahtina. Viime aikoina hän on saanut kuitenkin vahvan haastajan Michael Morrisonista. Farmissa kautensa aloittanut Morrison nousi joukkueen mukaan Ty Conklinin loukkaantumisen myötä. Erityisesti viime viikko oli tulokasvahdille hyvä, sillä hänet valittiin liigan parhaaksi puolustavaksi pelaajaksi.
Pelaajaliikenteen osalta Oilersin marraskuu oli rauhallinen. Phoenixissä pelannut Krystofer Kolanos napattiin waiver-listalta. Uudessa joukkueessaan hän ei ole vielä onnistunut keräämään pisteitä. Tällä hetkellä ainoa pitkäaikaispotilas joukkueessa on maalivahti Ty Conklin. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu sen jälkeen kun hän on toipunut vammoistaan.
Oilersin joukkueesta on puuttunut selkeä ykköstykki. Ryan Smyth ja Shawn Horcoff ovat tehneet kauden aikana niukasti yli pisteen per peli. Suurimpana pettymyksenä on pakko pitää kovapalkkaista Mike Pecaa. Vaikka hänet tunnetaankin erityisesti puolustavana hyökkääjänä, tämänhetkiset tehot (1+5) eivät tyydytä. Peca on kuitenkin ollut erinomainen aloittaja.
1. Shawn Horcoff 23. 4+20=24
2. Ales Hemsky 25. 6+17=23
3. Jarret Stoll 25. 8+14=22
4. Ryan Smyth 19. 11+9=20
5. Raffi Torres 25. 11+8=19
Minnesota Wild - Marraskuussa paluu arkeen
Minnesota oli lokakuussa yksi kauden yllättäjistä. Kuuden voiton ja kahden tasapelipisteen myötä Wild oli kärkikastin joukkueita. Marraskuun pimeys lankesi lopulta myös Minnesotan päälle, ja marraskuussa saldona oli, Jatkoajan veikkailuista huolimatta, vain neljä voittoa 10 ottelusta. Tosin tätä kirjoitettaessa on vielä kuun viimeisen päivän Columbus-ottelu pelaamatta. Saldo jää tästä ottelusta huolimatta pahasti pakkasen puolelle.
Wild voitti otteluissaan kauden heikosti aloittaneen St.Louisin, hieman hyytyneen Nashvillen, molemmat kotonaan. Vieraissa kaatui jatkoajalla Anaheim ja San Jose. Alkukauteen nähden suurin ero on nähtävissä maalisarakkeissa. Viidessä tappiopelissä kuudesta on maaleja joukkue saanut aikaan vain maksimissaan kaksi. Edmontonia vastaan edes kolme maalia ei riittänyt. Nyky-NHL:ssä noin pienillä maalimäärillä ei enää voi otteluita voittaa. Suurin pudotus löytyy ylivoimapelistä. Lokakuussa joukkue onnistui maalinteossa 15:ssä ylivoimapelissä, marraskuun surkea lukema oli kahdeksan.
Wildin pistetehtailua vie eteenpäin Pierre-Marc Bouchard. Piskuinen pörriäinen on takonut 19 pistettä 22 ottelussa. Maalipörssiä johtaa Brian Rolston. Tämä kaksikko onkin ainoa, joka on pystynyt pitämään pistetehtailunsa samalla tasalla.
Suomalaisittain hieno uutinen on Mikko Koivun NHL-debyytti. Nuorempi Koivun veljeksistä on pelannut 8 ottelua tehoin 2+5. Vähäisistä otteluista huolimatta piste per peli-tahdilla Mikko on joukkueen toiseksi tehokkain hyökkääjä. Edelle kiilaa tosin vain viisi ottelua pelannut Marian Gaborik kymmenellä tehopisteellä. Gaborikia joukkue kaipaa edelleen hyökkäyspelissä hieman liikaa.
Jotakin positiivista löytyy Minnesotasta. Loukkaantumistilanne on erittäin hyvä. Vain puolustaja Andrei Zyuzin on sivussa ja hänkin on pelikunnossa koska vaan. Gaborikin palaaminen pelikuntoon tuo takuuvarmasti joukkueelle lisää kaivattua maalintekotaitoa.
Joulukuu on Wildille todella kiireinen kuukausi. Joulurauhaa ei Minnesota paljoakaan vietä. Otteluita joulukuussa on edessä peräti 16, joista vielä 10 vieraissa. Sarjalaatijan kummallisuuksiin kuuluu kaksi perättäistä vieraspeliä Edmontonissa heti joulunpyhien jälkeen. Joulukuussa Wildin osakkeet todella punnitaan. Monesti jo tässä vaiheessa kautta joukkueet hankkiutuvat syvälle suohon, eikä loppukaudella mahdolliset huimat loppukirit aina auta. Kun tammikuu on edessä, voidaan Wildin jatkokaudesta kertoa jo todella paljon.
1. Pierre-Marc Bouchard 22 7+12=19
2. Brian Rolston 22 9+8=17
3. Randy Robitaille 21 4+10=14
4. Marc Chouinard 15 6+5=11
5. Todd White 15 4+7=11
Vancouver Canucksilla suuria ongelmia
Vancouver Canucks johtaa edelleen omaa kovaa luoteista divisioonaa, vaikka mitkään isot asiat eivät joukkueen puolesta marraskuussa puhuneetkaan. Maalivahtitilanne oli huolestuttava, erikoistilannepelaaminen kehnoa, vieraskenttäpelaaminen onnetonta, tärkeät otteluiden alut joukkue onnistui lähes aina häviämään ja useisiin oman divisioonan peleihin ei löytynyt riittävästi taistelutahtoa.
Canucksin ykkösmaalivahdin Dan Cloutierin kärsiessä saman kuukauden aikana kahdesta eri loukkaantumisesta, maalilla pelasi lähes koko marraskuun Alex Auld. Missään nimessä joukkueelle ei ollut paras tilanne lähteä moniin tärkeisiin oman divisioonan otteluihin alle 20 NHL-ottelun kokemuksen omaavalla maalivahdilla, mutta Auld pelasi kokonaisuudessaan hyvän kuukauden.
Puolustuksessa vahvat yleispuolustajat Sami Salo ja Mattias Öhlund olivat marraskuun parhaat puolustajat. Joukkueen kolmas avainpuolustaja Ed Jovanovski oli marraskuun alkupuolella suhteellisen tehokas hyökkäyspäässä, mutta teki omassa päässä isoja virheitä. Marraskuun loppupuolella Jovanovski oli puolestaan varmempi omassa päässä, mutta ei tehnyt pistettäkään kuukauden kuudessa viimeisessä ottelussa.
Alkukaudesta erinomaisesti pelannut fyysinen Bryan Allen palasi loukkaantumisen jäljiltä kentille marraskuun alussa, mutta ei päässyt samaan rooliin kuin alkukaudesta. Steve McCarthy loukkaantui puolestaan marraskuun alussa ja palasi kentille aivan kuukauden lopussa. McCarthyn loukkaantumisen johdosta ja farmijoukkue Manitoban puolustajien kärsiessä loukkaantumisista, Canucks joutui pelaamaan suurimman osan kuukauden otteluista käytännössä viidellä puolustajalla.
Hyökkäyksessä Todd Bertuzzi ja Markus Näslund pelasivat hienon kuukauden, mutta ykkösketjun keskushyökkääjä Brendan Morrison oli puolestaan hyökkäyspäässä totaalinen alisuorittaja. Morrison pelasi marraskuun alusta laskettuna 12 ottelua ilman maalia. Morrisonin kaltaiseen alisuorittamiseen sortui myös kakkosketjun laitahyökkääjä Daniel Sedin, jonka maalisarake näyttää edellisistä 16 ottelusta tasan yhtä maalia.
Näslundin ja Bertuzzin lisäksi joukkueen hyökkäyksestä puhtaat paperit saavat marraskuun osalta myös nuori Ryan Kesler, kakkosketjun Anson Carter ja Henrik Sedin sekä energiapelaajat Richard Park ja Jarkko Ruutu. Tärkeiden pelaajien alisuorittamisen johdosta joukkueen hyökkäys ei kuitenkaan selvinnyt marraskuusta lähellekään puhtain paperein. Tätä tuskaa lisäsi tärkeän energiapelaajan Matt Cooken koko kuukauden kestänyt loukkaantuminen.
Vancouverin erikoistilannepelaaminen parantui marraskuussa, mutta vieläkään joukkue ei pelaa näitä sillä tasolla, mihin eväät riittäisivät. Nimekkään joukkueen ylivoimatehokkuus on NHL:n 20. parasta ja alivoimaa joukkue tappaa liigan 18. parhaiten. Matt Cooken merkitys alivoimalle näkyy, samoin näkyy Brendan Morrisonin ja Daniel Sedinin kuivan kauden merkitys joukkueen ylivoimalle.
Erikoistilannepelaamisen lisäksi huolta on herättänyt joukkueen onnettomat otteluiden alut ja oman divisioonan sisäisten pelien heikko menestys. Canucks on päästänyt viimeisissä 15 ottelussa 12 kertaa vastustajan tekemään tärkeän ottelun avausmaalin. Ottelun avausmaalin tehnyt joukkue vie pisteet yleensä suurella prosentilla, mutta Canucksin tapauksessa tämä ei ole joukkueen menestyksessä onneksi näkynyt.
Luoteisen divisioonan sisäisten otteluiden heikko menestys herättää myös huolta. Mikäli laskuista jätetään pois luoteisen divisioonan heikoin joukkue Minnesota, Canucks on hävinnyt Edmontonia, Calgarya ja Coloradoa vastaan pelaamista otteluista seitsemän ja voittanut vain yhden. Canucksin kauden kahdeksasta tappiosta peräti seitsemän on siis tullut näissä oman divisioonan otteluissa. Joukkueen onkin pakko keksiä näihin otteluihin jokin lääke.
Joulukuulle Vancouverin sarjaohjelma vaikuttaa varsin hyvälle. Canucks on ollut tämän kauden NHL:n paras kotijoukkue ja joukkue saa pelata joulukuussa 12 ottelusta kotonaan peräti kahdeksan. Näissä kotiotteluissa tosin kohdataan oman divisioonan joukkueet Edmonton ja Calgary molemmat kahdesti, joten tämä hankaloittaa tilannetta Vancouverin suhteen merkittävästi - ellei joukkue sitten syty myös näihin peleihin jossain vaiheessa.
1. Markus Näslund 25 14+16=30
2. Todd Bertuzzi 25 8+15=23
3. Henrik Sedin 25 6+13=19
4. Brendan Morrison 25 4+15=19
5. Sami Salo 25 6+12=18
