Kolme syytä, miksi Kiekko-Vantaa putosi jo puolivälierissä

MESTIS / Artikkeli
Toni Leinosen kausi oli vaisuhko.
Kuva © Timo Savela
Kiekko-Vantaan kausi oli kaksijakoinen. Tappio ja kesäloman alkaminen puolivälierissä oli nähtävissä jo pitemmän aikaa. Joukkueella oli vaikeuksia pelata voittoisasti omassa kotikaukalossa. Lohipaidat pelasivat paremmin vieraissa kuin kotona.

Kiekko-Vantaan kausi oli kaksijakoinen. Kauden alku oli loistava ja joukkue komeili kolmen joukossa runkosarjassa. Tammi-helmikuussa joukkue kuitenkin koki henkisen romahduksen ja putosi viidenneksi. Loppukausi sujui kuitenkin positiivisissa merkeissä, kun valmentaja Pasi Arvonen laittoi ykkösvitjan kasaan uudelleen.

Ketju Janne Kivilahti-Joona Harjama-Juuso Perttilä lukeutui yhdeksi Mestiksen parhaimmaksi hyökkäysketjuksi. Arvonen haki ketjun purkamisella laajuutta materiaaliin, mutta se ei onnistunut.

1. Henkinen romahtaminen

Lohipaidoilla oli kauden aikana monia ongelmia. Eräs oli vastuun siirtely, jota näkyi viimeisellä kolmanneksella varsin selvästi. Pelaajat eivät ottaneet vastuuta maalinteossa eivätkä puolustuksessa.

Vuodenvaihteen jälkeen Kiekko-Vantaa koki henkisen romahtamisen. Tämä näkyi muun muassa kotiotteuissa, joissa joukkueella oli vaikeuksia. Etenkin johtoasemassa ryhmällä oli vaikeuksia.

Vaikka kotiotteluissa yleisöllä on positiivinen vaikutus joukkueen pelaamiseen, näkyi se nyt uhkana rentona pelaaamiseen. Pelaajat ottivat paineita menestymisestä, sillä viime kauden hopeamitalijuhlat olivat vielä katsojilla mielessä.

2. Hopeajuhlan krapulaa

Puolivälierissä TUTOa vastaan joukkue kärsi itseluottamuksesta. Ottelusarja päättyi turkulaisia vastaan numeroihin 1−4, eikä Arvosen mukaan asiassa ollut mitään seliteltävää.

− Jos tulee tuolla tavalla turpaan, ei ole mitään seliteltävää. Parempi joukkue voitti.

Puolivälierät lähtivät vantaalaisittain hyvin liikkeelle, kun se otti ensimmäisen kiinnityksen välieriin kotiottelussa jatkoerässä 3−2. Loput neljä ottelua päättyivät kuitenkin turkulaisittain voittoihin. Maaliero oli TUTOlle 16−8, eikä siitä jäänyt mitään selittelyjen aiheita.

3. Uuden hyökkäystavan omaksuminen

Kiekko-Vantaa muutti pelitapaansa etenkin hyökkäyssuuntaan, kun valmentajaksi tuli kesällä Arvonen. HPK:ssa Liigassa pronssia voittanut valmentaja lisäsi sinänsä valmiiseen porukkaan ja pelitapaan omat mausteensa.

Lohipaidat omaksuivat nopeasti uuden tavan lähteä hyökkäyksiin. Arvonen suosi nopeita lähtöjä, jotka olivat hänen mausteensa. Simo Mälkiän aikana joukkue suosi hitaita lähtöjä, mutta Arvosen aika alkoi muutoksilla. Joukkue uusiutui kauden alkuun melkoisesti. Nopeat avaukset tulivat kunniaan.

Joukkueeseen tuli tusinan verran uusia pelaajia, mutta yhteistyö ja joukkuehenki löytyivät kuitenkin melko vaivatta. Loppukaudesta lohipaidat hankkivat tukun uusia puolustajia, jotka pelasivat isoja minuutteja.

» Lähetä palautetta toimitukselle