Lähikuvassa: A-line

NHL / Artikkeli
Devilsien ykkösketju on vuoden 1999 helmikuusta asti saanut vastustajan puolustajien ja maalivahtien puntit tutisemaan. Tuolloin nähtiin ensimmäistä kertaa jäällä koostumus, jossa keskellä pelaa väkivahva kanukkisentteri Jason Arnott laidoillaan tsekkitaiturit Patrik Elias ja Petr Sykora. Viimeiset kaksi vuotta ketju onkin tehnyt hurjaa jälkeä Paholaisten paidassa ja saanut lempinimen A-line.

Tämä kolmikko kuuluu todellakin parhaaseen A-ryhmään. Devils-hyökkääjien välinen loistava kemia on sellainen ominaisuus, josta kaikki valmentajat haaveilevat. New Jerseyn penkin takana Larry Robinsonin ei juuri tarvitse poikiaan neuvoa, sillä ketju on näyttänyt taitonsa toistuvasti sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä. ”That stuff they do out there, you don't coach”, Robinson toteaakin. Sitä tapaa, jolla nämä kolme kiekkoilijaa täydentävät toisiaan ei kukaan valmentaja voi opettaa. Ketjussa tuntuisi olevan kaikki kohdallaan. Tasapaino on loistava, kun kookas Arnott raivaa tilaa taitaville, mutta selvästi pienikokoisemmille tsekeille. Kaverit tuntuvat aina tietävän toistensa liikkeet ja pystyvät huoletta laittamaan sokkosyöttöjä. Tähän suuri syy on varmasti se kuinka läheisiä nämä kolme nuorukaista ovat toisilleen. He jäävät usein harjoitusten jälkeen yhdessä hiomaan kuvioitaan, kun muu joukkue on jo poistunut pukukoppiin. Kaukalon ulkopuolellakin side on yhtä vankka. Pojat istuvat kopissakin lähekkäin ja puhuvat toisilleen taukoamatta. Tosin Arnott jää useimmiten sivustaseuraajan rooliin Sykoran ja Eliaksen vaihtaessa äidinkieleensä tsekkiin vain härnätäkseen ketjukaveriaan. ”That's the best thing about this line. Our communication on and off the ice is just fantastic. We get along really well”, näin myös Petr Sykora korostaa kuinka hyvin heidän kommunikaationsa toimii sekä kaukalossa että sen ulkopuolella.

Kolme huipputaitavaa yksilöä yhdessä NHL:n parhaista joukkueista on tuottanut tuhoisaa jälkeä. Silti kolmikko on jäänyt mediassa melko vähälle huomiolle, koska New Jersey ei ole ollenkaan seksikäs joukkue. Isoveljensä varjossa New Yorkin kupeessa Devils ei juuri saa minuutteja tai palstamillimetrejä paikallisissa lehdissä ja televisiossa runkosarjan aikana. Pudotuspeleissä asia on aina toisin, kun suurenkin yleisön kiinnostus NHL-kiekkoa kohtaan kasvaa. A-linen kaksi vuotta jatkuneet huippusuoritukset ovatkin päässeet otsikoihin käytännössä vasta tänä keväänä. Viime vuonna Devilsien voittaessa Stanley Cupin olivat otsikoissa pudotuspelien parhaana palkittu Scott Stevens, huipputulokas Brian Rafalski sekä New Jerseyn selkäranka Martin Brodeur. Nyt tämä tsekki-kanukki-voileipä on kuitenkin kaikkien huulilla. Urheilukanava ESPN järjesti jopa kyselyn ja äänestyksen ykkösketjun uudesta nimestä. Ehdotuksia sateli useita satoja – joukossa monia erittäin mielenkiintoisia - mutta katsojat päätyivät kuitenkin vanhaan tuttuun "A-lineen". Parhaiten äänestyksessä pärjänneitä uusia nimiä olivat esimerkiksi Bada Bing (tv-sarja Sopranosin inspiroimana) sekä Demonic Plague (Paholaismainen Rutto). A-line kuitenkin siis kelpaa yhä niin katsojille kuin itse kolmikollekin.

Ainoa pieni asia, mistä Devilsien ykköskoostumusta voi syyttää on ajoittainen pieni henkinen herpaantuminen. Silloin kun jolla kulla – tai peräti kaikilla – kolmikosta ei ole aivan kaikki pelissä, niin A-line on hiipunut C-lineksi. ”That's a pretty talented line when they put their minds to it, I'm always impressed when they play as well as they do”, kuten Larry Robinsonkin kommentissaan hieman vihjaa. Silloin, kun ketju pelaa parhaalla asenteellaan, päättäväisyydellään sekä intensiteetillään, niin heidän suorituksensa ovat aina vakuuttavia. Kukaan ketjun jäsenistä ei kuitenkaan vielä ole henkilökohtaisella tasolla lähellä liigan ehdottomia huippuyksilöitä. Lemieux’lla ja Jagrilla on silloin tällöin varaa hieman surffaillakin ja jälki on silti tuhoisaa. A-linen loisto taas on enemmänkin kolmikon saumatonta yhteispeliä, loppuun asti yrittämistä ja kovaa asennetta, kuin pelkästään pelaajien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvaa. Harvassa ovat kuitenkin viimeisen kahden vuoden aikana olleet ne ottelut, joissa tälle kolmikolle on voinut antaa arvosanaksi mitään muuta kuin kiitettävän – siis A:n jenkkiläisellä arvosteluasteikolla.

A-line juhli viime kesänä ensimmäistä mestaruuttaan. Kolmikko oli suuressa roolissa, kun Devils raivasi tiensä finaaleihin asti eikä pettänyt myöskään ottelusarjassa Dallasia vastaan. Parhaiten mieleen jäi tietysti Jason Arnottin jatkoajalla ampuma voittomaali. Tuo osuma nousi yhdeksi kiekkohistorian dramaattisimmista maaleista; Stanley Cupia ei nimittäin usein voiteta jatkoaikaratkaisulla. Sen jälkeen Arnott sai kanniskella Kannua kunnes kädet meinasivat pettää. ”My arms went numb after two hours of carrying the Cup in the parade”, Arnott kommentoi kuinka parin tunnin jälkeen hänen kätensä alkoivat jo puutumaan, kun hänen kunniakseen kotikaupungissa järjestettiin paraati. Syötön ratkaisumaaliin Arnottille tarjoili tietysti ketjukaveri Patrik Elias. Samaan aikaan ketjun kolmas jäsen Petr Sykora makasi kuitenkin sairaalavuoteessa jäätyään todella pahasti jyrän alle. Sykoran loukkaantuminen näytti todella vaaralliselta – jopa hengenvaaralliselta. Elias kantoi Kannua Sykoran pelipaita päällään kaukalossa ja myös valmentaja Robinson laittoi päälleen Devilsien pelipaidan #17 selkämyksessään. Sykora oli kuitenkin täysillä hengessä mukana seuraten juhlintaa sairaalavuoteen viereen kärrätystä televisiosta. Heti hallilta lähdettyään Devilsien bussi suuntasi suoraan sairaalaan, jossa myös Sykora sai vihdoin kätensä Lordi Stanleyn kymmenellä guinealla ostamaan pokaaliin.

Tämän kauden alussa Sykora ja Elias joutuivatkin tulemaan toimeen ilman Arnottia. Arnott taisteli Devils-pomo Lou Lamoriellon kanssa sopimuksensa dollarimäärästä ja missasi kauden ensimmäisen neljänneksen istuessaan kotonaan - sama kohtalo oli myös Scott Niedermayerilta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä tilalle löytyi pätevä paikkaaja. Neljääkymppiä jo lähentelevä ja ikämiessarjoihin kelpaava Sergei Nemchinov peri Arnottin paikan vikkelien tsekkien keskellä. Homma sujui lähes yhtä tehokkaasti ja kokeilusta on hyötyä juuri tälläkin hetkellä. Arnottin saatua sopimusasiansa kuntoon sai hän takaisin vanhan tutun paikan A-linen keskurina. Peli luisti kuin rasvattu ja kolmikko löysi jälleen helposti saman aaltopituuden. Pisteitä ropisi hurjaan tahtiin, ja runkosarjan loputtua Elias ja Sykora olivat jopa yllättävän korkealla koko liigan pistepörssissä – aivan kärkisijoilla. Tämän kauden pudotuspeleissä sama tahti jatkui, varsinkin Pittsburgh sai A-linelta kyytiä oikein isän kädestä. Finaaleissa peli onkin sitten ollut melko jähmeätä, herääminen tapahtui vasta viime pelissä. Arnott sai kiekon pahan näköisesti ohimoonsa ja joutui jättämään pelin kesken - nyt Devilseille olikin hyötyä siitä, että Nemchinov osaa pelata tsekkikaksikon välissä. Kolmikon hyvä peli on alusta asti perustunut siihen, että he auttavat toisiaan kaikissa tilanteissa. Miesten hypätessä jäälle kyseessä ei ole kolme erillistä kiekkoilijaa, vaan yksi kokonaisuus joka pelaa yhteen uskomattoman sulavasti. ”We help one another, and we push each other. That's what a good line does”, näin myös Sykora kommentoi ketjun vahvuuksia todeten myös, että kolmikko työntää toisiaan aina entistä parempiin suorituksiin. Miten kolmikko nyt pystyy auttamaan toisiaan, kun tähtäimessä on toinen perättäinen mestaruus?


#17 Petr Sykora

Petr Sykora teki nuorukaisena eurooppalaiselle pelurille omituisen ja uskaliaan ratkaisun. Pelattuaan vasta yhden kauden kotimaassaan Skoda Plzenin riveissä lähti Sykora rapakon taakse pelaamaan IHL-liigassa. Teini-ikäinen tsekkitaituri oli tuolloin sarjan kaikkien aikojen nuorin pelaaja. Kesken ensimmäisen kauden Sykora palasi vielä takaisin kotimaahansa, mutta seuraavalla kaudella muutosta tuli pysyvä. Kausi Detroit Vipersien riveissä alkoi erinomaisesti ja pistepussi karttui lähes joka pelissä. Sitten Sykora kuitenkin loukkasi polvensa melko vakavasti ja joutui jättämään loppukauden väliin. Ennen loukkaantumistaan Sykora oli ollut aivan kuumimpien nimien joukossa puhuttaessa seuraavana kesänä varattavista nuorukaisista. Useat NHL-seurat kuitenkin pelästyivät polvivammaa ja jättivät Sykoran varaamatta omilla vuoroillaan. Aivan ensimmäisen kierroksen kärkeen ennustettu tsekki putosikin 18. sijalle asti. Devils-pomot olivat lähes ekstaasissa huomatessaan, että taiturimainen ja maaginen tsekkipoikanen oli vielä vapaana heidän päästessä huutamaan ensimmäisen nimensä.

Sykora vältti Devils-organisaatiossa monille prospekteille tutuksi tulevan farmireitin ja pääsi Devilsien kokoonpanoon välittömästi. Tulokaskauden saldoksi kertyi päälle 60 ottelua maailman kovimmassa liigassa, 42 pojoa sekä valinta tulokkaiden tähdistökentälliseen. Seuraava kausi jäi pahasti tyngäksi, sillä vaikean nivusvamman takia vuoden saldoksi jäi ainoastaan 19 ottelua NHL:ssä. Sykoran nuorta uraa koeteltiin siis jo toistamiseen vaikean loukkaantumisen myötä. Tsekkinuorukainen ei tästä kuitenkaan lannistunut vaan harjoitteli seuraavaa kautta varten entistä kovempaa. Tulos ja jälki onkin tuon loukkaantumisen jälkeen ollut hurjaa. "He's fast, real fast, and he knows how to handle the puck and make things happen", myös nykyinen koutsi Larry Robinson kehuu Sykoraa vuolaasti. Sykora on todella vikkelä luistelija, maisema vaihtuu haipakkaan. Myös Petrin laukaus on maailmanluokkaa - kova ja tarkka. Varsinkin suoraan syötöistä lähtevät lämärit ovat maailman parhaillekin maalivahdeille lähes mahdottomia kiinniotettavia.

"He can get out there and score with the best of them", näin luonnehtii Sykoraa hänen ketjukaverinsa Arnott. Tsekki on taitava kiekollinen hyökkääjä, joka on maalintekijä Jumalan armosta ja pystyy takomaan pisteitä lähes kenen tahansa tahdissa. Uralle on mahtunut myös hienoja saavutuksia oman maajoukkueensa paidassa. Kaksi maailmanmestaruutta sekä olympiakultaa Naganosta. Sykora valittiin myös Eliaksen tavoin maaliskuussa jo ensi vuoden Tsekin olympiaryhmään, joka on todellinen osoitus miehen taidoista. Tsekeillä on valtavasti taitavia hyökkääjiä ja ainoastaan kaikkein parhaimmat saivat kutsun ensimmäisenä valittavien joukossa. Viime kauden viimeisessä ratkaisevassa ottelussa Sykora joutui pahasti Stars-jyrä Hatcherin taklauksen jyräämäksi. Loukkaantuminen näytti ensin todella vakavalta, mutta Petr pääsi seuraamaan omiensa voittojuhlia jo sairaalavuoteen viereen tuodusta televisiosta. Omat joukkuetoverit toivat vielä Kannun heti ensitilassa Sykoralle, joka pääsi siis suutelemaan pokaalia pelipaidan sijasta sairaalakaavussa.


#25 Jason Arnott

Jykevä kanukkisentteri varattiin vuoden 1993 varaustilaisuuden seitsemäntenä pelaajana. Arnottin sai napattua haaviinsa Edmonton Oilers ja Arnie paljastui Öljylle erinomaiseksi hankinnaksi. Arnott nousi heti tulokaskaudellaan NHL-ryhmään eikä joutunut kiertämään farmijoukkueen kautta. Takanaan Arnottilla oli erinomainen kausi OHL-junioriliigassa, joten aivan valtava yllätys ei Arnien menestys rookie-kaudella ollut. Ensimmäisellä kaudellaan Edmontonin paidassa Arnott takoi peräti 68 pinnaa ja oli joukkueen paras maalintekijä 33 osumallaan. Parhaalle tulokkaalle menevän Calder Trophyn äänestyksessä Arnott jäi kakkoseksi, tosin Hockey News valitsi nuorukaisen kauden parhaaksi rookieksi.

Sen jälkeen Arnottin ura ei kuitenkaan edennyt aivan yhtä säkenöivissä merkeissä. Sentteri oli kyllä yhä joukkueensa luottomiehiä, mutta tulokaskauden herättämät suuret odotukset jäivät toteutumatta. Vaisuuteen vaikuttivat myös loukkaantumiset joiden vuoksi Arnott menetti joka kaudella tukun otteluita. Seuraavat 3½ kautta kuluivat Öljyn riveissä ja Edmonton-ajan huippukohdaksi jäi kutsu All-Star -otteluun. Tammikuun neljäntenä päivänä kauden 97-98 puolivälissä tuli Arnottin uran käännekohta. Mies kaupattiin New Jersey Devilseihin Bryan Muirin kanssa, toiseen suuntaan matkasivat Valeri Zelepukin ja Bill Guerin. Devilsien ei ole tuota kauppaa tarvinnut katua, vaikka Guerinkin on pelannut monta hyvää kautta kaupanteon jälkeen.

"Last year, in the playoffs, he carried us at times, he was tremendous", kuten joukkuekaveri Ken Daneyko toteaa, niin Arnott on ollut parhaimmillaan pudotuspeleissä. Kun panokset ovat kovimmillaan, niin Arnie on uskaltanut nousta ratkaisijan rooliin. Pistetehot ovat runkosarjassa samaa luokkaa kuin Edmontonissakin, mutta Arnottin työt kaukalossa ovat paljon monipuolisempia kuin tuolloin. Vahvan kanukin roolina A-ketjussa ei olekaan pisteiden tehtailu, vaan tilan tekeminen taitaville tsekkikavereilleen. Arnottin kroppa näyttää enemmän jenkkifutiksen linjamiehen kuin pisteitä tehtailevan sentterin vartalolta. "He's as big and strong and skilled of a guy as I've seen in the league. He hits, he hurts people. He's like a freight train", Daneyko vertaa Arnieta tavarajunaan kertoessaan miehen taklausten voimasta. Arnie laittaa kaikkensa peliin ja tekee kulmissa likaista työtä, jotta Eliaksella ja Sykoralla olisi tilaa ja aikaa näyttää ja käyttää magiikkaansa. Arnottin uran huippukohta on viime kauden Stanley Cup -finaaleissa jatkoajalla isketty voittomaali.


#26 Patrik Elias

Patrik Elias varattiin New Jerseyn riveihin vuoden 94 draftissa toisella kierroksella. Nuori tsekkitaituri ei pystynyt välttämään loistavan Devils-scoutin David Conten verkostoa, vaikka esitykset eivät kaikkia aina olleet vakuuttaneet. Eliaksella oli takanaan vasta 17 peliä Tsekin Extraliigassa Kladnon paidassa, maalisarakkeessakin vasta yksi täysosuma. Seuraavalla kaudella vastuuta herui Kladnossa jo hieman enemmän; tosin peliaikaa ei vieläkään kovin paljoa tullut, vaikka Elias suurimpaan osaan peleistä pukikin. Tuon kauden jälkeen nuori tsekki teki vaikean päätöksen ja lähti New Jerseyn farmijoukkueen Albany River Ratsin riveihin. Kausi Albanyssa sujuikin mainiosti ja tulosta tuli kiitettävästi. Tsekkitaiturin sopeutumisvaikeudet olivat vain hyvin pieniä ja vauhti sen kun kasvoi kauden edetessä. Palkinnoksi hyvistä otteistaan Jokirottien paidassa pääsi Elias koittamaan NHL-vauhtia Devilsien paidassa yhden ottelun verran. Eliaksen pelistä ei ole koskaan puuttunut itseluottamusta. ”I know I can play well and score goals, when I don't have a good game, or if I miss a shot, I really get mad at myself”, Elias kertoi todeten tietävänsä pystyvänsä maalintekoon ja olevansa itselleen vihainen hukatessaan tekopaikkoja.

Seuraavalla kaudella olikin jo Eliaksen läpimurron paikka. AHL-liigassa pisteitä kertyi mukavasti yli piste/peli -tahdilla ja tsekki valittiin farmisarjan tähdistöpeliin. Joulun jälkeen koitti myös kutsu ylös – tällä kertaa pysyvästi. Vuoden 1997 keväällä Elias sai 17 NHL-ottelussa saldokseen viisi pistettä Devilsien ajaessa tulokastaan hitaasti sisään. Otteet kuitenkin vakuuttivat seuran johdon, ja seuraavalla kaudella hän pääsi jo täysillä mukaan. Pisteitä kaudella 97-98 nuorukaiselle kasaantui mukavasti lähemmäs 40, farmissakaan Elias ei joutunut kuin käväisemään kolmen ottelun ajan – saldona kolme maalia. Sen jälkeen taitava tsekkilaituri ei olekaan enää katsellut taakseen vaan suunta on ollut suoraan ylöspäin. Pistepussi on kasvanut joka kaudella, huippuna tämän kauden runkosarjassa lähes sata pistettä ja peräti 40 maalia. Vaikka Elias ei olekaan puhdas maalitykki, niin silti hänen roolinaan A-ketjussa on maalien teko. ”Patty can score goals, and I think I'm there just to create those scoring chances”, toteaa myös Sykora, joka kertoo vain pyrkivänsä luomaan maalintekoon kykenevälle ketjukaverilleen paikkoja. Mukaan on mahtunut myös reissu NHL:n All-star –otteluun sekä ehkä kaikkein kovin kunnianosoitus – valinta Tsekin kovaan olympiajoukkueeseen ensimmäisten nimettyjen pelaajien joukossa.

Kaikki lainaukset Centre Icen julkaisemasta Devilsien kausijulkaisusta 2000-2001

» Lähetä palautetta toimitukselle