Vuosien varrella KooKoon edustusasun on pukenut ylleen useita satoja pelaajia, arvokasta taustatyötä tehneistä henkilöistä puhumattakaan. Tähän artikkeliin on valittu muistin virkistämiseksi osa heistä. Ja kun kerran jostakusta pitää aloittaa, niin valinta osuu Esa Siréniin, joka on jos ei merkittävin - niin ainakin näkyvin persoona KooKoon nelikymmenvuotisen taipaleen varrelta.
Sirén teki niin seurahistorian kuin tekojääradankin ensimmäisen maalin ja valmensi edustusjoukkuetta upouuteen jäähalliin siirryttäessä 1982. Hän pelasi KooKoossa yhteensä 206 ottelua tehoin 70+83, ensin laitahyökkääjänä ja myöhemmin pelaajavalmentajana toimiessaan pakkina. Otteluita kertyi myös SM-sarjassa HJK:ssa sekä ulkomailla.
Peliuransa jälkeen Sirén on jatkanut rakkaan seuransa taustalla. Hän on valmentanut niin KooKoon edustus- kuin juniorijoukkueita, SaiPaa, Keski-Euroopassa ja poikamaajoukkueessa. Lisäksi hän on toiminut muun muassa KooKoon valmennuspäällikkönä ja managerina. Parhaillaan Alppien huipuilla kiekko-oppejaan jakava Sirén on löytänyt aikaa myös taiteellisimpiin touhuihin: hän julkaisi tänä syksynä esikoisromaaninsa.
Muutama muukin ”jokapaikan höylä” on mainittava heti Sirénin perään. Heikki Kokki pelasi KooKoossa seuran perustamisesta vuoteen 1976 asti ja jatkoi sen jälkeen valmennustyötä vuosien ajan. Markku Mustonen on puolestaan ollut suuressa roolissa seurassa kaikilla viidellä vuosikymmenellä. Hän pelasi edustusjoukkueessa jo maakuntasarjan aikoihin ja on peliuransa jälkeen ollut mukana valmennustyössä, eritoten junioripuolella, vuodesta toiseen. Edelliset neljä kautta hän toimi edustusjoukkueen kakkosluotsina. Taustavaikuttajista merkittävin lienee Juhani Pousi, jonka aikakaudella halliasiassa edettiin sanoista tekoihin.
Kobra, Kusti, Jamo ja muut
Maalivahdin sanotaan usein olevan vähintäänkin puoli joukkuetta. Väite pitää paikkaansa KooKoonkin osalta, sillä moni seuran hyvistä sijoituksista on ollut pitkälti erinomaisen maalivahtipelin ansiota.
Yksi KooKoon pitkäaikaisimmista vahdeista oli 1970-luvulla peräti 214 ottelua KooKoossa pelannut Keijo Soininen, joka oli saanut kiekko-oppinsa Lappeenrannassa. Soininen jäi kuitenkin toisen eteläkarjalaisen veskarin varjoon. Imatralta tullut Ismo Lonka edusti KooKoota vuosina 1972-1980. Loukkaantumiset haittasivat jonkin verran ”Kobran” uraa, mutta miehelle kertyi kuitenkin yhteensä 160 ottelua KooKoon paidassa. Lempinimensä Lonka ansaitsi räpyläkätensä nopeudella sekä akrobaattisella ketteryydellään.
KooKoon 1980-luvun maalivahtihahmo oli anjalankoskelainen Jukka Haaja, joka pelasi KooKoon riveissä peräti 400 divari- ja liigaottelussa. Haaja oli siitä poikkeuksellinen pelaaja, että hän sai kuulla lähes pelissä kuin pelissä jatkuvaa huutelua katsomosta – siis kotiyleisöltä. Ylivoimaisesti yleisin huudahdus oli ”Kustille henkselit!”, sillä Haaja pelasi usein lähempänä punaviivaa kuin omaa maaliaan. Jo 14-vuotiaana ensimmäiset miesten pelinsä pelannut Haaja oli kuitenkin vuodesta toiseen KooKoon luottopelaajia, vaikka penkkijännäreitä vauhdikkailla ulostuloillaan säikäyttelikin. Arvosteluista huolimatta Haaja on yksi KooKoon kiistattomia legendoja.
KooKoo on tunnettu maalivahtien osalta myös omavaraisuudesta. Naapurikylästä löydetyn Haajan valtakauden jälkeen kouvolalaisten kassareina nähtiin kuitenkin muutamakin kovan luokan vierastyöläinen. Kaksi viimeistä liigakautta, 1988-90, torjunut Hannu Kamppuri sekä NHL:stä ykkösdivariin palannut Jarmo Myllys (1992-93) olivat sen kokoluokan kaappauksia, että jokuseltakin sanomalehden tavaajalta saattoi purskahtaa aamupuurot rinnuksille. Maajoukkuemiesten välissä Timo Mäki käväisi pelaamassa erinomaisen kauden.
Hannu Kamppuri suunnitteli Kouvolaan siirtyessään jo siviiliuraansa, mutta oli vasta 31-vuotias ja edelleen Suomen kiistatonta veskarieliittiä. Edelliskaudella kärppäveskari oli palkittu Suomen parhaana maalivahtina. Tililtä löytyi myös viidet MM-kisat, yli sata A-maaottelua, neljä SM-mitalia ja tuolloin eurooppalaismolareille varsin harvinaista kokemusta Pohjois-Amerikasta kahdeltakin eri visiitiltä. Rauhallisuudellaan monia hyökkääjiä tuskastuttanut Kamppuri torjui KooKoolle kahden kauden aikana runsaasti pisteitä. Yhteensä Kamppuri pelasi urallaan yli viisisataa SM-liigakamppailua.
Myös Myllys oli Kouvolaan tullessaan Suomen kärkipään vahteja – ja heti seuraavalla kaudella leijonapaitojen kiistaton ykkönen. ”Jamo” pelasi yhden kauden aikana itsensä kouvolalaisten sydämiin, mutta tällä kertaa myös seuralla oli paljon annettavaa maalivahdille, jonka ura sai tavallaan uuden alun. Savonlinnassa kiekko-oppinsa saanut Myllys oli noussut jo nuorella iällä Ilveksessä ja Lukossa tähdeksi. Neljän vuoden tuloksettoman NHL:ssä yrittämisen jälkeen jokunenkin penkkiurheilija oli valmis tuomitsemaan 27-vuotiaan maalivahdin entiseksi huipuksi, etenkin kun tämä meni pelaamaan Suomeen palatessaan ykkösdivariin.
Tosiasiassa Myllys palasi Suomeen niin myöhäisessä vaiheessa, että liigaseurat olivat jo lyöneet omat kuvionsa lukkoon, ja KooKoossakin oli paikka auki vain monimutkaisen tapahtumaketjun jälkeen. Jokereiden Ari Sulanderin piti nimittäin pelata kausi Kouvolassa, mutta mies kutsuttiinkin pikakomennuksena takaisin Helsinkiin harjoituskauden alettua. Myllys pelasi erinomaisen kauden KooKoossa, eikä liiganousukaan jäänyt kauas. Vielä peliesityksiäkin suurempi merkitys nauravalla ja vetovoimaisella tähtivahdilla oli kuitenkin kouvolalaiselle jääkiekkoilulle laajemmassa perspektiivissä. Jamo oli erinomainen lähettiläs talousvaikeuksien kanssa painineelle KooKoolle ja herätti kaupungissa buumin, jonka huipentui täyden tuvan edessä pelattuun ratkaisevaan karsintaotteluun.
Sami Heikkinen nousi edustusjoukkueeseen juuri Myllyksen kaudella. Hän oli poikkeuksellisen seurauskollinen peluri, sillä kevääseen 2003 kestäneeseen uraan mahtui vain yksi kausi muualla kuin KooKoossa. Rauhallinen ja perusluotettava ”Niilo” pelasi kasvattiseurassaan yli kolmesataa ottelua. Hän oli nostamassa KooKoota takaisin divariin ja voittamassa niin hopeaa kuin pronssiakin. Uralle mahtui myös pikavisiitti liiga-SaiPassa.
Pari kautta sitten Jaakko Suomalainen käväisi ihastuttamassa Kouvolassa, mutta tällä hetkellä KooKoo on ainoa omien maalivahtikasvattiensa turvin Mestistä pelaava joukkue. Viime vuosien laadukkaasta maalivahtikasvatuksesta on kiittäminen 1980-luvulla itsekin KooKoossa torjunutta Veli-Pekka Reijasaloa. Raahelaislähtöinen palomies kuluu edustusjoukkueen valmennusryhmään ja on ollut jalostamassa muun muassa nykykaksikko Carl Grahn – Esa-Tapio Palmu.
Juonikkaat sentterit ja maalitykit
Muutamaa poikkeuksellista kautta lukuun ottamatta Kouvolassa on pyritty viihdyttävään ja hyökkäävään peliin. Niinpä monet seurahistorian rakastetuimmista pelaajista ovatkin olleet kentällistensä aivoja, peliä rakentavia senttereitä.
KooKoon ensimmäisen ”superketjun” muodostivat Ilkka Kannelkoski, Juha Kautonen ja Juhani Södervik. Kouvolan oma poika, keskellä pelannut Kannelkoski, ei tosin ollut puhdas rakentelija, vaan ennemminkin jäätävä viimeistelijä. Pesäpallossa kakkoskopparina SM-kultaakin voittanut ”Ili” pelasi vuosina 1972-1981 KooKoossa 227 ottelua, joissa teki 130 maalia – useimmat vaarallisella rannelaukauksellaan. Myös laiturit Kautonen ja Södervik iskivät urallaan KooKoolle satakunta maalia kumpainenkin. Sekä Kannelkoski että Södervik jatkoivat pelaajauransa jälkeen työtään KooKoon parissa. Kautosesta puolestaan tuli jalkapalloerotuomari.
Seuran kaikkien aikojen paras pistemies on kolmella eri vuosikymmenellä KooKoo-paitaa kantanut Aki Räisänen. Turhaan ei miestä ”Varkauven Retskiksi” kutsuttu, sillä Akilla tuntui olevan silmäpareja enemmän kuin laki salli. Varkaudesta 1979 Kouvolaan muuttanut ”Mummo” pelasi KooKoossa 334 divariottelua, joissa teki hurjat tehot 174+197. Niillä tehoilla Räisänen mahtuu yhä sarjan kaikkien aikojen kovimpien pistenikkarien joukkoon. Hän pelasi SM-liigaa KooKoossa sekä SaiPassa, yhteensä 127 ottelua (37+49).
Juonikkaan sentterin passeista saivat nauttia muun muassa Heimo Mäkelä, Harri Haapaniemi, Lasse Tasala ja Reijo Mansikka. ”Balba” Haapaniemestä odoteltiin urallaan tähtipelaajaa, sillä hän oli onnistunut murtautumaan 1978 ainoana pelurina hallipaikkakuntien ulkopuolelta alle 18-vuotiaiden historiallista EM-kultaa voittaneeseen joukkueeseen. Kolme kautta liigaa Lahdessa pelattuaan Haapaniemi palasi Kouvolaan, missä pelasi kaikkiaan nelisensataa ottelua. Nousukaudella Harri paukutti kaksikymmentä maalia. Mäkelä puolestaan pelasi koko uransa (1976-87) KooKoossa, lähes neljäsataa ottelua hänkin.
Tamperelaisten Mansikan (1983-87) ja Tasalan (1986-88) pelaajaurat KooKoossa eivät olleet järin pitkiä, mutta kumpikin oli kovan luokan ratkaisija. Liigaan nousseen porukan kipparina toimineesta Mansikasta on muovautumassa vähitellen KooKoo-ikoni, sillä hän valmentaa edustusjoukkuetta nyt jo viidettä peräkkäistä kauttaan – nyt juuri Tasala kakkosenaan. Mansikan yhtämittainen valmennuspesti on seuran ennätys jo nyt.
1990-luvun sentterihahmo oli puolestaan forssalainen Mikko Laaksonen, joka pelasi KooKoossa kausina 1991-95 175 ottelua tehoin 96+165. Jo 18-vuotiaana kasvattiseurassaan yli kuudenkymmenen tehopisteen kauden pelanneesta Laaksosesta piti tulla yksi Suomi-kiekon kirkkaimmista tähdistä, mutta toisin kävi. Nuorten maajoukkueissakin loistanut Laaksonen jäi ”vain” superlupaukseksi ja yhdeksi divarin kaikkien aikojen pelaajista. Laaksonen on sarjan kaikkien aikojen kolmanneksi paras pistemies heti Mika Helkearon ja Håkan Hjerpen jälkeen.
Liigassa Laaksonen kokeili niin KalPan, Tapparan kuin TuTonkin paidassa. Pakkien kauhu ja kouvolalaisten suosikki palasi vielä 1998-99 Keski-Euroopasta Kouvolaan, nostamaan vanhaa seuraansa takaisin divariin. Liikanimellä ”Kone” kannattajien keskuudessa tunnettu Laaksonen ruokki KooKoossa muun muassa Jouko Myrrää, Ari Saarista ja Jyrki Poikolaista. Laaksosen rinnalla legendaarinen palopostikin olisi tehnyt maaleja, mutta edellä mainittu kolmikko syöpyi laatutyöllään KooKoo-fanien muistiin ikuisesti, vaikka kukin heistä pelasikin joukkueessa vain kauden tai kaksi.
Laaksosen jälkeen toinen forssalainen, Tommi Vali, piti sentterimainetta yllä yhden kauden ajan. Viime kausina kouvolalaisyleisö on saanut ihastella puolestaan Antti Karhulan ja Timo Nurmbergin taidonnäytteitä. Maalitykkeinä heidän ketjuissaan ovat häärineet muun muassa Tomi Pöllänen, Mikko Liukkonen, Reino Soijärvi ja Tatu Kattelus.
Kiekkolähettiläinä Kouvolassa
Nyt käsillä olevasta vuosijuhlasta huolimatta KooKoo on suhteellisen nuori jääkiekkoseura. Niinpä muualta tulleet konkarit, eräänlaiset oppi-isät, ovat olleet Kouvolassa poikkeuksellisenkin tärkeässä asemassa. Alkuvuosina taustalla häärineet Seppo Soila ja Hämeenlinnassa mestaruussarjan hopeaakin urallaan voittanut Reijo Heinonen saivat aikoinaan opettaa pelin alkeita innokkaille kouvolalaisille, luistellahan jääpallopitäjässä toki osattiin.
1970-luvulle tultaessa perustaidot olivat toki jo hallussa, mutta esimerkiksi yhden kauden KooKoossa pelannut maineikkaan kiekkosuvun jäsen Kaarle Tie toi takuulla arvokasta lajikulttuuria Kouvolaan. Valmennusoppia on ammentanut mies jos toinenkin, heistä Reijo Hakanen toimi kaudella 1977-78 joukkueen pelaajavalmentajana. ”Mintsun” pelikokemus oli omaa luokkaansa, olihan Ilves-hyökkääjä voittanut pitkällä urallaan peräti kymmenen SM-mitalia ja tahkonnut kolmet MM-kisatkin.
Vuosikymmenen pelaajista nousi kuitenkin kaksi puolustajaa ylitse muiden. Kari Palo-oja oli voittanut Ilveksessä yhdeksän SM-mitalia ja pelannut jokusen ottelun maajoukkueessakin. Divariin ”Kaspe” oli todellinen superpelaaja. Viidellä kaudellaan (1974-79) Palo-oja pelasi KooKoossa 151 ottelua, joissa teki pakille kerrassaan huikeat tehot 75+54, olkoonkin että pelasi yhden kauden keskushyökkääjänäkin.
SaiPassa SM-sarjaa pelannut Hannu Lemander ei sen sijaan juuri pisteillä juhlinut, mutta oli yksi joukkueen rakastetuimpia pelaajia – niin tovereiden kuin kannattajienkin keskuudessa. Suomen arpisimmaksi kiekkoilijaksikin tituleerattu ”Aku” oli jo lopettanut uransa kertaalleen, mutta pelasi lopulta vielä viisi kautta KooKoossa. Hän taklasi lujaa, eikä väistänyt miestä tai kiekkoa koskaan – päinvastoin.
KooKoon puolustajaikoneihin kuuluu myös lappeenrantalaislähtöinen Martti Narinen. Saimaan rannoilla oltiin pitkään katkeria, kun Jokereissa pelannut puolustaja siirtyi SaiPan sijasta Kouvolaan. ”Kalle” pelasi vuosien 1978-1986 välissä KooKoossa lähes kolmesataa ottelua ja on jatkanut sittemmin valmennustyössä. Myös Martin veli Mika edusti KooKoota 1980-luvulla, nykyään seuran värejä kantavat jo toisen polven Nariset.
Kaudet 1985-89 KooKoossa puolustanut Harri Nyman oli puolestaan pelannut urallaan yli kolmesataa liigaottelua ennen Kouvolaan siirtymistään ja oli yksi nousijajoukkueen selkärangoista. Nymanin kera Kouvolaan siirtyi myös toinen kokenut puolustaja, jo 14-vuotiaana SaPKossa miesten seurassa pelannut Timo Härkönen. Liigakokemusta Härkösellä oli viiden kauden verran Lahdesta.
1980-luvun kovameriittisin peluri KooKoossa oli kuitenkin kiistatta vuonna 1990 Jääkiekkoleijonaksi aateloitu Seppo Repo. Konkarisentteri pelasi KooKoossa divaria vuodet 1984-86 ja tuli seuraavalla kaudella tutuksi myös penkin takaa. Ennen Kouvolaan siirtymistään ”Hodo” oli pelannut peräti 170 A-maaottelua ja kiertänyt maita ja mantuja, pelannut muun muassa WHA:ssa ja Japanissa. Vanha herra oli KooKoon parhaimmistoa kaukalossakin.
Seuraavalla vuosikymmenellä KooKoota edusti lähes yhtä nimekäs peluri kuin Repo, Anssi Melametsä. Vuosina 1992-94 kouvolalaisten kakkoskentässä pelannut Melametsä tuli Kouvolaan työpaikan houkuttelemana Ruotsista. Tilillä oli parit MM-kisat ja yhdet olympialaiset, NHL-otteluita sekä nelisensataa liigamatsia HIFK:ssä ja Jokereissa. Rauhallinen keskushyökkääjä iski viimeisinä pelivuosinaan kelvolliset tehot ja toimi myös erinomaisena esikuvana nuoremmille joukkuetovereilleen.
Muista kiertolaisista maininnan arvoisia ovat muun muassa 1980-luvulla hurjilla lämäreillään yleisöä huudattanut porilainen Martti Nenonen, kahteen eri otteeseen Kouvolassa käväissyt Harri Niukkanen, kaikkina kolmena liigakautena joukkueen parhaimmistoon kuulunut Risto Kerminen, aikoinaan vuoden liigatulokkaaksikin valittu Jari Neuvonen sekä lyhyellä visiitillä piipahtanut Jouni ”Kultaranne” Rinne.
Puurtajat
Maalitykit ja akrobaattisiin suorituksiin venyneet maalivahdit muistetaan aina parhaiten. Jääkiekossa, kuten muissakin joukkuelajeissa, tarvitaan kuitenkin koko porukan panosta. Myös KooKoossa on pelannut vuosien varrella puurtaja jos toinenkin, vaikkei he otsikoihin kovinkaan usein olekaan yltäneet.
Haalariosaston pelaajien esittely on hyvä aloittaa Ari Kotrosta. Pitkänhuiskea hyökkääjä pelasi kasvattiseurassaan peräti kolmella eri vuosikymmenellä, 1978-1993. Nelisensataa ottelua KooKoon paidassa pelannut sentteri oli parhaimmillaan myös kova maaliruisku: 1980-luvun puolvälissä hän teki vähintään viisitoista maalia viidellä peräkkäisellä divarikaudella. Heti pelaajauransa jälkeen ”Arska” siirtyi KooKoon joukkueenjohtajaksi ja valmentaa nykyisin menestyksekkäästi seuran A-nuoria. Toinen kouvolalainen hujoppihyökkääjä, Esa Julkunen, oli KooKoon runkopelaajia liiga-aikoinakin. Hyvä maalintekijä pelasi joukkueessa vuosien 1983-92 aikana lähes kolmesataa ottelua.
Kotron ja ”Bobby” Julkusen lisäksi aikakauden vakiokalustoon kuuluivat myös puolustajat Jukka Virtanen, Timo Turunen ja Tapani Keränen. ”Puukko” Virtanen pelasi KooKoossa peräti 430 ottelua kausina 1980-92 perusvarmaa peliä. Kookas Turunen oli pelannut Joensuussa miesten sarjaa jo teini-ikäisenä. Sentterinä KooKoossa aloittanut, mutta sittemmin takalinjoille valunut, ”Tiina” pelasi vuosina 1981-90 kouvolalaisten paidassa hänkin lähes neljäsataa ottelua. Kouvolaan armeijaa käymään tullut Tappi Keränen puolestaan päätyi pelaamaan KooKoossa lopulta kausien 1983-94 aikana yli 350 ottelua.
1990-luvulla seurauskollisuus oli jo käymässä katoavaksi luonnonvaraksi. Jokunen kestonimi KooKoostakin kuitenkin löytyi. Savonlinnasta jo juniori-ikäisenä Kouvolaan tullut Jani Luoma-aho kantoi joukkueen paitaa heistä ahkerimmin, yli 350 kertaa vuosina 1991-2002. Taisteleva keskushyökkääjä pysyi KooKoon mukana vaikeinakin aikoina ja kruunasi uransa Mestis-hopeaan. Parhaimmillaan Jani oli myös hyvä pistemies.
Veteraaneja syntyi omista junnuistakin. Vuoteen 2000 asti KooKoota edustaneet Mika Soimakallio ja Antti Kiljunen nousivat yleisön suosikeiksi rymistelevällä pelityylillään. Molemmille kirjattiin kolmisensataa ottelua. Taklauspelin ohella ”Solelta” ja ”Kililtä” luonnistui maalintekokin, ennätyksinä divaritasolta 18 ja 16 maalin kaudet. Puolustajista Mikko Outinen ehti kiertää urallaan maailmallakin, mutta pelasi kaikkiaan kolmen vuosikymmenen aikana (1989-2003) yli kolmesataa ottelua kasvattiseurassaankin.
Varsin värikkäästi pelannut Outinen on yksi viime aikojen muistelluimpia KooKoo-pelureita. Nykyisin seuran taustavoimiin kuuluva ”Motti” oli vuosikausien ajan joukkueen avainpelaajia. Hän pelasi lukuisia tehokkaita kausia, mutta saattoi räiskyvällä pelityylillään katsojan jos toisenkin sydänkohtauksen partaalle. Nykyjoukkueen pelaajista aikoinaan Outisenkin parina pelannut Jari Raattama on viihtynyt KooKoo-paidassa jo vuodesta 1998 lähtien, eli yli kolmensadan matsin verran.
KooKoo-kasvatit maailmalla
Vaikka tässäkin artikkelissa on lueteltu yksi jos toinenkin erinomainen pelaaja, ei kaikkien aikojen KooKoo-kasvatista voi edes kinastella. Timo Susi edusti kasvattiseuraansa vain kolmen kokonaisen kauden ajan (1975-78), mutta loi sen jälkeen kerrassaan huikean uran Tapparassa. 118 KooKoon divariottelussaan ”Sutta” iski tehot 56+39. Tapparassa 552 runkosarja- ja 91 playoff-ottelua pelannut Susi voitti SM-kultaa kuudesti. 295 runkosarjaosumallaan hän on yhä liigahistorian parhaita maalintekijöitä ja jakaa yhä pudotuspelimaalien ykkössijan.
Kääntölämäristään muistettu Susi muodosti erityisen vaarallisen tutkaparin yhdessä Erkki Lehtosen kanssa, niin Tapparassa kuin maajoukkueessakin: Calgaryssa miehet juonivatkin Suomelle historiallisen arvokisamitalin. Kaikkiaan Susi pelasi neljät MM-kisat ja kahdet olympialaiset. Tappara jäädytti Jääkiekkoleijonan kymppipaidan tänä syksynä juhlallisesti.
Aktiivipelaajista pisimmällä KooKoosta on ponnistanut Jarno Kultanen, joka pelasi kasvattiseurassaan vain 73 ottelua vuosina 1991-94. Luumäen pojan tie vei KalPan ja HIFK:n kautta aina NHL:ään asti. Kultanen pelasi vuosina 2000-2003 Boston Bruinsissa yli sata ottelua. Täksi kaudeksi Ruotsiin siirtynyt puolustaja on pelannut urallaan lähes neljäsataa liigaottelua ja kaksitoista A-maaottelua.
Kultasen tavoin 1990-luvun alkupuolella liigaan siirtyneistä KooKoo-kasvateista Timo Nurmberg palasi täksi kaudeksi kouvolalaisten iloksi Mestis-joukkueeseen, jonka omavaraisuusaste on todella korkea. Hyökkääjät Jari Suorsa ja Niki Sirén puolestaan kiekkoilevat Keski-Euroopassa. Maalivahti Carl Grahnkin käväisi toissa kaudella SM-liigassa. Juniorityön jatkuvan kehittymisen ansiosta kouvolalaiskiekkoilijoita, kuten Tuomas Gärdström ja nyt SaiPassa pelaava Jarkko A. Immonen, on saatu nähdä jälleen viime vuosina myös nuorten arvokisoissa.
Vuosikymmenten aikana KooKoolle on kehittynyt erinomainen maine seurana, jossa asiat hoidetaan kuten on sovittu. Viime vuosien aikana moni nuori pelaaja onkin tullut kehittymään Kouvolaan ja harpannut sitten jopa liigaan, kuten Tomi Pöllänen, Ossi Louhivaara, Mikko Pukka, Atte Pentikäinen ja Jaakko Suomalainen. KooKoo toimi hyppyrinä myös 1980-90-lukujen taitteessa, jolloin muun muassa Mika Alatalo ja Petri Varis valmistuivat vastuun myötä kovan luokan liigatähdiksi.
