Kroatian kahdet kasvot, osa 1

Ässistä HPK:hon siirtynyt ja siellä hyvin pärjännyt Borna Rendulic on maansa paras pelaaja ja hän on ollut kroatialaisen kiekkoilun lähettiläs Suomessa. Kansainvälistä julkisuutta Kroatia sai todenteolla, kun viime syksynä maan pääkaupungin urheiluylpeys KHL Medvescak Zagreb aloitti ensimmäisen kautensa KHL:ssä.

Medvescakin KHL-taipale on alkanut varsin mallikkaasti pelillisen menestyksen kannalta, sen ottelut ovat lähes aina tupaten täynnä ja kannattajat ovat fanaattisimpia, mitä jääkiekkomaailmasta löytyy. Tämä kaikki maassa, jossa on tasan kaksi jäähallia ja n. 550 rekisteröityä pelaajaa.

Yksittäisistä kärkipelaajista ja yhdestä huippujoukkueesta huolimatta verhon takana on kuitenkin karumpi todellisuus Kroatian tilanteesta.

Maan pääsarjan otteluissa käy vain kourallinen katsojia, pelaajat lopettavat uransa jo nuorena ja kiinnostus maajoukkueeseen on hiipunut.

- Vuosien aikana olen järkyttynyt kuinka innostus kroatialaiseen jääkiekkoon on pudonnut, kertoo Kroatian maajoukkuehistorian paras pistemies, Marko Lovrencic.

31-vuotias Lovrencic on nähnyt ja kokenut paljon niin seura- kuin maajoukkueessa. Erityisesti Medvescak on kokenut valtaisia muutoksia vuosikymmenien aikana.

- Debytoin muistaakseni vuonna 1997, mutta silloin vain Kroatian sarjassa. Joukkue oli erittäin hyvä silloin, paljon parempi kuin nykyään koska silloin kotimaisiin pelaajiin ja sarjaan investoitiin, Lovrencic vertaa tuolloin amatööriseurana ollutta Medvescakia sen nykyään Kroatian liigassa pelaavaan farmiseuraan.

Medvescak löytää heti yleisönsä

Medvescakin juuret juontavat vuoteen 1961, jolloin se aloitti pelaamisen Jugoslavian liigassa. Suomennettuna karhua tarkoittava Medvescak pelasi ensimmäiset 11 vuotta ottelunsa Zagrebin keskustan tuntumassa olevan kukkulan laelle rakennetulla ulkojääradalla nimeltään Šalata. Jo tuolloin joukkueen otteluissa kävi 4000-5000 katsojaa ja se oli jalkapallojoukkue Dinamo Zagrebin jälkeen maan toiseksi suosituin joukkue.

- 1960-luvun alussa Medvescak oli todella suosittu, aivan kuten nykyään KHL:ssä. Sikäli kuin muistan, se on ollut ammattimainen silloin tällöin, mutta useimmiten puoliammattimainen.

Vuonna 1972 valmistui joukkueen nykyinen kotiluola, 6500 katsojaa vetävä Dom Sportova, ja Medvescak on pelannut ottelunsa siellä tähän päivään asti.

Joukkueen menestyksekkäin jakso osuu 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen, jolloin joukkue voitti Jugoslavian mestaruuden kolmesti peräkkäin vuosina 1989-1991 ja Jugoslavian Cupin neljästi vuosina 1988-1991. Lisäksi seura eteni IIHF:n Euroopan Cupissa toiselle kierrokselle vuonna 1991.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä menestyksen takana oli avokätinen sponsori, rakennusjätti GRO Vladimir Gortan. Vladimir Gortanin ja joukkueen presidentiksi nimetyn Gortan-yhtiön perustajan, Zdenko Gradeckin, ansiosta joukkueeseen oli varaa palkata huippupelaajia Sloveniasta, Yhdysvalloista ja Neuvostoliitosta. Joukkueen päävalmentajana oli kokenut venäläisvalmentaja Anatoly Kostryukov, joka oli Neuvostoliiton päävalmentaja Viktor Tikhonovin apuvalmentajana voittamassa kultaa MM- ja olympiakisoissa.

Joukkueen virallinen nimi olikin vuosina 1986-1991 KHL Medvescak Gortan Zagreb.

Medvescakin menestystarina ammattikentillä loppui kevään 1991 mestaruuteen. Kroatia itsenäistyi Jugoslaviasta kesällä 1991, josta seurauksena oli Kroatian sota. Virallisesti sota loppui vuonna 1992, mutta varsinaisesti taistelut päättyivät vasta vuonna 1995.

Sodan seurauksena GRO Vladimir Gortan joutui talousvaikeuksiin ja se lopetti joukkueen rahoittamisen. Sen seurauksena joukkue menetti kaikki parhaat pelaajansa sekä ammattilaisjoukkueen statuksen ja jatkoi amatöörijoukkueena Kroatian liigassa. Vaikka joukkue menetti suuren osan pelaajistaan, se oli silti riittävän hyvä dominoimaan kotimaan sarjaa. Medvescak voitti 11 peräkkäistä mestaruutta vuosina 1996-2007 ja ennen tätä kautta seuralla on Kroatian mestaruuksia kunnioitettavat 17 kappaletta.

Menestys ei kuitenkaan näkynyt kummoisinakaan katsojalukuina verrattuna tähän päivään.

- Valitettavasti, siellä ei ollut paljoakaan katsojia, ehkä 500.

Taustalla olevan amfiteatterin sisällä Medvescak pelasi kaksi EBEL-ottelua.

Kuva © MDV PRESS/I.Soban

Suomalaisjunioreiden hukkareissu

Ylivoimaisuuden vuoksi se perusti 2000-luvun alussa itselleen farmiseuran, Medvescak Zagreb II:n, joka pelaa nykyäänkin Kroatian liigassa. Kaudella 2000-01 Medvescak lähti hakemaan uusia haasteita itäeurooppalaisesta Interligasta, jossa oli joukkueita Unkarista, Itävallasta, Sloveniasta ja jopa Serbiasta. Tuolloin joukkueen rahatilanne oli kohtentunut sen verran, että se oli puoliammattimainen.

Myös Suomesta on lähtenyt pelaajia Kroatiaan tavoittenaan päästä edustamaan maan ykkösseuraa. Kauden 2004-05 alla joukkueessa kävi try-outilla kaksi HIFK:n A-junioria. Kahden viikon koeaikana nuoret miehet onnistuivat saamaan Zagrebista itselleen tyttöystävät, mutta eivät sopimusta Medvescakiin.

Seitsemän Interliga-kauden jälkeen Medvescak siirtyi kaudeksi 2007-08 Slovenian liigaan. Seuran taustahenkilöt tekivät hartiavoimin töitä joukkueen rahoituksen eteen, jotta seurasta saataisiin jälleen täysin ammattijoukkue.

Kun Medvescak hyväksyttiin keväällä 2009 Itävallan ylikansalliseen EBEL-liigaan, siitä oli kiittäminen suurimmalta osalta joukkueen presidenttiä.

- Rehellisesti, vain yksi mies pystyi tekemään sen ja se on Damir Gojanovic, Medvescakin presidentti. Hän on suuri jääkiekkofanaatikko, joka käytti paljon ystävyyssuhteita ja oli valmis menettämään ne vain jääkiekon vuoksi. Luulen, että oli paljon kansainvälisiä sponsoreita, jotka tukivat koko hommaa ja onnistuivat siinä.

Itävallassa joukkue oli yhtä kautta lukuun ottamatta aina pudotuspeleissä ja jo avauskaudellaan seura ylsi semifinaaleihin tiputtamalla puolivälierissä runkosarjan voittaneen Graz99ers:in.

Joukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat Suomessakin pelannut Frank Banham sekä Slovenian maajoukkuemaalivahti Robert Kristan.

Siinä missä Kroatian liigan ja Interligan ottelut eivät olleet kummoisia yleisömagneetteja, EBEL synnytti kaupunkiin kiekkobuumin ja veti 6500 katsojaa vetävän Dom Sportovan lähes illasta toiseen täyteen. Välillä joukkue pelasi reilut 15 000 katsojaa vetävässä monitoimihalli Arena Zagrebissa ja sekin oli loppuunmyyty.

Kroatian joukkue sai Islannista muistoksi pronssimitalit.

Kuva © Jussi Siiriäinen

- Kannattajapohja syntyi jo 1960-luvulla ja Zagrebin kaupunki on suuri jääkiekon kannattaja, kuten Kroatia, ja todiste siitä on äänekäs Medvescakin kannattaminen. Samat kannattajat ovat tukeneet Medvescakia niin kauan kuin muistan ja tunnettuvuuden kautta fanien määrä vain kasvoi, kaksi kautta EBEL:ssä pelannut Lovrencic taustoittaa.

Hyväntekeväisyyttä ja kesäklassikko

Joukkue tosiaan näkyy Zagrebin katukuvassa. Jäähallin kivijalassa ja kaupungilla on useita fanituotemyymälöitä ja keskustasta löytyy jopa Medvescakin nimikko-McDonald's. Sen seiniä koristavat mailat sekä karhulogolla varustetut siniset pelipaidat. Ravintola on myös valaistu joukkueen tunnusvärillä, sinisellä. Kuinka monella suomalaisseuralla on oma nimikkoravintola kaupungin keskustassa?

Lisäksi joukkue on tunnettu hyväntekeväisyystyöstään. Syksyllä 2010 Medvescak solmi UNICEF:n kanssa yhteistyösopimuksen, jonka ansiosta Medvescakista tuli Euroopan ensimmäinen ja ainoa jääkiekkojoukkue, jonka pelipaitoja koristi UNICEF:n logo.

Joukkueelle suotiin tämä kunnia sen jälkeen kun sen otteluissa oli käynyt yhteensä 200 000 katsojaa eikä yhdessäkään ottelussa ollut syntynyt käyttäytymishäiriöitä ja joukkue oli lisäksi tukenut hätäapukampanjaa Haitin hirmumyrskyn jälkeen. Medvescak on tukenut pitkään ja aktiivisesti lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä.

Syksyllä 2012 Medvescak teki historiaa ja pelasi Pulan kaupungissa kaksi EBEL-liigan ottelua ulkojäällä 2000 vuotta vanhan amfiteatterin keskelle rakennetussa kaukalossa. Ottelut pelattiin syyskuun puolivälissä Adrianmeren rannalla ja kumpaakin "Kesäklassikon" peliä todisti täysi tupa, 7022 katsojaa.

Ongelmitta ei Pula Ice Fever MMXII -nimellä kulkeneen spektaakkelin avausottelua saatu vietyä läpi. Jää peitettiin päivisin foliolla, jottei 20 asteen päivälämpötila sulattaisi jäätä. Varotoimista huolimatta aloituskiekko putosi jäähän vasta klo 22 kun jäänhoitajat saivat pitkän urakoinnin jälkeen auringonpaisteen ja merituulen päivällä sulattamat jäänreunat kuntoon.

Voiko joku vielä väittää, ettei Kroatiassa ole jääkiekkokulttuuria?

Artikkelin toisessa osassa käydään läpi Kroatian paikallisen liigan ja maajoukkueen nykytilannetta ja taustoja.

>> Lue toinen osa tästä