Arvostelussa on verrattu pelaajien suorituksia odotuksiin nähden. Kevään otteluille on annettu suurempi painoarvo kuin runkosarjan väännöille. Loukkaantumiset luonnollisesti heikentävät arvosanaa, vaikka ne eivät pelaajien itsensä syytä olekaan. Arvosteluasteikkona on käytetty kärppälogoja, joita on jaettu yhdestä viiteen.
Maalivahdit
Andy Chiodo
Tuli tammikuussa Ouluun haastamaan Tuomas Tarkkia ykkösvahdin tittelistä. Aktiivinen torjuntatyyli ei kuitenkaan sopinut Kärppiin parhaalla mahdollisella tavalla. Ei ollut maalillaan huono, mutta ei myöskään pystynyt ottamaan ykkösvahdin tonttia.
Tulevaisuus auki. Kärpissä jatkaminen epätodennäköistä, kun liigan ulkomaalaiskiintiö pienenee ja ykkösvahdin paikka on tukevasti Tarkin räpylässä.
Tuomas Tarkki (21-10-5, 2,01, 93,22, 2)
Edellisen vuoden sensaatio lähti kauteen ykkösvahtina. Suoritti syksyllä tasaisen varmasti, mutta talvella otteisiin tuli pieni notkahdus. Epäonnistuminen maajoukkuepelissä sai monet huolestumaan. Yksi ei kuitenkaan huolestunut – mies itse.
Tarkki otti pudotuspeleissä oman tonttinsa ja oli varsinkin finaaleissa lähes maaginen. Lopulta mies palkittiin kultamitalin ohella myös pudotuspelien parhaan pelaajan tittelillä. Kova temppu, kun ottaa huomioon paineet ja kritiikin, mitä mieheen kohdistettiin. Kauden päätteeksi mies palkittiin myös sarjan parhaana maalivahtina.
Jatkaa Kärppien ykkösvahtina tuoreella kaksivuotisella jatkosopimuksella.
Puolustajat
Oskari Korpikari (39 ottelua, 2 maalia +6 syöttöä=8 pistettä, tehosaldo +17, 26 jäähyminuuttia)
Jälleen yksi loukkaantumisten rikkoma kausi. Ikävät vammat seurasivat toisiaan, kun mies kärsi muun muassa leukamurtumasta ja revenneestä rintalihaksesta.
Loukkaantumisten välissä pääsi välillä myös pelaamaan ja tuntuman löydyttyä väläytteli lupaavia otteita. Kausi oli kuitenkin niin torso, että hyvää arvosanaa on vaikea saada. Seuraavalla kaudella Korpikarilla on mahdollisuus nousta kärppäpakkien hierarkiassa korkeammalle, mikäli terveys vain kestää.
Antti Ylönen (40, 0+2=2, -2, 20 min)
Kun ei odota mitään, voi yllättyä. Runkosarjan alussa rooli oli jälleen tuttu, kun mies keskittyi lähinnä puremaan tuppea ja syömään popcornia. Loukkaantumisten myötä raivasi kuitenkin loppukaudella tietä pelaavaan kokoonpanoon.
Pudotuspeleissä taisteli terrierin lailla ja tarvittaessa puri vaikka vastustajaa nilkasta. Uran avausmaali oli varmasti ikimuistoinen, kun mies ampui toisen finaalin ratkaisseen jatkoaikaosuman. Palkintona hyviä muistoja, kehuja kavereilta ja konjakkipullo.
Jatkaa pelipaikasta taistelua Oulussa kahden seuraavan kauden ajan.
Ilkka Mikkola (49, 3+24=27, +31, 50 min)
Ensimmäinen vuosi kärppäkapteenina. Uusi rooli toi eteen erilaisia haasteita, kun joukkue kohtasi heti syksyllä kriisin Jere Karalahden tapauksen ympärillä ja kapteenin täytyi olla pelaajien äänitorvena.
Runkosarjassa Mikkolan otteet kentällä eivät olleet sitä, mitä luottopakilta odotettiin. Kevään tullen puolustaja kuitenkin syttyi jälleen pelaamaan ja pudotuspeleissä otteet olivat jälleen hyviä. Taisteli loukkaantumista huolimatta kentällä ja näytti nuoremmilleen esimerkkiä.
Jatkaa Kärpissä uudella kolmivuotisella jatkosopimuksella.
Kari Haakana (9, 1+3=4, +5, 14 min)
Tammikuussa Ouluun pölähtänyt jykevä pakki oli juuri sitä, mitä häneltä odotettiin. Ei turhia hienouksia, sooloiluita tai kovia tehopisteitä. Haakanan rooli oli olla jykevä peruspakki, joka tekee joukkueelleen arvokasta työtä sen kummemmin hienostelematta.
Haakana jatkaa uraansa Lahden Pelicansissa.
Topi Jaakola (55, 3+11=14, +18, 46 min)
Hitaasti mutta varmasti. Jaakolan nousua kolmosparia suurempaan rooliin on Oulussa odoteltu pitkään. Nyt se viimein tapahtui. Runkosarjassa peli näytti kulkevan tuttua rataa, vaikka Jaakola pelasikin edellisvuosia virheettömämmin.
Pudotuspeleissä esiin nousi kuitenkin paria astetta parempi Topi Jaakola. Mies otti roolia loukkaantumisista kärsineessä puolustuksessa ja tykitti jopa enemmän maaleja kuin runkosarjassa. Pelasi ratkaisupeleissä isoja minuutteja kypsällä otteella.
Perusoululainen pakki hakee jatkossa uutta elämän- ja pelikokemusta Ruotsin Södertäljestä.
Juho Jokinen (56, 0+6=6, -7, 18 min)
TPS:stä kotimaakuntaansa palannut Jokinen sai heti vastuuta. Runkosarjan lopussa teki vielä melkoisen määrän virheitä, joita miehen täytyy karsia tulevaisuudessa. Pudotuspeleissä taisteli miehekkäästi ja sai vastuuta alivoimapelissäkin.
Ensi kaudella kehityksessä pitää ottaa askelia eteenpäin. Sopimus Kärppiin kattaa pari seuraavaa vuotta.
Mikko Lehtonen (48, 8+25=33, +11, 34 min)
Liittyi Kärppiin loppukesästä keskenkuntoisena. Alkukauden pelit eivät Jäälin jässikkää vielä täysin herättäneet, mutta silti mies oli joukkueensa paras pakki.
Pudotuspeleissä Lehtosen peliin löytyi kuitenkin uusi vaihde, kun peleillä viimein oli merkitystä. Jokaisella osa-alueella hyvä pakki oli halutessaan liigan paras puolustaja ja ratkaisupeleissä hän pelasi hurjat minuutit. Kiistatta joukkueensa tärkeimpiä pelaajia. Valittiin kauden päätteeksi myös liigan tähdistökentälliseen.
Ensi kaudella Lehtonen etsii uusia haasteita Elitserienistä.
Jukka-Pekka Laamanen (52, 10+20=30, +11, 34 min)
Teki runkosarjassa mukavan määrän pisteitä. Ei kuitenkaan pystynyt nousemaan kauden aikana sille tasolle, johon Kärppien ykkösparissa olisi mahdollista päästä. Puolustuspään pelaaminen ei ikinä ole ollut Laamasen vahvuus, eikä se ollut sitä nytkään. Pudotuspeleissä ei erottunut massasta kovinkaan paljon, mutta hoiti oman tonttinsa kunnialla.
Sopimus Kärppien kanssa on historiaa ja edessä on paluu Etelä-Suomeen.
Hyökkääjät
Hannes Hyvönen (54, 24+42=66, +33, 42 min)
Pelasi koko kauden itselleen uudessa roolissa. Hyvönen ei ollutkaan hyökkäysvitjan maalipyssy, vaikka toki mies osasi verkkoakin heiluttaa. Oppi pelaamaan kokonaisvaltaisesti ja näytti, että omaa erinomaisen pelisilmän. Jakeli paljon oivaltavia syöttöjä ennen kaikkea pistepörssin voittaneella Janne Pesoselle. Myös puolustuspelaaminen kiinnosti Hyvöstä edellisvuosia enemmän.
Pudotuspeleissä Hyvönen pisti vielä yhden pykälän lisää ja pelasi elämänsä parasta kiekkoa. Taklasi, tsemppasi ja pisti kiekkoa nuottaan. Koko kautta ajatellan yksi Kärppien tasaisimmista suorittajista nappikauden myötä. Jätti oululaisille itsestään hyvän kuvan ja palaa perheensä pariin Ruotsiin kahden kärppäkauden jälkeen. Pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa mukaan MM-joukkueeseen ja sai kaulaan pronssimitalin. Hieno palkinto 32-vuotiaalle pelaajalle kovasta ja onnistuneesta työstä.
Teemu Normio (39, 6+5=11, +8, 46 min)
Jäi runkosarjassa yllättävän pieneen rooliin, eikä tehojakaan kertynyt. Duunarilaituri oli kuitenkin kevään peleissä omimmillaan ja rouhi, tökki sekä taisteli täynnä intoa. Pelaajatyyppi, joita ei Kärpissä liikaa ole.
Jatkaa Oulussa myös ensi kaudella.
Veikko Karppinen (48, 0+5=5, 0, 16 min)
Pelasi runkosarjassa nelossentterinä, mutta ei esittänyt ihmeitä. Pudotuspeleissä ei enää mahtunut kokoonpanoon. Ensi kaudella aika ottaa ratkaiseva askel ja nousta liigapelaajaksi.
Jonas Andersson (55, 12+20=32, -2, 46 min)
Isokokoinen ruotsalainen tuli Kärppiin tammikuussa tuomaan materiaalin syvyyttä. Teki kovasti töitä, mutta tehot uupuivat. Kiekonsuojaus ja luistelu ovat Andersonin vahvuuksia, mutta tietty suoraviivaisuus puuttui otteista.
Finaaleissa löysi kuitenkin jotakin uutta peliinsä. Oli Kärppien parhaita hyökkääjiä ja viimeisteli kaksi näyttävää osumaa röyhkeän haastamisen myötä. Sorvasi vuoden jatkosopimuksen oululaisseuran kanssa.
Kristian Kuusela (56, 18+27=45, +26, 26 min)
Aiemmin yksipuolisena maalitykkinä pidetty Kuusela oppi kauden aikana paljon. Monipuolistunut hyökkääjä oli lopulta kaikessa hiljaisuudessa joukkueensa neljänneksi paras pistemies.
Pudotuspeleissä tehot karttivat miestä, vaikka hän teki töitä olan takaa. Jatkossa mahdollisuus nousta isompaan rooliin. Sopimus Kärppiin kattaa kaksi seuraavaa kautta.
Mikko Alikoski (54, 1+4=5, +4, 20 min)
Pienikokoinen laituri jäi jälleen varsin pieneen rooliin, eikä pistelukemakaan päätä huimannut. Vähäisestä peliajasta huolimatta ei luovuttanut, vaan taisteli aina kun kentälle pääsi. Solmi uuden jatkosopimuksen kauden päätteeksi.
Janne Pesonen (56, 34+44=78, +39, 58 min)
Liigan piste- ja maalipörssin voittajalle on vaikea antaa muuta kuin täydet pisteet. Runkosarjassa haastoi röyhkeästi ja viimeisteli jäätävällä teholla. Jälki oli tylyä, mistä kertovat myös pistelukemat.
Pudotuspeleissä ei pystynyt aivan samaan, kun lopulta leikkaushoitoa vaatinut käsivamma vaikeutti peliä oleellisesti. Kausi oli kuitenkin erinomainen ja jatkossa edessä lienevät uudet haasteet Pohjois-Amerikassa.
Tommi Paakkolanvaara (52, 13+13=26, +13, 12 min)
Alkukaudesta tarjolla oli rooli hyökkäävässä kentässä, mutta tehopisteitä ei kertynyt halutulla tahdilla. Varsinkin viimeistelyssä riittää vielä kehitettävää. Loppukaudesta edessä oli jälleen paluu puolustavaan rooliin, jossa mies on liigan eliittiä.
Finaaleissa Paakkolanvaara nosti tasoaan ja kuului loppuotteluiden sankareiden joukkoon. Ensi kaudella tarjolla olisi jälleen kiekollinen rooli. Nähtäväksi jää, miten mies vastaa huutoon.
Jari Viuhkola (9, 1+9=10, +6, 8 min)
Selkävammasta kärsinyt luottosentteri palasi sydäntalvella kotikonnuille toipumaan. Alkukauden pelaamattomuus näkyi otteissa koko kauden ajan, vaikka välillä väläyttelikin huikeaa pelisilmäänsä. Liike ei ollut missään vaiheessa kovin hyvää, mutta oli joukkueelleen tärkeä pelaaja sekä henkisesti että myös kentän puolella.
Michal Bros (53, 25+28=53, +28, 34 min)
Ykkkössentteri latoi Hyvösen ja Pesosen välissä kovat tehopisteet. Hoiti myös kentän puolustuspelaamista esimerkillisellä tavalla. Pudotuspeleissä ei enää pystynyt samaan kuin runkosarjassa, kun Ilves-sarjassa sattunut aivotärähdys sekoitti konsepteja.
Kolmen vuoden kärppärupeama on takana ja mies palaa perheensä kanssa kotimaahansa Tshekkiin.
Kalle Sahlstedt (54, 13+16=29, +7, 42 min)
Alkukaudesta paini tehottomuuden kanssa. Tähän vaikutti myös ketjun toimimattomuus. Lopulta Timo Vertalan lähtö ja uusien ketjukavereiden löytyminen herättivät myös Sahlstedtin.
Oli keväällä kovassa iskussa ja pudotuspeleissä peli kulki kuin nuoruusvuosina. Lopulta käsivamma päätti kuitenkin kauden muutamaa peliä liian aikaisin. Jatkaa uraansa KalPassa.
Antti Aarnio (46, 1+6=7, -1, 113 min)
Vastasi huutoon. Aarniolta ei kukaan odottanut maaliryöppyä, eikä sitä tullutkaan. Taklasi ja luisteli ympäri kaukaloa – pelasi siis vahvuuksillaan. Miinuksena voidaan pitää sitä, että tehosarake jäi pakkasen puolelle. Voitti myös joukkueensa jäähypörssin ylivoimaisesti. Jatkaa kärpissä.
Juhamatti Aaltonen (44, 9+17=26, +14, 20 min)
Tämän piti olla Aaltosen läpimurtokausi, mutta eipä ollut. Alkukautta sotkivat loukkaantumiset ja hyvän vireen löytäminen kesti pitkään. Keväällä otteet kuitenkin virkistyivät, kun rinnalle löytyivät oikeat ketjukaverit.
Jokohan ensi kaudella jysähtäisi?
Ondrej Kratena (46, 14+17=31, +14, 10 min)
Seitsemän Tshekin mestaruuden mies tuli Kärppiin kohtalaisen suurin odotuksin. Omasi yhdet liigan nopeimmista käsistä ja hyvän asenteen. Ei kuitenkaan pystynyt realisoimaan osaamistaan tehojen muodossa niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista.
Palaa vuoden visiitin jälkeen takaisin kotimaahansa.
Tomi Mustonen (55, 9+1=10, +4, 26 min)
Eipä löytänyt Mustonen paikkaansan kärppälaumasta kolmen kauden aikana. Jäi tänäkin vuonna pieneen rooliin. Iski kuitenkin yhdeksän maalia, mitä voidaan pitää ihan hyvänä suorituksena peliaikaan nähden.
Hakee ensi kaudella nostetta uralleen Raumalta.
Kesken kauden lähteneet ja vähän peliaikaa saaneet
Ei missään vaiheessa saanut Kärpissä itsestään mitään irti. Lähinnä sekoitti ketjunsa pelin ja joutui ansaitusti oululaisten hampaisiin. Lähti lopulta Tapparaan, missä pelit sujuivat astetta paremmin.
Täytti paikkansa joukkueen kakkosvahtina. Ei ollut lähelläkään ykkösvahdin titteliä, mutta sitä häneltä tuskin kukaan odottikaan. Kaupattiin Jyväskylään Andy Chiodon tieltä.
Atte Ohtamaa ja Toni Kirèn jäivät vähälle peliajalle, joten heille ei arvosanaa anneta. Miehet nakattiin välierissä kovaan paikkaan, kun ilman pelituntumaa olleet nuorukaiset heitettiin kentälle oululaisjoukkueen kärsiessä pakkien loukkaantumissumasta. Tästä urakasta molemmat selvisivät erinomaisesti.
Kohupakki Jere Karalahti tuli Kärppiin loppukesästä. Mies treenasi Oulussa itsensä huippukuntoon ja alkoi jälleen olla liigan eliittipakkeja. Sen jälkeen tuli kuitenkin huumekohu, johon loppui myös Karalahden kärppäura.
Jan Novak hankittiin Ouluun, kun Kärppien pakisto kävi todella kapeaksi. Mies oli kuitenkin floppi, ja pystyi hädintuskin täyttämään liigapakin kriteerit. Tshekille näytettiinkin lopulta ovea.
Lisäksi joukkueen puolustuksessa kävi kymmenen ottelun ajan luutimassa Ivan Majesky. Slovakki täytti tonttinsa hyvin ja pelituntuman saamisen myötä oli hyvä puolustaja. Lähti kärppävisiitin jälkeen sovittuun tapaan Elitserieniin.
