NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00

Leijonat kömpivät luolistaan - Katsaus maajoukkueen kauteen 2001-2002

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Kun laskurit osoittavat SM-liigakauden kiihkeästi odotettuun alkuun olevan aikaa vielä yli kolme viikkoa, on maajoukkuekausi perinteisesti käynnistymässä jo aiemmin. Ensimmäisen kerran leijonapaitoja sovitellaan ylle 6. syyskuuta alkavassa Ceska Pojistovna Cupissa. Päävalmentaja Hannu Aravirran kauden 2001-2002 ensimmäinen maajoukkue julkistettaneenkin aivan näinä päivinä.

Tuleva jääkiekkokausi tulee olemaan maajoukkueellisesti erittäin mielenkiintoinen. Jokainen jääkiekkoilua seuraava media on saanut häpeilemättä toitottaa Salt Lake Cityn olympiaturnauksen olevan kautta aikain kovin maajoukkueiden jääkiekkoturnaus. Eikä tapahtumasta ole yhtään vähempää syytä odottaakaan.

Kohteliaan diplomaattisesti amerikkalaiset kiekkogurut liioittelevat turnauksessa olevan kuusi tasavertaista voittajasuosikkia. Ehkä aivan näin ei ole, mutta mahdollisuudet Suomellakin ovat jopa turnauksen viimeisen ottelun voittoon asti. Suomi häviää suuremmilleen määrässä ja myös laadussa, mutta jos käytettävissä olevat pelaajat kykenevät muodostamaan turnauksen valmiimman ja ehyimmän joukkueen, on tie auki taivaisiin.

Kärsiikö MM-kisojen taso olympiavuodesta?

Salt Lake Cityn viiden renkaan turnaus on kivenkova jääkiekkokauden ykkösturnaus eikä Aravirrankaan miehistön tavoitteita ole mihinkään muualle suunnattu. Loppuottelun päätyttyä 24. helmikuuta on olympialaiset kuitenkin laitettava heti pulkkaan ja ryhdyttävä kokoamaan menestysjoukkuetta kauden kakkosturnaukseen, Göteborgin MM-kisoihin. Näihin kisoihin Suomi saa lähteä voittajasuosikkina, yhdessä isäntämaa Ruotsin kanssa.

Suomalaisille kisoista tulee varmasti myös tärkeät, sillä naapuriin matkannee suuri määrä sinivalkoisia faneja ja mikäs olisikaan sen hienompaa kuin hakea toinen maailmanmestaruus sieltä mistä ensimmäinenkin, Ruotsista.
Mahdollisuuksia nostanee myös se tosiseikka, että kisoista tulee luultavasti puolittain välikisat ja tämän vuoden kisoja heikompitasoiset. NHL-kausi venyy jonkin verran normaalia pidemmälle eikä huippumaiden suurimmilla tähdillä luultavasti ole täyttä innostusta lähteä kahteen arvoturnaukseen saman kauden aikana. Skandinaaveilla motivaatio-ongelmia harvemmin samassa mittakaavassa on, ja siksi uskonkin, että kieltäytymisasteen kohotessa Suomi kuuluu tilanteen voittajiin.

Euro Hockey-pelaajat ja arvoturnauspelaajat on erikseen

Kaudella pelataan tutusti myös neljän harjoitusturnauksen Euro Hockey Tour. Moninkertaisena mestarina Suomi lähtee myös tätä 12 ottelukierroksen joidenkin mielestä jopa samantekevää sarjaa voittamaan. Päävalmentajan fraasihaastatteluissa todetaan usein Euro Hockey Tourin olevan mukana oleville pelaajille tärkeä näyttöpaikka kauden arvoturnausjoukkueita valittaessa. Suomen maajoukkueen luonne on kuitenkin muuttunut ja joukkueet voidaan jakaa kahtia, Eurooppa-joukkueisiin ja NHL-pelaajista koostuviin A-maajoukkueisiin. Leijonat ovat siirtyneet pysyvästi NHL-aikaan.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että syksyllä 1999 NHL:stä pelipaikkaa tavoitteli 27 suomalaispelaajaa, nyt vastaava luku on 48. He kaikki eivät toki NHL:ssä vielä tällä kaudella pelaa eivätkä varmasti ole tyrkyllä myöskään maajoukkueeseen. Kuitenkin määrän miltei tuplaantuminen kahdessa vuodessa kertoo siitä, että arvokisajoukkueet kootaan jatkossa entistä voimakkaammin Pohjois-Amerikan ammattilaissarjasta. Kauden aikana pelattavista maaotteluista nousee kisajoukkueisiin ehkä noin kahden kentällisen verran arvokisapelaajia, muiden edustus on enemmänkin kunnia-asia.
Kaksi tärkeää funktiota harjoitusturnausten maajoukkueilla toki on:
a) Pelaajan henkilökohtainen urakehitys. Maajoukkueen kautta tie NHL:ään (ja sitä kautta arvokisoihin) on hieman siloitellumpi. Jokaisessa maajoukkueturnauksessa on paikalla bussilasteittain NHL-scoutteja ja leijona-paidassa pelatessaan pelaaja seisoo näyteikkunalla.

b) Tulevaisuuden maajoukkueet. Viime kauden jälkeen on vaikea uskoa yhdenkään pelaajan nousevan ensimmäisellä ”täydellä” maajoukkuekaudellaan MM-kisamiehistöön. Mutta harjoitusturnauksissa kypsytelläänkin tulevaisuuden maajoukkuemiehiä. Ceska Pojistovnat, Karjala-turnaukset ja Baltikat toimivat tärkeinä siltoina nuorisomaajoukkueista kohti aikuisten edustustehtäviä. Polku MM-edustukseen on pitkä, ja vaikkei heti tärppäisikään, ovat harjoitusturnaukset tärkeitä suuntaviittoja. Vaikka Niklas Hagman jäikin varamieheksi kevään MM-kisoissa, oli maajoukkueuralle varmasti eduksi, että läpilyönti eurooppalaisessa maajoukkueessa on jo tehty.

Edellisissä olympiakisoissa Naganossa 1998 Suomen joukkueessa oli 14 NHL-pelaajaa ja 9 pelaajaa Euroopan kaukaloista. Tänä vuonna jo kolme NHL:n ulkopuolista finskikiekkoilijaa Salt Lake Cityssä olisi paljon ja lähes koko miehistöä voidaan hyvällä omallatunnolla hakea Canal+:n viihdetaiteilijoista.
Göteborgin MM-turnaukseen saatetaan, NHL:n suomalaisjoukkueiden menestyksestä riippuen, lähteä jopa pienemmällä määrällä NHL-pelaajia kuin tänä vuonna. Kauas ei varmasti kuitenkaan jäädä, sillä jo Salt Lake Citystä rannalle jäävien suomalaisten NHL-ammattilaisten nälkä kurnii varmasti Skandinaviaan asti. Kieltäytymisiä ei varmaan ole hirveästi luvassa nytkään, ainoastaan pitkäksi venyvä NHL-kausi rasittanee myös leijonamiehistöä. Joukkueen eurooppalais- ja NHL-aste saattaa olla aika lailla 50-50-luokkaa.

Hannu Aravirta on jonakin kesänä julkaissut listan maajoukkueeseen tyrkyllä olevista pelaajista. Tänä vuonna tällaista ei ole näkynyt, joten pyrin itse hieman ruotimaan maajoukkuevalmentajan sekä sohvavalmentajien aivoituksia. Perinteisesti MM-kisoihin tultaessa on maajoukkueessa kierrätetty yli 60 eurooppalaista pelaajaa ja tänäkin vuonna luku lienee samaa luokkaa.

Euro Hockey Tourin turnausjärjestys koki olympialaisten ja Ruotsin MM-kisojen takia pieniä muutoksia. Kauden avaa siis perinteisesti 6.-9.9. Tshekin Ceska Pojistovna Cup. Aiempaa aiemmin on 6.-11. marraskuuta vuorossa Tukholman Sweden Hockey Games. 18.-21. joulukuuta pelataan Moskovassa Baltika Cup ja MM-kisoihin viimeistellään 18.-21.4. Helsingin Karjala-turnauksella. (NHL:n runkosarja päättyy 14. huhtikuuta)
Avausturnauksessa rakennetaan luultavasti tulevaisuuden joukkuetta ja peluutetaan niitä nuoria pelaajia, jotka jättivät hyviä muistoja itsestään edelliskauden päätösviikkoina. Tukholmaan lähtee sitten arvatenkin paras mahdollinen Euroopasta kasaan saatava joukkue. SWG:ssä testataan vielä viimeisiä pelaajia, joilla NHL:n ulkopuolelta on mahdollisuus olympiajoukkueeseen.

Baltika Cupiin lähetetään luultavasti ensikertalaisia ja nuorta verta jo kevään MM-kisojakin silmällä pitäen. Baltikaan mennessä olympiajoukkue on jo valmis ja mikäli on tarvis jotakin pelaajaa (esim. maalivahtia) vielä maajoukkueessa peluuttaa, voidaan tällainen pelaaja ottaa mukaan isähahmoksi. Kotiturnaukseen on aina ennenkin haluttu lähteä nimekkäällä joukkueella ja niin varmasti nytkin. Lisävärinää antaa se, että MM-kisat alkavat vain viisi päivää Karjalan päättymisen jälkeen. Esillä on siis viimeistä silaustaan hakeva MM-kisajoukkue.

Ja seuraavassa potentiaalista nimilistaa kauden 2001-2002 Euroopassa pelaaviksi maajoukkueleijoniksi. Lukiessanne muistakaa, että nimilista on vain kirjoittajan omia henkilökohtaisia, objektiivisia arvioita. Mielipiteet menevät varmaan kovasti ristiin eikä Aravirrankaan aivoitukset varmaan noudattele omiani. Listalla olijoista osa ei varmaan ole lähelläkään maajoukkuepaikkaa, ja vieläkin varmemmin sen ulkopuolelta voidaan mukaan nousta.

Maalivahdit

Maalivahtiosastolla on tapahtunut suuria, sillä pelaavat maalivahdit Pasi Nurminen ja Jussi Markkanen kisaavat NHL-paikasta ja huippulupaus Ari Ahonenkin pääsi livahtamaan taalajäille ilman leijona-askelmaa. Löytyykö alla olevasta ryhmästä paikkaajat? Salt Lake Cityyn pelaavat maalivahdit valitaan NHL-miehistöistä, kolmoseksi on mahdollisuuksia myös Euroopasta. MM-kisoihin päässee 1-2 Euroopassa pelaavaa maalivahtia.

Jarmo Myllys, Blues – Joistakin vastalauseista huolimatta Jamo tulee varmaan olemaan taas maajoukkueen luottovahti. Todellinen nykytaso on monelle kiekkojännärille tällä hetkellä arvoitus monen, monen vuoden vierähdettyä Ruotsissa. Jos peli kulkee, on MM-kisapaikka erittäin lähellä. Tosin Göteborgin ykkösveskaakin tähyillään lähinnä kaukaa lännestä. Mahdollisuuksia myös SLC:n maskotiksi.

Ari Sulander, Zurich – Tälläkin kaudella on vuorenvarmaa, että aina, kun Aravirran nimilistoista löytyy Sulon nimi, on vastalauseryöppy valmis. Kolmen huippuvahdin NHL-sopimuksen myötä on Sulanderin valitseminen nyt hieman perustellumpaa. Maajoukkueturnauksiin vaihtelua hakemaan, arvokisapaikkaan pitäisi jo venyä aika paljon.

Fredrik Norrena, TPS – 27-vuotias Norrena on säväyttänyt SM-liigassa jo vuosia, mutta maajoukkuekutsu ei ole tainnut olla lähelläkään. Joko nyt tärppää? Vakuuttavat pelit liigafinaaleissa saattavat poikia näyttöpaikan.

Antero Niittymäki, TPS – Toissa kauden paras liigatulokas taantui viime vuonna osittain armeijan, osittain huippuvireisen Norrenan takia. Nyt TPS:n kakkosmoke ja maajoukkueen ykkönen? Tepsissä maalivahtien sisäinen nokkimisjärjestys on kyllä vaihdellut ennenkin, eikä nytkään seuran playoffien ykkösmoke ole maailman helpoin veikattava. Anterosta odotetaan paljon eikä hänen varmaan tarvitse edes loistaa maajoukkuepaitaan päästäkseen.

Niklas Bäckström, AIK – Viime kauden pätevimpiä liigamaalivahteja, mutta maajoukkuedebyytti antaa yhä odotuttaa itseään. Tällä kaudella näyttöpaikka saattaa jo tulla?

Markus Korhonen, Kärpät – Kärppämaalivahti nousi viimeistään viime kauden playoff-peleissä kiekkokansan tietoisuuteen. Jos syksy jatkuu samaan tahtiin, saattaa kokeilupaikka leijonissa tulla piankin.

Kimmo Kapanen, Iserlohn – Jos Aravirran rohkeus ei riitä nuorten liigamaalivahtien testaamiseen, odottaa Saksassa tutun turvallinen valinta. Kimmo ei muistaakseni ole maajoukkueessa vielä oikein onnistunut, mutta toivoa tuskin on vielä heitetty. Tarkkailu ensi kaudella aika vaikeaa.

Sinuhe Wallinheimo, Oberhausen – Mielenkiintoinen yllätysvalinta toteutuessaan. Olisi ansainnut näyttöpaikan jo viime kaudella. ”Sinkku” on kerännyt kehuja yliopistoissa, Coloradon kakkosjoukkueessa ja viimeksi Saksassa, mutta on jäänyt suomalaisille kääntämättömäksi kortiksi. Uskoakseni aliarvostettu maalivahti. Nosti viime kaudella lehtitietojen mukaan heikon seuran lähes yksin Saksan kärkiporukoihin. Poimi nollapelejä kuin puolukoita ja jätti komealla torjuntaprosentillaan taakseen mm. Saksan, Kanadan ja Italian kokeneita MM-kisamaalivahteja.

Puolustajat

Maajoukkuepuolustus selvisi NHL-muuttoliikkeestä pienillä menetyksillä, lähtijöiden listalle Marko Kiprusoff, Martti Järventie ja Kari Haakana. Tosin maan kärkipakit ovat karanneet Amerikkaan pitkälti jo paljon aiemmin. Salt Lake Cityyn realistisia mahdollisuuksia ainoastaan Petu Nummelinilla, Göteborgiin Euroopasta 1-3 miestä.

Kokeillaanko näitä:

Arto Laatikainen, Blues – Kokeiltavana jo viime kaudella. Jiri Vykoukal ei ole pakkiparina mikään maailman huonoin oppi-isä ja kehitys jatkunee. Tulevaisuuden NHL- ja arvokisamiehiä, tällä kaudella MM-paikka olisi jättiyllätys.

Tero Määttä, Blues – Ehkä ikäluokkansa (-82) ykköslahjakkuus? Euro Hockey Tourille tuskin on vielä asiaa, sillä 20-vuotiaiden maajoukkue tarvitsee Määttää omissa riennoissaan. Mutta mikäli Bluesin lento katkeaa ennen SM-liigan välieriä, voi Määttä päästä kevään kokeilujoukkueisiin mukaan.

Marko Tuulola, HPK – Jätti hyvän kuvan itsestään viime kauden Leijonissa, suotta eivät Elitserienissä kehuneet. Nyt on koko kauden näytillä ja suuressa roolissa. Mahdollisuuksia jopa kevään MM-kisoihin.

Kimmo Peltonen, HPK – On ollut jo jonkin aikaa matkalla maajoukkueen vakiopuolustajaksi. Pienet loukkaantumiset ovat hidastaneet, mutta nyt matka jatkuu. Ehjällä kaudella mukaan myös MM-viimeistelyleirille, kisoihin tuskin on mitään asiaa.

Sebastian Sulku, HPK – Kultanen vietiin NHL:ään, Haakana vietiin NHL:ään. Nyt taitaa olla Basti Sulun paikka päästä kokeilemaan voimiaan maajoukkueessa. Liigan kärkipään puolustavia puolustajia. MM-kisoihin Sulun rooliin on sitten tyrkyllä NHL:stä about 6-8 parempaa tarjokasta.

Jani Nikko, Ilves – Suomen jääkiekkoilun kovan onnen soturi, mutta soturi kuitenkin. Jos vain Nikkokin saisi viimein pelata ehjän liigakauden? Edellytyksiä pitäisi olla vähintäänkin lähelle MM-kisapaikkaa, mutta pääsyvaatimuksena pohdintoihin on pysyä terveenä. Osaamista on.

Arto Tukio, Ilves – Viime kausi oli läpimurtokausi, joko nyt Leijoniin? Hyvin luistelevaa puolustajaa kypsytellään kohti pitkää maajoukkuetulevaisuutta.

Tomi Pettinen, Ilves – Kehittynyt tasaisesti vuosi vuodelta ja maajoukkuetaso on jo saavutettu. Seuraava askel, NHL, otetaan varmaankin vuoden päästä. Näyttöpelejä tällä kaudella tullee, mutta Pettinen pelannee kuitenkin aikaisemmin täyden NHL-kauden kuin esiintyy MM-kisoissa.

Pasi Saarinen, Jokerit – Lopullinen läpimurto lähellä? Saarisella on eväät nousta tällä kaudella liigan ehdottomien kärkipuolustajien joukkoon. Kova laukaus, kova puolustuspeli ja tarvittava monipuolisuus riittää maajoukkuetehtäviinkin. Mahdollisuuksia MM-kisoihin.

Ilkka Mikkola, Jokerit – Siinä mielessä harvinainen maalaispoika, että siirto Jokereihin saattaa tarjota jopa lisää vastuuta. Nyt jos koskaan olisi hyvä ottaa se ratkaiseva suuri kehitysaskel. Vielä Mikkola ei ole erottunut massasta, mutta kaukana ei olla. Tulevaisuuden pelaaja.

Tom Koivisto, Jokerit – Nyt on Koivistolla se yhdestoista hetki. Laukaus on hyvä, se tiedetään. Sitten on paljon tyhjää. Aiemmin Leijonissa hän on saattanut ensin loistaa ja sitten nolata itsensä täysin heti seuraavassa vaihdossa. Superturnaus Sweden Hockey Gamesissa ja maajoukkueura saattaa vielä pelastua.

Rami Alanko, Jokerit – Pääsee Leijoniin, jos Jokeri-kiintiössä on vielä tyhjää (vitsi!). Ajoittain ihan käyttökelpoinen pakki, mutta lopullisista kisajoukkueista ei oikein helposti osaa kuvitella Alangolle sopivaa roolia, ei millään. Onko Alangon tehtävä sitten vaan tuurata ja edustaa harkkaturnauksissa?

Pekka Poikolainen, Jyp – Jypiläisyys ei varmaan ainakaan vähennä käytettävyyttä Aran silmissä. Pekalle on luvassa roolia ja vastuuta Jypissä. Jos hän pystyy muuttamaan sen tehoiksi ja varmuudeksi, voi Leijona-paita jälleen kutsua. MM-paikka vain etäinen ja utuinen unelma.

Mikko Lehtonen, Kärpät – Teki vaikutuksen viime kaudella, myös Aravirtaan. Toisen kauden kirous tietäisi pahaa, mutta onneksi käsite ei ole Suomessa yhtä tuttu kuin NHL:ssä. Kokoa, kovuutta, älyä ja hyvä veto. Erittäinkin kelvon maajoukkuepakin tunnusmerkit. Käyttöä voisi tulevaisuuden kisajoukkueissa olla, vaan livahtaako ensiksi NHL:ään?

Kimmo Lotvonen, Kärpät – Isompi, ehkä kovempi, mutta ehdottomasti kädettömämpi versio pakkikaveristaan Mikko Lehtosesta. Jos löytäisi jostain taitoa, maajoukkuekutsu tulisi heti. Jo sekin auttaisi, että oppisi käyttämään kokoaan vielä rohkeammin. Nykytasolla ei vielä arvokisamiehiä, kehittyykö ura sitten kotikonnuilla?

Tuomas Grönman, Lukko – Jos polvi tulee kuntoon, voi Oskullakin vielä olla sanansa sanottavana suomalaisissa maajoukkuekuvioissa. Oli yllätysvalintana mukana edellisissä olympialaisissa, tämän kauden tavoitteeksi voi asettaa korkeintaan MM-kisat, senkin vain hyvällä tahdolla.

Tuukka Mäntylä, Tappara – Jos kehitys jatkuu, on vahva ehdokas kevään MM-kisoihin. Pieni koko ei liiemmin häiritse, jos taito ja osaaminen nousevat sille tasolle, mistä viime kausi jo antoi vihjeitä. Kolmea pientä pakkia ei MM-kisoihin helposti valita, joten mukaanpääsy on kiinni myös Kimmo Timosesta ja Petu Nummelinista.

Janne Grönvall, Tappara – Jos tulee toinen peräkkäinen huippukausi, on ensi kevään MM-paikka jo erittäin lähellä. Haaveissa saattaa olla jopa Salt Lake City, mutta sinne päästäkseen pitäisi pelata totaalisen virheetön alkukausi. Eikä sekään välttämättä riittäisi. Vakiokalustoa.

Miska Kangasniemi, Tappara – Jos joukkue menestyy, menestyvät sen pelaajatkin. Miska taklaa ja ottaa miestä kovaa, mutta muuten ei erotu massasta. Näyttöpaikka saattaa aueta, MM-roolia ei.

Mikko Luoma, Tappara – Myös Luoma saattaa päästä näytille jonkun kerran, mutta pidemmälle päästäkseen pitäisi astua askelma ”hyvä liigataso- huipputaso”.

Jyrki Välivaara, Jyp – Kausi näyttää, oliko siirto Jypistä Tapparaan askel uralla eteenpäin vai taaksepäin. Ylivoimapaikasta pitää taistella ja kovaa ja peliminuutit luultavasti laskevat muutenkin. Taitotaso riittää maajoukkuetasolle, ehkei kuitenkaan vielä arvoturnauksiin.

Pasi Puistola, Tappara – Ilves-kasvatti hakee menestystä Tapparassa. Maajoukkuepaikkaan pitäisi kehittyä iso harppaus. Puistolan uran suurin teko edelleen tasoitusmaali ylivoimalla nuorten MM-finaalissa.

Pasi Petriläinen, TPS – Ensi kaudesta suuret odotukset. Kapteeniluonne ja meriitit poikamaajoukkueissa ovat poikineet nuorelle miehelle jo lukuisia edustustehtäviä. Nyt Hannu Virran puolustajakoulun odotetaan johtavan huippusuorituksiin myös liiga- ja maajoukkuetasolla. Käyttöä löytyy varmasti, pääseekö sitten pelaamaan Göteborgissakin kauden aikana. Putosi viimeisenä pakkina Saksan kisoista.

Marko Kauppinen, TPS – Tehopisteet ratkaisevat, tuleeko maajoukkuetehtäviä. Hannu Virran uskoisi olevan Kauppiselle oikea koutsi, enää ei pärjätä pelkillä lahjoilla. Ei vielä arvokisoihin, mutta pääseekö jo kahteen EH-turnaukseen?

Mika Lehtinen, TPS – Pieni, mutta osaava pakki valittiin jo kerran joukkueeseen, mutta loukkaantuminen tuli esteeksi. Pääseekö nyt näytille?

Jouni Loponen, HV-71 – Vakuutti viime kaudella lähes kaikki muut suomalaiset jääkiekon seuraajat, paitsi päävalmentaja Hannu Aravirran. Tasaisen rauhallinen ja varma pakki, jonka kyvyt ovat hyvää maajoukkuetasoa kaukalon molemmissa päissä. Nyt näytöt annetaan Ruotsissa. Pienenpienet mahdollisuudet päästä pelaamaan kotikaukalossaan myös MM-kisoja.

Erik Kakko, Färjestad – Ekku on päässyt kausittain testiin, mutta nimi on pyyhitty papereista hyvissä ajoin ennen arvokisoja. Joko nyt jätetään testaamatta, näkemään pääsee jo matkustamatta Sveitsiin.

Tommi Rajamäki, Timrå – NHL-tyylinen puolustaja antaa odotuttaa kehittymistään maajoukkuetasolle. Timrå:ssa roolikin lienee isompi kuin Suomen mestareissa, joten testipaikan saavuttaminen voisi olla realismia. Arvokisoihin vasta tulevaisuudessa, NHL:n kautta? Jos sieltäkään.

Kari Martikainen, Zurich – Lähes kopio tapaus Sulanderista. Jos maajoukkue valittaisiin yleisöäänestyksillä, ei varmasti pääsisi lähellekään. Kuuluu kuitenkin päävalmentajan suosikeihin.

Petteri Nummelin, Lugano – Numpalle vuosi NHL.ää riitti. Taitoja NHL ei kuitenkaan tainnut varastaa, joten käyttöä Leijonissa lienee jatkossakin. Numppa on jo nyt vahvasti tyrkyllä kevään MM-kisoihin. On myös käytännössä ainoa Euroopassa pelaava puolustaja, jolla on mahdollisuuksia Salt Lake Cityn joukkueeseen. Aran suosiossa.

Laitahyökkääjät

Laitahyökkääjäosastolla maajoukkuepaitoihin kirjaillaan lukuisia uusia nimiä. NHL imi kärkimiehiä joukkueisiinsa ankaralla kädellä. Jussi Riihijärvellä tai Marko Jantusella ei taida Leijoniin olla asiaa, vaikka pistepörssi voitettaisiin 30 pisteen erolla, sillä viime vuosina maajoukkuelaiturien ykkösase kisajoukkueita valittaessa on ollut vauhti ja asenne. Salt Lake Cityyn voi ehkä joku laituri päästä Euroopastakin, todellinen kilpailu käydään kuitenkin MM-paikoista. Göteborgiin ehkä kolme, korkeintaan neljä eurooppalaista.

Teemu Elomo, Blues – On pelannut aika vähän SM-liigaotteluita sillä tasolla, mitä odotettaisiin. Ikää ei ole paljon, mutta ei ole kyllä aikaakaan. Kadotetun lupauksen leimoja taidetaan jo ainakin Turun suunnalla kostuttaa. Pelkkä vauhti ei enää riitä. Jos tulee maaleja, pääsee testiin.

Kimmo Kuhta, Hifk – Läpimurtokautta odotellaan. Vastuuta tulee, tuleeko tehoja? MM-kisoja tuskin vielä tänä vuonna, mutta maan laiturikärki lähestyy.

Toni Mäkiaho, Hifk – On ollut jonkin aikaa Aravirran epäsuosiossa, mutta edellytykset nousta takaisin leijonarinkiin on. Nyt vain vielä lisää taklauksia ja osa jäähyminuuteista muutetaan tehopisteiksi, niin Mäkkäri voi tehdä paluun Leijoniin.

Antti Miettinen, HPK – Tällä kaudella testataan jo Miettisen paineensietokykyä. HPK:n ykköseltä odotetaan paljon. Jos odotukset täyttyvät ja Miettinen pelaa ykkösessä, on Leijonissakin luvassa runsaasti vastuuta. Pitäisi pystyä täyttämään maajoukkueessa ainakin Timo Vertalan saappaat. Jos mahtuu Jukka Hentusen saappaisiin, on MM-kisapaikkakin mahdollinen.

Eero Somervuori, HPK – Eero on saanut osakseen luvattoman paljon paineita ja kritiikkiä ottaen huomioon, että hän on yhä vain 22-vuotias. Tulevaisuuden lupaus. No, mitäs nousi liigarinkiin 15-vuotiaana. Jos Eero alkaa osua tolppien väliin useammin, on maajoukkuekutsu luvassa. parissa vuodessa arvokisoihin. Näytön paikka on nyt.

Vesa Viitakoski, Ilves – Ilveksen pappaketjun 30-vuotias kloppi. Pelasi yhden uransa parhaista kausista viime vuoden pronssijoukkueessa ja jos jatkaa siitä, mihin jäi, on MM-kisapaikka lähellä. Olympiakisat ovat aika tiukassa.

Tony Salmelainen, Ilves – Viitakoskea kymmenen vuotta nuorempi ja potkutolkulla nopeampi. Salmelaista veikataan yleisesti liigakauden läpimurtajaksi. Kokeilupaikka aukeaa ehkä pelkällä kovalla työllä ja vauhdilla, tehokas viimeistely johtaa jo useampiin kutsuihin.

Ville Peltonen, Jokerit – Yksi kauden mielenkiintoisimmista pelaajista. Villen taso jännittänee myös Aravirtaa. Käyttöä ja vastuuta varmaan mielellään löytyy, jos vain peliotteet yhtään siihen suuntaan antavat oikeutusta. Huippusyksyllä Villellä on saumoja jopa olympialaisiin, MM-kisoihin tietysti sitäkin enemmän.

Jussi Pesonen, Jokerit – Haastaa Mäkkärin taisteluun paikasta maajoukkueen taklaajaksi. Voi olla, että yksi turnauskutsu ansaitaan pelkällä rymistelyllä.

Juha Joenväärä, Kärpät – Kovilla tehoilla aukeaa myös näyttöpaikka. Tehtävien jatkumiseksi vaaditaan tehoja myös maajoukkueessa. Varmasti ringissä mukana.

Lasse Pirjetä, Kärpät – Laiska-Lasse etsii itseään nyt kotinurkiltaan Oulusta. Tehot, taidot ja koko puoltavat helpostikin maajoukkuepaikkaa. Leijona-paidassa kaivataan sitten myös asennetta. Jäänyt aiemmin aika helpostikin rannalle.

Tommi Turunen, Pelicans – Pääsi jo keväällä testiin lahtelaisten huipputehokkaan ykkösviisikon ainoana miehenä. Turusen pyssy puhunee tänäkin syksynä ja toinenkin kutsu voi tulla. Arvokisapaikkaan vaadittavia tehopisteitä en uskalla edes kuvitella.

Joonas Jääskeläinen, Pelicans – Peruslaiturille on auennut aika helposti paikka syyskauden leijonaryhmistä, mutta kevättä kohden mennessä ei Joonaksen nimi ole enää noussut esiin. Sama kohtalo taas?

Teemu Riihijärvi, Pelicans – NHL-draftin suomalainen klassikkovaraus saattaa tänäkin vuonna käväistä muutamassa maajoukkuepelissä, mutta todellisia vastuutehtäviä saadakseen Riihijärven pitäisi hankkia ämpärikaupalla lisää osaamista.

Ville Immonen, Saipa – Kookas korsto rymistelee itsensä Leijoniin tänäkin vuonna. Uudelle portaalle maajoukkuearvostuksessa noustaisiin hätyyttelemällä maalipörssin kärkisijoja.

Pasi Tuominen, Saipa – Suoraviivaisilla laitureilla on pelipaikoista kisaa ja mukaan ilmoittautuu myös Tuominen. Kokeilupaikka voikin aueta.

Jussi Tarvainen, Tappara – Tämä kausi kertoo paljon Tarvaisen asemasta maajoukkueringissä. Näyttöpaikkoja antoi jo viime kausi ja mikään ei viittaa siihen, että tehot tällä kaudella ainakaan putoaisivat. Kevät kertoo sitten, löytyykö Jussille vieläkään tilaa MM-kisajoukkueesta. Olympialaisiin? Ei sitten millään.

Jani Hassinen, Tappara – Maajoukkueen jarrulaitureille avautui muutama uusi paikka alkukesän NHL-markkinoiden myötä. Hassinen saanee luottoa treeniturnauksissa, Göteborgiin on vielä paljon matkaa.

Jaakko Uhlbäck, Tappara – Ei puhettakaan, että Uhlbäck pelaisi vielä tulevalla kaudella arvokisoissa. Mutta tulevaisuuden maajoukkueen luottomiestä NHL:ään varaamattomasta pelaajasta saatetaan ahkerasti rakentaa nytkin. Näyttöpaikat Itäblokin turnauksista.

Marko Mäkinen, Tappara – Jos Mäkinen näyttää, että hyvät playoff-pelit eivät olleet sattumaa, voi kaudelta tulla merkinnäksi myös kolme a-maaottelua. Nelosketjussa. Kai Arakin huomasi Makon pleijareissa?

Mika Alatalo, TPS – Mielenkiintoinen pelaaja. Jos pelaa paremmin, kuin useimmat ehkä odottavat, on lähellä jopa olympiakisapaikkaa. MM-kisat aivan täyttä realismia. Istuu aika moneen rooliin. Näyttöpaikka erittäin todennäköinen.

Kai Nurminen, TPS – Nurmista pidetään Aran epäsuosiossa olevana pelaajana, vaikka hän on pelannut Aran MM-kisajoukkueessakin. Tämä tosin tapahtui ennen pistepörssi-, maalipörssi- ja tehopörssivoittoja. Kaitsu voi pelata tehopisteillä itselleen leijonaedustusta tälläkin kaudella. MM-kisoihin mahdollisuuksia, olympialaisista ei taitaisi roolia löytyä millään.

Miika Elomo, TPS (?) – Suuri arvoitus. Arvostelijoiden silmissä Elomon perheessä saattaa näyttää olevan meneillään kilpailu siitä, kuka on suurin ”menetetty lahjakkuus”. Itse uskon kuitenkin, että Miikalla on jotakin näytettävää SM-liigafaneille. Vaikea veikata, mihin saakka kyvyt riittävät.

Ville Vahalahti, TPS – Seuraava turkulainen maajoukkuemies? Kehitystä on tapahtunut koko ajan eikä rima Leijoniin siinnä enää kovin kaukana. Voi säväyttää tällä kaudella.

Marco Tuokko, TPS – Koska listoilla on jo niin monta taklaajalaituria, on kai Tuokkokin pakko mainita. Ikää ei ole paljon, joten aikaa on. Maajoukkueeseen pääsee kylläkin helpommin taklaamalla puhtaasti ja kovaa, kuin ottamalla jäähyjä kyynärpäätaklauksista.

Juha Lind, Södertälje – Maajoukkueen yksi luottomiehistä teki paluun suomalaisittain väärään liigaan. Vastuuta Leijonissa on takuulla tarjolla ja Lind on jopa olympiakandidaatti. MM-kisajoukkuetta valittaessa Lindin voisi kuvitella olevan yksi Aran joukkueen kulmakivistä. Asennepelaajan tarvitsee toki pelata ensin hyvä Elitserien-kausi.

Jyrki Louhi, AIK – Jos kehitys jatkuu, voisi Louhessa kuvitella olevan ainesta ”köyhän miehen Pärssiseksi”. Luisteluvoimaa, älyä, intoa ja hitunen tekniikkaakin. Jäämme odottamaan.

Kimmo Rintanen, Kloten – Rintasella tuskin on asiaa SLC:hen. MM-kisapaikan voisi muuten veikkailla olevan lähellä, mutta mieleen jäi istuminen viltissä edellisissä kisoissa. Ollut kuitenkin Aran suosiossa, joten näyttöpaikkaa on luvassa. Kevään kynnyksellä tarve mietitään kuitenkin tarkkaan, sillä parempiakin vilttimiehiä kuin Rintsi varmasti on. Tehoja Klotenissa tulee taatusti.

Keskushyökkääjät

Sentteritilanne pysyi lähes ennallaan, sillä maajoukkuesenttereistä vain Niko Kapanen lähti NHL:ään eikä Raipekaan lopettanut. Osa-alue on yhä suomalaisittain heikoin ja kaikkien alle 24-vuotiaiden liigasenttereiden osalta on maajoukkueen suhteen pidettävä peukut tanakasti pystyssä. Olympialaisiin mahtuu ehkä yksi Euroopassa pelaava sentteri. Ehkä kaksi, ehkä ei yhtään. MM-kisoissa määrä on jotain yhden ja neljän väliltä. Ehdokkaita:

Tommi Santala, HPK – Yksi tarkoin varjeltavista sentterilupauksistamme. Oli melkoisen omituista, että Tommi putosi hyperlaadukkaan kautensa jälkeen Aravirran MM-leiriryhmityksistä jo varhaisessa vaiheessa. Nimi on varmasti mielessä ja jos Kerhon ykkössentteri paukuttaa tehoja hämeenlinnalaisten toivomaan tahtiin, tulee maajoukkuepelejä varmasti tällä kaudella reilumminkin. Olympialaisiin Santala on vielä vihreä, mutta kaiken mennessä nappiin ovat jo MM-kisat mahdollisuuksien rajoissa.

Raimo Helminen, Ilves – Olympialaisten klassikko. Raipe urheilee olympialaisissa yhtä usein, kuin suuri osa suomalaisista käy kirkossa, joka neljäs vuosi. Sarajevo, Calgary, Albertville, Lillehammer, Nagano… Ja talviurheileva maailma odottaa jo jännityksellä Aravirran valintoja. Kiekkokansan mielipiteet menevät totutun paljon ristiin. Näkemys, taito, asenne ja kädet Raipella kisoihin riittäisivät. Tilannehitaus ja jalat eivät. Valitse siinä sitten. Joka tapauksessa Raipen Amerikan matka ei ole kaukana ja MM-kisat ovat miltei todennäköiset. Millään Ceska Pojistovnilla tai Baltikoilla Raipea ei kyllä rasiteta.

Tommi Miettinen, Ilves – Jokavuotinen maajoukkuetyrkky saattaa saada tänäkin vuonna näyttötilaisuutensa, mutta sen viimeisen askeleen ottaminen tuntuu kovin, kovin työläältä. Jos nyt pitäisi veikata, sanoisin, ettei Tommi pelaa koskaan arvokisoissa. Mutta toivotaan parempaa, laatusenttereitä ei ole koskaan liikaa.

Antti Aalto, Jokerit – Paluumuuttajista ”ei niin takuuvarma” maajoukkuemies. Aalto saa varmasti näyttää osaamisensa ja marraskuussa Tukholmassa saatetaan hyvin nähdä vaikka Aalto-Helminen-Sihvonen ottelu koskien olympiapaikkaa. Olympiapaikkaan matkaa, MM-kisat vähän lähempänä.

Tuomo Ruutu, Jokerit – Ruutu pelaa syyskauden nuorten maajoukkueessa, mutta jos kaudesta tulee sensaatio, saattaa paikka aikuisten joukkueessa aueta jo helmikuussa. Odotukset pilvissä.

Petri Pakaslahti, Jokerit – Jokereiden kolmossentteri saattaa päästä polkaisemaan jarrua syksyn maajoukkueturnauksissa. Tasaisella kehitykselle luottoa jatkossakin.

Olli Ahonen, Jyp – Taannoinen nuorten maajoukkueen ykkössentteri voi yllättää ja kohota Leijoniin jo tällä kaudella. On kärsinyt viime vuosina loukkaantumisista eikä kaivattua läpimurtoa ole tapahtunut. Edellytyksiä hyväksi kahden suunnan sentteriksi on ja odotukset hyvää harjoituskautta pelaavan sentterin kohdalla ovat Keski-Suomessa kovat. Peli Petr Tonin kanssa kulkee.

Sakari Palsola, Kärpät – Nousi vakuuttavasti maajoukkuetasolle viime kaudella. Nyt siellä pitäisi sitten pysyä. Tappelee MM-kisapaikasta.

Mikko Peltola, Pelicans – Saattaa nousta Turusen tutkapariksi johonkin syksyn turnaukseen. Ikää jo sen verran, ettei mikään pitkän tähtäimen projekti.

Janne Ojanen, Tappara – Arvokisakutsut ovat karttaneet takavuosien menestyksen takaajaa viime vuosina. Liigassa peli yhä kulkee ja näyttöpaikkoja kauden aikana on Leijonissakin tarjottu. Toistaiseksi on hieman hämärää, millä eväillä paikka arvokisoissa aukeaisi.

Esa Pirnes, Tappara – Tasapaksun viime kauden jälkeen Tapparasta pitäisi löytää uutta puhtia. Jos peli lähtee kulkemaan, liigassa ja Leijonissa, taistelee MM-kisapaikasta ja edessä saattaa olla pitkäkin arvokisaura.

Arto Kuki, Tappara – Jos Aralla on käyttöä isolle nelosketjurymistelijälle, on Arto Kuki hänen valintansa. Saatetaan kypsytellä vuoden 2004 MM-pelaajaksi.

Juha Ikonen, Frölunda – Elitserienin kärkialoittajalla ei ole ollut imua maajoukkueeseen viime kausina. ”Kotikisat” varmasti kiinnostaisivat, mutta kuinka herättää Aran kiinnostus?

Toni Sihvonen, AIK – Uuden kauden aloittamisen luulisi olevan helppoa erinomaisesti menneiden MM-kisojen jälkeen. Ja luottoa riittää varmasti nytkin. Sihvonen on äärimmäisen vahva kandidaatti jopa SLC:n nelosketjun sentteriksi. Ja sitäkin lähempänä on paikka kevään MM-kisoissa.

Kalle Sahlstedt, HV-71 – Seurakaveri Jouni Loposen tavoin pelasi erinomaisen liigakauden, joka huipentui huikeisiin finaaleihin. Jostain kumman syystä Killeriä ei ole koskaan kokeiltu maajoukkueessa. Nykyisessä sentteritilanteessamme olisi voinut olettaa Killerin taitojen riittävän vähintäänkin testiin.

Joni Lius, Wien Capitals (?) – Joni oli tyrkyllä MM-kisajoukkueeseen viime keväänä, mutta kieltäytyi kunniasta. Saa nähdä, vieläkö paikkaa tarjotaan? Itävallan liiga ei varmaan ole helpoin sarja nousta maajoukkueeseen.

Ja vielä loppuun omat valintani kauden kahteen ensiturnaukseen tämän hetken fiiliksen mukaan. Ole vapaasti eri mieltä.

Ceska Pojistovna:

Mv: Fredrik Norrena, TPS
Markus Korhonen, Kärpät

P: Arto Laatikainen, Blues
Arto Tukio, Ilves
Tomi Pettinen, Ilves
Ilkka Mikkola, Jokerit
Mikko Lehtonen, Kärpät
Miska Kangasniemi, Tappara
Marko Kauppinen, TPS
Tommi Rajamäki, Timrå

H: Kimmo Kuhta, Hifk
Antti Miettinen, HPK
Tony Salmelainen, Ilves
Jyrki Louhi, AIK
Tommi Santala, HPK
Tommi Miettinen, Ilves
Petri Pakaslahti, Jokerit
Sakari Palsola, Kärpät
Eero Somervuori, Jokerit
Tommi Turunen, Pelicans
Jaakko Uhlbäck, Tappara
Jani Hassinen, Tappara

Sweden Hockey Games:

MV: Jarmo Myllys, Blues
Ari Sulander, Zurich

P: Marko Tuulola, HPK
Jani Nikko, Ilves
Tom Koivisto, Jokerit
Pasi Saarinen, Jokerit
Janne Grönvall, Tappara
Tuukka Mäntylä, Tappara
Pasi Petriläinen, TPS
Petteri Nummelin, Lugano

H: Vesa Viitakoski, Ilves
Ville Peltonen, Jokerit
Juha Lind, Södertälje
Kimmo Rintanen, Kloten
Raimo Helminen, Ilves
Antti Aalto, Jokerit
Esa Pirnes, Tappara
Toni Sihvonen, AIK
Jussi Tarvainen, Tappara
Mika Alatalo, TPS
Miika Elomo, TPS
Kai Nurminen, TPS

» Lähetä palautetta toimitukselle