Liigan syyskauden epäonnistujat: JYP alisuorittaen pudotuspeleihin, moni muu jää asemalle

LIIGA / Artikkeli
HPK:lta ja Ilvekseltä oli lupa odottaa parempaa.
Jatkoajan Liiga-toimitus jakoi seurat onnistujiin, odotetulla tasolla suorittaneisiin ja epäonnistujiin. Yksi viidestä pettymyksestä lienee kuivilla pudotuspelejä ajatellen, mutta neljällä joukkueella on jo kova kiire.

JYP on opin tiellä

Jere Korkalainen: JYP lähti kauteen nimekkäimmällä joukkueella pitkään aikaan. Erityisesti sentterikalusto oli nimekäs Jarkko Immosen johtamana. Joukkueen tavoitteena runkosarjaan lähdettäessä olikin sijoittuminen kahden joukkoon, jotta puolivälierävastustaja tulisi pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta.

Joulutauolla jyväskyläläiset ovat jääneet tästä tavoitteesta jälkeen. Reilun puolenvälin kohdalla sijoitus sarjataulukossa on neljäs, ja matkaa kakkossijaan on kymmenen pistettä. Näin hurrikaaniryhmä on tiukan nipun kärjessä, sillä ero kymmenenteen sijaan on vain kuusi pistettä. 

Helpoin tiivistys tavoitteesta jäämiseen on heikossa viisikkopelissä. Alkukaudella JYP onnistui napsimaan pisteitä hyvien yksilöiden suorituksilla, mutta vastustajien pelien eheytyessä oma jänne ei ole riittänyt. Jos tyhjään maaliin tehdyt maalit jätetään pois, JYP on hävinnyt tällä kaudella 12 ottelua maalin erolla. Näistä kasaan on kertynyt kaksi jatkoaikapistettä. Samaan aikaan yhden maalin voittoja on kertynyt noin puolet tästä. Tämä kuvastaa hyvin Marko Virtasen hokemaa mantraa olemisesta opin tiellä.

SUURIN KORJATTAVA ASIA KEVÄTKAUDELLA ON ESITYSTEN AILAHTELU.

Suurin korjattava asia kevätkaudella on esitysten ailahtelu. Joulukuu tarjosi erinomaiset maistiaiset molemmista ääripäistä, kun KalPa haki Jyväskylästä pisteet 5−0-voitolla, mutta juuri ennen joulutaukoa Kärpät kaatui erittäin sitoutuneella ilmeellä 1−0.

Pelitavallisesti suurimmat korjattavat asiat liittyvät sekä keski- että puolustusalueen puolustuspelaamiseen. JYP on erityisesti vieraissa esittänyt usein trap-pelaamista, mutta viisikko on onnistuttu ajoittain repimään luvattoman helposti.

Puolustusalueella miespuolustaminen tuottaa vaikeuksia hidasjalkaiselle pakkikalustolle. Tämän takia erityisesti Mikko Kuukka ja Nolan Yonkman kuluttavat ahkerasti jäähypenkkiä.

Kevättä ajatellen pieni puolustuspelin tiivistyminen olisi rekkalastillinen kultaa, sillä hyökkäyskalusto kestää täysin vertailun mihin tahansa toiseen seuraan. Juuso Puustinen on pelannut jopa yli odotusten ollen maalipörssin toisella sijalla. Ammennettavaa potentiaalia löytyy erityisesti Michel Miklíkistä, jonka ketsuppipullo odottaa aukeamistaan.

Vaikka kauden avauspuolisko on Jyväskylässä sujunut alle odotusten, aihetta suureen hätään ei ole. Muiden kärkijoukkueiden tavoin JYP kehittää peliään tähdäten huippuun vasta keväällä. Potentiaalista jopa mestaruuteen saakka on nähty vilahduksia, nyt se täytyy enää kaivaa pitkäaikaisemmin esille.

Tähän auttaa hiljalleen tyhjenevä sairastupa, sillä avainmiehistä sitä miehittää vain Eetu Laurikainen. Miklikín mukaantulon jälkeen JYP on päässyt pelaamaan vain yksittäisiä otteluita parhaalla kokoonpanollaan. Loukkaantumiset ovat osuneet enimmäkseen hyökkäyskalustoon, jossa leveyttä on puolustuskalustoa enemmän.

Odotuksiin nähden JYP on ollut liikaa rähmällään...
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Sport lähti tuttuun pulkkamäkeen

Herkko Hanhikoski: Viime kauden suuri pettymys kummitteli vaasalaisia ennen kauden alkua. Pitsiturnaus kuitenkin toi mukanaan toivoa, kun tuoreet hankinnat Joni Tuulola ja Michael Parks säväyttivät yksilötaidoillaan.  Ensimmäiset runkosarjaottelut sujuivat Sportilla vähän ailahtelevasti, mutta kotkapaitojen otteet olivat kuitenkin lupaavia, ja ensimmäisen kuukauden jälkeen Sport majaili runkosarjan sijalla kuusi. 

Syksyn jälkeinen kaamos kuitenkin laskeutui Sportin ylle. Loka- ja marraskuussa tappioita alkoi tulla Sportin tupaan ovista ja ikkunoista, ja yllätyksellisiä voittoja tuli pari kappaletta HIFK:n, TPS:n ja Pelicansin kustannuksilla. Marraskuussa tappiokierre syveni, ja koko organisaatiossa alkoi tuulla. Valmentaja, ykkössentteri ja kakkosmaalivahti vaihtoivat maisemaa. Lienee turhaa puhua lakanavälikohtauksesta, joka on vielä valtaosalla tuoreessa muistissa.

Jo melkein perinteeksi tullut pulkkamäki sarjataulukossa ei alkuun osoittanut loppumista. Toivo ja usko kuitenkin kuolevat viimeisinä. Nyt Sport on saanut kelkkansa käännettyä, ja tappion katkeraa kalkkia ovat peräjälkeen saaneet maistaa Ilves, JYP ja puolustava mestari Tappara. Nuori kolmikko Joel Kiviranta−Aleksi Ainali−Antti Kalapudas on nostanut tasoaan, ja heistä onkin muodostunut kotkapaitojen lippulaiva.

VALMENTAJA, YKKÖSSENTTERI JA KAKKOSMAALIVAHTI VAIHTOIVAT MAISEMAA.

Alkukaudesta säväyttänyt Parks on liukunut pois parrasvaloista, mutta maalitykiksi hankittu Markus Nenonen on alkanut herätä horroksestaan. Ville Viitaluoman tilalle hankittu kanadalaissentteri Andrew Kozek ei lunastanut paikkaansa, joten joukkueelta uupuu vieläkin johtohahmo hyökkääjistöstä. 

Puolustuspään paikkaajaksi saapunut William Wrenn on osoittautunut erinomaiseksi täsmähankinnaksi. Oskari Mannisen loukkaannuttua pitkäksi aikaa muun muassa Niklas Nevalainen on nostanut tasoaan huomattavasti, ja puolustuspää alkaa Sportilla olla hyvällä mallilla.

Jonathan Iilahden palattua Vaasaan Mika Järvinen on saanut itselleen oivan kilpailijan peliajasta, mikä on myös näkynyt. Järvinen on saanut tilastojaan parannetttua, minkä osoittaa muun muassa nollapeli Tapparaa vastaan.

Saman temmon jatkuessa joulutauon jälkeen Sportilla on omissa käsissään mahdollisuudet pudotuspelipaikkaansa. Erikoistilannepelaamisessa Sportilla on vielä paljon petrattavaa, mutta käyrä on kuitenkin nousujohteessa myös tällä osa-alueella.

...eikä Sportilla ole sen paremmin mennyt.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Ilveksellä on ollut pieniä pilkahduksia, mutta nähty ei riitä

Markus Mesiä: Viime kevään sensaatioksi noussut Ilves lähti uuteen kauteen suurin odotuksin. Omistajamuutosten sekä menestyksen tuomat odotukset veivät joukkuetta fanien mielissä jopa kuuden joukkoon, mutta alkukausi on ollut vaikea. Etenkin nuori puolustus on näyttänyt kolikon kielteisempää puolta.

Karri Kiven luotsaama Ilves on ollut alkukaudesta putkijoukkue, mutta tamperelaisten kannalta vain kielteisessä mielessä. Kauden avannut viiden ottelun tappioputki oli kaikkea muuta kuin sitä, mitä nuori joukkue olisi tarvinnut. Lisäksi entuudestaan synkkää marraskuuta latisti kuuden ottelun tappiokierre. Ongelmat korostuivat etenkin puolustuspäässä, sillä Antti Lehtosen loukkaantuminen tuli tupsukorville huonoon saumaan. Kakkosvahdin paikkaa pitänyt Markus Ruusu ei kyennyt kannattelemaan joukkuetta, joten seura hankki Riku Heleniuksen veräjänvartijaksi.

Nuori puolustus ei ole vielä kyennyt vakiinnuttamaan tasoaan Liigassa, minkä vuoksi etenkin otteluiden loppuhetket ovat olleet vaikeita. Syyskauden päättäneen TPS-ottelun viimeiset minuutit olivat tamperelaisille turhan tuttuja: tukeva 2−0-johto kääntyi viimeisen kympin aikana jatkoajaksi ja tappioksi. Jotta unelma pudotuspeleistä eläisi vielä helmikuussa, on tamperelaisten käännettävä tiukat ottelut joulun jälkeen edukseen.

Puolustuksen lisäksi merkittävä ongelma on ollut alivoimapelaamisessa. Tamperelaiset ovat maksaneet jäähyilystään liian kovaa hintaa, sillä Ilveksen alivoimaprosentti on Liigan heikoin (71,96%). Vieraskaukalossa synkkä lukema alkaa kutosella. Ilvesläisten keskeisin parannuskohde onkin selvä.

Vaikka 13. sija on odotuksiin nähden pettymys, Ilves-leirissä on myös ollut positiivisia asioita. Etenkin Eemeli Suomi (11+13=24) ja Ville Meskanen (11+11=22) ovat tarjonneet ilonpilkahduksia tamperelaisille. Niin ikään kesken kauden tulleet vahvistukset ovat onnistuneet. Helenius, Mark Flood, Joe Piskula ja Bill Thomas tuovat arvokasta kokemusta ja varmuutta joukkueeseen. Kymppipaikasta haaveilevien tamperelaisten on lisäksi syytä pitää sormet ristissä, jotta kauden edetessä oivaan vireeseen vertynyt Sami Sandell pysyy terveenä ja tehokkaana.

Ilveksen kauden jatkuminen vaatii joulukuisen kunnon ja pistetahdin säilymistä. Alivoimapelin lisäksi myös yksittäisiltä pelaajilta vaaditaan tasonnostoa. Ilves-kapteeni Tapio Laakso on ollut alkukaudella kaukana kevään kunnosta, minkä lisäksi nuorilta Otto Koivulalta, Joona Koppaselta ja Juho Liuksialalta sopii odottaa nykyistä enemmän. Kuten viime kevät osoitti, päivän pidentyessä kaikki on hurmoksessa pelaaville tamperelaisille mahdollista. Tällä hetkellä menestys vaatii enemmän tasaisuutta − sekä niitä puolustettuja pisteitä.

Muun muassa Ilveksen maalivahtipelissä on paljon parantamisen varaa.
Kuva © Jarno Hietanen

HPK hävisi jopa jumbofinaalin

Lauri Meriläinen: Viime kausi oli sensaatiomaista liitoa, nyt kone on ajautunut hallitsemattomaan syöksykiitoon. HPK:sta lähteneiden avaintekijöiden paikkaajat kuten Mikko Lehtonen ja kesken kauden hankittu Ville Viitaluoma eivät ole vastanneet huutoon. Myös ulkomaalaishankinnoista jo kaksi on vaihtanut maisemaa. Samaan aikaan viime kaudella hyvin pelannut Juho Keränen on ollut kuin varjo edelliskaudesta.

Surkeaa syyskautta ei kuitenkaan voida laittaa yksittäisten pelaajien piikkiin. Alisuorittajia on myös sarjataulukon korkeammilla portailla.

Ennen kautta Hämeenlinnassa lähdettiin haukkaamaan liian isoa palaa kakusta, ja paljon kiteytyy päävalmentaja Antti Pennaseen. Hän häärii vähän joka roolissa: pääasiallisen tehtävänsä eli valmentamisen lisäksi hän oli tekemässä pelaajahankintoja sekä laatimassa että valvomassa koko seuran tulevaisuuden strategiaa ja sen toteutusta. Samaan aikaan pelitavallisesti kattilassa on pyörinyt melkoinen sekametelisoppa. Myös fysiikkaharjoittelusta on kuulunut kummia: pelaajat eivät ole olleet optimaalisessa kunnossa.

Seurajohto on ilmoittanut, että Pennaseen luotetaan edelleen. Päävalmentaja on pitkin syksyä julkisesti kommentoinut, että osa pelaajista ei ole pystynyt vastaamaan vaatimuksiin. Omaan piikkiinsä hän ei ole juuri asioita ainakaan julkisesti ottanut. Karu fakta kuitenkin on, että edelliskauden sensaatiomainen viides sija on vaihtumassa yhteen seurahistorian huonoimmista suorituksista.

Ennen joulua pelatun jumbofinaalin voittomaali kiteyttää koko alkukauden: Jukureiden kultakypärä Zach Budish nappasi kiekon keskialueella helposti nostamalla HPK-kapteeni Otto Paajasen mailaa ja iski 2−0-osuman.

Harvoja valonpilkahduksia ovat väläytelleet nuorten maajoukkuepelaajat Kristian Vesalainen ja Eetu Tuulola sekä Liigassa läpimurron porteilla kolkuttelevat Oula Palve ja Teemu Turunen

On hankalaa nähdä HPK:n kääntävän kurssiaan loppukaudeksi, mutta kenties Spengler Cup saa palaset loksahtamaan kohdalleen. Tai jospa nuorilla on Buffalosta tuliasinaan voittamisen resepti?

Tätä on HPK:lta nähty liian vähän.

Jukureilta ei odotettu mitään, mutta mitään ei ole saatukaan

Tero Liikanen: Viime kaudella loppuun asti pudotuspelipaikasta taistellut Jukurit lähti kuluvaan kauteen tavoitteenaan ottaa viime kaudella vielä haaveeksi jäänyt paikka kymmenen joukossa. Tästä tavoitteesta joukkue on kuitenkin kauden puolivälissä perässä, sillä mikkeliläisryhmä miehittää sarjan viimeistä sijaa.

Nykyisen sarjasijoituksen takana on pitkälti heikosti sujunut alkusyksy: joukkue aloitti kauden viiden ottelun tappioputkella ja pelilliset esitykset olivat hyvin ailahtelevia. Erityisesti Jukureiden viimeistely oli tehotonta, ja vastaavasti omiin lasketut osumat olivat usein hyvin halpoja. Tappiot tuntuivat myös koettelevan itseluottamusta, mikä näkyi muun muassa siinä, että ensimmäinen takaisku vaikutti usein katkaisevan joukkueen selkärangan.

ERITYISESTI JUKUREIDEN VIIMEISTELY OLI TEHOTONTA, JA VASTAAVASTI OMIIN LASKETUT OSUMAT OLIVAT HALPOJA.

Syksyn edetessä joukkue alkoi saada pelijuonesta kiinni, ja pelillisesti joukkue pystyi ajoittain varsin mallikkaisiin suorituksiin muun muassa voittamalla HPK:n sekä pistämällä Kärpät ja TPS:n kotikaukalossaan tiukoille. Alkukauden ongelmat olivat kuitenkin edelleen läsnä ja tulos kiersi mikkeliläisjoukkuetta.

Marraskuun maajoukkuetauko oli selkeästi isoin käännekohta Jukureiden syksyssä. Tauon jälkeen Jukureiden esityksissä alkoi näkyä se sama ote, jolla joukkue taisteli pisteitä kärkijoukkueilta viime kaudellakin. Syksyn viimeiset viisi ottelua toivat lopulta joukkueelle neljä voittoa ja nostivat sen hyviin kyttäysasetelmiin edellä oleviin joukkueisiin nähden.

Alakerran tiivistyminen on ollut merkittävin tekijä loppusyksyn paremman vaiheen takana. Alkukaudesta maalinedustalta päästetyt maalit ovat vähentyneet huomattavasti, ja alivoima on ollut selkeästi alkusyksyä parempaa. Maalivahtiosastolla Sami Rajaniemi on kantanut päävastuun ja hoitanut leiviskänsä hyvin, mutta Juhana Aho on torjuntavuoroon päästyään osoittanut olevansa pätevä paikkaaja tarpeen tullen.

Hyökkäyspäähän Jukurit sai aikaisen joululahjan tauon kynnyksellä, kun Turo Asplund palasi sairastuvalta kehiin. Kokenut keskushyökkääjä oli heti ensimmäisissä peleissään vakuuttava ja hänen paluunsa oli kevätkautta ajatellenkin tärkeä asia mikkeliläisjoukkueelle.

Syyskauden onnistujiin lukeutuu nuori Ville Leskinen, joka murtautui lopullisesti liigajoukkueeseen. Hyökkääjä oli varsinkin vaikean alkukauden harvoja valopilkkuja ja on osoittanut maalintekijän kykyjään. Puolustaja Teemu Suhonen on myös saanut viime kautta isompaa roolia ja hän ylittikin jo viime kauden pistesaldonsa kauden puolivälissä.

Viime kauden ykköspistemies Henrik Koiviston syksy puolestaan on ollut todella hankala ja hän on löytänyt itsensä ajoittain katsomon puolelta. Hyökkääjä on yksi jokerikorteista Jukureiden pakassa, sillä Koivisto osoitti viime kaudella pystyvänsä tekemään kovaa jälkeä Liigassa. Jatkuuko syksyn matalalento kevätkaudella vai löytyykö tehovire vielä?

Kuluvan kauden tavoite on karannut mikkeliläisryhmältä kauas, mutta ei täysin ulottumattomiin. Jukurit pääsi tulokseen kiinni viimeisellä mahdollisella hetkellä, mutta tavoitteen saavuttaminen vaatii apuja jo muilta joukkueilta. Voitokkaat otteet syksyn viimeisissä peleissä luovat varmasti uskoa joukkueeseen. Jukurit voi lähteä paineettomana haastajana kevätkauteen ja katsoa mihin eväät lopulta kuluvalla kaudella riittävät.

Jukurien leirissä neuvot olisivat tarpeen.
Kuva © Oskari Mäkisarka

» Lähetä palautetta toimitukselle