Torstai-iltana Suomi kohtaa kisaisäntä Tšekin puolivälieräkamppailussa, jossa panoksena on paikka viikonlopun mitalipeleihin. Isäntämaa ei varmasti taivu helpolla, eivätkä tšekkiläiskannattajat varmasti ainakaan helpota Leijonien iltapuhdetta.
Jatkoajan maajoukkue-toimituspäällikkö Mika Pukkinen ja toimittaja Lassi Seppä perkaavat lävitse asetelmia torstai-illan koitokseen.
Pukkinen: Leijonat eteni puolivälieriin melko vakuuttavalla esityksellä. Matkalla rikottiin nollapeliennätyksiä, uusia mielenkiintoisia yksilöitä nousi esiin ja joukkuepeli näytti kohtuullisen hyvältä. Ainoana Suomi kompastui Yhdysvaltoihin avausottelussa, mutta se nyt ei ole uutta auringon alla. Turnausavaukset tarjoavat usein varsin erikoisia tuloksia.
Miltä Leijonien peli on näyttänyt sinun silmääsi?
"Vaikka Leijonat on puolustanut eläimen lailla omaa reviiriään, ei se silti ole saanut hyökkäystehoja esiin kaivatulla tavalla"
Seppä: Loistavien tulosten takana on kuitenkin mielestäni hieman syytä huoleen. Vaikka Leijonat on puolustanut eläimen lailla omaa reviiriään, ei se silti ole saanut hyökkäystehoja esiin kaivatulla tavalla.
Ainoastaan Aleksander Barkovin johtama ketju saa ottelu toisensa perään paineen vastustajan päätyyn.
Jarkko Immosen ja Petri Kontiolan triot joutuvat käyttämään energiaansa liikaa omassa päässä. Kemppaiset pelasivat mielestäni hyökkäysnäkökulmasta heikoimman ottelunsa Venäjää vastaan.
Pukkinen: Tuossa on paljon perää. Puolustamisesta löytyy paljon hyviä elementtejä. Onneksi Leijonilla on lisäksi loistavat maalivahdit, etunenässä tietenkin Pekka Rinne, jotka ovat ottaneet tarvittavat kopit turnauksen aikana silloin, kun joukkue on niitä kaivannut. Tämä oli nollapelien tae.
Leijonien hyökkäyksiinlähdöt ovat olleet melko hyviä. Syöttöetäisyydet eivät ole koskaan kasvaneet liian suuriksi, eikä ylihyökkäämistä ole tapahtunut kuin hyvin harvoin. Leijonien viisikko ehtii riittävän nopeasti alas hyökkäyksen jälkeen, ja viisikkopelaaminen on muutenkin näyttänyt mallikkaalta.
Mutta se mitä tasakentällisillä pelatessa kaipaisin hyökkäykseen, olisi suoraviivaisuus. Halu viimeistellä jotenkin tuntuu puuttuvan. Alkulohkon päätösottelussa paremmasta oli jo elementtejä, mutta edelleenkin siellä on paikkoja, joissa sen syötön voisi jättää tekemättä, koska itselläkin olisi ollut hyvä paikka.
Onnistuessa syöttöyhdistelmät ovat näyttäviä. Venäjä-pelissä näimme muutaman hyvän yhdistelmiä, jotka eivät silti maaleihin johtaneet. Suomen maalit tulivat maalin edestä suoraviivaisen pelaamisen jälkeen ja sitä kaivattaisiin lisää.
Seppä: Kyllä. Lisäsin, että mielestäni Venäjä-peliä peilaten Teemu Hartikainen on päässyt hyvään fiilikseen, ja häneltä on lupa odottaa ratkaisuita myös jatkossa. Jo mainitsemani Barkovin ketju on nyt supertehot, ja sen virettä Kari Jalosen on pystyttävä ruokkimaan.
Puolustus pääsi osallistumaan myös hyökkäyspeliin Venäjää vastaan paremmin. Esa Lindell on toki suorittanut koko turnauksen maagisella tasolla, mutta nyt myös Anssi Salmela ja Juuso Hietanen ovat päässeet käyttämään hyökkäyspään apujaan.
"Ylivoima ei kieltämättä ole ollut niin näyttävän näköistä, mutta se on ollut riittävän toimivaa"
Pukkinen: Kyllä. Itse olen kiinnittänyt huomiota myös Lindelliin turnauksen aikana. Nuori puolustaja on pelannut isoja minuutteja ylivoimalla ja näyttänyt, että kuuluu siihen Leijonissa.
Lindell löytää hyvin paikkoja, joista toimittaa kiekkoa maalille, eivätkä syötötkään huonoja ole. Tällaisia pelaajia Suomi kaipaa, että erikoistilanteet onnistuvat.
Ylivoimahan on toiminut hyvin. Keskimäärin noin joka neljäs ylivoima tuottaa tulosta, ja se on samalla turnauksen kolmanneksi parasta. Mutta sitäkin vakuuttavampaa on Suomen alivoima, joka on edelleen sataprosenttista. Mitä mietteitä Suomen erikoistilannepelaamisesta tähän mennessä?
Seppä: Alivoimapelaaminen on ollut juuri niin timanttista kuin se voi olla. Jokainen ukko tietää tehtävänsä ja noudattaa suunnitelmaa säntillisesti. Ylivoimaprosentti on mielestäni hieman yllätys, sillä omaan silmääni se ei ole ollut säkenöivällä tasolla. Yksinkertainen "toimita kiekko maalille" -sääntö pätee mielestäni Leijonien ylivoimapelissä täydellisesti.
Pukkinen: Ylivoima ei kieltämättä ole ollut niin näyttävän näköistä, mutta se on ollut riittävän toimivaa. Se voisi silti olla parempaakin, mutta nimenomaan yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus ovat olleet avainasioita tässä ylivoimassa.
Esimerkiksi Barkovin Venäjä-ottelussa tekemä 1-1-osuma tuli ylivoimalla sen jälkeen, kun kiekko oli ensin toimitettu maalille suoraviivaisesti. Barkov lakaisi sen sieltä sisään.
Tšekin erikoistilannepelaaminen puolestaan ei ole kummassakaan kategoriassa ihan samalla tasolla. Ylivoima on lähes yhtä tehokasta kuin Suomenkin, mutta isäntäjoukkueen alivoima on lähinnä surkuhupaista. Mikäli Suomi saa ylivoimasta vielä hiukan enemmän irti, niin Tšekin heikohkoon alivoimaan on mahdollisuus iskeä.
Suomen maalivahtien tasoa vastaan ei loogisesti kilpaile mikään maa tässä turnauksessa. Tšekillä on kuitenkin Ondrej Pavelec, joka on pelannut pääasiassa ihan mukiinmeneviä otteluita. Suomi on kuitenkin tässä kategoriassa selkeästi edellä.
Mutta jos mietitään Tšekin kenttäpelaajia, niin ne ovat suomalaisia etevämpiä - ainakin paperilla. Tšekki on mielestäni ollut kokoonpanoonsa nähden yllättävänkin vaisu, sillä paljon tehokkaampaan hyökkäämiseen olisi elementtejä. Vai kuinka?
"Pelillisten asioiden lisäksi pappa Jagrin rooli joukkueessa ikonina ja paikallisena legendana on iso"
Seppä: Tšekin henkinen ja fyysinen johtaja on oikeutetusti vanha herra Jaromir Jagr.
Miehen pelikunto on ollut arvoitus Jagrin jätettyä joukkueen viimeinen alkusarjaottelu kesken, mutta kunnossa ollessaan veteraani voi omalla läsnäolollaan saada ihmeitä aikaan.
Lisäksi Tšekin alempien ketjujen hyökkääjät Martin Zatovic ja Dominik Simon ovat minun näkemissäni peleissä pelanneet pirteästi. Jalkavuus ja pelin temmon hallinta ovatkin nähdäkseni kisaisäntien valttikortit.
Ei sovi myöskään unohtaa Jakub Voracekia, joka voi taikoa maalin tai kaksi aivan kuin tyhjästä. Miehen rannelaukaus on maailman parhaita, ja se lähtee äkkiarvaamatta ja pienestäkin tilasta.
Pukkinen: Kyllä. Isäntäjoukkue menettää paljon, mikäli Jagr ei ole pelikuntoinen. Pelillisten asioiden lisäksi pappa Jagrin rooli joukkueessa ikonina ja paikallisena legendana on niin iso, että poisjäänti on jo joukkueen hengestä merkittävästi pois.
Mutta Tšekistä nostaisin vielä Tomas Hertlin, joka voi nousta isoon rooliin. Turnaus ei ole ollut parasta Hertliä, mutta toisaalta roolikaan ei ole ollut sellainen, missä Hertl on parhaimmillaan. Voi kuitenkin nousta puskista ratkaisijaksi.
Yhteenvetona. Mihin ajattelet ottelun ratkeavan?
Seppä: Ottelusta tulee varmasti tasainen ja vähämaalinen. Uskon, että Leijonat luo aikaisempien pelien tapaan tarvittavat paikat kolmeen-neljään maaliin, ja tällä kertaa hartikaiset ja kumppanit lapioivat mustaa pussiin sen verran ahkerasti, että Vladimir Ruzickan poppoo joutuu viettämään turnauksen päättäjäisiä jo Prahan torstai-illassa.
Puolustuspelissä Leijonilla ei pitäisi olla suurta hätää, ellei Tšekki ole keksinyt jotain, mitä muut vastustajat eivät ole tähän mennessä keksineet.
Pukkinen: Nostaisin itsekin juuri näitä pointteja esiin. Painottaisin vielä, että jos puolustaminen ja maalivahtipeli jatkuvat samanlaisina, joiden hiipumiseen en näe yhtään mitään syytä, niin Leijonien pitäisi homma hoitaa. Tšekki ei ole ihmeitä esittänyt, enkä usko, että pelaaminen muuttuisi mystisesti päivässä sen kummemmaksi.