Samaan ongelmaan tiivistyy myös Mighty Ducksin koko kuva. Joukkue on pelannut nyt kahdeksan kautta NHL-liigaa ja vielä päättyneellä kaudella se oli koko Läntisen konferenssin heikoin joukkue. Organisaatiossa on rahaa joukkueen kehittämiseen, mutta kykyä tai halukkuutta kehitystyöhön ei juuri ole löytynyt. Tilanne on kuin Helsingin murrosikäiselle tarkkailuluokalle annettaisiin valtion budjetti ja tehtävä ratkaista Suomen työttömyysongelma. Kundeilla on hilloa, mutta halua ja innostusta, saati kykyä annettuun hommaan ei.
Alaston totuus Anaheimin saamattomuudesta tuli lopulta viime keväänä suomalaisen jääkiekkoilun lempilapsen suusta. 90-luvun Suomi-hokin kummisetä Teemu Selänne teki arvokasta pioneerityötä Miamissa ja takasi, että Ducksista tuli Suomessakin suuri suosikki. Teemu luisteli, Teemu karvasi, Teemu teki maaleja, hattutemppuja, pelasi ylivoimaa ja alivoimaa. Teemu oli tehokas. Koskaan hän ei kuitenkaan kyennyt viemään joukkuettaan huipputasolle. Vastineeksi palveluksistaan seurajohto antoi Teemulle muhkean palkan sekä tukuittain katteettomia lupauksia. Joka ikinen kevät ja joka ikinen kesä Anaheimissa puhuttiin ja huhuttiin, että nyt seura saa kaipaamansa huippusentterin ja joukkuetta kehitetään kohti liigan kärkeä. Ja vielä mitä. Kesäloman päätyttyä samat naamat harjoitushallissa eikä yhtään tähtipelaajan dollarihymyä hakemassa paikkaansa kotijoukkueen pukukopista.
On suorastaan uskomatonta, että liigan ehkä kaikkein parhain ja tulivoimaisin tutkapari Teemu Selänne- Paul Kariya pelasi joukkueessa, joka teki viime kaudella koko liigan neljänneksi vähiten maaleja. Maaliahneella laiturikaksikolla oli kova nälkä, mutta huippuluokan ykkössentteriä ei koskaan heidän väliinsä löydetty, jos edes etsittiin. Selänne ja Kariya pelasivat ehkä viimeisen kerran yhdessä viime maaliskuussa. Uskallan väittää, että kaksikkoa ei ehkä koskaan nähty parhaimmillaan. Jääkiekkoilussa hyökkäysketjuun vaaditaan kolme miestä. Ja kolmen miehen ketju on varmasti parempi, jos remmissä on kolme, ei kaksi huippumiestä.
Anaheim Mighty Ducks on haasteen edessä. Pelissä on entistä enemmän paitsi sarjapisteet ja playoff-unelma, myös seuran uskottavuus. Seura on pärjännyt koko elinaikansa taloudellisesti hyvin helpon markkinoitavuutensa ansiosta. Hienolla logolla varustetut Disney-lippikset ovat menneet kaupaksi karkkirahoistaan säästäneille teineille. Seuralla onkin luultavasti keski-iältään NHL-joukkueiden selvästi nuorin kannattajajoukko. Hallikin täyttyi monta vuotta pelkkää uutuudenviehätystään. Kaksi tähtipelaajaa ja laaja ja väkirikas talousalue takasivat, että kiinnostuneita riitti.
Nyt jatkuviin tappioihin on kuitenkin kyllästytty ja jonot Arrowhead Pondin ovilla ovat lyhentyneet. Kansa kaipaa voittoja. Disney-johdon on herättävä todellisuuteen ja jalkauduttava Disneylandista joukkueen kehitystyöhön, mikäli he aikovat jatkossakin tehdä hyvää bisnestä. En tiedä, minkälainen jääkiekkomies Walt Disney elinaikanaan oli, mutta jos hän oli yhtään kiekkoiluun hurahtanut, on pappa saanut pyöriä tuskaisena haudassaan jo monta vuotta. Vanha visukinttu Pierre Gauthier, nyt on investointien aika. Ankat ovat toistaiseksi olleet lähinnä säälittäviä lättäjalkoja, joukkueen nimessään lupaamasta mahdista ei ole ollut minkäänlaisia näköhavaintoja.
Viime kausi melkoista synkistelyä
Anaheimin kausi 2000-2001 oli melkoinen katastrofi. Joukkue sai kasaan vain 66 pistettä ja sijoittui näin koko Läntisen konferenssin viimeiseksi. Tulos oli Anaheimin kahdeksan NHL-kauden kolmanneksi heikoin. Kaudella 1997-98 pisteitä saatiin 65 ja vertailukelvottomalla 48 ottelun tynkäkaudella 1994-95 37 pistettä. Jälleen ennen edellisen kauden alkua Anaheimissa luultiin kai, että joukkuetta olisi onnistuttu kehittämään playoff-kelpoiseksi. Turha luulo. Haave seuran kolmansista pudotuspeleistä kuoli jo varhaisella keväällä.
Liigan kyvyttömimmän managerin tittelistä pitkään kisannut Pierre Gauthier lupaili Craig Hartsburgille hyvät mahdollisuudet joukkueen kehittämiselle. Hartsburg värkkäsikin joukkueeseen joitakin näköisiään muutoksia, mutta kun pistepotti ei karttunutkaan toivottuun tahtiin, kiikutti posteljooni keväällä Hartsburgin laatikkoon tulosvastuuperiaatteen mukaiset eropaperit.
Hartsburgin korvasi joukkueen peräsimessä kakkosvalmentaja Guy Charron. Mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä ja niinpä playoff-viiva jäi lopulta ilkkumaan 24 sarjapisteen päähän.
Nyt Charron on palannut takaisin apuvalmentajan tehtäviinsä ja vastuuvalmentajaksi on palkattu Florida Panthersin entinen manageri Bryan Murray. Mahdoton ajatus ei ole, että Murray osoittautuisikin sateentekijäksi ja saisi joukkueensa pelaamaan voitokasta peliä.
Viime kauden heikkoon menestykseen vaikutti paljon se, että Paul Kariya oli loukkaantuneena sivussa 16 ottelusta ja sen lisäksi hän pelasi viikkotolkulla puolikuntoisena. Lukuisat pikkuvammat häiritsivät myös Teemu Selänteen peliä. Tärkeistä Ducks-pelaajista myös Ruslan Salei, Pavel Trnka ja Mike LeClerc kärsivät loukkaantumisista.
Maalivahtiosasto ei viime kaudella onnistunut likimainkaan toivotulla tavalla. Guy Hebert pelasi toivottoman paljon alle tasonsa eikä Dominic Rousselista ollut juuri apua. Roussel laskettiinkin jo aikaisessa vaiheessa Edmontoniin ja nuori Jean-Sebastien Giguere sai paikkansa vastuuroolissa. Trade deadlinen kynnyksellä ykkösmaalivahdiksi hankittiin Steve Shields ja flopannut Hebert päästettiin kaikessa hiljaisuudessa New York Rangersiin.
Sen lisäksi, että Selänteen ja Kariyan Anaheim teki koko liigassa neljänneksi vähiten maaleja, joukkue myös päästi läntisessä konferenssissa toiseksi eniten maaleja. Maaliero 188-245 on murheellista luettavaa.
Toiko kesä uuden kevään?
Uuden valmentajansa myötä Anaheim toimi kohtalaisen aktiivisena kesän siirtomarkkinoilla. Näyttää siltä, että myös Murray saa ruveta kokoamaan näköistään joukkuetta. Toki Anaheim alkoi tuulettaa kokoonpanoaan jo viime keväänä, mutta tahti on vain jatkunut kesäkuukausina. Ei tietenkään likimainkaan samalla aktiviteetilla kuin liigan varakkaimmat ja houkuttelevimmat seurat ovat tehneet, mutta toiminut kuitenkin. Saa nähdä tuovatko kesä ja kesän uudet tuulet Anaheimin peliin uuden kevään? Ainakin paperilla muutokset vaikuttaisivat tapahtuneen tällä kertaa jopa parempaan suuntaan.
Maalivahtiosasto joukkueessa saatiin haluttuun kuosiin jo keväällä. Pätevää trioa vain täydennettiin päteväksi kvartetiksi hankkimalla nuori Ilja Bryzgalov Lada Togliatista.
Myös hyökkäyspää on tuulettunut hyvin kevyin puhurein. Ainoa rivistä pois astunut hyökkääjäpelaaja on Jokereihin siirtynyt Antti Aalto ja hänellekään seura ei halunnut uutta sopimusta tarjota, joten hyökkäyspää ei kokenut yhtään menetystä. Suomesta hankittiin tilalle terhakka Timo Pärssinen, jonka mahtuminen pelaavaan kokoonpanoon vaikuttaa paljon todennäköisemmältä. Pärssisessä voi olla aineksia jopa kauden yllätystulokkaaksi. Hyökkäyksen toinen uusi nimi on Atlantasta hankittu kovanaama Denny Lambert. Lambertin mukaantulo lisää kovuutta joukkueeseen, mutta toisaalta on myös mahdollista, että hankinta löytääkin itsensä farmisarjasta. Suurensuuri yllätys ei olisi, vaikka Lambert siirtyisikin vielä kesken kauden johonkin toiseen joukkueeseen.
Puolustuksen kehittämiseen on sen sijaan panostettu tuntuvasti. Pois heivattiin Mike Crowley ja Coloradoon siirtynyt Pascal Trepanier eikä heistä kumpaakaan voi pitää menetyksenä hyvällä tahdollakaan. Hankintalistalla sen sijaan on sekä määrää että taitoa. Vapaina agentteina New Yorkista hankitut Drew Bannister ja Aris Brimanis aloittavat kautensa farmissa, mutta tuovat joukkueeseen kokeneina pelureina lisää leveyttä ja vaihtoehtoja. Ottawasta tullut Jason York ja Phoenixista siirtynyt Keith Carney sen sijaan tulevat näyttelemään Anaheimin pärjäämisessä suurta osaa. Hyökkäysosasto ei välttämättä ole yhtään viime kautta tehokkaampi, mutta Anaheim rakentaa nyt määrätietoisesti puolustuksen kautta. Carneyn ja Yorkin hankintojen myötä joukkueen puolustus vaikuttaa erittäinkin vedenpitävältä.
Maalivahteihin ei pitäisi kaatua
Anaheimin maalivahtiosasto on mallillaan. Yhtään liigan tähtimaalivahtia ei joukkueessa ole eikä seuran taholta varmaan dominoida liigan kauden maalivahtitilastoja. Mutta seurassa on monta hyvään peliin pystyvää maalivahtia sekä erittäin terve kilpailutilanne. Nokkimisjärjestystä on vähän oudonkin vaikea spekuloida.
Lähtötilanteessa San Josesta Selänne-kaupassa keväällä tullut Steve Shields on joukkueen ykkösmaalivahti. 29-vuotias Shields on joukkueen kokenein veskari, jolla on takanaan pari huippukauttakin NHL:ssä. Shields on myös pelannut eniten harjoitusotteluita ja suurimman osan vieläpä erinomaisesti. Viime keväänä Shields ei juuri Anaheimissa pelannut olkapäävammansa takia. Shieldsin tilanteen tekee arvoitukselliseksi se, että hän joutui viime kaudella Sharksissa täydellisesti Jevgeni Nabokovin nolaamaksi ja pelasi vain 21 ottelua.
Shieldsin haastaja on 24-vuotias Jean-Sebastien Giguere. Giguere pelasi viime kauden 34 otteluaan hyvällä 2,57:n maalikeskiarvolla. Taannoisella Hartford Whalersin ykkösvarauksella on hyvät edellytykset nousta Anaheimin ykkösmaalivahdiksi.
Taustalla on vielä kaksi tulokasmaalivahtia. Vain 21-vuotias Ilja Bryzgalov väläytteli lupaavasti harjoituspeleissä ja hänellä saattaa olla sanansa sanottavana Ducksin maalivahtipokerissa. Viime kaudella kaksi NHL-ottelua pelannutta Gregg Naumenkoa ei varmasti myöskään turhaan valittu viime vuonna AHL:n tammikuun parhaaksi maalivahdiksi.
Alkava kausi on Anaheimin historian ensimmäinen, kun Guy Hebert ei aloita joukkueen ykkösmaalivahtina.
Puolustus-joukkueen paras osa
Kesän hankintojen myötä puolustusta voitaneen pitää Anaheimin parhaana osa-alueena. Kun harjoitusleiriryhmässä on enää kahdeksan puolustajaa mukana, ovat hankinnat Aris Brimanis ja Drew Bannister jo pudonneet kyydistä. Leveyttä ryhmässä siis löytyy. Puolustuksen ainoa todellinen superhahmo on Oleg Tverdovsky. Tverdovskyn harteilla makaa suuret toiveet muun muassa ylivoimapelin toimivuudesta. Tverdovsky on myös puolustajista ylivoimainen pelinavaaja ja kiekon ylöstuoja. Tukea kiekollisessa pelissä kykenee parhaiten antamaan Jason York.
Todellinen voima pitäisi näkyä sitten oman maalin varjelussa ja kulmapelissä. Anaheim-puolustus on nyt aiempaa ilkeämpi, se kykenee taklaamaan, se ohjaa peliä kulmiin ja se osaa nostaa kiekon roikkuna keskialueelle.
Tverdovskyn peli kestää omassa päädyssäkin suurin piirtein päivänvalon ja Jason York on hyvänä yleispelaajana varmasti luottamuksen arvoinen. Erittäin tärkeä palanen Ducks-palapeliä on myös kokenut Keith Carney. Carney kykenee tasapainottamaan mitä tahansa pakkiparia ja antamaan liukasliikkeiselle Tverdovskylle hyökkäysvapauksia. Huippulupaus Vitali Vishnevski ja vahva Niclas Hävelid ovat kelvollisia NHL-pelaajia, joiden peliä sydänvaivainen Ducks-fanikin uskaltaa katsella. Jäljelle jäävässä kahdeksikossa peliaikaa kärkkyvät sitten Ruslan Salei, Pavel Trnka ja Antti-Jussi Niemi, kaikki kyvykkäitä puolustavia puolustajia. A-J Niemen farmikomennus voi olla hyvinkin ajankohtainen, vaikka viime kauden lopussa peliaikaa ja luottoa tulikin mukavasti. Materiaali näyttää nimittäin siltä, että pelipaikan saaminen tämän kauden Ducks-pakistosta on huomattavasti vaikeampaa kuin viime kauden vastaavasta.
Hyökkäys - mistä löytyy tehot?
Hyökkäys on Anaheimin suurin ja todennäköisin kompastuskivi. Joukkue saa kyllä neljään hyökkäysketjuun NHL-tason pelimiehiä. Mutta mikäli tavoitteena on kivuta NHL:n 16 parhaan joukkueen sakkiin, pitäisi materiaalin olla paljon laadukkaampaa. Nyt joukkueen hyökkäyksessä on yksi supertähti, kaksi lähes tähteä ja toistakymmentä sarjajyrää. Ja sehän ei riitä. Kiekkomaailma kaipasi vuosien ajan Selänteen ja Kariyan väliin huippusentteriä, mutta sitä ei koskaan saatu. Viime kesän draft-tilaisuudesta oli huomattavissa, että Anaheim kyllä yrittää etsiä itselleen senttereitä ja kasvattaa tasokkaita pelintekijöitä. Varaamalla kasvattaminen vain vie tuhottomasti aikaa, joten ostomarkkinoillakin olisi voinut ryhdistäytyä.
Joukkueen ykkössentteri on ajoittain tehokkaanakin esiintynyt Steve Rucchin, jonka viime kausi meni täysin poskelleen loukkaantumisen takia. Rucchin on välttävä ykkössentteri. Hänen paras saavutuksensa on kuitenkin vain se, että hän on pelannut Selänteen ja Kariyan välissä.
Kakkossentteri Matt Cullen on ehkä jopa Rucchinia tärkeämpi mies. Cullen on vielä nuori ja aineksia hänellä on toistaiseksi nähtyä suurempiinkin tekoihin. Pistepörssisaldoa olisi syytä nostaa jo nyt. Samuel Påhlsson ja Marc Chouinard ovat lähinnä jämäsenttereitä, jotka toimivat hätävarana ennen parempien vaihtoehtojen löytämistä.
Laitahyökkääjistä tehokkuutta toivotaan ja vaaditaan tietenkin ennen kaikkea Kariyalta ja Frieseniltä. Etenkin Friesenin olisi syytä ottaa maisemanvaihdoksensa kunniaksi iso harppaus liigan tähtikaartiin. Laadukasta säestystä on lupa odottaa Petr Tenkratilta, Marty McInnisiltä, Mike LeClerciltä ja mikä ettei Timo Pärssiseltäkin. Pärssinen oli mukavan tehokas treenipeleissä eikä läpilyönnin mahdollisuus ole mitenkään poissuljettu juttu. Toivotaan, toivotaan. Jarrukenttäosasto Ducksilla lienee veteraaniensa myötä kunnossa.
Erikoistilanteet:
Anaheim oli viime kauden 12. paras ylivoimajoukkue. Nyt tuohon sijaan yltäminen on jo vähän isomman työn takana. Selänne-Kariya oli ylivoimalla vaarallinen ase. Friesenin pitäisi nyt saada Selänteen tehot, helpommin sanottu kuin tehty. Kätisyydet kävivät myös aikaisemmin paremmin yhteen, nyt tutkaparissa on kaksi leftiä. Terve Rucchin auttaa varmasti ylivoiman toimivuudessa ja myös Matt Cullenin pitäisi pystyä kiekonsiirtelyyn. Puolustuksessa Tverdovsky on ylivoiman ehdoton avainhahmo. Tukea kaivataan Yorkilta, Carneylta ja Hävelidiltä.
Alivoima oli viime kaudella liigassa vasta 23. parasta eli sitä osa-aluetta on pystyttävä parantamaan. Kohentunut ja koventunut puolustuskalusto luultavasti tehtävässä onnistuu ja Murrayn taktinen silmä luultavasti toimii myös erikoistilannepelin kehittämisessä.
Menestymisarvio:
Anaheim ylsi ensimmäistä kertaa historiansa aikana yli 50 prosentin voittosaldoon harjoituskauden otteluissa. Kun seitsemän ottelua oli pelattu, oli Anaheimin plakkarissa niistä neljä voittoa. Edessä oli enää yksi ottelu Minnesota Wildia vastaan. Mutta harjoitusotteluthan ovat tunnetusti vain harjoitusotteluita ja Ducksin vastustajat olivat kieltämättä sieltä helpoimmasta päästä. Kauden alkaessa joudutaan heti paljon lujemmille.
Anaheimin ainoa järkevä pelillinen tavoite voi oikeastaan olla pudotuspeleihin pääsy. Mutta helpolla tuohon tavoitteeseen ei päästä. Maailman suurin jääkiekkoihme Ducksin playoff-paikka ei olisi, mutta onnistuakseen on joukkueen jokaisen miehen onnistuttava sataprosenttisesti. Matkaa jäi viime kaudelta kurottavaksi siis 24 pistettä ja Ducks ei ole ainoa kohentunut joukkue. Todennäköisintä onkin, että playoff-paikka jää edelleen saavuttamatta, mutta eroa viivaan tulee enää ehkä 8-14 pistettä. Anaheim on oikealla tiellä.
Mahdolliset ketjukoostumukset voisivat olla seuraavanlaisia:
Shields (Giguere)
1. Tverdovsky-Carney
Kariya-Rucchin-Friesen
2. York-Vishnevski
Pärssinen-Cullen-Tenkrat
3. Salei-Hävelid
LeClerc-Påhlsson-McInnis
4. Titov-Chouinard-Cummins
----------------
Niemi, Trnka, Lambert, Bylsma
Seuraa näitä pelaajia Salt Lake Cityn kisoja silmälläpitäen:
Oleg Tverdovsky, p, Venäjä (jo valittu)
Keith Carney, p USA (nappiesityksillä mahdollisuuksia mukaan)
Ruslan Salei, p, Valko-Venäjä (jos Valko-Venäjä selviää puolivälieriin, ehtii mukaan)
Niclas Hävelid, p, Ruotsi (pienet mahdollisuudet kisoihin)
Antti-Jussi Niemi, p, Suomi (mukana leiriryhmässä, mutta tuskin mahtuu mukaan)
Paul Kariya, vh, Kanada (jo valittu)
Jeff Friesen, vh, Kanada (vahva kandidaatti kisajoukkueeseen)
Timo Pärssinen, vh, Suomi (vahvoilla kisavalinnoissa)
Petr Tenkrat, oh, Tshekki (jos pelaa läpimurtokauden, on mahdollisuuksia kisoihin)
