Lightning-Blackhawks: Huikealle kaudelle huikea loppunäytelmä

NHL / Artikkeli
Valtteri Filppula metsästää uransa toista Stanley Cupia, Jonathan Toews kolmatta.
Kuva © Getty Images
NHL-kausi 2014–15 huipentuu Stanley Cup -finaaleihin, jossa kohtaavat Tampa Bay Lightning ja Chicago Blackhawks.

Lightningin tie finaaleihin on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Avauskierroksella vastaan tullut Red Wings piteli kiekkoa ja näin pystyi tukahduttamaan Lightningin kiekollista peliä. Sarjan kääntyi lopulta kuudennessa pelissä Lightningille, joka voitti kaksi viimeistä ottelua.

Divisioonan finaaleissa vastassa oli Canadiens, joka tukeutui paljon Carey Pricen maalivahtipeliin. Price olikin usein täysin ohittamattomalla päällä, mutta salamapaitojen sankareiksi nousi kakkosketju Ondrej Palat Tyler Johnson Nikita Kutšerov, jotka ratkaisivat sarjan kuudessa ottelussa Lightningille.

Konferenssinfinaaleissa etenemistä vaikeutti runkosarjan voittaja Rangers, joka tukeutui paljon vahvaan puolustukseen ja pudotuspeleissä erityisesti kunnostautuneeseen Henrik Lundqvistiin. Molemmilla maalivahdeilla oli sarjassa huonoja otteluita, mutta seitsemännessä pelissä molemmat olivat huippuvireessä. Lopulta Lightning vei ratkaisuottelun 2–0.

Keskisen divisioonan kolmanneksi tullut Blackhawks aloitti pudotuspelinsä kaatamalla vaiherikkaassa sarjassa kauden yllättäjäjoukkue Predatorsin kuudennen ottelun jälkeen. Sarjaa värittivät Blackhawksin maalivahtiongelmat, mutta ne jäivät nopeasti pois joukkueen matkasta.

Toisella kierroksella Blackhawks pelasi neljä tasaista ottelua Wildiä vastaan, mutta onnistui voittamaan niistä jokaisen. Näin joukkue pääsi hyvin levänneenä Ducksin kimppuun konferenssifinaaleihin.

Tuo sarja muodostui todelliseksi klassikoksi. Seitsemänteen otteluun venynyt sarja sisälsi maalirikkaita ja tiukkoija taistoja sekä pitkiä jatkoeriä. Eli juuri sitä, mitä pudotuspelien kuuluukin tarjoa. Blackhawks kaatoi viimeisessä taistossa Ducksin vieraissa maalein 5–3 kapteeninsa Jonathan Toewsin johdolla ja eteni finaaliin.

Tilastojen valossa

Lightning on pelannut Stanley Cupin finaaleissa ainoastaan kerran, kaudella 2003-04, jolloin se myös voitti tuon himoitun kannun. Finaaleissa pelanneesta joukkueesta ei ole enää ketään jäljellä, vaan joukkueen ainoaa Stanley Cup-sormusta kantaa suomalaissentteri Valtteri Filppula, joka voitti kannun Detroit Red Wingsin riveissä kaudella 2007-2008. Joukkueen päävalmentaja Jon Cooper on voittanut valmentajana mestaruuden aina toisella kokonaisella kaudella ja nyt se olisi käsillä.

Chicagossa odotetaan jo kolmatta Stanley Cupia kuuden vuoden sisällä, sillä joukkue on kasvanut 2010-luvun eräänlaiseksi dynastiaksi. Blackhawks voitti Stanley Cupin niin kesällä 2010 kuin 2013. Kaikkiaan original six -joukkueella on viisi mestaruutta, joista kolme ensimmäistä ovat yli 50 vuoden takaa. Hävinneenäkin osapuolena Blackhawks on ollut jo seitsemän kertaa, joten finaalit ovat Blackhawksin historian kolmannettoista.

Andrew Shaw tulee hämmentämään Lightningin puolustusta parhaansa mukaan.
Andrew Shaw tulee hämmentämään Lightningin puolustusta parhaansa mukaan.
Kuva © Getty Images

Missä Lightningilla riittää parannettavaa finaaleihin?

Ennen konferenssifinaaleita joukkueen ykköspyssy Steven Stamkosia vaivasi tehottomuus, mutta Ryan Callahanin jouduttua umpisuolileikkaukseen, Cooperin oli tehtävä kokoonpanoon muutoksia. Suurin oli Stamkosin siirtäminen laitahyökkääjäksi ja Filppula nousi kolmosketjun keskeltä ykkössentteriksi. Näin ollen Stamkos päästettiin vain ja ainoastaan hyökkäyspelotteeksi, mikä toi tehoja molemmille kärkiketjuille.

Bishopin olisi parannettava maalilla tasaisuutta, koska mies on parhaimmillaan täysin ohittamaton. Joukkoon on kuitenkin mahtunut otteluita, joissa jättiläinen ei ole saanut edes jääkaapin ovea kiinni.

Missä Blackhawksilla riittää parannettavaa finaaleihin?

Vaikka yleisö siitä tykkääkin, valmennus tuskin on tyytyväinen, jos konferenssifinaaleissa päästää keskimäärin yli kolme maalia per ottelu. Lightningin tarjoamaa hyökkäyskalustoa vastaan ei edes Blackhawksilla ole varaa lähteä maalintekokilpailuun. Blackhawksin on saatava puolustuspelaamisensa samalle tasolle kuin Wildiä vastaan.

Siitä päästäänkin Blackhawksin puolustajatilanteeseen. Päävalmentaja Joel Quennevillellä ei tahdo riittää luotto neljän kärkipakkinsa ulkopuolelle. Jos tämäkin sarja venyy pitkäksi, olisi hyvä saada kuormitettua roolia myös esimerkiksi Kimmo Timoselle tai jos Trevor van Riemsdyk tervehtyy, hänkin ansaitsee peliaikaa.

Lightning juhlii Stanley Cupia...

Teemu Artukka: Molemmilla joukkueilla on riittävästi yksilötaitoa ja voittava maalivahti. Ero kuitenkin on puolustuksessa, missä Blackhawksilla saattaa olla enemmän laatua, mutta Lightningilla enemmän syvyyttä. Blackhawksin pakisto on pelannut isoja minuutteja sekä pitkiä pelejä ja ovat samalla olleet ison ja fyysisen Ducksin taklausten kohteena, joten Lightningin tehtäväksi jää puolustuksen väsyttäminen pelinopeudella.

Joukkueessa ei ole Stanley Cup -kokemusta kuin Filppulan verran, mutta iso osa joukkueesta oli voittamassa Cooperin alaisuudessa Calder Cupia kaudella 2011-12. Vaikka taso sarjojen välillä on valovuosien mittainen, paineet voittaa ovat kuitenkin melko yhtäläiset.

Blackhawks juhlii Stanley Cupia...

Elmeri Salo: Koska se on selvästi rutinoituneempi joukkue näihin karkeloihin. Lightningin pelaajilla on yhteensä vähemmän Stanley Cupeja kuin Blackhawksin joukkueella 2010-luvulla. Lightningin materiaali on myös leveä ja vahva, mutta se sisältää paljon kysymysmerkkejä ratkaisupelaamisen suhteen.

Blackhawksin kärkipelaajat, kuten Jonathan Toews, Duncan Keith tai Marian Hossa, parantavat aina vain kauden vanhetessa ja tulevat olemaan finaalissa sellaisessa iskussa, johon kokemattomat Lightning-pelaajat eivät pysty vastaamaan. 

Tyler Johnson johtaa pudotuspelien maali- ja pistepörssiä.
Tyler Johnson johtaa pudotuspelien maali- ja pistepörssiä.
Kuva © Getty Images

Lighntingin ehdokas Conn Smythe Trophyn voittajaksi

Vaikka Stamkos on noussut viime peleissä tasolleen, on yksi pelaaja, joka on kantanut joukkuetta vaikeina hetkinä harteillaan ja tehnyt tarvittavat maalit. Johnsonin vasta alussa oleva ura hakee vertaistaan. Vaikka mies oli yksi näkyvimpiä pelaajia WHL:ssä, häntä ei koskaan varattu pitkälti pienen koonsa takia. Johnson on erittäin nopea luistelija, jonka paras ominaisuus on lähtönopeus. Stamkosin tavoin hän haistaa hyvin maalipaikat ja sijoittuu aina oikeaan paikkaan.

Finaaleihin mentäessä Johnson johtaa pudotuspelien maali- ja pistepörssiä ja on tehnyt neljä voittomaalia. 

Blackhawksin ehdokas Conn Smythe Trophyn voittajaksi

Viimeistään nyt näiden pudotuspelien aikaan pitäisi olla selvää, kuka on maailman paras puolustaja. Blackhawksin pudotuspelien avainhahmo on Keith, jonka olisi jo korkea aika saada palkintokaappiin Conn Smythe Trophy. Hänelle olisi se kuulunut jo kaksi vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Keith on pelannut puolustajalle kovaa yli piste per peli -tahtia, kun 17 ottelua ovat tuottaneet 18 tehopistettä. Keith johtaa pudotuspelien tehopörssiä lukemalla +13, joka on yli puolet enemmän kuin Blackhawksin toiseksi parhaalla. Keithin kokonaisvaltainen pelaaminen on upeaa katseltavaa ja onneksi sitä on luvassa noin 30 minuuttia jokaisessa ottelussa.

Arvio lopputuloksesta

Artukka: Vaikka Lightningilla on enemmän pelejä alla kuin Blackhawksilla, se on edelleen vaaksanmitan verran energisempi. Cooper on loistava valmentaja taktisesti ja joukkue tuntuu isolta perheeltä. Sydämen ja pelinopeuden turvin Lightning vie sarjan 4–2.

Salo: Pitkien konferenssifinaalien jälkeen odotukset tätä sarjaa kohtaan ovat suuret, mutta mahdollisuus lyhyestä sarjasta laimentaa tunnelmaa. Blackhawks voittaa Stanley Cupin, mutta toivottavasti Lightning pystyy edes pelin tai kaksi voittamaan. Sanotaan siis, että kun Blackhawks voitti sekä 2010 että 2013 mestaruuden vieraskaukalossa, nyt kannu nousee kattoon Chicagossa. Eli kuudessa ottelussa Blackhawksille.

» Lähetä palautetta toimitukselle