Kuumimmat lupaukset aloittavat urakkansa Raumalla

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Raumalaista kiekkokansaa hemmotellaan 18-vuotiaiden MM-kisojen alkulohkovaiheessa. Äijänsuon uusittu jäähalli isännöi kisat vauhtiin polkaisevaa Suomi-Ruotsi-kamppailua, ja kaikki alkusarjapelinsä kanaalikaupungissa pelaavat nimivahvat Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä.

Yhdysvallat on viime vuosina tottunut menestymään 18-vuotiaiden tasolla. Maa on voittanut tällä vuosituhannella kolmesti mestaruuden ja sijoittunut kerran hopealle. Kaksi edellistä MM-kultaa on päätynyt tähtilipun alla pelaavien nuorukaisten kauloihin.

Yhdysvaltojen menestyksen kulmakivi on National Team Development Program –ohjelma, joka kokoaa ikäluokan parhaat pelaajat yhteen 16 vuoden iässä. Maajoukkue on yhdessä kaksi vuotta, joten pelaajat tuntevat toisensa huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi pohjoisen naapurinsa Kanadan edustajat.

Pelaajat ovat koko talven vain maajoukkueen mukana, ja ryhmä pelaa kauden mittaan otteluita paikallisia yliopistojoukkueita vastaan. Tänä talvena Yhdysvaltojen 18-vuotiaat ovat käyneet kahdesti myös turnaamassa Euroopassa.

Jenkkiryhmään kuuluu kuitenkin myös pelaajia, jotka eivät ole olleet mukana maajoukkuetoiminnassa. Josh Unice on saanut maalivahtiparikseen OHL-joukkue Guelph Stormin Thomas McCollumin, ja heidän edessään luutivaan puolustukseen on lisätty Westminister Academyn Tommy Cross ja Cretin-Derham Hallin high school –joukkueen Ryan McDonagh.

Cross ja McDonagh ovat kuitenkin todellisia vahvistuksia ryhmään, sillä molemmat kuuluvat ikäluokan pohjoisamerikkalaisiin kärkinimiin, ja samaan kastiin luetaan myös pienikokoinen Kevin Shattenkirk. 191-senttinen Cross on isosta koostaan huolimatta parhaimmillaan kiekollisessa pelissä.

Hyökkäyskin on saanut viime hetkillä lisäverta. Patrick White pelasi kauden Grand Rapidsin high school –joukkueessa ja James O’Brien Minnesotan yliopiston paidassa. Lisäksi joukkueessa on kaksi vuotta muita nuorempaa pelaajaa, Vinny Saponari ja Jordan Schroeder. Heistä Schroeder on syntynyt vasta syyskuun lopussa vuonna 1990, joten hän on varauskelpoinen vasta kesän 2009 draft-tilaisuudessa.

Ryhmän rungon muodostavat kuitenkin NTDP-ohjelman puitteissa harjoitelleet pelaajat. Yhdysvaltojen kirkkain tähti on hyökkääjä James vanRiemsdyk, joka oli NHL Central Scouting Servicen tammikuisen listauksen mukaan toiseksi lahjakkain varausikäinen pelaaja.

Suomalaisittain mielenkiintoinen nimi on Colin Wilson, jonka Carey-isä pelasi 1980-luvun alussa kaksi kautta Helsingin IFK:ssa. Myös Justin Vaive on saanut kiekkolahjakkuuden verenperintönä, sillä hänen isänsä Rick pelasi 14 kautta NHL:ssä Vancouver Canucksin, Toronto Maple Leafsin, Chicago Blackhawksin ja Buffalo Sabresin paidoissa.

Yhdysvaltojen osalta kenraaliharjoitukset eivät sujuneet käsikirjoituksen mukaisesti, sillä Sveitsi ja Suomi laittoivat hallitsevan mestarin vuorollaan ahdinkoon. Sveitsi pystyi puristamaan harjoitusottelussa voiton, ja Suomeakin vastaan yhdysvaltalaisten hurja loppukiri riitti vain tasapeliin.

Kanada janoaa takaisin mitalikantaan

Kanada ei pääse valitsemaan joukkueeseensa parhaita mahdollisia pelaajia, sillä maan pääjuniorisarjojen pudotuspelit ovat edelleen käynnissä. Siitä huolimatta vaahteralehtirintaiset marssittavat taistoon varsin iskuvalmiin ryhmän.

Chicago Blackhawksin päävalmentajan pallilta erotettu Trent Yawney saa keskushyökkääjikseen huippulupaukset Angelo Espositon ja Kyle Turrisin. Maalivahtilegenda Patrick Royn valmentaman Quebec Rempartsin tähtipelaaja Esposito on potentiaalinen ensi kesän ykkösvaraus. Siinä missä Esposito on pelinrakentajatyyppi, Turris pystyy myös itse laittamaan kiekon verkkoon.

Kanadan hyökkäysarsenaalissa on huomattavan monta normaalisti keskushyökkääjänä nähtävää pelaajaa, joten osa pojista joutuu laitahyökkääjän tontille. Harjoitusotteluissa esimerkiksi juuri Turris on pelannut laidalla.

Kanadan hyökkäyksessä pelaa myös kaksi tulevaisuuden lupausta, joiden lähisukulaiset lukeutuvat legendojen joukkoon. Colton Gilliesin setä Clark oli mukana New York Islandersin 1980-luvun dynastiajoukkueessa, ja nimi Sutter kuuluu NHL:stä puhuttaessa päivittäiseen sanastoon. Brandon Sutter jatkaa suvun perinteitä, sillä hän on Brent Sutterin poika.

Maalilleen Kanada saa parasta mahdollista osaamista, sillä Trevor Cann takaa laadun maalivahtipelissä. Peterborough Petesin OHL-maalivahti lienee ensimmäinen veräjänvartija, jonka nimi huudetaan kesän NHL-draftissa.

Jääkiekon emämaan heikoksi kohdaksi voi nimetä puolustuksen. Ikäluokan kuumimmat puolustajalupaukset eivät olleet valintavaiheessa saatavilla, eikä Kanada aio lennättää joukkueeseensa täydennystä juniorisarjojen pudotuspeleistä pudonneista pelaajista.

Viime vuonna Kanadan kohtaloksi tuli välierävaiheessa putoaminen. Loppuotteluun selviytyi tuolloin Suomi. Kanadalaiset lähtivät Ruotsista kotimatkalle kokonaan ilman arvometallia, sillä Tshekit olivat pronssiottelussa selvästi parempia.

Tsherepanov tähdittää Venäjää

Kolmas suuri Raumalla avaava maa on Venäjä, joka luistelee kaukaloon Aleksei Tsherepanovin johdolla. Siperian pikajunaksi nimetty laitahyökkääjälupaus on tällä kaudella jo ehtinyt tulla valituksi alle 20-vuotiaiden MM-kisojen tähtikentälliseen, ja kisojen direktoraatti näki hänet turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi.

Seuratasolla Avangard Omskia edustava Tsherepanov passitti historiaan Pavel Buren nimissä olleen Venäjän pääsarjan tulokkaiden maaliennätyksen. Tsherepanovia pidetään tulevan varaustilaisuuden kuumimpana eurooppalaisnimenä, eikä hänen nimensä kuuluttaminen koko tilaisuuden avaukseksi olisi kovin suuri ihme.

Tsherepanovin ohella venäläishyökkääjistä Moskovan Dynamossa pelaavat Vitali Karamnov ja Sergei Korostin sekä maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Neftjanik Leninogorskin Maksim Majorov eivät joutune odottamaan varaustaan pitkään.

Majorov tosin koki kovia maanantaina Paneliassa Venäjän kenraaliharjoituksessa. Majorov törmäsi Sveitsiä vastaan pelatun ottelun avauserässä pää edellä maalitolppaa eikä enää palannut kaukaloon.

Venäjän puolustuksen kirkkaimmat timantit ovat pienikokoinen Maksim Goncharov ja Majorovin joukkuekaveri Jakov Seleznev.

Vuosien 2001 ja 2004 mestarille kahdet viimeiset kisat ovat olleet pettymyksiä. Punakone on lähtenyt kahdesti peräkkäin laulukuoroon jo puolivälierissä, joten Venäjällä on syytä kiillottaa kilpeään.

Pielmeier Saksan viimeinen lukko

Vuosi sitten karsintasarjan kautta paikkansa A-sarjassa varmistanut Saksa turvaa tänäkin vuonna Kölner Haien DEL-joukkueen maalivahtilupauksen Timo Pielmeierin torjuntoihin. Vuosi sitten Pielmeier valittiin 18-vuotiaiden kisoissa Saksan parhaaksi pelaajaksi, ja vuodenvaihteessa hän torjui maansa värien puolesta jo 20-vuotiaiden tasolla.

Saksan kenttäpelaajista NHL-värvärit seuraavat ainakin 193-senttistä ja 97-kiloista puolustajajärkäle Denis Reulia ja hyökkääjätorni Alexander Oblingeria.

Saksa viimeisteli kuntoaan maanantaina Kanadaa vastaan. Selkeästi altavastaajana otteluun lähteneet saksalaiset antoivat näytteen osaamisestaan ja kiusasivat pitkään vaahteralehtisiä, vaikka ottelu lopulta Kanadan voittoon päättyikin.

Latvia puhtaasti haastajan asemassa

Latvia ei kuulu kisojen mitalisuosikkeihin, minkä voi päätellä jo joukkueen käyttöön annetusta pukuhuoneesta. Siinä missä hallitseva mestari Yhdysvallat sai käyttöönsä Rauman Lukon liigajoukkueen pukukopin, Latvian tulevaisuuden toivot joutuvat vaihtamaan varusteitaan hallin ulkopuolella sijaitsevassa vanhassa huoltorakennuksessa.

Täysin aseeton turistiryhmä Latvia ei kuitenkaan ole. Sen sai kokea viikkoa ennen kisoja isäntämaa Suomi, joka kohtasi latvialaiset kahdesti. Ensimmäisessä ottelussa Suomi sai kunnon opetuksen, kun kolmannessa erässä kahden maalin johto muuttui murskatappioksi. Latvia voitti päätöserän 7-0 ja koko ottelun 7-2.

- Siinä tuli se kuuluisa hyvänolontunne. Ajattelimme, että se on vain Latvia, ja kyllä se hoituu. Latvia sai heti maalin, ja sitten niitä maaleja vain tuli. Ensin peli oli 3-2, ja puoli minuuttia myöhemmin jo 5-2, Suomen puolustaja Niko Kluuskeri muistelee.

Suomalaiset ryhdistyivät toiseen osaotteluun ja naputtivat tulostaululle puhtaat 5-0-voittonumerot.

- Toivottavasti otimme siitä opiksemme, ja varmasti otimmekin. Ei ole sellaista peliä ennen tullut, eikä voi tulla enää toiste. Kyllä siitä pitää jokaisen oppia, Kluuskeri sanoo.

Ottelut osoittivat, että Latvia ei tule ainakaan kaatumaan maalivahtiinsa. Nauris Enkuzens saa kuitenkin todennäköisesti kisojen aikana melkoisen kiekkosateen päällensä. Kenttäpelaajista viimeisissä harjoitusotteluissa tehokkaimpia olivat Kriss Grundhanis, Roberts Bukards, Sergeis Danilovs ja Edgars Lipsoergs.

» Lähetä palautetta toimitukselle