Maalivahdit
Iiro Tarkki 
(48 ottelua; torjuntaprosentti 91,37%; 2,81 päästettyä maalia per ottelu; 1 nollapeli)
Jatkoi hyviä ja rauhallisia otteitaan SaiPan maalin suulla. Pelasi hyvän kauden, vaikka välillä pientä väsymystä otteissa olikin havaittavissa. Ei ollut ehkä niin häikäisevä, kuin edellisellä kaudella, mutta SaiPan puolustus oli myös heikompi, kuin edellisellä kaudella. Joukkueen ehdoton selkäranka, antoi joukkueelleen mahdollisuuden pelata voitosta joka pelissä.
Ville Hostikka (14; 90,37%; 3,06; 1)
Jäi yllättävänkin pieneen rooliin, vaikka pystyi lähes Tarkin veroiseen työskentelyyn tilastojen valossa. Asenteessa on tapahduttava kehitystä, mikäli aikoo seuraavalla kaudella nousta SaiPan ykköstorjujaksi. Tarkin jättäessä SaiPan on ensi kausi Hostikan suuri mahdollisuus.
Puolustajat
Juho Mielonen (12 ottelua; 0 maali + 0 syöttö = 0 tehopistettä; +/- -1; 2 jäähyminuuttia)
Mielosen kaudesta ei pysty sanomaan oikeastaan yhtikäs mitään, sillä pelasi vain 12 ottelua, ennen kuin olkapäävamma päätti miehen kauden. Kärsinyt todella paljon loukkaantumisista ja mielenkiintoista onkin nähdä pystyykö Mielonen nousemaan liigapuolustajaksi.
Dan Iliakis (58; 3+5=8; -9; 52)
Aloitti kauden hyvin ja oli alkukaudesta SaiPan parhaita pelaajia. Loukkaantumiset lisäsivät kuitenkin pelikuormaa ja taso alkoi laskea kauden loppua kohden väsymyksen lisääntyessä. Kokonaisuudessaan ok kausi mieheltä, jolta kukaan ei odottanut juuri mitään, kun SaiPaan saapui.
Simo Mälkiä (52; 3+16=19; -11; 67)
Kiekollisesti onnistunut kausi, mutta kiekottomana omassa päässä suurissa vaikeuksissa. Laukaus todella heppoinen ja se pysähtyy turhan usein jo matkalla maalille. Oman pään pelaamisen parannuttava selvästi, jos haluaa nousta suuremman roolin liigapuolustajaksi. Tällä hetkellä kiekollinen peruspuolustaja, joka tarvitsisi pakkiparikseen vahvan oman pään luudan.
Pauli Levokari (32; 2+4=6; +1; 68)
SaiPan puolustuksen ykkösmies, jonka puuttumisen kokoonpanosta huomasi välittömästi. Kun palasi playout-peleihin, jämäköitti SaiPan takalinjoja välittömästi, vaikka ei täydessä iskussa ollutkaan. Kehittynyt SaiPa-vuosinaan valtavasti ja rauhoittaa jo pelkällä olemuksellaan SaiPan takalinjojen peliä. Toporowskin ohella joukkueen tärkein kenttäpelaaja.
Joni Tuominen (45; 3+12=15; -4; 26)
Tilastollisesti lähes identtinen kausi edellisen kanssa, mutta kehitystä oman pään pelaamisessa oli tapahtunut. Ottaa edelleen turhia riskejä omassa päässä, vaikka voisi vain purkaa kiekon pois puolustusalueelta. Aiempaan verrattuna malttoi pelata yksinkertaisemmin ja karmaisevat virheet vähenivät samalla. Levokarin ollessa kunnossa, muodosti tämän kanssa SaiPan selvän ykköspakkiparin. Mahdollisuuksia parempaankin on, mutta kaikki on kiinni miehen omasta pääkopasta.
Antti Nyrhinen (51; 6+16=22; +1; 64)
Nyrhinen nousi kertaheitolla SaiPan puolustuksen runkomieheksi. Varsin pienin odotuksin SaiPaan saapunut "Nyrkki" oli varsinkin syyskaudella hirvittävässä iskussa ja tehoja kertyi kovaa tahtia. Kun loukkaantumiset alkoivat koetella keltamustien puolustusta, hiipuivat myös Nyrhisen tehot, sillä kasvanut kuorma oman pään pelaamisessa vei tehoja toisesta päästä. Rajallisen liikkeensä takia ongelmissa omassa päässä, mutta paikkaa tätä hyvällä pelinluvullaan. Jos saa luistimen liikkumaan omaa mahdollisuudet vaikka mihin.
Simon Backman (46; 3+6=9; -4; 24)
Tuli hätäapuna paikkaamaan SaiPan loukkaantumisia, mutta saikin lopulta sopimuksen joka kattaa ensi kaudenkin. Oli ehdottomia onnistujia SaiPan puolustuksessa, varsinkin kauden lopulla oli useissa peleissä jopa joukkueen ykköspakki, ja ei siitä syystä että muut olisivat olleet niin huonoja. Pelasi ennakkoluulottomasti ja pienestä koostaan huolimatta pärjäsi myös oman pään väännöissä. Asenne ensiluokkainen ja itseluottamuskin nousi onnistumisten myötä.
Simo Pulkki (53; 1+3=4; -13; 98)
SaiPan järjestysosaston miehiä. Kun pelasi omilla vahvuuksillaan, oli oiva seitsemäs puolustaja. Kun joutui liian suureen rooliin, oli välittömästi ongelmissa, sillä maltti ei oikein riitä, kun turha säntäily aiheuttaa ongelmia koko viisikolle. Teki kenties kauden eriskummallisimman SaiPa-maalin, kun purkukiekko omasta päästä yllätti Juuso Riksmanin. Rooli uhkaa jäädä olemattomaksi tulevalla kaudella, kun kokoonpanoon saa nimetä kaksi pelaajaa vähemmän. Tästä syystä jatkosopimus tuntui varsin ihmeelliseltä.
Mikko Pukka (19; 0+3=3; -2; 22)
Eräs SaiPan paikkausosaston miehistä, jonka hankinta tuli eteen, kun pakisto näytti uhkaavan vajavaiselta. Täytti ruutunsa mukiinmenevästi, muodostaen loppukaudesta hyvän parin Backmanin kanssa. Peruspakki, jolta on turha odottaa minkäänlaisia hienouksia.
Marlo Koponen (47; 0+3=3; -8; 18)
Harjoituskauden otteiden jälkeen sopimusta ihmetteli moni, mutta osoitti että pystyi pelaamaan liigassa peruspuolustajana, mutta tekemistä on silti vielä paljon. Ei omaa mitään erityisiä vahvuuksia ja peliaika tulevaisuudessa on kovan työn takana. Yllätti positiivisesti, sillä ei syksyllä muistuttanut lainkaan liigakelpoista puolustajaa.
Hyökkääjät
Shayne Toporowski (56; 18+28=46; -4; 107)
Toporowskista odotettiin SaiPan suunnannäyttäjää ja sitä kanadalainen olikin. Todellinen johtaja jäällä ja pukukopissa. Antoi kaikkensa joukkueen eteen ja oli parhaimmillaan aina, kun sitä tarvittiin. Kaatoi playouteissa Lukon lähes pelkästään omalla panoksellaan. Pisteykkönen, jaettu maaliykkönen ja vielä jäähytilastonkin kärkinimi joukkueessaan.
Tero Koskiranta (55; 18+22=40; +4; 54)
Sai sopimuksen loistavan tryout-jakson kautta ja ylitti kaikki odotukset. Kehitys edellisen kauden viidestä tehopisteestä tämän kauden neljäänkymmeneen on yksi kiekkokauden kovimmista suorituksista. Sai vastuuta ja itseluottamus kasvoi onnistumisten myötä. Erinomaisella asenteella varustettu pelaaja, jolta ei heikkouksia juuri löydy. Ainoat puutteet pelinluvussa, joka johtaa ajoittain vääriin ratkaisuihin, tämäkin puute korjaantunee kokemuksen myötä.
Eetu Holma (50; 7+8=15; -7; 44)
Eväitä liigapelaajaksi Holmalla on, mutta suurimmat ongelmat ovat asennepuolella. Pelaa toistuvasti liikaa itselleen ja unohtaa joukkueen edun. Rakastaa aivan liikaa kiekkoa ja aiheuttaa tällä tavalla ongelmia, kun ei malta syöttää ajoissa.
Jarkko Immonen (32; 14+9=23; -2; 16)
Immosen lopullinen murtautuminen liigasenttereiden eturiviin jäi tekemättä, sillä monet vammat vaivasivat miestä kauden aikana. Kun sai itsensä kuntoon kauden lopulla ja sai pelirytmistä kiinni, osoitti olevansa tulevaisuuden kärkikeskushyökkääjiä liigassa. Nosti SaiPassa itsensä uudelle tasolle pelaajana ja lähtee etsimään uusia haasteita uralleen suuremmista ympyröistä.
Elmeri Kaksonen (30; 1+4=5; -1; 6)
Hyvällä liikkeellä varustettu kahden suunnan tunnollinen hyökkääjä, joka voi pelata niin laidassa kuin keskelläkin. Polvivammat katkaisivat varsin mukavasti alkaneen kauden. Paremmalla viimeistelyllä olisi tehnyt enemmän maaleja, sillä paikkoja kyllä oli. Jos ei löydä jostain parempia käsiä, jäänee ikuiseksi kolmos-nelosketjun duunariksi.
Ville Koho (33; 3+6=9; -2; 12)
Kapteenin kausi oli varsin rikkonainen, kuten niin monen muunkin sputnikin. Muodosti alkukaudella joukkueen parhaan hyökkäystrion Petri Koskisen ja Tero Koskirannan kanssa. Kolmen koon ketju oli erinomainen puolustamaan, mutta teki tuhojaan myös hyökkäyspäässä. Tekee illasta toiseen nöyrästi töitä joukkueen eteen. Todellinen SaiPa, sillä pelannut koko liigauransa keltamustissa.
Dmitri Nabokov (58; 7+25=32; -7; 42)
Nabokov oli hidas ja kankea, mutta omasi maagisen kosketuksen kiekkoon. Nabokovin nappisyötöt kanssapelaajien lapoihin olivat SaiPan synkän kauden eräs valopilkku. Paremmalla liikkeellä ja vahvemmalla kaksinkamppailupelaamisella olisi ollut uhka muutenkin kuin ylivoimalla.
Petri Koskinen (43; 4+5=9; -3; 6)
Repii, raastaa, taistelee, vääntää ja kääntää. Koskinen on valmentajan luottopelaaja, ei luovuta koskaan ja antaa kaikkensa joka vaihdossa. Teki SaiPan kauden tärkeimmän maalin jatkoajalla Raumalla ja maali oli juuri Koskisen näköinen. Pelasi tilanteen täysillä loppuun asti ja sai siitä palkkioksi SaiPan kauden päättäneen maalin. Ottaa hämmästyttävän vähän jäähyjä, vaikka pelityylin luulisi tuovan enemmän jäähykomennuksia.
Miikka Jouhkimainen(38; 8+6=14; -1; 41)
Tuli SaiPaan nostamaan uraansa uudelle tasolle. Onnistuikin tässä osittain, mutta monet pikkuvammat sotkivat suunnitelmia. Peliaikaan nähden erinomaiset tehot iskenyt Jouhkimainen pystyy vielä nähtyäkin parempaan. Erinomaisena luistelijana on uhka myös alivoimalla. Rikkonaisesta kaudesta huolimatta iski yhden kauden maali- ja piste-ennätyksensä.
Anssi Löfman (36; 4+6=10; -3; 8)
Aloitti kauden erinomaisesti ja oli SaiPan ykkössentteri, kunnes ikävä polvivamma katkaisi kauden etenemisen. Ei ymmärrettävästi päässyt kuntouduttuaan enää samanlaiseen iskuun, kuin alkukaudesta, mutta oli silti oma luotettava itsensä. Osaa sopeuttaa peliään rooliinsa sopivaksi ja pystyy pelaamaan niin hyökkäävässä, kuin puolustavassakin roolissa. Jatkaa kasvattajaseurassaan ja tulee saamaan suuren roolin ensi kauden joukkueessa.
Jussi Tarvainen (37; 6+8=14; -3; 38)
SaiPan piti olla Tarvaisen uralla se etappi, jolla suunta käännetään jälleen ylöspäin. Toisin kävi, oli kallis floppihankinta, joka ei ollut missään vaiheessa sellainen vahvistus, jonka SaiPa olisi tarvinnut. Suuntasikin loppukaudeksi muihin maisemiin.
Tomas Jasko (27; 4+7=11; -2; 12)
Lupaava maalintekijätyyppi, joka iski Mestiksessä maaleja liukuhihnalta. Suurimmat puutteet fysiikassa ja luistelussa. Kädet ja peliäly ovat liigatasoa, joten jos saa luistelun ja fysiikan kuntoon, tulee tekemään maaleja myös liigassa. SaiPa solmi kahden vuoden sopimuksen suomea puhuvan slovakin kanssa, joten ainakin Lappeenrannassa uskotaan, että uusi maalitykki on syntymässä.
Valtteri Tenkanen (36; 6+3=9; -15; 4)
Tämä mies on tehty lasista. Tenkasella on edellytyksiä olla monipuolinen liigapelaaja, mutta loukkaantumishistoria on sitä luokkaa, että monet joukkueetkaan eivät saa samanlaista aikaiseksi. Jatkuvat loukkaantumiset saattavat johtaa jopa siihen, että Tenkanen alkaa miettiä elämälleen muitakin vaihtoehtoja, kuin jääkiekko.
Jarkko Pyymäki (56; 5+4=9; -14; 14)
Keikkamies, jonka sopimusta jatkettiin kauden aikana niin monta kertaa, että oikeaa lukumäärää ei tiedä kukaan. Pätkätyöläinen hoiteli oman ruutunsa ja teki siinä sivussa liigauransa parhaat tehot. Asenteessa ei ollut vikaa, mutta Pyymäen käsillä ei juuri enempää tehoja voi vaatia.
Jonne Virtanen (39; 1+8=9; -3; 55)
Todellisen idän jätin kausi oli monen muun tapaan rikkonainen. Otti jälleen askeleen lähemmäksi liigapelaajaa, mutta asenteen ammattilaisurheilua kohtaan on vielä parannuttava, mikäli Virtanen aikoo olla muutakin kuin nelosketjun nyrkkisankari. Mahdollisuuksia siihen on, mutta kaikki on kiinni miehestä itsestään. Ensimmäinen liigamaalikin tuli tehtyä, joten lisää on luvassa?
Joni Yli-Torkko (33; 5+5=10; -3; 47)
SaiPa-laulussa lauletaan "laita ryskää, pleksit paukkuu..". Tuo pätkä kuvaa juuri sitä, mitä Joni Yli-Torkko on. Pelityyli vaatii myös veronsa ja Yli-Torkon tähänkin kauteen mahtui vaikka minkälaista vaivaa. Antaa aina kaikkensa ja on myös varsin hyvä viimeistelijä, kun paikoille pääsee. Kotiyleisön suuri suosikki taklaustensa ansiosta.
Pentti Nöyränen (31; 5+2=7; -7; 18)
Tuli viikoksi, jäi loppukaudeksi. Tuli ennen joulua paikkaamaan loukkaantumisia ja koska niitä riitti sai pestin koko loppukaudeksi. Pyyteetön duunari, joka iski myös muutamia maukkaita maaleja. Erittäin SaiPan näköinen pelaaja, kova taistelija, jolla eivät ne maailman maagisimmat kädet ole.
Jesse Mankinen (15; 0+1=1; 0; 0)
Tulevaisuuden nimi, jota ajettiin loppukaudesta sisään liigakuvioihin. Vielä auttamatta liian kevyt, mutta käsiä tältä nuorukaiselta löytyy. Ensi kaudella jo isommassa roolissa?
