Viime kirjoituksen jälkeen pelejä on ollut kolme, joista varmasti se ikimuistoisin oli New York Rangersin hallissa, Madison Square Gardenissa. Kyllä oli kirkkaat valot ja kyllä oli hieno fiilis. Mikä vielä teki pelistä hienompaa oli, että vahempamme olivat paikanpäällä katsomassa. Peli oli 3.12. He saapuivat New Yorkiin 2.12 ja lähtivät maanantaina 5.12. Legendaarinen pitkä viikonloppu siis. Itse joukkueen kanssa matkustimme New Yorkiin perjantaina 2.12 ja lähdimme sunnuntaina 4.12, joten muutaman päivän ehdimme heidän kanssa viettämään. Pientä jerryä ja ulkona syömistä ei kummempaa. Joukkueen kanssa kävimme myös vierailemassa uusilla WTC ja 9/11 .muistomerkillä, jonne veimme kukkia menehtyneiden BC-alumnien muistolle. Internetistä 9/11-tapahtumaan liittyen löytyy hieno video nimeltä "Man in Red Bandana", joka kertoo entisestä BC lacrossen pelaajasta ja hänen hetkistään syyskuun 11. Vahva suositus tuolle pätkälle.
Itse peli oli sitten illalla viime vuoden NCAA-mestaria, North Dakotaa vastaan, jolle hävisimme 4-3. Pienten marginaalien peli ja oli siellä mahdollisuudet voittonkin, mutta ei riittänyt maalinteon tehokkuus tuossa ottelussa. Seuraavana tiistaina 6.12 oli kauden toiseksi viimeinen ottelu Northeasterniä vastaan. Vaikea peli, mutta saatiin raivattua 5-3 voitto. Kauden viimeinen peli oli Notre Dame Universitya vastaan, joille hävisimme niukasti 3-2.
Ja record syyskauden jälkeen 13-6-1. Hyvä alkukausi kokonaisuudessa. Nuori joukkue, jolta ei oikein kukaan odottanut mitään. Kuitenkin hyviä pelejä ja ennen kaikkea pelin kehittymistä kauden edetessä. Aivan kärkijoukkueita vastaan on ollut vähän hiljaisempaa voittosaraketta silmällä pitäen, mutta niin kai se on luonnollista. Lisäksi kausihan on nyt puolessa välissä ja keväällä pelataan eri pelejä.
Omaan tekemiseen ei ikinä saa olla täysin tyytyväinen. Joku viisas on sanonut, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen, mutta kun on paikka niin posia saa antaa. Täten, tosielämän isoveljenä (Hmmm..) Jullelle annoin pienen taputuksen olalle, hyvä alkukausi. Samat sanat tulivat myös takasin. Ainahan pisteitä saisi olla vähän enemmän, mutta niin kauan kun joukkue pärjää ja omat pelit muuten sujuvat hyvin ei parane valittaa.
Koululukuvuosikin on paketissa. Aloitetaan tärkeimmällä, kaikista kursseista päästiin läpi. Se nyt etenkin alussa oli tärkeintä. Julma Juhalla vähän matikka tökki, mutta läpi sieltä mentiin vaikka vähän taitaa rima heilua edelleen. Omalta puolelta voin vielä sanoa, että GPA eli keskiarvo oli jopa hyvällä tasolla. Siinä oli moni joukkuekaverikin ihmeisään, kun oma GPA:ni oli parempi kuin heidän. Ottaen vielä huomioon, että kieli ei ole äidinkieli ja käymme melko haastavaa Business-koulua.
Tulipahan tuossa myös valittua alustavat major-aiheet. Eli tästä eteenpäin, jos joku kysyisi niin vastaisin, että majorini on Finance sekä Management and Leadership, tuplamajor siis. Jullella papereissa lukee Marketing, mutta se todennäköisesti muuttuu myös Finance. Ekat kaksi vuotta kuitenkin opiskellaan pääsääntöisesti kaikille pakollisia kurseeja. Vasta kolmas ja neljäs vuosi keskitytään omiin Majoreihin.
Myös ensimmäinen itsenäisyyspäivä vietettyä poissa Suomesta. Itsellä sattui juuri tuohon päivään yksi esitelmä, joten ennen sitä sitten aloitin tietenkin pienellä tietovisalle. Fazerin Sininen suklaapatukka sille,
joka tiesi vastauksen. Kysymys kuului, "Mikä päivä on tänään?" Hetken aikaa oli hiljaista, mutta sitten kun näytin päälläni olevia Suomi-vaatteita niin, joku tajusi huutaa, että onko Suomen itsenäisyyspäivä. Olihan se ja koko päivä mentiin Suomi-vaatteilla ja siniristilippu kiinni repussa. Ei sitä aina tajuakaan, kuinka hyvin meillä asiat siellä oikeasti ovat. Hienoja juttuja, hienoja juttuja. Hienoa olla suomalainen!
Muuta huomioitavaa. Kaikkeen tottuu. Niin ruokaan kuin kahdeksan neliömetrin "asuntoon", josta sentään lämmitys löytyy, ilmastointiahan ei ole. Pyykinpesu sujuu kun vanhalta tekijältä, vaikka kun kotiin mennään niin pesukoneeseen en koske. Ruoka vähän tökkii, kun tuppaa olemaan samoja ruokia peräjälkeen. Muutenkaan kun ihan helpoimpia ruokailijoita ole. No voisivat ne asiat huonomminkin olla.
Tämä olikin sitten syyskauden viimeinen osa. Kiitokset kaikille lukijoille. Paljon on koettu ja nähty. Suurimmaksi osaksi on kyllä asiat ollut hyvin reilassa. Turha sitä kiistää, etteikö välillä olisi vähän vaikeaa. Etenkin kun tulee pelireissuilta kotiin keskellä yötä ja tajuat, että jääkaappi on tyhjä, ainoissa puhtaissa farkuissakin pieni tahra, ja essee huomiselle tekemättä. Toisaalta joku kutsuisi kaikkea edellä mainittua elämäksi ja oppimiseksi. Tulevaisuus palkitsee.
Seuraavat viikot meneekin sitten MM-leirillä maajoukkueen kanssa, josta toivottavasti matka jatkuu MM-kisoihin Montrealiin ja Torontoon. Nyt olemme joukkueen kanssa MM-leirillä Kanadan Sherbrookissa. Kiva nähdä taas vanhoja kavereita. Tai no yhtä väsyneitä juttuja kuin ennenkin, mutta tavallaan niitäkin on kaipaillut. Eikä suomenkaan puhuminen yhtään haittaa. Blogin merkeissä palaillaan takaisin remmiin tammikuun puolen välin tienoilla. Ei muuta kuin hyvää joulun odotusta kaikille!
